sunnuntai 19. joulukuuta 2010

PUHE VASARAMÄEN KOULUN HENKILÖKUNNAN JA KOULUN YHTEISTYÖTAHOJEN EDUSTAJIEN KAHVITILAISUUDESSA 20.12.2010

Hyvät Ystävät.

Syyslukukausi lukuvuoden 2010-2011 osalta on pian päättymässä. Me olemme sitä päättämässä tällä perinteisellä tilaisuudella, johon te kaikki olette sydämellisesti tervetulleita.

Olemme halunneet korostaa meidän kaikkien hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta tärkeitä asioita. Nuo tärkeät asiat olemme koonneet yhtenäiskoulumme toiminta-ajatukseen.

Lukuvuoden alkaessa erityisesti kysyimme: ”Noudatatko?” Halusimme korostaa yhteisten sääntöjen noudattamisen merkitystä. Sitten kysyimme ”Hyväksytkö ja kunnioitatko?” Halusimme korostaa tasa-arvoa. Olemme kaikki erilaisia, mutta saman arvoisia. Myöhemmin kysyimme ”Pidätkö huolta?” Korostimme vastuun ottamista itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme.

Toiminta-ajatuksemme arvojen tuominen määrätietoisesti koulun arkeen jatkuu tammikuussa. Samalla meidän tulee saattaa toiminta-ajatuksemme helpommin ymmärrettävään muotoon.

Vallankin lokakuun alusta lähtien olen viettänyt suurimman osan koulupäivien aikaisesta työajastani Syreenikujan yksikössä.

Lokakuun alussa kävimme Syreenikujan yksikössä keskustelun henkilökunnan rehtoriin kohdistamista odotuksista. Uskon myös täällä Lehmuksessa työskentelevien tuntevan samoin:

Rehtorilta odotetaan paljon. Rehtoria verrataan laivan kapteeniin, joka määrää laivan suunnan, mutta joka kuuntelee miehistöään. Rehtori nähdään arvojohtajana ja koulun pedagogisena johtajana.

Rehtorilta odotetaan fyysistä läsnäoloa. Hänen odotetaan olevan paikalla mahdollisimman paljon työhuoneessaan, kun kysyttävää tulee. Hänen tulee olla tavoitettavissa ongelmatilanteissa koulun arjessa.

Koulussa, joka toimii kahdessa eri yksikössä, fyysisen läsnäolon vaatimukseen on vaikea vastata kaikkia tyydyttävällä tavalla.

Niinpä meidän tulee kehittää jaettua johtajuutta, selkeyttää vastuunjakoa ja delegoida johtamiseen liittyviä tehtäviä rohkeasti.

Lehmuksen yksikön vastuuopettaja Aino Holmén ja koko yksikön opettajakunta ja muut aikuiset ansaitsevatkin erityiskiitoksen kuluneesta syyslukukaudesta. Näen monen koulun arkeen liittyvän asian menneen täällä eteenpäin ja yhdessä tekemisen toimintatavan entisestään vahvistuneen – rehtorin poissaolosta huolimatta - tai juuri sen takia.

Lämpimän kiitoksen ansaitsevat myös Lehmuksen hiljaisesta peruskorjaamisesta huolehtivat kaupungin virkamiehet. Syyslukukauden alkuun mennessä saimme peruskorjatun toisen kerroksen käyttöömme ja lokakuun alussa myös loput tänä vuonna kunnostetuista tiloistamme: käsityötilat ja tekniset huoltotilat.

Remontoinnin on määrä jatkua taas toukokuussa kolmannen ja neljännen kerroksen osalta.

Syreeniin kuuluu myös hyvää. Henkinen sisäilman laatu on parempi kuin vuosi sitten. Sisäilman laatuun pyritään vaikuttamaan myös teknisin toimenpitein: Ilmanvaihtokanavien perusteellinen nuohous on ollut varmasti hyödyksi. Alkavan joululoman aikana asennettaan osaan luokista tilakohtaisia ilmanvaihtokoneita ja kiinteistössä toteutetaan tehostettu siivous.

Koko koulun yhteinen haaste kevätlukukaudella tulee olemaan tuen porrastusta koskeva 1.1.2011 voimaan astuva perusopetuslain muutos. Laki tuo koulun arkeen käsitteet yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Meidän haasteemme on saada lakiuudistus toimimaan siten, että oppilaamme saavat siitä kaiken mahdollisen hyödyn.

Lopuksi haluaisin lukea otteen arkkipiispa Kari Mäkisen joulutervehdyksestä. Se on julkaistu uusimmassa Kirkko ja Me –lehdessä. Ks. http://nakoislehti.laatulehdet.fi/kirkkojame/2010-11/

Kirje Joulupukille

Hyvät 7.-9. luokkien Oppilaat. Hyvät Opettajat ja muut aikuiset.

Joulupukille kirjoittaminen on osa suomalaista jouluperinnettä. Rohkenen puhua siitä, vaikka tiedänkin, että moni meistä ei kulttuurinsa puolesta valmistaudukaan kanssani samalla lailla joulun viettoon.

Kotona joulusiivousta tehdessäni löysin kolme huonosti kätkettyä joulupukille osoitettua kirjettä. Jokainen kirje noudatti tuttua, toimivaksi koettua kaavaa. Joulupukki nimittäin pitää erityisen paljon kirjeistä, joissa kerrotaan kuulumisia, tarinoidaan siitä, mitä kirjoittajalle ja hänen lähipiirilleen kuuluu. Sitten kerrotaan, kuinka kiltti sitä ollaan oltu. Muutamin esimerkein pyritään pukki vakuuttamaan. Sitten kohteliaan tyylikkäästi esitetään muutamia lahjatoivomuksia. Lopuksi toivotetaan pikaista näkemistä!

Ajattelin itsekin kirjoittaa joulupukille – rehtorina viran puolesta.

Niinpä kirjoitin:

Hyvä Joulupukki!

Meille tänne Vasaramäen kouluun kuuluu hyvää. Olemme pian päättyvän syyslukukauden aikana halunneet korostaa meidän kaikkien hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta tärkeitä asioita.

Lukuvuoden alkaessa erityisesti kysyimme: ”Noudatatko?” Halusimme korostaa yhteisten sääntöjen noudattamisen merkitystä. Sitten kysyimme ”Hyväksytkö ja kunnioitatko?” Halusimme korostaa tasa-arvoa. Olemme kaikki erilaisia, mutta saman arvoisia. Myöhemmin kysyimme ”Pidätkö huolta?” Korostimme vastuun ottamista itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme.

Olen tämän syyslukukauden aikana oppinut tuntemaan entistä paremmin koulumme opettajat ja muut täällä töissä olevat aikuiset ja olen saanut paremmin tutustua kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaita. Olen huomannut, että mitä enemmän minulla on aikaa kuunnella ja tulla kuulluksi, sitä paremmin ymmärrän toista ihmistä ja tulen itsekin ymmärretyksi.

Hyvä Joulupukki. Toivon lahjaksi meille aikuisille enemmän aikaa kuunnella toinen toistamme ja ennen kaikkea oppilaitamme ja samalla aikaa tulla kuulluksi.

Elokuussa sain myös monta uutta työkaveria opettajakuntaamme. Samoin noin 100 seitsemännen luokan oppilasta, joista tosin yhtenäiskoulumme ansiosta suuren osan tunsin jo ennestään. Seitsemännen luokan oppilaille kuitenkin kaikki taisi olla aluksi jännittävää – jotkin asiat pelottaviakin – siitäkin huolimatta, että jo keväällä he viettivät yhden kokonaisen päivän täällä.

Hyvä Joulupukki. Olen murheissani siitä, että kaikki oppilaat eivät menesty koulussamme niin hyvin kuin mihin heillä olisi mahdollisuuksia.

Onneksi kuitenkin ensi vuosi on uusi mahdollisuus. Kevätlukukausi antaa mahdollisuuden korottaa arvosanoja ja toivon oppilaittemme ymmärtävän, että me aikuiset täällä koulussa haluamme tehdä kaikkemme auttaaksemme heitä siinä. Mutta jokaisen on kuitenkin ymmärrettävä, että ennen kaikkea hänellä itsellään ja hänessä itsessään on hänen oman elämänsä avaimet.

Vaikka meille tänne Turkuunkin tuli lumi tänä vuonna varsin aikaisin – ja näyttää, että saamme valkean joulun - olemme tottuneet siihen, maisema näin talvella on vuoroin valkoinen, vuoroin musta. Johtuneeko siitä, että meillä on taipumus nähdä asiat usein mustavalkoisesti: Asiat ovat joko hyvin tai huonosti. Meidän pitäisi mielestäni kehittää itsessämme kykyä nähdä noiden kahden vaihtoehdon välisiä vivahteita.
Hyvä Joulupukki, toteutathan taatusti ympäristöystävälliset lahjatoiveemme: positiivista ajattelua ja huumoria? - Omat varantoni näiden luonnonvarojen suhteen ovat juuri nyt melko hyvät, mistä kiitos kuuluu työtovereilleni ja oppilaille: lukuisat yhteiset tekemiset täällä koulussa ja koulun ulkopuolellakin ovat vahvistaneet myönteistä me-henkeä ja antaneet tilaisuuden nauruun – usein hiljaiseen, joskus hyvinkin äänekkääseen.

Koska sinulla, joulupukki, on aattona niin kova kiire, voit jättää tämän lahjasi meidän itsemme toinen toisillemme jaettavaksi kevätlukukauden aikana.
Taidat Joulupukki tulla käymään taa Lehmuksen yksikössä tiistaiaamuna. Kun lähdette reissuun, ajakaa varovasti. Pitäkää turvavälit ja muistakaa, että koulun mäki voi olla liukas!

Lopuksi haluan toivottaa sinulle ja muorille sekä kaikelle Korvantunturin kansalle rauhoittumisen mahdollistavaa joulua, kunhan kiireiltänne sinne palaatte.


Vasaramäessä 17.12.2010

Jyrki Välimäki
rehtori

lauantai 11. joulukuuta 2010

Vaarantaako TSA - työsuorituksen arviointi - joulumielen?



Joulupukki vierailee aina syyslukukauden viimeisenä koulupäivänä Lehmuksen yksikössä. Niin tänäkin vuonna: hän tullee tiistaina joulukuun 21. päivänä. Koska hän mitä ilmeisimmin on ns. valepukki, herää kysymys: "Kuka hän on?"

Syyslukukauden päättyessä oppilaat saavat väliarvioinnin. Arvioinnin tehtävänä on
ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kuvata, miten oppilas on saavuttanut kasvulle ja oppimiselle asetetut tavoitteet.

Numeroarvosana kuvaa osaamisen tasoa.

Työskentelyn arviointi on osa oppilaan oppimistaitojen arviointia.
Työskentelyn arviointi on osa kunkin oppiaineen arviointia. Arvioinnin pohjana ovat työskentelylle eri oppiaineissa asetetut tavoitteet, jotka löytyvät opetussuunnitelmasta eri oppiaineiden alusta.

Numeroarvosana oppiaineissa välitodistuksissa muodostuu oppiaineelle ominaisten työskentelylle asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja oppilaan edistymisestä oppiaineen lukuvuoden sisältötavoitteiden suuntaisesti.

Oppilaan käyttäytymisen arviointi kohdistuu siihen, miten oppilas ottaa huomioon muut ihmiset, miten hän ottaa huomioon ympäristön ja miten hän noudattaa sääntöjä.
Käyttäytymisen numeroarviointiin osallistuvat kaikki oppilasta opettavat opettajat ottamalla tasapuolisesti huomioon kaikki käyttäytymistä koskevat tavoitteet.
Käyttäytymiselle on laadittu Vasaramäen koulun tarkennettu kuvaus arviointiasteikolle 5-6,7-8 ja 9-10, jonka perusteella opettajat antavat
numeroarvioinnin.

