Mitä kummaa tapahtui rehtorin tunnilla Lehmuksen salissa keskiviikkona 28.1.2015?

Pidin kaikille alakoulun luokille yhteisen oppitunnin Lehmuksen salissa. Vasta vähän saimme valmista aikaa, mutta tärkeä prosessi käynnistyi. Koska kotiin kantautuneet viestit tuosta tunnista ovat saattaneet olla hämmennystä aiheuttavia, tässä hieman enemmän tuosta prosessista.

Neljännestä kuudenteen luokkien oppilaat saivat jokainen vuorollaan vetää hatusta värikortin. Värit olivat musta, punainen, vihreä ja sininen.
Liikuntasali oli jaettu neljään osaan, jotka oli nimetty näillä väreillä.

Neljännen, viidennen ja kuudennen luokan oppilaat hakivat oman kummioppilaansa ja menivät tämä tai näiden kanssa  oman värinsä mukaiseen osaan salia. Nämä kummioppilaat ovat ensimmäiseltä, toiselta ja kolmannelta luokalta.

Alakoulun oppilaat oli näin jaettu neljään  tupaan Tylypahkan koulun ( ks. Harry Potter -kirjat ) mallin mukaan. Tylypahkaan tullessaan tosin oppilaalle osoitetaan tupa oppilaan luonteenpiirteen mukaan. Tylypahkan tuvat ovat Rohkelikko, Korpinkynsi, Puuskupuh ja Luihuinen.

Meillä tuvat tullaan nimeämään tiettyjen hyveiden mukaan. Nimen keksiminen onkin tuvan ensimmäinen tehtävä.

Toistaiseksi "mustaksi" kutsumani tupa sai seuraavat hyveet:
 

KOHTELIAISUUS, YSTÄVÄLLISYYS, YHTEISTYÖKYKY, AUTTAMISHALUKKUUS, AUTTAVAISUUS, HUOMAAVAISUUS JA MYÖTÄTUNTO

Toistaiseksi "vihreäksi" kutsumani tupa sai seuraavat hyveet:

ITSEHILLINTÄ, KÄRSIVÄLLISYYS, SINNIKKYYS, SITOUTUNEISUUS,  MÄÄRÄTIETOISUUS JA PÄÄTTÄVÄISYYS

Toistaiseksi "siniseksi" kutsumani tupa sai seuraavat hyveet:

 

VASTUULLISUUS, LUOTETTAVUUS JA REHELLISYYS

Toistaiseksi "punaiseksi" kutsumani tupa sai seuraavat hyveet:

SUVAITSEVAISUUS, KUNNIOITUS, OIKEUDENMUKAISUUS JA  ANTEEKSIANTAVAISUUS

Kunkin tuvan tulee siis löytää itselleen nimi, joka ilmentää jotakin tai joitakin sille annettuista hyveistä. Kunkin tuvan tehtävä on myös keksiä hyveitään korostava tunnuslause sekä luotava itselleen vaakuna.

Tämä kevät on taas meille hyvekevät. 

Jokainen tupa haastaa itsensä ja muut tuvat vuorollaan kilpailemaan edustamiensa hyveitten toteuttamisessa.

Kun oppilas on osoittanut toteuttavansa tiettyä hyvettä, hänelle voidaan antaa hyvekuponki. Kupongissa sen antajan on perusteltava, miksi hän on antanut kupongin.

Tietyn jakson päätyttyä tuvan saamat kupongit lasketaan yhteen.

Jokaiselle tuvalle nimetään aikuinen kummi koulun henkilökunnasta.

Tuvat luonnollisesti tekevät yhteistyötä OPPAn eli oppilaskunnan hallituksen kanssa.

Tupia varten kouluun rakennetaan ilmoitustaulu, johon tulevat tupien nimet, tunnuslauseet ja vaakunat sekä ryhmäkuvat. Ilmoitustaululta käy ilmi myös kunkin tuvan pistetilanne.

