sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Pilli taskuun - lopullisesti!




Turun Jääkiekkotuomarit, jonka jäsen olen ollut kaudesta 1980-81, järjesti taas jääkiekkoerotuomarin peruskurssin saadakseen uusia erotuomareita ja toimitsijoita jääkiekon pariin.

Otin tilaisuudesta vaarin ja laitoin varusteeni kiertoon. Luovutin erotuomarin raitapaidan, housut ja kypäräni kurssin käyneelle nuorelle. Toivottavasti ne sopivat hänelle. Itsekin olin hankkinut tuon paidan ja nuo housut muutama vuosi sitten kierrätyksen kautta: paidan Ojalan Kimmolta ja housut Steffulta. Piti tuolloin uusia asukokonaisuus,kun tunsin itseni reliikiksi ihonmyötäisessä alkuperäisasussani. Jossain vaiheessa oli tullut muotiin käyttää reilun kokoista asua, jonne mahtuu toppauksia alle.

Täst'edes toimin otteluissa toimitsijana sikäli, kun tehtäviä määrätään: eilen olin maalituomarina Mestis-ottelussa TuTo - K-Laser. Kuulemma nämäkin tehtävät jäävät pois, kun Kupittaan halliin saadaan pian tekniikka, joka mahdollistaa sen, että päätuomarit voivat tarkistaa maalit vaihtoaitiossa videolta.

Vuosikymmenet erotuomarina toimiminen on ollut opettavaista. Niin kaukalossa kuin koulussakin toimivat samat periaatteet valvottaessa sääntöjen noudattamista ja pyrittäessä vaalimaan reilun pelin henkeä.

Ensinnäkin on tunnettava säännöt. Sekään ei riitä. On tiedettävä, miten sääntöjä sovelletaan. Sääntökirjan ohella on osattava Case Book, jääkiekon Katekismus. Asioiden ymmärtämistä edesauttaa keskustelu muiden tuomareiden kanssa. On löydettävä yhteinen linja!

On puhallettava vain ne virheet, jotka näkee. Oletusten ja ennakkokäsitysten pohjalta ei pidä toimia. On osattava unohtaa niin omat kuin toistenkin virheet. Toki virheistä pitää pyrkiä oppimaan.

Jokainen peli on uusi mahdollisuus niin sinulle kuin muillekin ottelutapahtumaan osallistuville. Pelaaja ja pelaajan tekeminen ovat kaksi eri asiaa, samoin valmentaja ja valmentajan tekeminen. Sinun tulee tehdä selväksi, ettet hyväksy sääntöjen ja reilun pelin hengen vastaista tekemistä, mutta hyväksyt ihmiset ihmisinä.

Tämä näkyy käyttäymisenäsi kaukalon ulkopuolella: tervehdit, juttelet, kuuntelet, kyselet kuulumisia, mutta ennen kaikkea teet selväksi, että edellisellä ottelulla ei ole mitään tekemistä seuraavan ottelun kanssa. Pyrit kaikin tavoin vahvistamaan itsestäsi kuvaa reiluna ja puolueettomana tuomarina, jolla ei ole ketään kohtaan puolueettomuutta horjuttavia ennakkoasenteita.

Ammattilaisena ymmärrät, että sinun tulee toimia vain järkeäsi hyväksi käyttäen, kun toinen osapuoli saa tuoda tilanteeseen myös tunteensa.

Ennen kaikkea tarvitset pelisilmää, tilannetajua. Aistit toisen osapuolen tunneitilan ja osaat lukea peliä. Pyrit esimerkiksi välttämään luistelemasta juuri rankaisemasi pelaajan vierestä tai hänen joukkueensa vaihtoaition edestä. Vältyt kuulemasta kommentteja, jotka johtaisivat siihen, että sinun tulee antaa lisää rangaistuksia. Sen sijaan annat toiselle osapuolelle aikaa rauhoittua.

Et provosoidu pienestä.

Tärkeää on myös osata myöntää virheensä. Ja osata antaa ne itselleen anteeksi.

Sinun on osattava tehdä yhteistyötä. Kaukalossa tuomareiden kesken vallitsee tietty työnjako - on heitä sitten kaksi tai neljä. On luotettava, että jokainen hoitaa omat tehtävänsä. Jos alkaa epäillä toisen osaamista, käy helposti niin, että ne pelikentän alueet, joita juuri sinun tuli valvoa, jäävätkin valvomatta ja pääsee tapahtumaan rike, joka sinun piti nähdä. Aina et saa seurata kiekkoa, niin jännittävää kuin se onkin.

Maalituomarina seuraan juuri kiekkoa. Maali hyväksytään, jos kiekko on ylittänyt kokonaan maaliviivan ja kun muut hyväksyttävän maalin reunaehdot toteutuvat: maali ei ole siirtynyt paikaltaan, maalivahtia ei ole häiritty, maali ei ole tehty potkaisemalla tai ns. korkealla mailalla...

Mutta voihan käydä niin, että maalituomarinakaan en näe, kun kiekko ylittää maaliviivan. Katson tilannetta läheltä, mutta vain tietystä kulmasta.

Asioiden tarkastelu eri näkökulmista ja eri etäisyyksiltä - välillä kauempaakin - varmistaa mahdollisimman oikeudenmukaisen lopputuloksen.