Numero kahdeksan kuvaa hyvää osaamista. Usein käy kuitenkin niin, että "hyvä osaaminen" ei riitä. Oppilas kokee osaavansa paremmin kuin hyvin. Hyvä osaaminen tuottaa pettymyksen.

Omaa osaamistani ja koko opettajakunnan osaamista on juuri arvioitu TSA-prosessin avulla.
Hyvää prosessissa on ollut se, että siinä ovat tulleet määritellyiksi meidän ammattillisen osaamisemme osatekijät, jotka ovat henkilökohtaiset työtulokset, ammatinhallinta, monitaitoisuus, yhteistyökyky ja kehityshakuisuus. Minulla rehtorina vielä omana osatekijänään johtaminen. Arviointityötä helpottamaan on kunkin osatekijän alle kerätty vielä joukko kysymyksiä, joihin vastaaminen tukee arviointityötä.

Arviointiasteikko on A:sta E:hen. A tarkoittaa "ei kaikilta osin vastaa tavoitteita" ja E tarkoittaa "erinomainen suoritus".

C tarkoittaa "säännöllisesti vastaa tavoitteita". Oppilasarviointiin verrattaessa tämä lienee se numero 8 eli hyvä suoritus. Pitäisi siis olla tyytyväinen: kaikki hyvin. Mutta en ole sitä henkilökohtaisten työtulosteni osalta. Olen itse asettanut itselleni tietyt hyvinkin kunnianhimoiset tavoitteet tässä uudessa haastavassa tilanteessa johtaessani Vasaramäen yhtenäiskoulua ja pyrkien kehittämään niin fyysistä kuin psyykkistäkin toimintaympäristöämme. Näitä tavoitteita en ole jakanut esimieheni kanssa, enkä oikein tiedä, mihin tavoitteisiin viitataan minua arvioitaessa. En pysty kokemaan arviointiani ohjaavaksi enkä myöskään kannustavaksi.

Kyse ei niinkään ole siitä, että en onnistunut saamaan arvioinnin myötä lisää palkkaa, vaan siitä, että pelkkä kirjain C herättää enemmän henkistä levottomuutta aiheuttavia kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Arvatenkin Vasaramäen koulun opettajat, joiden toisena arvioitsijana esimieheni ohella ole toiminut, kokevat samoin.

Tietoisuus siitä, että osa opettajista saa arvioinnin myötä lisää palkkaa, voi heikentää kokonaisuutta ja sen johtamista. Alunperin johtamisen välineeksi tarkoitetusta työsuorituksen arvioinnista on mahdollista tulla johtamista vaikeuttava, työmotivaatiota ja sitoutumista heikentävä kauhistus.

Toisaalta viisaasti käyettynä arviointilomake toimii jatkossa hyvänä työkaluna esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluissa.

Vasaramäen koulun vanhemmat ovat saaneet viime viikkojen aikana vastata Wilmassa avoinna olleeseen asiakastyytyväisyyskyselyyn. Vastaajia oli ennen kyselyn sulkemista lähes 300! Vallankin kyselyn tuottamat "ruusut ja risut" ja "kehittämisajatukset" antavat meille paljon enemmän kuin kirjaimet asteikolla A - E. Palaamme kyselyn tuloksiin heti kevätlukukauden alussa. Kiitos aktiivisuudestanne.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Pilli taskuun - lopullisesti!




Turun Jääkiekkotuomarit, jonka jäsen olen ollut kaudesta 1980-81, järjesti taas jääkiekkoerotuomarin peruskurssin saadakseen uusia erotuomareita ja toimitsijoita jääkiekon pariin.

Otin tilaisuudesta vaarin ja laitoin varusteeni kiertoon. Luovutin erotuomarin raitapaidan, housut ja kypäräni kurssin käyneelle nuorelle. Toivottavasti ne sopivat hänelle. Itsekin olin hankkinut tuon paidan ja nuo housut muutama vuosi sitten kierrätyksen kautta: paidan Ojalan Kimmolta ja housut Steffulta. Piti tuolloin uusia asukokonaisuus,kun tunsin itseni reliikiksi ihonmyötäisessä alkuperäisasussani. Jossain vaiheessa oli tullut muotiin käyttää reilun kokoista asua, jonne mahtuu toppauksia alle.

Täst'edes toimin otteluissa toimitsijana sikäli, kun tehtäviä määrätään: eilen olin maalituomarina Mestis-ottelussa TuTo - K-Laser. Kuulemma nämäkin tehtävät jäävät pois, kun Kupittaan halliin saadaan pian tekniikka, joka mahdollistaa sen, että päätuomarit voivat tarkistaa maalit vaihtoaitiossa videolta.

Vuosikymmenet erotuomarina toimiminen on ollut opettavaista. Niin kaukalossa kuin koulussakin toimivat samat periaatteet valvottaessa sääntöjen noudattamista ja pyrittäessä vaalimaan reilun pelin henkeä.

Ensinnäkin on tunnettava säännöt. Sekään ei riitä. On tiedettävä, miten sääntöjä sovelletaan. Sääntökirjan ohella on osattava Case Book, jääkiekon Katekismus. Asioiden ymmärtämistä edesauttaa keskustelu muiden tuomareiden kanssa. On löydettävä yhteinen linja!

On puhallettava vain ne virheet, jotka näkee. Oletusten ja ennakkokäsitysten pohjalta ei pidä toimia. On osattava unohtaa niin omat kuin toistenkin virheet. Toki virheistä pitää pyrkiä oppimaan.

Jokainen peli on uusi mahdollisuus niin sinulle kuin muillekin ottelutapahtumaan osallistuville. Pelaaja ja pelaajan tekeminen ovat kaksi eri asiaa, samoin valmentaja ja valmentajan tekeminen. Sinun tulee tehdä selväksi, ettet hyväksy sääntöjen ja reilun pelin hengen vastaista tekemistä, mutta hyväksyt ihmiset ihmisinä.

Tämä näkyy käyttäymisenäsi kaukalon ulkopuolella: tervehdit, juttelet, kuuntelet, kyselet kuulumisia, mutta ennen kaikkea teet selväksi, että edellisellä ottelulla ei ole mitään tekemistä seuraavan ottelun kanssa. Pyrit kaikin tavoin vahvistamaan itsestäsi kuvaa reiluna ja puolueettomana tuomarina, jolla ei ole ketään kohtaan puolueettomuutta horjuttavia ennakkoasenteita.

Ammattilaisena ymmärrät, että sinun tulee toimia vain järkeäsi hyväksi käyttäen, kun toinen osapuoli saa tuoda tilanteeseen myös tunteensa.

Ennen kaikkea tarvitset pelisilmää, tilannetajua. Aistit toisen osapuolen tunneitilan ja osaat lukea peliä. Pyrit esimerkiksi välttämään luistelemasta juuri rankaisemasi pelaajan vierestä tai hänen joukkueensa vaihtoaition edestä. Vältyt kuulemasta kommentteja, jotka johtaisivat siihen, että sinun tulee antaa lisää rangaistuksia. Sen sijaan annat toiselle osapuolelle aikaa rauhoittua.

Et provosoidu pienestä.

Tärkeää on myös osata myöntää virheensä. Ja osata antaa ne itselleen anteeksi.

Sinun on osattava tehdä yhteistyötä. Kaukalossa tuomareiden kesken vallitsee tietty työnjako - on heitä sitten kaksi tai neljä. On luotettava, että jokainen hoitaa omat tehtävänsä. Jos alkaa epäillä toisen osaamista, käy helposti niin, että ne pelikentän alueet, joita juuri sinun tuli valvoa, jäävätkin valvomatta ja pääsee tapahtumaan rike, joka sinun piti nähdä. Aina et saa seurata kiekkoa, niin jännittävää kuin se onkin.

Maalituomarina seuraan juuri kiekkoa. Maali hyväksytään, jos kiekko on ylittänyt kokonaan maaliviivan ja kun muut hyväksyttävän maalin reunaehdot toteutuvat: maali ei ole siirtynyt paikaltaan, maalivahtia ei ole häiritty, maali ei ole tehty potkaisemalla tai ns. korkealla mailalla...

Mutta voihan käydä niin, että maalituomarinakaan en näe, kun kiekko ylittää maaliviivan. Katson tilannetta läheltä, mutta vain tietystä kulmasta.

Asioiden tarkastelu eri näkökulmista ja eri etäisyyksiltä - välillä kauempaakin - varmistaa mahdollisimman oikeudenmukaisen lopputuloksen.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Lupaan parhaani mukaan...



Olen seurakuntavaaleissa Katariinan Partiotyön Ystävien ehdokkaana. Olen vuodesta 1966 ollut Tornikotka. Lippukuntani toimii Martinmäessä. Olen edelleenkin mukana Tornikotkien kiltatoiminnassa. Jossain elämäni vaiheessa toimin myös sudenpentujohtajana Auran Tähti-Pojissa ja Turun Eränkävijöissä. En kuitenkaan ole liikkeellä pelkästään partiolaisten asialla.

Olen noin kaksikymmentä vuotta asunut Itä-Turussa: ensin Lanatiellä ja sittemmin runsaat kymmenen vuotta Paimenpuiston laidalla Itäharjulla.

Aktiiviseksi seurakuntalaiseksi tuleminen toteutuu parhaiten, kun lapsesta saakka saa olla mukana seurakunnan toiminnassa. Seurakunnan tulee siis ennen kaikkea kohdentaa voimavarojaan lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön.

Seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön tulee olla avointa kaikille - tämä kaikille avoimuus on yksi partiotoiminnankin perusperiaatteista.
Periaate on vielä saatava osaksi arkea, mikä on sinällään jo iso haaste meillä Itä-Turussa.

Lapsi-ja nuorisotyö on saatava ulos ns. mukavuusalueelta. On rohkeasti ja päättäväisesti tartuttava tämänpäivän sosiaalisiin haasteisiin.

Jo hyvin varhaisessa elämänsä vaiheessa ihmisen kohtaamat vaarat syrjäytyä - perinteisen sosiaalisesti hyväksyttävän yhteiskunnan ulkopuolelle putoamisen uhka - on tiedostettava suunniteltaessa seurakunnan lapsi- ja nuorisotyötä.

Kolmannen sektorin - jota seurakuntakin edustaa - tulisi esimerkiksi tarjota nuorille, joiden on vaikea saada peruskoulun päästötodistusta, yhteistyössä koulun kanssa vaihtoehtoisia keinoja saavuttaa päästötodistuksen edellyttämät tavoitteet.

Seurakunta on toki kaikenikäisiä seurauntalaisia varten. On tietenkin selvä, että voimakas panostus lapsiin ja nuoriin, tuo aktiivisten seurakunnan jäsenten keski-ikää alas, mikä ei voi olla vaikuttamatta seurakunnan ilmapiiriin ja toimintaa ohjaaviin päätöksentekoprosesseihin.

Se voi joidenkin mielestä olla pelottavaa, mutta se on sangen välttämätöntä.

Seurakuntavaalien alla



Uudet jäsenet Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän eri seurakuntien seurakuntaneuvostoihin ja yhteiseen kirkkovaltuustoon valitaan 14.-15.11.2010. Ennakkoäänestys on 1.-5.11.2010.

Äänestysprosentti seurakuntavaaleissa on yleensä ollut hyvin alhainen. Äänestämättömyys ei johtune tiedon puutteesta; ei liene ongelma saattaa seurakunna jäsenten tietoon äänestyspäivät ja -paikat. Varsinainen haaste on saada ihmiset kokemaan äänestäminen tärkeäksi - saada ihmiset likkeelle.

Seurakunnan jäsenyys on meille usein itsestäänselvyys, jota monikaan ei kyseealaista, mutta mille toisaalta ei muutoinkaan uhrata aikaa tai voimavaroja.
Aiheeseen paneutuminen johtaa hyvin usein seurakunnasta eroamiseen. Hyvin moni kokee uskovansa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, mutta ei kirkkoon. Kirkon toimintaan ei olla tyytyväisiä.