Lähipäivät menevät kuitenkin siihen, että varmistetaan se, että jokainen kuuluu johonkin tupaan. Eilisessä salitilaisuudessa jokaisen tuli kirjoittaa nimensä tupansa asukasluetteloon, mutta huomaan, että Dumbledoren on kierrettävä vielä luokat ja löydettävä muutama kadonnut asukas... 

Näen tämän kaiken tukevan OPS2016 -prosessiamme, jossa keskeistä on koulun toimintakulttuuurin kehittäminen.

Mitä näet tässä kuvassa?

Kuvaa voi tulkita vaikka näin:

Suomalaiseen jouluperinteeseen kuuluu, että näin joulun alla jokaista kehotetaan olemaan kiltti, koska Joulupukin pienet apulaiset - Tontut - kurkkivat ikkunasta. Tontut raportoivat näkemästään ja kuulemastaan Joulupukille, joka sitten jouluaattona palkitsee ihmisten kiltteyden tuomalla näille lahjoja.
Kuten tiedämme - tämä jouluperinne ei kohtele välttämättä kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti, koska hyvin usein kuitenkin kunkin perheen taloudellinen tilanne ratkaisee sen, kuinka paljon ja kuinka kalliita lahjoja jaetaan.
Itse muistan joskus kovasti pettyneeni, vaikka olin mielestäni auttanut äitiäni kotitöissä ja pyrkinyt välttämään riitoja veljeni kanssa.
En kuitenkaan luopunut pyrkimyksestäni kohdella muita ihmisiä niin kuin toivoin heidän minua kohtelevan. Ymmärsin pian, että näin sain kuitenkin enemmän kuin mitä Joulupukin rekeen ikinä olisi mahtunut.

Kuvaa voi tulkita myös näin:

Se on otettu Lehmuksen yksikön neljännessä kerroksessa, mistä on peräti upeat näkymät yli kaupungin. Voit mm. nähdä sieltä kolme kirkontornia: Martin kirkon, Mikaelin kirkon ja Tuomiokirkon tornit.
Valitettavasti vain Lehmuksen pääkäyttäjät - alakoulun oppilaat - eivät yleensä pysty maisemasta nauttimaan, koska ikkuna on niin korkealla.
Kun sitten ikää karttuu, myös näköalat avartuvat. Tämä on ihmisen elämässä suuri mahdollisuus: kehittää itsestään avarakatseinen. Valitettavasti kaikki eivät käytä tätä mahdollisuutta. Moni tyytyy näkemään maailman hyvin kapea-alaisesti.

Kuvaa voi tulkita myös näin:

Tasa-arvo ymmärretään usein noin. Kaikki kolme tonttua kurottavat ikkunaan "samalta viivalta". Sanotaan, että kaikilla on mahdollisuus katsoa ikkunasta ja nähdä nuo kirkontornit, mutta eihän se ole totta, ellei...

auteta ja tueta niitä, jotka apua ja tukea tarvitsevat. Avun tarve ei välttämättä perustu siihen - kuten tässä kuvassa - että toinen on toista lyhyempi tai muuuten fyysisesti vähäisempi. Avun ja tuen tarve perustuu usein oppimisen edellytyksiin.

Hyvät Oppilaat. Olen pian päättyvän syyslukukauden aikana saanut olla mukana usean luokan oppitunneilla mukana ja toivon olevani tervetullut tunneille taas kevätlukukauden käynnistyttyä.

Olen nähnyt oppitunneilla paljon esimerkkejä siitä, kuinka te pystytte toimimaan toinen toisillenne apuna ja tukena. Se on toimintaa oikeudenmukaisuuden puolesta ja edistää todellista tasa-arvoa.

Kiitos kuluneesta syyslukukaudesta! On taas ollut ilo ja kunnia olla tämän koulun rehtori.

Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta 2015!

