Vasaran vasaran luovutus Anitalle ja Leenalle 26.5.2023

 

Vasaran 

luovutuskirja

Sinulle, Anita.

Sinulle, Leena.

Elokuussa 1991 aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan Vasaramäen kouluun kuuluvan: 

Vasaran vasara –perinteen jatkaminen.

Kun työntekijä jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.

Jokainen vasara on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen mänty.

Vasaran vartena oli pitkään karttakeppi – juuri se, jota vasaran saaja oli käyttänyt.

Jossain kehityksen vaiheessa karttakeppi ei enää kuulunut luokkahuoneen ensisijaiseen varustukseen ja vasaran varreksi jouduttiin etsimään modernimpi ratkaisu - sen kuitenkin tuli 

kulloinkin ilmentää vasaran saajaa.

Kun Vasaramäen koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu – tämä traditio jäi pois.

Uusi tilanne merkitsi muutoinkin luopumista, itse kullekin merkityksellisten asioiden uudelleen tarkastelua ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista.

Yhteisen yhdessä saavutetun hyödyn ja onnistumisen ilon aika oli vasta myöhemmin.

Niinpä – jossakin vaiheessa totesin, että aika oli taas otollinen Vasaran vasaralle.

Neljäskymmeneskuudes Vasaran vasara. 

Sinulle, Anita.

Neljäskymmenesseitsemäs

Vasaran vasara.

Sinulle, Leena.

Kiitokseksi työstäsi Vasaramäen koulussa.

Tälläkin kertaa vasarat ovat Hannu Fäldenin luomat.

Vasaran pää on myrskyn irrottamasta, mutta talteen otetusta, koulumäen männyn oksasta.

Kummankin vasaran varsi on toteutettu kollegiaalista rakkautta ilmentäen kuvaamaan saajaansa.

Tämä on erilainen vasaran luovutuskirja. 

Olen tähän saakka valmistautunut vasaran luovutukseen pohtimalla mitä erityistä vasaran saajassa on. 

Olen tällä kertaa kiitollinen siitä, että saan pohtia, mikä yhdistää ihmisiä - tässä tapauksessa Teitä kahta, Anita ja Leena.

Ainakin näistä hyveistä muistan ja tulen aina muistamaan Teidät:

• Vilpitön halu auttaa muita
• Toimeliaisuus
• Lojaalius
• Huumori
• Käden taidot
• Ystävyys

Leicesterissä 26. päivänä toukokuuta 2023

Jyrki Välimäki

Vasaramäen koulun rehtori

Vv. 1991 - 2019

Tunteista ja tunnetaidoista

 

 

Kuva: Ari-Matti Ruuska, Turun Sanomat 13.3.2023

Urheilussa - niin urheilemisessa kuin sen seuraamisessakin - ovat tunteet vahvasti läsnä. Talven kotimaisissa palloilusarjoissa, joihin Liigakin lasketaan, eletään mestarit ratkaisevaa play offs -aikaa ja olen siihen liittyvästä uutisoinnista poiminut kaksi tähän kontekstiin kiinnostavalta kuulostavaa tunnetta: häpeä ja sääli.

Turun Palloseuran päävalmentaja Jussi Ahokas totesi ennen tappioon päättynyttä Porin Ässiä vastaa käytyä ottelusarjaa näin:

”Joukkueen päällä on koko kauden ajan ollut häpeän tunne siitä, että olemme pelanneet niin ailahtelevaisesti. Nyt sitä ei enää tarvitse tuntea, vaan voi nauttia pelaamisesta. Hyvän kevään pelaamalla runkosarjan häpeän pystyy pyyhkimään pois. Keskitymme nyt vain tähän hetkeen.”

Häpeä muistuttaa meitä siitä, miten epätäydellisiä ja erehtyväisiä jokainen meistä on. Joskus häpeän tunne voi kuitenkin korostuneena haitata elämää - niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. 

Joskus myös häpeä ja syyllisyys sekoitetaan toisiinsa. Häpeä on kuitenkin syyllisyyttä kokonaisvaltaisempi tunne. Syyllisyys kohdistuu yleensä johonkin tekoon, ja lohdullista siinä on se, että tekoon kohdistuva vääryys on usein mahdollista korjata. Mutta häpeän tunne kohdistuu ihmiseen itseensä. Se on ihmisen oma tunne siitä, että olisi jotenkin arvoton tai vääränlainen. Siksi häpeän tunne on vaikeampi kuin syyllisyys.

Häpeän käsittelyssä hyvä työkalu on puhuminen. Se vaatii rohkeutta. Olen jo tästäkin syystä taas ylpeä Tepsistä, vaikka kausi päättyikin pelillisesti liian aikaisin.

Hyvä johtaminen on yhteiseen tunnetilaan asettumista ja tunteiden ilmaisemista.(Juuti, Vuorela 2015)

Liigan runkosarjassa sijoille 7.-10. sijoittuneet joukkueet jatkavat pelaamista vielä kansankielellä ”säälipleijarien” kautta. Niinpä Kouvolan Kookoo pelasi lauantaina 9.3. viimeisen runkosarjan ottelunsa Turussa, sitten maanantaina 13.3. Oulussa Kärppiä vastaan, tiistaina 14.3. Kouvolassa Kärppiä vastaan ja torstaina 16.3. Oulussa Kärppiä vastaan kohdatakseen runkosarjan voittaneen ja viikon levänneen Tapparan Tampereella perjantaina 17.3.

Kyllä otteluohjelmasta on sääli kaukana! 

Voi vain kuvitella, kuinka Kookoosta vielä kehittyy koko Suomen joukkue - mukaan lukien puolet Tampereesta - tämän ottelusarjan edistyessä.

Sääli sekoitetaan helposti myötätuntoon, jota itse huomaan em. esimerkki-Kookoota kohtaan tuntevani. Itse näen säälin aika lailla tarpeettomana tunteena, joka tosin tulee käsitellä ja sen taustalla olevia asioita tutkia. 

Myötätunto taas on tunteista tärkein.

Aamun HS:ssa oli mielenkiintoinen artikkeli Suomalaiset ovat pikkuhiljaa oppimassa kohtaamaan tunteensa, joka käsitteli tunnetaitoja, jotka tarkoittavat kykyä havaita, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Ne ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta. Omien tunteiden näkeminen ja ymmärtäminen auttavat myös hahmottamaan toisten tunteita, mikä on oleellinen osa vuorovaikutustilanteita ja niissä toimimista.

Oppilaitosyhteisössä johtaminen on myös tunteiden tunnistamista, niihin vastaamista ja niiden johtamista. Erityisen tärkeää johtajalle on tunnistaa ja tunnustaa omat tunteensa, joista osan tulee kieltäneeksi ilman työskentelyä itsensä kanssa.

Kun esimies työstää omia tunteitaan, hän saa otteen myös muiden tunteista. Oppivassa organisaatiossa onkin tilaa tunteille ja niistä keskustelemiselle, sillä kokemukset rakentuvat tunteiden varaan, ja osaaminen rakentuu kokemusten varaan. Oppiva organisaatio on mitä suurimmassa määrin kokemusten työstämiseen perustuva organisaatio. 

Hyvässä tunneilmapiirissä käsitellyistä keskusteluista jää osallistujille inhimillisyyttä korostava hyvä olo. (Juuti, Vuorela 2015)