Kun vanhempi tyttäreni kastettiin seurakunnan jäsenyyteen 22 vuotta sitten Tuomiokirkossa Anneli Rantalaihon toimesta toimi sylikummina hyvä ystäväni Mika. "Mieskummi!" totesi Anneli hieman hämmästellen. "Naispappi!" hämmästeli Mika. Silloin naisen toimiminen pappina oli uutta.

En millään voi ymmärtää, että vieläkin aiheesta väännetään ja kirkon piirissä vieläkin saa toimia henkilöitä, jotka sanoutuvat irti yhteistyöstä naispappien kanssa - vastoin kirkon virallisen kannan.

Viime viikkoina on puhuttu paljon homojen oikeuksista seurakunnan jäseninä. Tähän kirkon ylin johto tarjoaa lääkkeeksi keskustelun aloittamista. Minusta keskusteluun on ollut aivan riittävästi aikaa.

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Minulle tämä ns. rakkauden kaksoiskäsky yhdessä Vuorisaarnan kultaisen säännön kanssa - "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" - riittää hyvin pitkälle.

Nuo elämänohjeet tekevät uskosta ajankohtaisen ja toimivan vielä nyt - vuonna 2010 - ja tästä eteenpäinkin.

Jätän henkilökohtaisesti omaan arvoonsa Mooseksen kirjat ja muut Raamatun kirjat niine historiallisene viitekehyksineen, jotka joillekin selittävät ihmisten eriarvoisuuden hyväksymisen seurakunnan toiminnassa.

Moni on nyt eronnut kirkosta. Kirkon edustajien pettymystä tuottanut esiintyminen viimeaikaisessa homokeskustelussa on ollut moneen eroon todellisena syynä. Ehkä myös veruke moneen eroon; ajalle tyypillistä on myös suhtautuminen erilaisiin instituutioihin taloudellisesta näkökulmasta käsin:"Olenko nettomaksaja vai -saaja?"

Kirkon sisäisten konservatiivisten voimien aiheuttaman turhautumisen kanavoituminen eroamiseksi on väärin. Se on luovuttamista ja vääränlainen viesti noille voimille.

Nyt tulee päinvastoin aktivoitua ja lähteä äänestämään tulevissa seurakuntavaaleissa.

Itse olen aktivoitunut. Olen lähtenyt ehdokkaaksi kotiseurakunnassani Katariinan seurakunnassa. Vaaliohjelmastani enemmän seuraavassa blogissani...

torstai 14. lokakuuta 2010

Kouluruokailusta





Kuvat ovat eteläisen Etiopian kyläkoulusta, joka on rakennettu kyläyhteisön, kunnan kouluhallinnon ja Pelastakaa Lasten yhteistyönä.

Kyläkoulun lasten äidit saivat opetusta oikeaoppisesta lasten ravinnosta, hygieniasta ja lasten oikeuksista. Ohessa kurssin suorittaneet naiset valmistavat kouluateriaa paikallisista raaka-aineista, joita ovat mm. ns. kaalipuun lehdet sekä paikallisista eri papulajeista ja maissista jauhetusta jauhoseoksesta tehtyjä lettuja.

Äidit ja lapset vievät hygienia- ja ravitsemustietoa koulusta kylän koteihin ja näin tieto esimerkiksi käsien pesun ja saniteettitilojen tärkeydestä leviää koteihin.

Keskiviikkona 13.10.2010 järjestettiin Vaskun Vanhempien toimesta lukuvuoden 2010-2011 ensimmäinen Aikuisten iltakahvit -tilaisuus.

Tilaisuutta markkinoitiin Suurena kouluruokailuiltana. Asiantuntijavieraina paikalla olivat ruokapalveluesimies Ulla Louhe ja ravintoterapeutti Maarit Ketola kertomassa ja keskustelemassa kouluruokailusta.

Muutamaan tilaisuudessa esiin nousseeseen ajatukseen haluan vielä kiinnittää huomiota.

Ruokailuun osallistuminen on osa koulupäivää ja sen pakollista osuutta. Syöminen ei ole pakollista.

Useat vanhemmat tuntuvat kuitenkin olevan huolissaan lastensa lounaasta: he toivovat, että koulun henkilökunta huolehtii siitä, että heidän lapsensa oppii ottamaan lautaselleen kaikkea tarjolla olevaa. He tuntevat, että heidän tulee voida luottaa siihen, että heidän lapsensa on saanut koulussa lämpimän aterian.

Osa vanhemmista on toisaalta sitä mieltä, ettei heidän lastaan saa pakottaa syömään, vaan heidän tulee saada itse päättää siitä, mitä ja kuinka paljon he syövät ja syövätkö lainkaan.

Illan aikana sovittiin, että jokaisen tulee maistaa tarjolla olevaa ruokaa. Maistaminen on minimissään sitä, että oppilas ottaa ruokalusikallisen kutakin tarjolla olevaa annokseen kuuluvaa ruokaa. Oppilaan on lupa viedä maistamisen jälkeen mahdollisesti lautaselle jäänyt ruoka jäteastiaan, mikäli hän ei sitä pysty syömään.

Maistamista pidettiin tärkeänä, koska makuaisti kehittyy ja kukin voi tunnistaa itsessään, kuinka on oppinut pitämään jostakin mausta, mistä ehkä aiemmmin ei pitänyt.

Yläkoululaisten kohdalla nähtiin ongelmaksi se, että tämän päivän oppilailla on käytössään nin paljon rahaa, että kouluruoka korvataan hyvin usein hampurilaisella, kebabilla, täytetyllä patongilla... Asioista, jotka olivat ennen jotenkin erityisiä, on tullut arkisia. Tämä nähtiin yleisesti syynä suomalaisten lasten ja nuorten ylipainoon yhtä lailla kuin minimiin jäänyt päivittäinen hyötyliikunta.

Yläkoulun välipalatarjoilua pidettiin erityisen hyvänä asiana ja mitä ilmeisimmin Vasaramäen koulussa tullaan käynnistämään välipalatarjoilu myös Lehmuksessa yläkoulun oppilaille klo 13.00-13.15 ja myös alakoulun oppilaille klo 14.00-14.15.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Minä ja Koop Arponen Hollannissa



Kotimatka alkamassa - erehdyksessä astuin ensin väärään koneeseen Schipholin kentällä Amsterdamissa

EU:n nuorisotoimintaohjelman Youth in Actionin tavoitteena on edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta. Tavoitteena on myös tukea eurooppalaista nuorisoalan yhteistyötä sekä tiedon ja kokemusten vaihtoa.
Ohjelma on tarkoitettu 13-30 -vuotiaille nuorille ja nuorten parissa toimiville. Ohjelman pääasiallinen kohderyhmä ovat 15-28 -vuotiaat nuoret koulutustasosta, yhteiskunnallisesta asemasta tai kulttuuritaustasta riippumatta.
Youth in Actionin yleisiin tavoitteisiin kuuluu

- edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta sekä erityisesti heidän Euroopan kansalaisuuttaan
- kehittää nuorten yhteisvastuullisuutta ja edistää suvaitsevuutta, etenkin Euroopan unionin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi
- edistää eri maiden nuorten keskinäistä ymmärtämystä
- myötävaikuttaa nuorten toimintaa tukevien järjestelmien laadun ja nuorisoalalla toimivien kansalaisjärjestöjen edellytysten kehittämiseen ja
- vahvistaa eurooppalaista yhteistyötä nuorisoalalla.

Osallistuin 6.-11.9. pienessä De Glindin kylässä Hollannissa - keskellä Eurooppaa, mutta samalla keskellä ei mitään, jollei mukaan lasketa lehmiä, lampaita ja kanoja - Eye Opener -kurssille. Kurssin tavoitteena oli selvittää kurssilaisille YiA-ohjelman olemusta ja nuorisovaihtojen järjestämisen edellytyksiä ja käytännön toteutusta.

Vasaran Pauke ry:llä on suunnitelmissa järjestää yhdessä kreikkalaisten nuorten ja näiden ohjaajien kanssa viikon mittainen ryhmätapaaminen keväällä 2011 Ateenassa.

Kurssilla oli edustettuna 13 Euroopan maata. Kurssille osallistuttiin tiimeinä, johon kuului aikuinen nuorisotyöntekijä ja 1-2 nuorta. Yhteensä meitä oli 40. Yhdeksännen luokan Heidi ja Mikaela olivat mukanani kurssilla - tai oikeastaan: minä olin heidän mukanaan.

Nimensä mukaisesti kurssi avasi silmämme. Nyt vasta tiedämme, mikä ohjelmassa on olennaista ja ohjelman kautta tavoittelemisen arvoista. Nyt tehtävämme on saada koko ryhmätapaamiseen ilmoittautunut ryhmä mukaan tapaamisen valmisteluun.

Tiistaina - kurssin ensimmäisenä varsinaisena päivänä - menin ansaitulle ruokalevolle päivällisen jälkeen ja laitoin kuulokkeet korvilleni.Radiokanavien selaaminen loppui, kun Zwolle-kanavalta tuli Koop Arposen Young and foolish. Yritin päästä tarinasta jyvälle ja pääsinkin.

Kun seuraavan kerran ehdin laittaa kuulokkeet korvilleni - tulen siis hyvin toimeen ilman niitä - oli kurssin viimeinen yhteinen ilta. Riehakkaan, mutta osin tunnelmaltaan haikeankin, illan päätteeksi - tunteet vahvasti pinnassa - hain unta radion avulla: ensimmäinen kappale, jonka kuulin oli Koop Arposen Young and Foolish!

Viikon aikana sain tutustua nuoriin ja heidän kanssaan eri Euroopan maissa työtä tekeviin aikuisiin keskustelemalla heidän kanssaan ja tekemällä asioita yhdessä heidän kanssaan. Hymy ja nauru olivat läsnä koko ajan. Koop Arposen ansiosta tulin kelanneeksi ajassa taaksepäin - muistellen omaa nuoruuttani.

Kurssin alussa epäilin olevani "liian vanha tähän juttuun"; osallistumiseni oli kuin käsijarru päällä ajamista, mutta ajan myötä, ennen kaikkea toisten avulla, vapauduin.

Lauantain olimme turisteina Amsterdamissa. Yövyimme tosin Amersfoortissa, josta oli sitten sunnuntaina 12.9. kätevä mennä junalla Schipholiin.

Hotellihuoneen WC:n peilissä oli tarra: " I see many faces - I have never seen smiling faces,which wouldn't been beautiful."

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Viikko lisää oppilaille lomaa olisi ollut paikallaan!





Kuva Lehmuksen toisesta kerroksesta 17.6.2010 - näytti aika mahdottomalta, että luokat tulevat kuntoon lukuvuoden alkuun mennessä...
Huominen maanantai 9.8. tarvitaan vielä, jotta kaikki on kunnossa!

Ensimmäinen kerros on vielä remontin osalta pahasti kesken.

Huomenna maanantaina 9.8. on opettajien virkaehtosopimuksen mukainen suunnittelupäivä, jonne olen kutsunut myös koulun koko muun henkilöstön. Tiistaina 10.8. tulevat sitten oppilaat ja "pöydän pitäisi olla katettuna". Aikaa on kuusi tuntia.
Ainakin maanosamme muiden maiden kouluihin verrattuna aikaa on kovin vähän: yleensä opettajat käyttävät huomattavasti pidemmän ajan lukuvuoden alkua edeltävään suunnitteluun. Samoin lukuvuoden päätyttyä: yleensä opettajat jäävät vielä joksikin aikaa arvioimaan päättynyttä lukuvuotta, tekemään sen pohjalta suunnitelmia, järjestämään oppimateriaalia. Meillä ei ole tällaista käytäntöä.