Tämä on puheeni Syreenikujan yksikön kuusijuhlassa lauantaina 20.12.2015. Puhettani on innoittanut internetistä löytämäni lähde "Equality doesn't mean Justice".

I do believe in fate.

Sir Alex Fergusonin pitkän ja menestyksekkään uran salaisuus

"Uskon kohtaloon" tai "Luotan onnettareen."  Jotenkin noin ymmärrän tuon sir Alex Fergusonin lausuman kääntyvän suomeksi.

Etsin ja löysin netistä kokoelman sir Alex Fergusonin ajatuksia. Hänen uskomattoman pitkä - 27 vuotta kestänyt -  ja menestyksekäs ura Manchester Unitedin managerina saa minutkin pohtimaan hänen salaisuuttaan.

Useimmiten jo muutaman vuoden jälkeen - vaikka menestyskin olisi ollut kohtuullinen - manageri vaihdetaan: koetaan, että managerilla ei enää ole annettavaa joukkueelle - eväät on syöty ja tämä valmentaja yksinkertaisesti ammennettu tyhjiin.
Saati jos menestystä ei joukkueelle tule. Silloin valmentajan vaihdos voi tulla hyvinkin nopeasti.

Sir Alex Fergusonin ura oli siis tässä suhteessa poikkeuksellinen.

En löytänyt siihen selitystä hänen sanomisistaan. Ehkä tuossa - I do believe in fate - on jotain sinne päin, mutta lopulta kuitenkaan 27 vuoden menestystä ei voi selittää kohtalolla tai onnettarella.

Englantilainen kollegani sanoi yhdeksi sir Alexin menestyksen salaisuuksista sen, että hän hyvin tarkkaan kuunteli seuran kannattajia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Mitä voin häneltä oppia?

Olen ollut Vasaramäen koulun rehtorina nyt 23 vuotta. On varmasti niin, että olen pärjännyt jokseenkin hyvin  johtaessani tätä koulua, johon sen oppilaat ja heidän vanhempansa ovat olleet enimmäkseen tyytyväisiä.
.
Kuitenkaan sillä, mitä olemme johdollani saavuttaneet tähän mennessä, ei ole merkitystä, kun arvioidaan menestystämme tänään - puhumattakaan huomisesta.
 
Yhteinen visio on välttämätön koulun kehittämisen lähtökohta. Se on yhteisymmärrys suurista linjoista pedagogiikassa ja koulun toimintakulttuurissa.

Tämä sir Alex -pohdintani johtuu siitä, että yritän löytää eväitä saavuttaakseni hänen virkavuotensa, kun välillä tuntuu, että puristan hammastahnaputkea väärin.

En voi omassa joukkueessani sir Alexin tavoin heittää ketään kengällä saadakseni tämän yhteisen visiomme taakse. On tyydyttävä muihin keinoihin.

Mikä on kouluyhteisöille ominaista?

Syyskuussa Tulevaisuuden peruskoulu -verkoston käynnistämisseminaarissa  Opetusministeriössä Helsingissä  Tampereen Yliopiston Helena Rajakaltion esitys teki minuun suuren vaikutuksen.  
Hänen mukaansa koulun toimintakulttuuria kuvaa pikemminkin moninaisuus kuin  yhtenäisyys: On erilaisia koulutussukupolvia, erilaisia tehtäviä, erilaisia ihmiskäsityksiä ja näkemyksiä koulusta, kasvatuksesta, yhteiskunnasta ja tulevaisuudesta. Kehittäminen vaatii kykyä kohdata erilaisuutta, moniarvoisuutta ja vaikeasti määriteltäviä arvosidonnaisia asioita.

Kehittäminen vaatii yhteistä aikaa ja paikkaa - mahdollisuutta vuorovaikutukseen, jonka tuloksena saamme yhteisiä ideoita ja ajatuksia käytännön toiminnan kehittämiseksi.

