Hyvät Ystävät.
Tähän lukuvuoteen lähdin päällimmäisenä mielessäni syvä huoli siitä, kuinka edes likimain pysyisimme palkkabudjetissamme. Sananmukaisesti vietin kesällä useita unettomia öitä sitä murehtiessani ja kävin mm. juhannuksen jälkeen tekemässä "tulosvaroituksen" esimiehelleni. Tuo nöyrtyminen ja huolen jakaminen helpotti.
Ainon ja Aaron kesän työpanos oli korvaamaton - samoin kuin Tarjan antama etä- ja tarvittaessa myös lähituki. Jo valmis työjärjestys avattiin säästöjen löytämiseksi ja siinä onnistuttiinkin varsin hyvin: Nyt budjettivuoden lähestyessä loppuaan näyttää siltä, että kutakuinkin pysymme budjetissa.
Se, että aloitan tämän puheeni puhumalla budjetista, on ajan kuva. Kuitenkin olen pyrkinyt välttämään uhkakuvien maalailun ja niiden avulla johtamisen. Sellaista ei kannata jakaa, mitä ei voi jakaa.
Opetussuunnitelmaprosessi on iso haaste. Suomen kielen ja kirjallisuuden 3.-6. luokkien tavoitteiden joukosta poimin esimerkeiksi kaksi tavoitetta:
- opastaa oppilasta vahvistamaan taitoaan toimia rakentavasti erilaisissa viestintäympäristöissä ja ilmaisemaan mielipiteensä ja
- ohjata oppilasta huomaamaan omien kielellisten ja viestinnällisten valintojensa vaikutuksia ja huomioimaan toisten tarpeita ryhmäviestintätilanteissa.
Voidaksemme tukea oppilasta noiden tavoitteiden saavuttamiseksi, meidän tulisi itse hallita nuo tavoitteet. Itse ainakin tunnistan ja tunustan puutteeni tässä suhteessa ja olen valmis kehittämään itseäni tavoitteiden suuntaan.
Meillä aikuisilla on kummassakin yksikössä ja yksiköiden kesken hyvä työilmapiiri, mikä automaattisesti koituu oppilaittemme hyväksi. Kuitenkin - asiat voi aina tehdä paremmin, mikä pätee myös vuorovaikutukseen.
Avoin ja toimiva vuorovaikutus taas on edellytys onnistuneelle opetussuunnitelmaprosessille, joka on tarkoitus saada maaliin ensi keväänä.
Avoin ja toimiva vuorovaikutus on edellytys myös jaetulle johtajuudelle, jonka puolesta olen tavan takaa puhunut. Jaetussa johtajuudessa jokaiselle on varattu siivu johtajuutta.
Mitä tulee koulun vastuujohtamiseen, syyslukukaudella on tapahtunut isoja muutoksia. Lukuvuoteen lähdettiin siten, että Aino Holmén nimitettiin opettajan virassa toimivaksi apulaisrehtoriksi. Marraskuun alusta apulaisrehtori Kari Salminen on ollut vuosilomalla siirtyäkseen eläkkeelle vuodenvaihteessa. Marraskuun alusta olen itse ollut fyysisesti enemmän läsnä Syreenikujan yksikössä.
Tässä uudessa tilanteessa taistelemme yhdessä Ainon kanssa kynsin hampain sitä vastaan, että koulumme pikku hiljaa valuu harmaaseen näennäisyhtenäiskoulujen joukkoon, missä yksiköt toimivat omillaan ja puheeseen palaavat sanat "me" ja "nuo" - "me täällä" ja "te siellä".
Olen siis edelleenkin Vasaramäen yhtenäiskoulun rehtori ja Aino yhtenäiskoulun apulaisrehtori.
Me olemme nyt kouluna sellaisessa tilanteessa, että meille ei taivaskaan olisi rajana, ellei meidän Syreenikujan yksikömme toimisi niin puutteellisissa tiloissa. Ja kun ne tilat ovat, mitkä ovat, niin taivas on rajana ja pilvet roikkuvat varsin alhaalla.
Tämä seikka ja siihen liittyvä näköalattomuus ovat omiaan syömään työmotivaatiota, mutta en ole kuitenkaan sellaista havainnut teissä - itsessäni kylläkin aika ajoin.
Syyslukukauden ehdoton kohokohta alakoulussa oli Kodin ja koulun päivä lauantaina 21. marraskuuta. Toivon vastaavasta päivästä ensi vuonna muodostuvan kevätlukukauden kohokohdan yläkoulussa lauantaina 5. maaliskuuta.
On tuntunut hyvältä saada olla teidän kaikkien rehtori. Kiitoksia tästä lukukaudesta.
Haluan toivottaa teille kaikille rauhallista ja rauhoittavaa joulua ja onnellista uutta vuotta.
Tämä on puheeni koulun henkilökunnan perinteisessä joulukahvitilaisuudessa perjantaina 18.12.2015 Lehmuksen yksikön juhlasalissa.