Meillä opettajien tulee osallistua huomisen suunnittelupäivän lisäksi vielä kahteen koulutuspäivään, jonka tulee olla muu kuin koulun oppilastyöpäivä - yleensä siis lauantai.

Mielestäni nämä kolme koulutuspäivää tulisi käyttää siten, että kaksi koulutuspäivää olisi elokuussa ennen oppilaiden tuloa ja yksi koulutuspäivä lukuvuoden päätyttyä.

Tiistaina päättyvä oppilaiden kesäloma ( 6.6. -9.8. 2010 )on kaksi viikkoa lyhyempi kuin vastaava viime vuonna ( 31.5.-18.8.2009 )!

Jos rehtori oli viisi viikkoa niin fyysisesti kuin henkisestikin lomalla - mihin useimmat rehtorit ovat oikeutettuja, jäi hänelle varsin vähän aikaa saada tulevan lukuvuoden suunnittelu niin valmiiksi, että olisi voinut luottavaisin mielin astua joukkojensa eteen huomenna. Niinpä - noissa henkisissä lomapäivissä en päässyt viiteen viikkoon.

Jännitin valtavasti Lehmuksen remontin etenemistä ja myötäelin projektista vastuussa olevien henkilöiden tuskan: viikko tai kaksi lisää koulujen kesälomaan olisi tehnyt ihmeitä.

Vaihe vaiheelta toteutettava peruskorjauksemme toivon mukaan etenee myös ensi kesänä. Toivon mukaan tuleva kesäloma on mahdollisimman pitkä, jotta koulutyö ei kärsisi remontoinnista. Uskon tämän olevan myös monen samassa tilanteessa olevan turkulaisen kollegani toive.

Lukuvuoden pituus - työpäivien määrä - on säädöksin määritelty, mutta paikallisesti tehdään päätökset työ- ja lomapäivien rytmittämisestä.

Mielestäni kesälomaa tulisi pidentää muiden loma- ja mahdollisten lupapäivien kustannuksella ja toteuttaa tuo edellä esiin nostamani ajatus opettajien koulutuspäivien sijoittamisesta tukemaan aidosti koulutyön suunnittelua ja arviointia.

Jos opettajat halutaan välttämättä töihin lauantaina, järjestettäköön kouluissa aitoja avoimien ovien päiviä! Rehtorin ja opettajien näkökulmasta raskaalta kuuluva ajatus, mutta maksaa aivan varmasti vaivan.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

"Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta norjalaispaidassaan"



Norjan Nordfjordissa; matkalla kohti vuoren huippua, jonka saavuttaminen oli yksi lomamme kohokohdista

Kesäkuun 19. päivänä iltalaivalla märänpäänä Tukholma, josta oli määrä aamulla jatkaa Norjaan Bergenin seudulla olevaan Os-nimiseen paikkaan. Oli alkamassa jo perinteeksi muodostunut kolmen perheen PÖLÖ-camp. Perheitä yhdistää CISV-tausta ja niinpä leirin suunnittelussa leikkimielisesti mukaillaan CISV-kesäkylää... Lisätietoja CISV:stä saat osoitteesta http://www.fi.cisv.org/. Minun, vaimoni Eijan ja Romeo-koiran ohella leirille osallistuivat Leena, Jari, Anssi, Pasi, Tor, Stian ja Hege, jonka lapsuudenkoti Osissa oli leirimme ensimmäisen viikon tukikohta.

Toisen leiriviikon vietimme perheen kesänviettopaikassa hieman pohjoisemmassa: Nordfjordissa.

Maisemat Norjassa olivat silmiä hivelevät. Emmekä onneksi joutuneet tyytymään vain siihen. Kiipeäminen ylös lumiselle vuorenhuipulle oli valtava saavuttamisen kokemus.

Hääpäivämme 30. kesäkuuta huipentui ystäviemme järjestämään yllätykseen. Meille oli järjestetty ylhäältä vuoren rinteeltä "stöylen" - pieni mökki, jossa talon piialla oli tapana yöpyä, kun oli talon vuoro huolehtia kylän karjasta, joka laidunsi vuorilla.

Kalastimme vuonossa. Vettä saattoi olla allamme yli viisisataa metriä. Veneeseen astuessa tuli useaan kertaan varmistettua, että taskun vetoketju on kiinni - täällä auton avainta ei sukeltaisikaan noin vain. Onnistuin itsekin saamaan pilkillä makrillin, sein ja useita lyyra-turskia, joista keittiövuorossa olleet - minä en kertaakaan - valmistivat erinomaista ruokaa.

Norjalainen keittiö oli muutenkin minuun makuuni. Hegen äidin laittama perinneruoka "rasbeballa" oli jännittävän näköinen, mutta maistui erittäin hyvältä. Samoin oli kokemus syödä tuoreita katka- ja taskurapuja.

Hegen veli Joen on purjelentäjä - mestari lajissaan. Pääsin mukaan lennolle Osissa. Hän istui takanani ja kehotti minua tarttumaan ohjaimeen ja tunnustelemaan polkimia. Sanoin, että minulle riittää ihan vain katselu...

Retki Briksdaliin jäätikölle oli myös ohjelmassa. Matkalla ajoimme läpi Stryn-nimisen pienen kaupungin. Sieltä on lähtöisin jalkapalloilija Tore Andre Flo, joka urallaan on edustanut useita valioliigaseuroja, mm. Chelseaa.

On huomionarvoista, että hän valitsi useista harrastamistaan urheilulajeista jalkapallon vasta 16-vuotiaana. Lieneekö siinä syy myöhempään menestykseen juuri jalkapalloilijana?

Paluumatkalle lähdimme - Jari, Leena, Eija, Romeo ja minä - torstaina heinäkuun 1. päivänä. Hege, Pasi, Stian ja Tor jäivät vielä runsaaksi kahdeksi viikoksi toipumaan leirin rasituksista.

Ajoimme Lillehammerin kautta tavoitteenamme Oslo, jossa yövyimme leirintäalueen mökissä Holmenkollenin juurella. Seuraavana aamuna kävimme Vigelandin puistossa. Meidän kaikkien mielstä - myös Romeon - se oli vierailukohteena "must" ja on sitä vieläkin.Vigelandin puisto tai ”Patsaspuisto” on eräs Oslon ja Norjan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Se sijaitsee Frognerin puistossa ja siellä on esillä yhteensä 212 Gustav Vigelandin tekemää patsasta. Vigeland myös suunnitteli puiston rakenteen ja maisemat. Vigelandin puisto on pinta-alaltaan yli 320 hehtaaria.

Sen jälkeen olikin aika lähteä pitkälle ajomatkalle kohti Tukholmaa, josta illalla laiva lähtisi kohti Turkua.

Kotiin saavuimme lauantaiaamulla heinäkuun 3. päivänä.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Leila Välimäki 80 vuotta 3.6.2010




Rakas Äiti.Hyvä Juhlaväki.
Ihan aluksi tunnen tarvetta puhua politiikkaa.
Perinteinen vähäosaisten puolesta puhuva vasemmistopuolueiden aina näihin päiviin saakka omima aate on kriisissä.
Vähäosaiset ja yhteiskunnasta syrjäytyneet ovat syrjäytyneet myös äänestämisestä ja se kansan osa, jota aiemmin pidettiin työväenluokkana ei enää itse katso siihen kuuluvansa, vaan on ryhtynyt sekin sättimään verotaakkaansa.
Vasemmistopuolueiden vastaus tähän muutokseen vie viimeisetkin aatteen kannattajat: veturinkuljettajasta on tullut jarrumies.

Kuitenkin on niin, että kun tekniikan tohtori Simo Laakson kanssa – me kaksi Kunnallissairaalantien kaksikerroksisten talojen poikaa – siemailemme ansaitusti perjantai-iltana brandyä Kustavissa ennen saunaa, me samalla kuitenkin tiedostamme, että ilman perinteistä sosialidemokratiaa emme tässä olisi.

Mutta pelkkä yhteiskunnan tuki ei olisi riittänyt. Tarvittiin matkan varrella aimo annos tahdonvoimaa, joka on mahdollistanut tavoitteiden saavuttamisen.

Kodin tuella on ollut valtava merkitys. Minun ja Jarin tapauksessa se on rajoittunut Äitimme tukeen – Annu-mamman osuutta toki unohtamatta. Äitimme kasvatus on ollut puhtaasti – kuten tunnettu kasvatustieteilijä J.A. Hollo kasvatuksen määrittelee – kasvamaan saattamista.

Sitä voisi kaiketi kutsua vapaaksi kasvatukseksi, mutta se ei kuitenkaan ole sama kuin kasvattamatta jättäminen – kuten usein luullaan.

Siinä vapauksien kautta opitaan kantamaan vastuuta niin itsestä kuin muista ja huolehtimaan velvollisuuksista, joita ihmiselle tulee elämän eri rooleissa.

Tämä kasvatustyyli sopii lapselle ja nuorelle tai ei sovi. Minulle kasvatuksen kohteena se on sopinut, vaikkei elämä aina ole ongelmatonta ollutkaan.

Kuitenkin – esteitä elämänpolullani on varmasti ollut murto-osa siitä, mitä äitini on pitänyt ylittää.

Mielestäni äitini on tehnyt jo tähän mennessä merkittävän elämäntyön

Se olemme Jari ja minä. Meidän ei ole tarvinnut kilpailla äidin huomiosta tämän kodin ulkopuolisen uran tai muun kiinnostuksen kohteen kanssa. Me olemme hänen elämäntyönsä.

Ja se on kesken.


Rakas Äiti.

Haluan meidän kaikkien läsnäolijoiden puolesta onnitella sinua 3.6. 2010 80-vuotismerkkipäiväsi johdosta ja toivottaa voimia taisteluun niin pieniä kuin isojakin arjen harmeja vastaan. Näitä aiheuttavat mm. kuriton kissa, kohollaan olevat mattojen reunat ja kynnykset ja liian kiireiset poikasi.

Hyvä Juhlaväki.

Sydämellinen kiitos läsnäolostanne.


Naantalissa 6.6.2010


Jyrki Välimäki

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Puhe henkilökunnan ja koulun yhteistyötahojen yhteisessä kahvitilaisuudessa 3.6.2010



Kuva ensimmäisestä Uuden Vasaran juhlasta


Hyvät Ystävät.

Uuden Vasaramäen koulun ensimmäinen lukuvuosi on pian päättymässä. Tässä uudessa tilanteessa haluan kuitenkin perinteitämme kunnioittaen pitää puheen. Vuosien varrella olen usein käyttänyt puheeni runkona kulunutta lukuvuotta ikään kuin koulun yhteisten tapahtumien ketjuna – jokaisen tapahtuman kohdalla – kuin perustellakseni sen oikeutusta – linkittänyt sen opetussuunnitelmaan tai johonkin hankkeeseen, johon olemme menneet mukaan. Mitä sitäkin olen pyrkinyt perustelemaan opetussuunnitelmalla.

Olen pyrkinyt vakuuttamaan, että kaikki perinteisten oppituntien ulkopuolinen tekeminen, joka äkkiseltään voi tuntua ylimääräiseltä, onkin tapa toteuttaa opetussuunnitelmaa.

Nyt kuitenkin tunnen olevani tilanteessa, jossa tuo kuvaamani tapa rakentaa puhe ei enää toimi.

On tapahtunut niin paljon. Liian paljon puheen rungoksi. Yhden kirjan ainekset on tässäkin kuluneessa lukuvuodessa. Siitä tulisi tiivistunnelmainen romaani täynnä tunnetta: niin muutospelkoa kuin -rohkeuttakin, niin onnistumisen iloa kuin pettymyksen tunnetakin, jännitystä, väsymistä, energiaa, niin iloa uuden luomisesta kuin turhautumistakin, niin ennakkoluuloja kuin avointa suhtautumista, uteliaisuutta.