Tuon yhteisen ajan mahdollistaminen on erityisesti minun tehtäväni, mutta se on huomattavasti helpompaa, jos yhteinen aika koetaan oman työn kannalta tärkeäksi.

KOPS 2016

On käynnissä opetussuunnitelman uudistamisprosessi: OPS2016. Uudet opetussuunnitelmat astuvat siis voimaan vuonna 2016.
Turun kaupunki on lähtenyt paikallisesti hyvin organisoidusti mukaan - niin myös meidän koulumme. Saan itse osallistua apulaisrehtori Kari Salmisen lailla OppivaOPS -koulutukseen, mihin osallistuvat myös kummankin yksikön KOPS-opettajat: Lehmuksesta Aino Holmén ja Syreenistä Leena Risti.

Aina kulloinkin koulutuksessa oppimamme tuomme kouluun tavoitteenamme saada aina koko opettajakunta osalliseksi siitä, mitä itse olemme saaneet oppia.

Painopiste on koulun toimintakulttuurin kehittämisessä.

Oppilaat ja heidän vanhempansa on tärkeä saada prosessin eri vaiheisiin mukaan.

Lauantaina lokakuun 25. päivänä vietimme Lehmuksessa Kodin ja koulun päivää, jolloin vanhemmilla oli mahdollisuus tutustua opetussuunnitelmaprosessiin, oppilashuoltohenkilöstöön ja Lehmuksen yksikön omaan kehityskumppanuushankkeeseen kenialaisen koulun kanssa.

Eivätkö yläkoulun oppilaiden vanhemmat tosiaankaan ole kiinnostuneita lapsensa koulusta?

Viime tiistaina olin toimitsijatehtävissä viereisellä Marli Arenalla A-juniorien jääkiekko-ottelussa TuTo - KooVee. Pelaajat tuossa ikäluokassa ovat 17-19 -vuotiaita.

Yksi tuomareista oli koulumme entinen oppilas - Niklas Narvanmaa. -Olisitko ikinä uskonut? hän kysyi minulta. -Miksen olisi, vastasin. Uskon hänellä olevan hyvät edellytykset edetä tuomariuralla.

 Ottelun kuluessa ehdin laskea ottelun katsojamäärän. Päädyin lukuun 107.

Paljon oli katsojien joukossa tuttuja: useimmat heistä pelaajien vanhempia, isovanhempia ja tyttöystäviä.

Havaintoni on ristiriidassa sen suhteen, mitä usein kuulen sanottavan, kun koulu haluaa avata ovensa yläkoulunsa osalta oppilaitten vanhemmille. - Ei vanhempia kiinnosta. Eivät ne tule, sanotaan.

Jos vieä tuossa iässä olevan pojan joukkueen runkosarjan peli saa vanhemmat ja isovanhemmat tulemaan halliin palelemaan kahdeksi ja puoleksi tunniksi, niin eikö tosiaan koulu saa heitä yhtä lailla liikkeelle?

Lauantai 28. helmikuuta tulee olemaan yläkoulun oppilaille koulupäivä. Rohkaisen yläkoulun väkeä haastamaan itsensä, oppilaansa ja näiden vanhemmat järjestämällä tuo päivä Kodin ja koulun päivän hengessä.

Hyvät Vasaramäen koulun opettajat ja muut koulussamme työtä tekevät aikuiset. 

Hyvät Ystävät, jotka seuraatte koulun toimintaa sivusta ja tuette meitä kukin oman asemanne mahdollistamalla tavalla.

Kiitos kuluneesta syyslukukaudesta. Rauhallista ja rauhoittavaa Joulua.

Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Tämä on puheeni Vasaramäen koulun henkilökunnan ja koulun sidosryhmien edustajien yhteisessä kahvitilaisuudessa perjantaina joulukuun 19. päivänä 2014 Lehmuksen juhlasalissa.

