Sinulle Tarja - Vasaran vasaran luovutuskirja

Sinulle, Tarja.

Vastuu, tarkkuus, välittäminen. Huolenpito, sitoutuminen.
Tärkeimmät asiat ovat helppoja tietää ja äärimmäisen vaikeita elää tosiksi.
Sinä olet sen tehnyt.

Sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa.
Nyt juuri minun on vaikea luottaa tuohon sanontaan.

Olet ollut Vasaramäen koululle erityisen tärkeä.
Olet monesti tehnyt mahdolliseksi sen, mikä useimpien mielestä olisi ollut mahdotonta toteuttaa.

Elokuussa 1991 aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan Vasaramäen kouluun kuuluvan: Vasaran vasara –perinteen jatkaminen.

Kun työntekijä jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.
Jokainen vasara on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen mänty.
Vasaran vartena on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt – tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .

Kun Vasaramäen koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu – tämä traditio jäi pois.

Nyt koen, että on aika käynnistää tämä traditio uudestaan.

Kolmaskymmenesseitsemäs Vasaran vasara. Sinulle, Tarja.

Kiitokseksi työstäsi Vasaramäen koulussa.

Tällä kertaa vasara on Tuomas Auremaan ja Hannu Fäldenin toteuttama. Männyn sijaan tällä kertaa on päädytty vasaran materiaalia valittaessa katajaan. Se kuvastaa sitkeyttä, joka on sinulle ominaista.


Vasaramäessä 28. päivänä helmikuuta 2015


Jyrki Välimäki
Vasaramäen koulun rehtori

Kodin ja koulun päivä Syreenikujan yksikössä lauantaina 28.2.2015

Kalevalanpäivänä olimme yrittäneet saada myös oppilaittemme vanhemmat tulemaan kouluun ja onnistuimmekin siinä varsin hyvin.

Aamun ensimäisen tunnin teema oli Aivoni ajattelevi . Oli rakennettu kaksi isoa pajaa: Kelloaulassa Anna Sorainen haastatteli Kupittaan koulun ja lukion entistä liikunnanopettajaa - Suomen Jääkiekkoleijona numero kahdeksan - Juhani "Juuso" Wahlstenia. Tämä paja oli suunnattu liikuntalinjamme urheilijoiksi varttumassa oleville nuorille.
Samaan aikaan muut oppilaat kokoontuivat alasaliin seuraamaan ulkomaalaistoimiston kanssa yhdessä suunnittelemaamme paneelikeskustelua, jonka teeemana oli Menestystarinoita. Omaa tarinaansa olivat kertomassa Muhis Azizi, Oussama Yousfi ja Mona Abdullahi. Juontajana toimi Ville Santalahti ulkomaalaistoimistosta.

Koulun tehtävä on valaa nuoriin tulevaisuuden uskoa. Toisaalta koulun tehtävä on kertoa nuorille, että menestys on kaikille mahdollista, mutta se ei tule itsestään. Tämä oli ensimmäisen tunnin pajojen yhteinen tavoite.

Toisen tunnin teema oli Mieleni minun tekevi. Valittavana oli 18 erilaista pajaa osallistua:

• paperiruusupaja
• iPadeilla koodausta
• taontatyö
• origamipaja
• neliömetrin mallin askartelupaja
• shakki
• jujutsu
• taekwondo
• kinball
• kauneudenhoito- ja meikkipaja
• lautapelit
• pirtanauhapaja
• kierrätyskorupaja
• kouluravintolaan johtavan portaikon maalaus
• geokätköpaja
• kalakeittoa ja pannaria -paja
• Dream Lab - minä 20-vuotiaana
• Yrittäjänä olemisesta

Viimeksi mainitun pajan vetäjänä toimi Kupittaan Citymarketin kauppias Hannu Aaltonen, joka totesi, että matematiikan arvosana voi olla vaikka nelonen, mutta uskonnon pitää aina olla kymppi; pitää uskoa siihen, mitä tekee - näin onnistuu.
Hän piirsi kerronnallaan värikkään kuvan kauppiaana olemisesta ja sen vaatimuksista. "Elämässä pärjäät, kun heräät vähän ennen muita ja teet vähän enemmän töitä! Yksi asia on erityisen tärkeä: ÄLÄ IKINÄ MYÖHÄSTY MISTÄÄN! Se on loukkaavaa. Se on muiden ajan varastamista."

Kolmannen tunnin yhteinen teema oli lähteäni laulamahan. Kokoonnuimme kaikki alasaliin saattamaan apulaisrehtori Tarja Mattila eläkkeelle.  Luovutin hänelle perinteisen Vasaran vasaran.
Tilaisuuden lopuksi Tarja poistui salista mopolla Bart Peitilän turvallisessa kyydissä.