Yhden tapahtuman haluan kuitenkin vielä palauttaa mieleemme. Se on ensimmäinen Uuden Vasaran juhla, jota vietimme Kupittaan urheiluhallissa 19.3.2010. Vaikka useimmat edellä kuvaamani tunteet olivat läsnä juhlaan valmistautumisessa, jäi juhlasta valtavan hyvä olo. Se vei yhteistä asiaamme enemmän eteenpäin kuin mitkään muut toimenpiteemme kuluvan lukuvuoden aikana.

Vasaran juhlan yhteydessä julkistettiin Vasaramäen koulun uusi logo. Sen on suunnitellut 5b-luokan Ida Lund. Logossa ovat kuvattuina toisaalta syreenin ja lehmuksen lehdet, toisaalta iso ja pieni oppilas - käsi kädessä.

Vasaran juhlasta tulee perinne. Se pyritään jatkossa ajoittamaan mahdollisimman lähelle huhtikuun 4. päivää, jota pidetään Uuden Vasaramäen koulun syntymäpäivänä.

Edelleenkin Lehmuksessa vietetään vuosittain Wanhan Vasaran juhlaa - mahdollisimman lähellä maaliskuun 26. päivää, joka oli 55 vuotta Vasaramäen koulun syntymäpäivä.
Tänä vuonna - ensimmäisessä Wanhan Vasaran juhlassa - juhlasalin luku 55 vaihdettiin luvuksi 56. Itse luvun vaihtaminen on aina kunniatehtävä. Tällä kertaa se lankesi 6b-luokan Aku Heinälle.

Toimimme siis kahdessa yksikössä – Syreenissä ja Lehmuksessa.

Täällä Lehmuksessa jatkuu ”hiljainen peruskorjaus”: jo aiemmin osittain saneerattua 1. kerrosta uusitaan mm. ilmanvaihdon osalta ja 2. kerroksen luokat uusitaan kokonaan. Peruskorjauksen on määrä jatkua tulevina kesinä, kunnes koko rakennus on peruskorjattu.

Olen tästä hyvin kiitollinen.

Syreenin tilanne on miltei lohduton. Peruskorjaukseen tähtäävät toimenpiteet ovat käynnistyneet, mutta koko prosessi tuntuu aivan liian hitaalta. On vaikea uskoa, että koulunpitoa voisi siellä jatkaa, jos ei aikatauluun saada radikaalia muutosta.

Olen kuitenkin tyytyväinen yhteistyöhön kiinteistöjemme kunnossapidosta vastaavien henkilöiden kanssa. Sydämellinen kiitos siitä teille. Edellä kuvaamani ongelma on kuitenkin sellainen, johon me emme pysty ratkaisevasti vaikuttamaan.

On muutoinkin kiitosten aika. Olen tähän tilaisuuteen kutsunut yhteistyötahojemme edustajia.
Yhteistyötahojen edustaja on aikamoinen sanahirviö. Ehkä käytän sanaa Ystävä tästä lähtien.

Hyvät Ystävät. Sydämellinen kiitos lukuvuonna 2009-2010 Vasaramäen koulun hyväksi tekemästänne työstä, lämpimistä ajatuksista, tuesta ja rinnalla kulkemisesta.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Mamma mia, here I go again!



Kuva 7.-9. luokkien kevätjuhlasta, jossa mm. valinnaisen musiikin ryhmä esitti kaksi Abban kappaletta

REHTORIN PUHE 7.-9. LUOKKIEN KEVÄTJUHLASSA 3.6.2010



( Taustalla soi Hill Street Blues -sarjan taustamusiikki ja rehtori kävelee estradille. )

Tänä lukuvuonna – aina kun minulla on ollut mahdollisuus tarttua mikkiin ja käyttää tämän Syreenin yksikön keskusradiota – olen aloittanut lähetyksen tuolla äsken kuullulla Hill Street Bluesin tunnusmusiikilla. Hill Street Blues on legendaarinen poliisisarja, joka kertoo ylikuormitetun poliisiaseman kuumeisesta arjesta ja henkilöstön ihmissuhteista riemuineen ja murheineen.

Lukuvuosi on taas päättymässä. Sitä juhlimme kahdella merkittävällä, ainutkertaisella tapahtumalla: pian alkavalla kevätjuhlalla ja huomisella kevätkirkolla tai käynnillä moskeijassa. Sen jälkeen onkin sitten vuorossa lauantaiaamuinen todistusten jako.

Sen jälkeen on vuorossa kesä, jolloin voi tehdä monenlaista, mihin lukuvuoden mittaan ei ole mahdollisuus. Itse haluaisin joskus kokeilla golfia. Siitä ei voi tulla minulle harrastus, koska se käsitykseni mu-kaan vie liikaa – niin aikaa kuin rahaakin. Mutta minua viehättää siinä sen tasoitusjärjestelmä.
Golfin tasoitusjärjestelmän avulla voidaan laskea kuinka hyvin pelaaja on pelannut kierroksen omiin taitoihinsa ja omaan tasoitukseensa nähden.
Tasoitusjärjestelmän avulla golfissa eritasoiset pelaajat voivat kilpailla tasaväkisesti keskenään. Siis periaatteessa kuka tahansa lajin harrastaja voisi kilpailla Tiger Woodsin kanssa.

Lukuvuoden päättymisen merkiksi jaetaan tässäkin koulussa lukuvuositodistukset, 9. luokan oppilaille ne ovat peruskoulun päättötodistukset. On oppilaita, joita heidän poikkeuksellisen hyvän todistuksensa ansiosta muistetaan vielä stipendillä tai muulla huomionosoituksella. Sen he ovat ansainneet. Se on vaatinut heiltäkin työtä, eivätkä he ole saaneet mitään ilmaiseksi.

Kuitenkin – haluan olla rakentamassa tähän kouluun tasoitusjärjestelmää, jonka avulla – kuten golfissa – eritasoiset pelaajat voivat kilpailla tasaväkisesti keskenään – kukin omiin taitoihinsa ja tasoitukseensa nähden.

Tulee mieleen J. Karjalaisen kappale Sankarit:” Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarimiehet, joita koko valtakunta arvostaa? Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarinaiset, jotka tosi työstä palkintonsa saa? Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän - ihan jokainen.”
Minun on vaikea uskoa, että joku epäonnistuisi tahallaan. Aina ei kuitenkaan tulos ole sellainen, että siihen voi olla tyytyväinen. On hyvä, että jää parannettavaa. Silti – jos pyrkii tekemään parhaansa – on sankari. Juuri tänään on aika tätä korostaa.

Hyvä 9. –luokkalainen. Sinä erityisesti olet tänään sankari. Sinulle haluaisin vielä sanoa jotakin. Vertaan yläkouluaikaasi otteluun, jossa on ollut kolme erää – näinhän on mm. jääkiekossa. Tulin peliin mukaan sen kolmanteen erään. Tässä mielikuvassa sinä olet pelaaja, opettajasi valmentajia – entä minä? Joku voisi tarjota minulle managerin roolia – saisin siemailla hallin yläparvella arvokkaassa seurassa kuohuviiniä. Rooli ei sovi minulle. Halusin vetää hokkarit jalkaan ja tulla jäälle - olla tuomari.

Aluksi minusta tuntui vaikealta päästä peliin sisään.
Joitakin pelitilanteita pohdin vielä pitkään. Varmasti tein virheitä, mutta olen aika varma, etten yhtään sellaista, joka olisi vaikuttanut ottelun lopputulokseen. Eniten pohdin tilanteita, joissa aivan varmasti olin oikeassa – tilanteissa, joissa säännöistä ei voi joustaa. Siitä huolimatta saattoi joku tulla haastamaan, eikä ymmärtänyt tulla vastaan, vaan teki pelistä vaikean niin itselleen, minulle, valmentajille kuin joukkueelleenkin. Pelaajalla oli puutteellinen pelisilmä. Ilman sitä ei pärjää – ei missään.

Mutta ajan myötä alkoi tuntua siltä, että yhteinen sävel oli löytymässä. Alkoi tuntua hyvältä olla osa tätä peliä, joka kuitenkin nyt sitten on päättymässä.


Hyvät Ysit. Te muodostatte joukkueen, joka selvisi jatkoon! Onneksi olkoon.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Mikä rehtorin työssä vie eniten voimiani?



Tämän päivän rehtorina oleminen on kuin kirjoittaisi romaania, jolle tuntuu tulevan - onneksi - loputon määrä jatko-osia. Tähän saakka jokaisesta osasta, joka aina on ollut yhden lukuvuoden mittainen, on kehkeytynyt jännittävä, haastava, ennalta arvaamaton, tunteikas ja voimauttava.

Olen kirjoittanut jo 19 osaa!

Nyt tuntuu tökkivän. Kirjoittaminen vaatii keskittymistä, johon ei ole enää mahdollisuutta. Syy on siinä, että vielä edellisen osan ollessa pahasti kesken - tarinan ollessa vasta puolessa välissä - tulee jo aloittaa uuden osan kirjoitaminen.

En pysty siihen. Haluan toimia koulun arjessa - haluan näkyä ja kuulua. Haluan osallistua. Haluan olla läsnä. Haluan olla pedagoginen johtaja. Haluan edelleenkin olla auttamassa, kun oppilaan pallo juuttuu koulupihan puuhun!

Ennen sain kirjoittaa tarinani loppuun - yhdessä koulun henkilöstön ja oppilaiden kanssa. Kun tarina tuli valmiiksi, aika pysähtyi hetkeksi; istuimme koko opettajakunta hetken vielä yhdessä, kun oppilaat olivat läheteneet kesälaitumille. Tunsimme tyydytystä siitä, mitä olimme saaneet aikaiseksi.

En halua palvella MultiPrimusta, Kurrea, Rondoa, Rekryä, Populusta, ESSiä enkä Wilmaa - vain muutama uusi esimieheni mainitakseni.

Itse asiassa niiden piti palvella minua, mutta tunnen, että tässä kävi päinvastoin.

Olin tänään alakoulun kevätjuhlassa. Hieno, suorastaan upea juhla!

Mutta tunsin, että olin siellä vieraana.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Hössöttämällä sotkut selviävät?




Kesä tuli juuri viikonlopuksi. Oli oikein lämmintä. Minullakin oli vuoden ensimmäinen tilaisuus käydä laskemassa verkot veteen Kustavin Pohjois-Vartsalassa, jossa olen nyt kymmenettä kesää kesävieraana.

Verkkooni oli toivomieni ahventen ohella uinut kuhaparvi: ei ihan poikasia, mutta sellaisia nuoria kaloja, jotka tuli vielä päästää kasvamaan. Tehtävä oli kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja vaativa. Kalasta piti ottaa kiinni tiukasti, mutta samalla piti varoa satuttamasta sitä. Kala itse ei tehnyt tehtävää yhtään helpommaksi nostamalla neulan terävän selkäevänsä pystyyn aiheuttamalla verta vuotavia haavoja käteeni.
Sain kuitenkin irti kaikki kalat, jotka hyvinvoivan oloisina lähtivät uimaan. Sen jälkeen oli verkon selvittämisen aika. Nuo kuhanuorukaiset olivat saaneet verkkoni ennen näkemättömään sotkuun.

Kupittaan koulun entinen rehtori Olavi Ojalehto on aikanaan Suomussalmen Hossassa opettanut minulle, miten toivotonkin verkko selvitetään. Hänen metodinsa on hössöttäminen. Hössöttäminen on sitä, että sotkeutunutta verkkoa rauhallisesti avataan sormin epämääräisen näköisesti eri suuntiin. Hössöttää voi vaikka silmät sidottuina. Hössöttäminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa.
Kärsivällisyys ja käytetty aika palkitaan: yllättäen verkon sotkut selviävät, eikä verkkoa tarvitse rikkoa - pois heittämisestä puhumattakaan. Niin kävi nytkin!

Yläkoulun rehtorille kalaverkon selvittäminen on oiva työkykyä ylläpitävä aktiviteetti ja hössöttäminen tärkeä työtapa - myös erilaisissa arjen tilanteissa.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Tervetuloa tutustumaan Vasaramäen kouluun!