Game.SET.Matching - Sports as an Educational Tool

Tbilisi, Georgia

17.-21.11.2014

Sain osallistua Erasmus+ -ohjelman alaiseen Youth in Action -koulutukseen Tbilisissä kesken harmainta marraskuuta. Päivä oli lyhyt Georgiassakin, mutta sitä pyrittiin jatkamaan keski-iältään varsin nuorista koostuneen ryhmän toimesta aina seuraavan päivän puolelle. Ikäkertoimet huomioon ottaen pysyin nuorten mielestä varsin hyvin vauhdissa mukana.

Edustettuna oli kahdeksantoista maata. Sain tutustua ihmisiin, jotka tulivat maista, joissa en ole koskaan käynyt tai edes tavannut ihmisiä, jotka tulevat näistä maista: Marokko, Tunisia, Egypti ja Jordania, jotka ovat ns. EuroMed-maita.

Jokainen toi mukanaan omasta maastaan pelin, leikin tai harjoituksen, jonka oli valmis jakamaan kurssilla muiden kanssa. 

Itselleni mieleepanuva oli LELOS - georgialainen kansallispeli, jossa varsin painavaa, lähinnä suurelta kurpitsalta muistuttavaa palloa, yritetään ryöstää omalle joukkueelle ja sitten kuljettaa se tiettyyn maaliin. Peli muistuttaa aika lailla rugbyä, jota myöskin sovellettuna kokeilimme.

Voimakas kokemus oli myös sokeiden futsal, jota pelasimme silmät sidottuina erikoisjalkapallolla, jossa erikoista oli se, että pallon sisällä oli helistin. Sokeiden futsalissa maalivahdit ovat näkeviä ja kummallakin joukkueella on vastustajan päätyviivalla näkevä "majakka", joka huutaa ohjeita omalle joukkueelleen. 

Jokaista peliä ja harjoitusta arvioitiin jälkeenpäin ryhmissä sen suhteen, miten se on sovellettavissa erilaisiin ympäristöihin erilaisiin tarpeisiin.

Youth in Action -ohjelma edustaa non-formaalia oppimista, kun perinteinen kouluopetus edustaa formaalia oppimista. Non-formaalista oppimisesta vastaavat esimerkiksi erilaiset nuorisojärjestöt. Yhteistä formaalille ja non-formaalille oppimiselle on etukäteen astetetut tavoitteet. Kouluopetuksessa tavoitteiden asettamisesta perinteisesti vastaavat koulun ylläpitäjät ja heidän edustajansa, opettajat. Non-formaalissa oppimisessa tavoitteiden asettaja on oppija itse. 

Lisäksi puhutaan informaalista oppimisesta, mikä on oppimista ilman asetettuja tavoitteita; esimerkiksi kun lapsi varttuessaan oppii asioita vanhempiaan seuraamalla.

Kurssilla loimme yhteyden, jonka on määrä tuottaa nuorisovaihto Marokossa syyskuussa 2015. Teemana on oppiminen luonnnossa ja luonnosta liikkumalla ja seikkailemalla luonnossa. Hankkeen työnimi on "Plant Path" (= kasvipolku ).

Toivoisin ensisijaisesti koulumme nykyisen YsiPlus-ryhmän oppilaitten innostuvan hankkeesta ja lähtevän sitä suunnittelemaan. Turun ja Marokon lisäksi nuoria osallistujia tulee Pietarista, Jordaniasta, Armeniasta ja Puolasta.

Olen itse valmis olemaan mukana, mutta ohjelma edellyttää, että päävastuu suunnittelusta on nuorilla itsellään: Youth in Action!

Pakko-ruotsista Lempi-ruotsiin

Osana OPS2016-prosessia nimettiin työryhmä laatimaan valtakunnallisten perusteluonnosten ja tuntijaon pohjalta Turun kaupungin perusopetukselle kieliohjelmaa. Sain itsekin kutsun tuohon työryhmään, jonka puheenjohtajana toimisi Ilpoisten koulun rehtori Johanna Järvinen.

