Turkulaisen Vasaramäen koulun jo eläkkeelle jääneen rehtorin ajatuksia koulun arjesta ja arjesta koulun ulkopuolella - jälkimmäisen korostuessa
sunnuntai 29. marraskuuta 2020
Uutiskynnyksen ylittäneenä
maanantai 16. marraskuuta 2020
Kirjavinkkaus, osa 2
Kuten olen edellisen kirjavinkkaukseni johdannossa todennut, en ole eläessäni lukenut paljon kirjoja. Se ei todellakaan ole mikään ylpeyden aihe. Sen sijaan tunnen tietynlaista ylpeyttä siitä, että jäätyäni eläkkeelle peruskoulun rehtorin virasta vuoden 2019 alusta olen pyrkinyt siihen, että minulla on aina kirja luettavana ja huolehdin siitä, että kirja myös kohtuullisessa ajassa tulee luetuksi. Toki olen samalla sisimmässäni tuntenut, kuinka tieto luo tuskaa. Toki jo rehtoriurallani työvuosien myötä sen huomasin. Asiat näyttäytyivät päivä päivältä enemmän sekäettä-asioina, kun ne aloittaessani olivat olleet pikemminkin jokotai-asioita. Onneksi mentorina tehtävänäni ei olekaan snoa mentoroitavalle, miten - ja vain siten - hänen tulee toimia.
Tässä blogitekstissäni esittelen lyhyesti kaksi äskettäin lukemaani ja varsin hyödyllisiksi kokemaani kirjaa.
Markus Talvion ja Ulla Klemolan kirja "Toimiva vuorovaikutus" sisältää kolme osaa.
Ensimmäisessä osassa kerrotaan, mitä on sosioemotionaalinen oppiminen - siis tunne- ja vuorovaikutustaidot - ja sen viisi osa-aluetta: minätietoisuus, itsensä johtaminen, sosiaalinen tietoisuus, ihmissuhdetaidot ja vastuullinen päätöksenteko.
Kirjan toinen osa esittelee toimivan vuorovaikutuksen työkaluja, joita ovat mm. aktiivinen minän kuunteleminen, minäviestit ja kuuntelun taidot.
Kirjan kolmas sisällöllinen kokonaisuus on otsikoitu osuvasti ja mielestäni myös armollisesti: "Sosioemotionaalisessa oppimisessa asenne ratkaisee".
Tähän liittyen poimin kirjan johdannosta kaksi harhaluuloiksi nimettyä yleistä uskomusta, jotka ammutaan alas heti kirjan alkulehdillä: Ensinnäkin toteamus "kemiat eivät kohtaa" on yksi tavallisimmista arkikielen väitteistä, jonka sisältö ei saa tukea tieteestä. Toinen harhaluulo on, että käytännön työ kehittää tekijänsä vuorovaikutustaitoja.
Yhdyn täysin psykologian tohtori Kirsti Lonkan sanoihin tästä kirjasta. Hän suosittelee tätä kirjaa lämpimästi kaikille ihmisille, jotka haluavat kehittää tunne- ja vuorovaikutustaitojaan. "Meistä ihan jokaisen pitäisi koko elämänsä ajan pyrkiä kehittymään näissä asioissa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta harjoittelemalla voi aina oppia uutta. Hyvä vuorovaikutus takaa työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämisen koulusta aina eläkkeelle asti."
"Positiivinen johtaminen - johda paremmin opetus- kasvatusalalla" on kirjan nimenä erittäin houkutteleva. Kukapa päiväkodin johtaja tai rehtori ei haluaisi johtaa paremmin! Kirjan on kirjoittanut FM, KT Sanna Wennström, joka on toiminut opetus- ja ohjaustyössä sekä opetuksen ja oppilaitosten kehittämistehtävissä vuodesta 2005 lähtien. Hän valmentaa oppilaitosten johtoa, henkilöstöä ja työyhteisöjä innostumaan, onnistumaan ja voimaan hyvin työssä. Siihen itsekin pyrin ja siksi tähänkin kirjaan tartuin.
Tässä erinomaisessa kirjassa jossain määrin minua häiritsee se, että kirja pyrkii myymään erilaisia oheistuotteita lisensseineen - kirjan 373 sivua eivät riitä.
Mielestäni positiivisen johtamisen aatetta ei kukaan voi itselleen omia.
Rohkenen siis edelleen rakentaa mentorointini positiivisen johtamisen aatteen varaan. Se rakentuu - kuten tämäkin kirja asian esittää - myönteisistä tunteista ja ilmapiiristä, vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä ja vahvuuksien tunnistamisesta ja niiden hyödyntämisestä. Nämä asiat tuottavat myönteisiä käytänteitä koulun tai päiväkodin arkeen. Toisaalta myönteiset käytännöt tuottavat näitä asioita.
Suosittelen ehdottomasti tätäkin kirjaa.