Torstaina 6.5. vietämme nivelpäivää.

Elokuussa 1. luokalle tulevat oppilaat vanhempineen on kutsuttu tutustumaan Lehmuksen yksikköömme klo 8.00-9.45. Samaan tilaisuuteen ovat kutsutut myös kaikki uudet 2.-6. luokille kouluumme elokuussa tulevat oppilaat vanhempineen.

Samaan aikaan 7. luokalle koulussamme tai kouluumme siirtyvät oppilaat tutustuvat toisiinsa ja Syreenin yksikköön.


Koulutulokkaiden - siis tulevien 1. luokkien oppilaiden - osalta tilaisuus on jatkoa tammikuussa järjestetylle tilaisuudelle. Tällöin painopiste oli kouluvalmiudessa: Mitä koululaiselta odotetaan? Nyt painopiste on koulun valmiudessa: Miten koulu on valmis ottamaan vastaan tulevat oppilaansa - kunkin omana yksilönään?

Tilaisuudessa kuvaillaan 1. luokan arkea ja siihen liittyviä käytäntöjä. 1. luokkien osalta luokkamuodostus on vielä tekemättä. Luokat muodostetaan vielä ennen tämän lukuvuoden päättymistä ja niistä ja niiden opettajista tiedotetaan Wilman välityksellä.

Tervetuloa tutustumaan Vasaramäen kouluun!

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010



Oheisessa Ilta-Sanomien nettisivuston kuvassa Ilari Filppula vie Marko Tuulolaa kahville ja tekee pian ratkaisevan maalin.

Jääkiekon keräilykortit kaudelta 1970-71, kortti numero 366 – minun kuvani TPS:n E-juniorina. Aikamoinen aasinsilta tähän ajankohtaiseen aiheeseen:


Turun Palloseura siis taistelee tällä hetkellä jääkiekon SM-liigan voitosta eli kullasta.

Jo tässä vaiheessa meillä on TEPSIstä paljon opittavaa.

Raha ei ratkaise kaikkea. Lähes kaikki muut SM-liigaseurat ovat käyttäneet enemmän rahaa joukkueensa kokoamiseen kuin TPS. Tärkeämpää näyttää sittenkin olevan mm. se, että pelaajat pelaavat ensisijaisesti joukkueelleen – eivät omaan pussiinsa. Joukkueessa ei varsinaisesti ole tähtiä, mutta ei heikkoa lenkkiäkään.Tuntuu siltä, että pelaajat ovat erilaisia, mutta saman arvoisia. Jokainen saa toteuttaa itseään – joukkueen hyväksi. Joukkueessa kaikki tuntevat, että saa tehdä virheitä; niitä ei tarvitse pelätä ja näin jokainen oppii käyttämään omia vahvuuksiaan.

Lähtökohdat meillä Vasaramäessä muistuttavat hyvinkin paljon Tepsin lähtökohtia. Yhtälailla meillä on kaikki mahdollisuudet kultaan, mutta siihen tarvitaan meistä jokaista: kovin moneen omaan pussiinsa pelaajaan tai ei vois vähempää kiinnostaa –pelaajaan meillä ei ole varaa.

Useimmat meistä voimme kuitenkin menestyä vain, jos me joukkueena menestymme. Ani harva meistä on riippumaton muista. Menestymisen edellytys on hyvä joukkuehenki, joka on viime kädessä sinusta kiinni. Hyvä luokkahenki ei riitä. Ei Tepsillekään riitä, että yksi ketju tai kentällinen toimii. Aika moni mestaruus on mennyt seuralta sivu suun, kun osa joukkueesta on luullut liikaa itsestään.

Joukkuepelissä on koko elämän olemus. Usko, että olet enemmän toisten avulla ja toisten kanssa.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Keskiviikko 14.4. on yläkoulun taksvärkkipäivä!



Keskiviikkona 14.4. on Vasaramäen koulun 7.-9. luokkien oppilaille mahdollista, että päivän hyvä työ tulee tehtyä taksvärkkipäivänä. Taksvärkki-nimitys tulee ruotsin kielen sanoista "dags verk" eli päivän työ.

Käytännössä koululaiset tekevät päivän verran töitä joko ulkopuolisen palveluksessa tai kotona. Työstä saatu palkka, vähintään 10 euroa, lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen: tänä vuonna Suomen Punaiselle Ristille osan tuotosta jäädessä kuitenkin oppilaskunnan omaan käyttöön.

OPPA tulee ottamaan selvää ja informoimaan koko oppilaskuntaa myöhemmin siitä, mihin nimenomaiseen tarkoitukseen SPR juuri tänä vuonna kohdistaa sille keräämämme varat.

Suosituin ahertamistapa lienee kotona siivoaminen ja leipominen, jolloin vanhemmat maksavat palkan. Monet toki sanovat etsivänsä itselleen työpaikkaa ulkopuoliselta työnantajalta, esimerkiksi kaupasta.

Oppilaat ovat saaneet taksvärkkipäivää koskevan tiedotteen kotiinsa vietäväksi.

Taksvärkkipäivä on hyvän mielen hyväntekeväisyyttä.

Taksvärkkipäivälle on toinen hyvän mielen vaihtoehto. Mikäli oppilas ei osallistu taksvärkkiin, hän saa tai joutuu - riippuen ihan asenteesta - osallistumaan koulun piha- ja ympäristötalkoisiin keskiviikkona klo 8-12.
Koulun mäki ja Kupittaan puisto ovat järkyttävässä kunnossa talven jäljiltä! Nyt tarjotaan arjen sankarin viittaa itse kullekin. Talkoissa kerätään roskat jätesäkkeihin ja romut kasoihin.

Talkoisiin ei pidä tulla ykkösasussa, jonka suojelemiseen menee sitten oppilaan kaikki tarmo.

Piha- ja ympäristötalkoot alkavat klo 8.10 koulun pihalla nimenhuudolla. Talkoot päättyvät myös nimenhuutoon.

Iltapäivällä on koko Vasaramäen koulun henkilökunnalle tarkoitettu arviointitilaisuus, jonka tavoitteena on arvioida koulun toimintaa pian päättyvänä lukuvuonna ja sen pohjalta asettaa tavoitteet tulevalle lukuvuodelle.

Alakoulun oppilaat tempaisevat samalla viikolla Lehmuksen ympäristön puolesta. Luokanopettajat informoivat tästä omaa luokkaansa.

Vasaramäen koululla on uusi logo



Taannoisen Vasaran juhlan yhteydessä julkistettiin Vasaramäen koulun uusi logo. Sen on suunnitellut 5b-luokan Ida Lund. Logossa ovat kuvattuina toisaalta syreenin ja lehmuksen lehdet, toisaalta iso ja pieni oppilas - käsi kädessä.

Vasaran juhlasta tulee perinne. Se pyritään jatkossa ajoittamaan mahdollisimman lähelle huhtikuun 4. päivää, jota pidetään Uuden Vasaramäen koulun syntymäpäivänä.

Edelleenkin Lehmuksessa vietetään vuosittain Wanhan Vasaran juhlaa - mahdollisimman lähellä maaliskuun 26. päivää, joka oli 55 vuotta Vasaramäen koulun syntymäpäivä.
Tänä vuonna - ensimmäisessä Wanhan Vasaran juhlassa - juhlasalin luku 55 vaihdettiin luvuksi 56. Itse luvun vaihtaminen on aina kunniatehtävä. Tällä kertaa se lankesi 6b-luokan Aku Heinälle.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Prahan keväästä



Prahan kevät (tšek. Pražské jaro) on nimitys poliittisesti liberaalille ajanjaksolle kommunistisessa Tšekkoslovakiassa, joka alkoi 5. tammikuuta 1968 ja päättyi 21. elokuuta 1968 Varsovan liiton miehitettyä maan. Tšekkoslovakialaiset olisivat halunneet rakentaa inhimillisempää ja modernimpaa sosialismia, mutta hanke kaatui Neuvostoliiton johdon vastustukseen.

Muutama viikko sitten - maaliskuun 22.-28. päivänä - sain kokea toisenlaisen Prahan kevään: osallistuin kurssille, jonka aiheena oli "European citizenship". Kyseessä on Euroopan Neuvoston lanseeraama käsite, jolle on erittäin vaikea löytää suomenkielistä vastinetta, kun äkkiseltään mieleen tuleva "kansalaisuus" on kuitenkin pikemminkin yhtä kuin "nationality".

European citizenship on minulle tietynlainen asenne: valmius keskustella laajasti arvoista ja pyrkiä löytämään, jakamaan ja vahvistamaan yhteiset eurooppalaiset arvot - myös Euroopan Unionin ulkopuolella. Eurooppaa on Unionin ulkopuolellakin. Euroopan maantieteelliset rajat on vaikea määritellä. En ole varma, onko vakiintunut viidennen luokan maantiedon kirjan määritelmä se ainoa oikea.

European citizenship on taistelua demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kurssilla olivat edustettuina Azerbaidzan, Armenia, Georgia, Bosnia-Herzegovina, Serbia, Kosovo, Espanja, Belgia, Englanti, Tsekki,Turkki, Romania ja Suomi. Kouluttajat olivat Portugalista, Unkarista ja Valko-Venäjältä.

Teemaa lähestyttiin nuorten näkökulmasta. Samalla sain tärkeää tietoa EU:n Youth in action -ohjelmasta, jonka puitteissa olemme käynnistämässä ateenalaisen nuorisoryhmän kanssa "Young people in Human City" -hankkeen, joka huipentuu tapaamiseen Ateenassa marraskuussa 2010.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Työrauha yläkoulussa



Menneellä viikolla MTV3 julkaisi valtakunnallisen yläkoulun opettajien keskuudessa tehdyn kyselyn tulokset, jotka käynnistivät vilkkaan keskustelun peruskoulun - lähinnä 7.-9. luokkien - työrauhasta tai lähinnä sen puutteesta.

Koulu tulee helposti hakeneeksi työrauhaongelmiinsa ratkaisua ulkopuoleltaan. Tällaisia ratkaisuja ovat mm. lisäresurssit: enemmän rahaa koulun pyörittämiseen, jotta saamme muodostettua entistä pienempiä ja pedagogisesti tarkoituksenmukaisia ryhmiä, lisää moniammatillista osaamista kouluun - opetuksen tukipalveluja koulun yhteyteen ja lisääntyvää yhteistyötä eri viranomaistahojen, kuten poliisin, kanssa.

Aloitteellisuus, yhteiskunnallinen aktiivisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat toki hyvän koulunpidon tunnusmerkkejä, mutta edellä kuvatut ratkaisut ovat kuitenkin sellaisia, että ne eivät ole koulun itsensä päätettävissä.

Koulun pitää löytää omat keinonsa ja laatia oma "kortittoman ruuan keittokirjansa".

On lähdettävä ennen kaikkea siitä, että oppilaiden vanhemmat eivät ole koulun ulkopuolella vaan sen sisällä - osa koulua. Ilman todellista kodin ja koulun välistä yhteistyötä koulun työrauhaongelmille ei ole löydettävissä kunnon ratkaisua.

Niin kauan kuin mahdollinen yhteydenotto kotiin on pelote, meillä on vielä toivoa.

Wilma on oivallinen kodin ja koulun välisen viestinnän väline, mutta se kaipaa rinnalleen perinteistä vuorovaikutusta; ihmisten kohtaamista.

Mielestäni yläkoulussakin pitäisi ottaa käyttöön vanhempainvartit tai kolmikantakeskustelut, joihin osallistuvat luokanvalvoja, oppilas ja tämän huoltajat.

Yläkouluikäisten oppilaiden vanhempien tulisi aktivoitua ja tulla mukaan vanhempainyhdistystoimintaan. Tällä hetkellä esimerkiksi on hyvin hiljaista tällä rintamalla, mitä tulee Vaskun Vanhempien muuten hyvin aktiiviseen toimintaan.