Saimme esityksemme määräaikaan mennessä valmiiksi ja se lähti laajalle lausuntokierrokselle. Eniten vastustusta esityksessämme aiheutti ruotsin kielen asema. Esityksemme mukaan sitä ei enää tarjottaisi neljänneltä luokalta alkavana vapaaehtoisena ns. A2-kielenä englannin kielen ollessa kolmannelta luokalta alkava pakollinen ns. A1-kieli.

Valtakunnallisen tuntijaon mukaan ruotsin kieli on ns. kaikille pakollinen B1-kieli, joka aloittamista tullaan varhentamaan. Jatkossa sen opiskelu alkaa kuudennelta luokalta, kun se nykyisen voimassa olevan tuntijaon mukaan alkaa vasta yläkoulussa. Tämä on yksi syy työryhmämme mielestä jättää ruotsi pois neljänneltä luokalta alkaviksi tarjottavien vapaaehtoisten kielten joukosta.

Olisi hyvin todennäköistä, että osa neljänneltä luokalta ruotsin opiskelun aloittaneista pyytäisi saada aloittaa opiskelu uudelleen alusta kuudennelta luokalta. Kyseessä olisi näiden oppilaiden kohdalla kahden vuoden etukäteistukiopetus, mikä ei taloudellisesti ole perusteltua.

Neljänneltä luokalta alkavan vapaaehtoisen A2-kielen tarkoitus on ensisijaisesti laajentaa vieraiden kielten opiskelua: tuoda opiskeluohjelmiin muitakin kieliä kuin pakolliset englanti ja ruotsi.

Vasaramäen koulussa me tarjoamme valittavaksi joko ranskan tai saksan kielen.

Olen pohtinut erilaisia mahdollisuuksia Lempi-ruotsin opiskeluun tulevan tuntijaon puitteissa. Olen kuvannut ideaani oheisessa kuvassa. Kuudennen luokan keväällä huoltajilta ja kuudennen luokan oppilailta kysytään halukkuutta lähteä Lempi-ruotsin tielle. Seitsemänsiä luokkia muodostettaessa tämä halukkuus huomioitaisiin luokka- ja opetusryhmäjärjestelyissä.

Kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla nämä Lempi-ruotsin lukijat opiskelisivat kumpanakin lukuvuonna kolme viikkotuntia ruotsia - kahden tunnin tullessa  ns. valinnaisainepotista. Jos oppilas haluaa, hän voi olla valitsematta kahden tunnin verran muita valinnaisaineita tai hän voi ne myös valita, jolloin hänen viikkotuntmääränsä kasvaa kahdella tunnilla.

Nämä Lempi-ruotsin opiskelijat opiskelisivat ruotsia peruskoulun aikana yhteensä kymmenen viikkotuntia nykyisen neljänneltä luokalta alkavan A2-ruotsin kahdentoista tunnin sijaan. Eli lähes yhtä paljon - kuitenkin nyt yläkouluun painotettuna.

Muut opiskelevat peruskoulun aikana yhteensä kuusi viikkotuntia ruotsia - yhtä paljon kuin nykyisenkin tuntijaon mukaan tehdään.

Uudet opetussuunnitelman perusteet haastavat nykyisen vieraiden kielten opetuksen. Jos haaste otetaan vastaan, on hyvin todennäköistä, ettei tuo minimimäärän opiskelevan ryhmän oppiaine ole tulevaisuudessa enää pakko-ruotsia, vaan oppiaine, joka koetaan hyödylliseksi ja jota opiskellaan mielellään.

Työryhmämme esitystä tarkastellaan nyt sen saaman palautteen valossa. On hyvin mahdollista, että lopullinen kieliohjelma on sellainen, että koulut saavat tarjota jatkossakin ruotsia neljäneltä luokalta alkavaksi A2-kieleksi. Minulla ei itse asiassa ole mitään sitä vastaa. Vasaramäen koulu ei kuitenkaan sitä tule tekemään.

Toivon, että olen tässä kyennyt asian perustelemaan. 

Miksei koulu tee mitään?

Oppilashuoltoa kehitetään ja seurataan pääsääntöisesti koulukohtaisissa oppilashuoltoryhmissä (KOR), joiden tehtävään oppilashuollon kehittäminen kuuluu. Tänään  keskiviikkona marraskuun 5. päivänä Vasaramäen koulun KOR kokoontui taas. Tänään ryhmän vieraina olivat kutsuttuina niin ala- kuin yläkoulunkin oppilasparlamenttien edustajat ja oppilasparlamenttien ohjaajat.

KOR halusi kuulla oppilaitten ajatuksia mm. siitä, miten turvallisuutta tulisi edistää niin Lehmuksen kuin Syreeninkin yksiköissä.

Kokouksessa hyväksyttiin myös Vasaramäen koulun toimenpideohjelma kiusaamisen ehkäisemiseksi ja havaitun kiusaamisen selvittämiseksi.
Keskeistä tässä toimenpideohjelmassamme on KiVa Koulu -ohjelman hyödyntäminen. Ohjelmaan voi tutustua mm. sen www-sivuilla osoitteessa http://www.kivakoulu.fi/ .

Toimenpideohjelmaamme pääsette tutustumaan, kunhan saamme sen koulumme kotisivuille. Tiedotamme tästä sitten wilman kautta.

Tänään Lehmuksen yksikön Päivän Pysäyksessä halusin korostaa koko alakoulun väelle, miten tärkeää on erottaa kiusaaminen ja lapsen normaaliin kasvuun kuuluvat riitatilanteet. Tämän lisäksi koulussa esiintyy ei-toivottua käyttäytymistä, jota minä yksinkertaisesti kutsun hölmöilyksi.

Hölmöilyä on esimerkiksi henkisen huonon olon purkaminen luokan ulkopuolella olevaan siistiin kenkäriviin: potkia kengät hujan hajan. Tai muunlainen yhteiseen tai jonkun oppilaan omaisuuteen kohdistuva ilkivalta - tietämättä välttämättä edes kenen omaisuudesta on kysymys. Tai toisen oppilaan tönäiseminen jonossa - kenen tahansa, joka sattui tulemaan eteen.

Hölmöily ei ole kiusaamista. Toki siihen puututaan ja tilanteet selvitetään. Hölmöilystä on oppilaalle tietyt seuraamukset. Mutta ennen kaikkea pyrimme selvittämään syyt ei-toivottuun käyttäytymiseen ja auttamaan oppilasta, jotta käyttäytyminen muuttuu.

Jokainen oppilas haluaa kuitenkin olla pidetty.

Riitoja taas tulee esimerkiksi kesken leikin tai pelin sen säännöistä ja niiden tulkinnasta. Riita voi tulla siitäkin, kuka ehti naulakolle ensin. Riidat ovat hyödyllisiä, koska ilman riitoja ei voi oppia selvittämään niitä. Ikävää on se, että ennen kuin tämän oppii, voi oppilas turvautua toista loukkaaviin sanavalintoihin tai fyysiseen väkivaltaan.

Riidat eivät ole kiusaamista.

Kiusaaminen on sitä, että vahvempi järjestelmällisesti joko sanoin tai teoin pyrkii aiheuttamaan tietylle ihmiselle mielipahaa tai fyysistä kipua. Ja tätä on jatkunut jo jonkin aikaa. Vahvemmuus voi olla fyysistä tai henkistä. Oppilaitten väliset erot iässä, pituudessa tai painossa ei tätä vättämättä ratkaise.

Vetoan usein Jeesuksen Kultaiseen sääntöön: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”  Tai ettei pidä tehdä mitään sellaista, mitä ei halua itsellekään tehtävän.