Kotona vanhempien tehtävä on nalkuttaa! Niin raskasta kuin se onkin.

Työrauhakysymyksissä toki oppilas ja opettaja ovat avainasemassa.

Tilanne on haastava,jos oppilas ei millään jaksa tai kykene näkemään yli tulevan viikonlopun. Kun kaikelta koulun vaatimalta tekemiseltä tuntuu puuttuvan merkitys.

Koululla on omat järjestyssääntönsä.

Nyt juuri olen lähtenyt ristiretkelle 9. luokkien tupakoitsijoita vastaan. Kun koulumme järjestyssäännöt kieltävät oppilasta poistumasta välituntien aikana välituntialueelta ja kun toisaalta voimassa oleva tupakkalaki kieltää kaikilta tupakoinnin koulun tontilla, olemme pattitilanteessa.

Jokainen ymmärtää, että koulu ei voi tässä joustaa. Jos sille tielle lähtee, se on menoa.

Tiedän, että perusopetuslaki antaa mahdollisuuden määrätä jälki-istuntoa, antaa kirjallisen varoituksen tai jopa erottaa määräaikaisesti, mutta kuitenkin tunnen olevani aseeton.

On selvää, että oppilaan kuulemista ja osallistamista muutoinkin tulee lisätä ja kaikin tavoin tulee pyrkiä tukemaan yhteisöllisyyttä myös yläkoulussa. Uskon, että yhtenäiskoulun vakiintuessa myös yhteisöllisyys vahvistuu.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Valmistaudumme Vasaran päivään - koulumme syntymäpäivään




Kuvassa vasemmalta Vasaramäen koulun rehtori Jyrki Välimäki, Tuija Ekman, Petri Laitinen, Tarja Mattila, Alisa Vehviläinen, Leena Majaniemi. Musiikista huolehti Hilkka Oksama-Valtonen.

Vasaramäen alakoulun ja Kupittaan yläkoulun yhdistämistä vietettiin Kakskerrassa Sinapin leirikeskuksessa lauantaina 4.4. 2009.
Koulun opettajat olivat saapuneet paikalle ja istuivat eri puolilla käytävää. Kupittaan väki vasemmalla ja Vasaramäen väki oikealla puolella takaa katsottuna ikäänkuin häissä.

Pastori Petri Laitinen kertoi, että koulut oli vihitty aamulla yhteen,vaikkei hän sitä heti alussa muistanutkaan.

Tilaisuudessa oli paikalla myös kuningaspari, joka keskusteli innokkaasti valtakunnassa tapahtuneesta suuresta onnesta.Toivottavasti kaikki nyt sujuisi hyvin.

Salin edessä oli pöytä, jossa oli kaksi kättä sekä vasara ja pari kuppia
symboolisen yhdistymisen merkiksi. Oikealla oli kakku, josta nousi lintu.
Lapsi oli syntynyt.

Petri-papin mielestä lapselle pitää saada nimi, mutta mitä tapahtuukaan. Pahatar saapuu kiukkuisena paikalle. Hän uhkailee, mutta Petri-pappi ei luovu, vaan laulaa kauniin laulun Ilkan säestyksellä, Pahatar leppyy ja tilaisuus muuttuu nimenantotilaisuudeksi.

Loppu on hyvin, kaikki on hyvin. Uuden koulun nimeksi tuli Vasaramäen koulu.


Tulevaa huhtikuun neljättä voidaan siis pitää merkittävänä päivänä Vasaramäen yhtenäiskoulun lyhyessä historiassa. Ja sitä se tulee olemaankin.

Kuitenkaan emme halua unohtaa juuriamme. Vasaramäen kansakoulu vihittiin juhlallisin menoin käyttöön maaliskuun 26. päivänä vuonna 1953. Koulua oli toki käyty noissa uusissa ja moderneissa tiloissa syyskuun ensimmäisestä päivästä alkaen, mutta kuitenkin tuota vihkiäispäivää alettiin pitää Vasaran päivänä, Vasaramäen koulun syntymäpäivänä. Niin varmasti teemme jatkossakin - yhtenäiskouluna.

Kuitenkin tänä vuonna joudumme käytännön syistä siirtämään Vasaran päivän juhlan jo edelliselle viikolle: vietämme koko koulun yhteistä Vasaran juhlaa perjantaina maaliskuun 19. päivänä klo 9.30-10.30 Kupittaan urheiluhallissa. Myös kaikki oppilaiden vanhemmat ja isovanhemmat ovat tervetulleita tilaisuuteen.

Tilaisuudessa mm. julkistetaan koulun logo -kilpailun tulos eli yhtenäisen Vasaramäen koulun logo.

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Onnistunut suksien vaihto



Aino-Kaisa Saarinen voitti pronssia Vancouverin talviolympialaisten naisten viimeisellä maastohiihtomatkalla, joka oli 30 kilometriä.

Hieman yli viisi kilometriä ennen maalia Aino-Kaisa meni suksien vaihtoon - toisin kuin kaikki muut kärkihiihtäjät. Hiihtoa television välityksellä selostaneet ja kommentoineet pitivät suksien vaihtoa virheenä. Samoin minä. Uskon useimpien kisaa seuranneiden ihmetelleen tuota taktiikkaa ja olleen vakuuttuneita siitä, että toiveet mitalista sai unohtaa.

Toisin kävi. Suksien vaihto vielä viisi kilometriä ennen maalia osoittautui osaksi oivallista taktiikkaa, jonka ansiosta Aino-Kaisa Saarinen onnistui lopussa karistamaan kannoiltaan muut pronssia tavoitelleet kilpailijat.

Rehtorin työssäni olen saanut usein tuntea olevani tilanteessa, jossa valitsemaani taktiikkaan epäillään, koska se poikkeaa siitä, miten ennen on toimittu tai miten muut toimivat.

Kun tavoite on selkeä - kun tietää, mitä on tullut hakemaan, kuten Aino-Kaisa asian ilmaisi - pitää uskaltaa kokeilla uusia keinoja ja tehdä poikkeavia ratkaisuja tavoitteen saavuttamiseksi.

Tavoitteeni on selkeä: elää todeksi kaikki nuo arvot, jotka on määritelty Vasaramäen koulun toiminnan perustaksi.

On kuitenkin selvää, ettei huippuhiihtäjäksi tulla kuuntelematta muita. Aino-Kaisankin innoittajana oli toiminut Sami "Musti" Jauhojärven viime kaudella maailman cupin 50 kilometrin voittoon johtama vastaava taktiikka.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Ihmisen kosketus




Luokkalätkä on osaltani ohi. "Ikuisesti", ajattelin. Tapahtuma tosiaan käy voimille.
Suurin haaste on saada luokat aamulla ajoissa asianmukaisesti varustettuina jäälle päivän ohjelman mukaisesti.

Varissuon tiistaiaamua hämmensi tuore tutkimustulos ja sen synnyttämä keskustelu oppilaiden kokemasta opettajan heihin kohdistamasta koskettelusta.
Mietin asiaa, kun puin ekaluokkalaiselle maalivahdille patjoja eli maalivahdin säärisuojuksia. Kyllä siinä oli äheltämistä eikä siinä onnistu ilman kosketusta. Kypärän nepit taas olivat niin piukat, että oli parasta ottaa pienen miehen pää hellästi, mutta tukevasti kainaloon, jotta tehtävässä onnistuisi.

Käytössämme olevan Turvataito-materiaalin ohjeet lapselle ovat hyvät. Se opettaa lapselle hyvän ja pahan kosketuksen eron. Materiaali mm. opettaa, että kosketus, joka kohdistuu kuvitellun kokouimapuvun peittämälle alueelle, on kielletty.
Materiaali on meille opettajillekin hyvä, jotta emme provosoituisi tutkimuksesta, vaan uskallamme edelleen olla läsnä täysillä työssämme. Siihen kuuluu myös ihmisen kosketus.


Luokkalätkän päälle sitten rehtorin hommat. Ei jaksa.

Mutta saamani erittäin myönteinen palaute aiheuttanee sen, että ensi vuonnakin olen tapahtumaa järjestämässä:

"Perjantaihuomenta Jyrki,SUURI kiitos jälleen kerran siitä harvinaisesta urheilutapahtumasta ,jossa sijoitus,pisteet,vaikeuskertoimet eivätkä mitkään muutkaan vastaavat näy millään tavalla, Jopa oppilaat,jotka ilmoittivat ,etteivät ota luistimia mukaan, tai EIVÄT ainakaan osallistu pelaamiseen, vinkuivat turnauksessa vieressä koko ajan, että pääsisivät mukaan seuraavaan kentälliseen, ja sitten - ykkösiä kun ovat- pitävät maalia pystyssä jne... 100 % :sti kiva tapahtuma ja hienosti organisoitu,leppoisa ilmapiiri...."

Kolme päivää Impivaarassa ja kolme päivää Varissuolla - yhteensä 1600 oppilasta kaupunkimme 1.-3. luokilta osallistui tähän jääkiekkotapahtumaan.

Perjantaina olin Vierumäellä tapaamassa Jääkiekkoliiton kehitysjohtajaa Ari Piispasta jääkiekko- ja kouluasioissa. Nämä kaksi on tarkoitus tulevaisuudessa koulumme 7.-9. luokilla yhdistää tavalla, josta Turku voi olla ylpeä.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Iso paha koulu?



Ryhmätyö opettaa - kuvassa seitsemännen vuosiluokan oppilaita kuvataiteen tunnilla

Jokin aika sitten seurasin Ajankohtaisen kakkosen lähetystä, jonka aiheena oli Tampereen kaupungin suunnittelemat muutokset kouluverkkoonsa.

Koulujen lakkauttaminen ja jäljelle jäävien yhdistäminen ei siis olekaan mikään Turun taudin uusi olomuoto, vaan valtakunnallinen ilmiö, joka kasvukeskuksissa johtuu mm. oppilasmäärien pienentymisestä ja haja-asutusalueilla kuntien sisäisestä muuttoliikkeestä.

Ohjelmassa menivät kaikki kouluslangin käsitteet onnellisesti sekaisin: synonyymejä olivat toisilleen toisaalta tuntikehys ja tuntijako toisaalta koulun koko, luokkakoko ja ryhmäkoko.

Näin käy usein. Luulenpa jopa, että kunnallisesta päätöksenteosta vastuussa olevat syyllistyvät samaan - tahtomattaan sekoittavat nämä käsitteet.

Tuntikehys on yksittäisen koulun ylläpitäjältään lukuvuodeksi kerrallaan käyttöönsä saama opetustuntien määrä. Tuntikehys käytännössä määrää opetusryhmien lukumäärän ja niiden koon. Tuntikehys määrää, kuinka monta viikkotuntia oppilasta opetetaan viikossa. Toki valtakunnallinen tuntijako määrittelee jokaisen oppiaineen minimituntimäärän ja oppilaan viikottaisen minimituntimäärän. Laki ei kiellä tarjoamasta opetusta - siis pidentämästä oppilaan koulupäivää - yli minimin, mutta ainakin Turussa koulun käyttöönsä saama tuntikehys tekee sen.

Iso koulu ei ole sama kuin iso luokka tai iso opetusryhmä! Isossa koulussa voi olla pieniä luokkia. Iso luokka voidaan jakaa pienempiin opetusryhmiin.

Itse asiassa isolla koululla on paremmat mahdollisuudet ryhmitellä oppilaat erilaisiin pedagogisesti tarkoituksenmukaisiin opetusryhmiin, mikäli koulun käyttöönsä saama tuntikehys on riittävä.

Samoin kuin pieni yhteisö voi ahdistaa erilaiseksi itsensä kokemaa aikuista - samoin pienessä yhteisössä myös lapsen on helpompi kokea ahdistusta, joka johtuu erilaisuuden tunteesta ja siitä, että ei tunne tulevansa toimeen tarjolla olevien aikuisten kanssa. Isossa koulussa on enemmän sosiaalisia vaihtoehtoja.