Edelliseen blogiini viitaten jätän kyllä jatkossa lähteen mainitsematta.

Tai toisaalta. Käsitykseni mukaan tuo sama ajatus on keskeinen kaikissa suurissa maailman uskonnoissa ja filosofioissa.

Perinteiset juhlat ja uskonnolliset tilaisuudet peruskoulussa

Kuva: Keski-Suomen museon kuva-arkisto

Perinteiset juhlat

Eduskunnan Perustuslakivaliokunnan mukaan suomalaisella koululla on useita perinteisiä juhlia, kuten joulujuhla, kevätjuhla sekä YK:n päivän juhla ja itsenäisyyspäivän juhla. Opetuksen järjestäjät ja koulut päättävät juhlista ja niiden sisällöstä. Juhliin voi sisältyä myös joitakin uskontoon viittaavia elementtejä. Tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Juhlaan mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta juhlaa ei voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena.

Koulun juhlat ovat osa opetusta ja koulun toimintaa, johon oppilaiden tulee osallistua. Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Koulun tulee tiedottaa oppilaiden huoltajille koulussa järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. Järjestelyistä sovittaessa tulee ottaa huomioon oppilaan turvallisuus. Järjestelyt, kuten oppilaan poistuminen juhlatilasta osaksi aikaa, tulee toteuttaa hienotunteisesti ja mahdollisimman vähän huomiota herättävästi.

Opetuksen ja kasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen sekä vastuullisuuteen, yhteistyöhön ja toimintaan, joka edistää ihmisryhmien, kansojen aatteiden, uskontojen ja kulttuurien välistä kunnioittamista ja luottamusta. 

Nämä tavoitteet ovat Vasaramäen koulussa lähtökohtana myös suomalaisen koulujuhlaperinnön vaalimisessa ja kehittämisessä.

Perustuslakivaliokunta on kannanotossaan korostanut uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden huomioon ottamista koulujen toiminnassa. Myös eri kieli- ja kulttuuriryhmiä edustavien oppilaiden kotoutumisen kannalta on tärkeää, että heillä on halutessaan mahdollisuus tutustua koulussa ja koulun juhlissa suomalaiseen kulttuuriin.

Perusopetuksen uskonnolliset tilaisuudet

Koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, tai sisällyttää koulun toimintaan uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Tällaiset tilaisuudet ovat uskonnon harjoittamista. Perustuslain 11§:n 2 momentin mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen ja toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä. Näin ollen myöskään tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan  kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.

Perustuslain 11§:n 2 momentin tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Sen tarkoituksena on ensisijaisesti suojata henkilöä omantuntonsa vastaiselta uskonnon harjoittamiselta.

Vasaramäen koulussa tulemme jatkossa varmistamaan kouluumme ilmoittautumisen yhteydessä, osallistuuko oppilas uskonnollisiin tilaisuuksiin vai ei. Toistaiseksi pyrimme varmistamaan asian pyytämällä huoltajia ilmoittamaan, mikäli oppilas ei osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Perustuslakivaliokunnan mukaan koulujen on tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa. Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla - uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta - luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Koulun tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.

Koululla on vastuu oppilaan turvallisuudesta myös silloin, kun oppilas ei osallistu koulun järjestämään uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen.

Vasaramäen koulu pyrkii tiedottamaan koulun uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista hyvissä ajoin.

Ongelmaksi voi muodostua näkemyserot siitä, mitä luetaan koulun perinteisiin juhliin kuuluvaksi ja koetaanko osa näiden juhlien sisällöstä uskonnon harjoittamiseksi.  Vaikka tässä asiassa olisikin erilaista tulkintaa, mielestäni edellä olevassa tekstissä on näihin tilanteisiin selkeät toimintaohjeet.

LÄHTEET:

Perustuslakivaliokunnan mietintö 2/2014

Opetushallituksen uudet ohjeet