Tahallaan pyritään luomaan mielikuvaa "maan korvessa kulkevi lapsosen tie" ja maalaillaan kuvaa, jossa pieni koululainen jää isompiensa jalkoihin isossa koulussa.
Hyvällä organisoinnilla isossa koulussa pystytään säilyttämään kaikki pienen koulun edut, mutta pienen koulun on vaikea saada käyttöönsä ison yksikön etuja.

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Luokkalätkä 2010



TURUN KOULUT LIIKKEELLE LUOKKALÄTKÄN AVULLA

Koululiikunnassa Turussa puhaltavat uudet tuulet. Kaupungin ja Nuori Suomi ry:n yhteisen Koulut liikkeelle –hankkeen ja sitä seuranneen Aktiivinen ja turvallinen koulupäivä -hankkeen ansiosta on koululiikunnan kehittämistyö hyvässä vauhdissa hankkeeseen mukaan lähteneissä kouluissa; tavoitteena on koululiikunnan lisäksi kehittää koulun liikuntaa – aamu- ja iltapäiväliikuntaa ja välituntiliikuntaa ja olosuhteita näiden toteuttamiseen. Liikunnallisen elämäntavan ja terveyden yhteyttä korostetaan, samoin kuin liikunnan merkitystä keinona ehkäistä syrjäytymistä. Aktiivinen ja turvallinen koulupäivä -hankkeesta on kehittynyt monipuolisesti lapsen hyvinvointia edistävä hanke.
Suomen Jääkiekkoliitto on mukana vaikuttamassa edellä kuvattuun muutokseen. SJL:n kanssa yhteistyössä toteutettavassa LUOKKALÄTKÄ -tapahtumassa on nähtävissä muutoksen suunta: koululiikunnan uudet tavoitteet ja työtavat. Luokkalätkä-tapahtuma järjestettiin nykyisessä muodossaan ensimmäisen kerran tammikuussa 2003. Tapahtumaan osallistui tuolloin Varissuon jäähallissa 30 luokkaa – noin 600 oppilasta! Luokkalätkä ’09 järjestettiin kahtena tapahtumana: Tois pual jokke –luokkalätkä 20.-22.1.2009 Impivaaran jäähallissa ja Täl pual jokke –luokkalätkä Varissuon jäähallissa 3.-5.2.2009. Yhteensä näihin kahteen alueelliseen tapahtumaan osallistui kahdestakymmenestä koulusta 73 luokkaa – oppilaita yhteensä noin 1700! Kummankin kaksirataisen jäähallin jokainen neliömetri oli tarpeen: tunnelma oli kuin muurahaispesässä. Kummankin kaksirataisen jäähallin jokainen neliömetri oli tarpeen: tunnelma oli kuin muurahaispesässä.

LUOKKALÄTKÄ 2010 käynnistyi viikolla 3 Tois pual jokke -tapahtumalla Impivaaran jäähallissa ja jatkuu viikolla 6 Täl pual jokke -tapahtumalla Varissuon jäähallissa.

Tiistaina 9.2. klo 9-13 vuorossa ovat ensimmäiset luokat: Ilmoittautuneita luokkia on yhteensä 12. Edustettuina ovat Vasaramäen koulun ohella Wäinö Aaltonen, Luolavuori, Ilpoinen, Halinen ja Kakskerta.

Keskiviikkona 10.2. klo 9-13 ovat vuorossa toiset luokat: Ilmoittatuneita luokkia on yhteensä 14. Edustettuna on em. koulujen ohella myös Pääskyvuori.

Torstaina 11.2. klo 9-13 ovat vuorossa kolmannet luokat: Ilmoittautuneita luokkia on yhteensä 14. Edustettuina ovat em. koulujen lisäksi Kerttuli, Martti ja Vähä-Heikkilä.


Kenelle Luokkalätkä on tarkoitettu?

Luokkalätkään voivat osallistua peruskoulun vuosiluokat 1.-3. Tavoitteena on tehdä jääkiekosta kaikkien peli: pelattavassa reikäkiekossa on hyvin yksinkertaiset säännöt ja siinä tarvitaan vain joitakin pakollisia varusteita. Pyrimme siihen, että kaikki tuntevat osaavansa ja olevansa hyviä – juuri jääkiekossa! Tavoitteena on kehittää lasten luistelutaitoa. Tilaisuus on samalla osallistuville opettajille täydennyskoulutustilaisuus – jos se oikein oivalletaan. Luokkalätkä-tapahtumassa on mahdollista oppia lisää liikuntatunnin organisoinnista, uusia työtapoja ja harjoitteita.

Toteutus perustuu yhteistyöhön

Tapahtuman suunnittelusta vastaa työryhmä, johon kuuluvat projektipäällikkö Pertti Koski ja aluevalmentaja Jari Heiniola Suomen Jääkiekkoliitosta, juniorivalmennuspäälliköt seuraavista seuroista: TPS, Kiekko-67, Tuto, TuKV ja TuWe sekä koulujen edustajana rehtori Jyrki Välimäki ja Marko Mäenpää Vasaramäen koulusta sekä koululiikunnan ohjaaja Harri Karjalainen Turun opetuspalvelukeskuksesta.
Tapahtuman toteutuksesta vastaavat em. seurojen valmentajat apunaan jääkiekkoa harrastavat 5.-9. luokkien koululaiset.

Luokkalätkään osallistuu siis koko luokka. Ne oppilaista, jotka haluavat, pelaavat reikäkiekkoa. Muille oppilaille järjestetään luisteluharjoitteita ja –leikkejä ns. vapaalla jäällä. Toisaalta ei ole huono ajatus sekään, että kaikki luokan oppilaat pelaavat reikäkiekkoa jokaisen osallistuessa ainakin johonkin päivän kolmesta ottelusta.
Ne oppilaat, joilla on voimassa oleva jääkiekon, kaukalopallon tai ringeten pelaajalisenssi ( ei koske 1. luokan oppilaita ) eivät saa osallistua reikäkiekkoon pelaajina tai maalivahtina. Heille ohjaajat järjestävät oman pelin, omia harjoitteita tai antavat kokonaisuuden kannalta vastuullisia tehtäviä.
Kullekin luokka-asteelle on varattu Impivaaran ja Varissuon kaksirataisesta jäähallista oma päivänsä. Ilmoittautuneista luokista laaditaan tavallaan ottelukaavio, josta käy ilmi, mitkä luokat kulloinkin ovat jäällä. Jokainen luokka on jäällä vähintään kolme puolen tunnin toimintajaksoa. Kaaviosta käy ilmi luokan ”vastustajat” reikäkiekko-otteluissa, sekä luistelumoduulit: niille oppilaille, jotka eivät osallistu reikäkiekkoon, on suunniteltu kolme erilaista luistelumoduulia eli puolen tunnin ohjelmaa.
Opettajan tehtävä hallissa on huolehtia siitä, että hänen luokkansa on oikeaan aikaan jäällä. Sen lisäksi opettaja huolehtii luokastaan taukojen aikana, jolloin oppilaat lepäävät ja syövät eväitään. Varsinkin pienimpien oppilaitten kohdalla opettaja tarvitsee apua luistinten sitomisessa ja maalivahdin varustamisessa.

Reikäkiekon säännöt

• Tapahtuman aikana luokalla on mahdollisuus pelata kolme ottelua.
• 1. luokat pelaavat 1. luokkia vastaan, 2. luokat 2. luokkia vastaan jne.
• Yhdysluokat pelaavat vanhemman ikäluokan mukaan. Jos se ei tunnu mielekkäältä, opettajan on informoitava asiasta ilmoittautumisen yhteydessä.
• Otteluaika on 2 x 12 minuuttia ns. suoraa aikaa eli pelikelloa ei välillä pysäytetä.
• Kahden minuutin välein kuitenkin peli puhalletaan poikki ja kello pysäytetään. Tällöin on mahdollisuus vaihtaa pelaajia kentällä. Tuomari voi lyhentää vaihtojen väliä, jos vaihtopelaajia on runsaasti.
• Pelaamassa on aina maalivahti ja neljä pelaajaa. Kentällä on aina oltava tyttöjä ja poikia.
• Pelaamiseen osallistuvat oppilaat on jaettava mahdollisuuksien mukaan etukäteen neljän oppilaan ryhmiin, jotta em. pelaajien vaihtaminen sujuu mutkattomasti.
• Pelikenttä: 1/3 osa kaukalosta siniviiva rajana. Peliä pelataan siis kaukalon leveyssuunnassa.
• Mikäli siniviivalla ei ole laitaa, vaihtopelaajat toimivat ”muurina”. Muurissa olevan pelaajan tehtävä on palauttaa kiekko peliin. Jos kiekko ohittaa muurin, peli puhalletaan poikki.
• Pelivälineenä on reikäkiekko, joka on tavallista kiekkoa kevyempi.
• Pelikatkon jälkeen aloitus suoritetaan aina pelialueen keskipisteestä.
• Otteluissa pelataan aina voitosta, mutta joukkueet eivät saa voitoista ja tasapeleistä pisteitä. Voitoilla ja tappioilla ei ole merkitystä: turnausvoittajaa ei haeta – eikä voittajaa muutenkaan nosteta korokkeelle.
• Kun oppilaat kuitenkin laskevat ”tehopisteitään”, tulee painottaa seuraavaa: maaliin johtanut syöttö = 2 pistettä, maali = 1 piste.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Vasaran Pauke liikuttaa lapsia ja aikuisia

Urheiluseura Vasaran Paukkeen alakoulun oppilaille suunnattu perjantain pelivuoro starttasi viime perjantaina oppituntien jälkeen ja jatkoa seuraa taas tällä viikolla.

Itse tulin juuri Vasaran Paukkeen aikuisten liikuntavuorolta Lehmuksen liikuntasalista. Meitä oli viisi ja pelasimme sählyä tyyliin kaksi vastaan kolme välillä joukkueita vaihdellen. Oli raskasta! Mutta kivaa! Ensi viikolla kuulemma tulee lisää porukkaa. On määrä silloinkin pelata sählyä.
Laji voi olla jotain muutakin -se on ihan siitä kiinni, miten sovitaan. Tämä viikoittainen liikuntasessio on siis Lehmuksen salissa keskiviikkoisin alkaen klo 19.45 - heti Vaskun Pompun jälkeen. Tänään jaksoimme pelata puoli yhdeksään.

Tämä on mielestäni sitä "matalan kynnyksen toimintaa", johon mielestäni on helppo liittyä: ei todellakaan tarvita aiempaa kokemusta. Sinne vaan mukaan!

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

A2-kielen opiskelusta












Helmikuun alussa 3. luokkien oppilaiden vanhemmat saavat painotuoreen tiedotteen, joka kertoo vapaaehtoisen A2-kielen valinnan mahdollisuudesta. Turku on mukana Opetushallituksen kansallisessa vieraiden kielten opetuksen kehittämishankkeessa, jonka tavoitteena on, että englannin ja ruotsin ohella myös perusopetuksen kielipolkuihin kuuluvia muita kieliä opiskeltaisiin.

Vasaramäen koulun kieliohjelmaan kuuluvat A2-kielinä saksa ja ranska. Turussa on opetusryhmän minimikooksi määritelty 14 oppilasta. Toki pienemmälläkin ryhmällä opetuksen mielestäni voisi käynnistää, mutta tuo asetettu minimiraja on sikäli perusteltu, että aina käy niin, että joku ryhmästä muuttaa pois tai muuten vaihtaa koulua - esimerkiksi 7. luokalle siirryttäessä - tai käy yksinkertaisesti niin, että A2-kielen opiskelu osoittautuu liian vaativaksi ja koti ja koulu yhdessä sopivat, että oppilas keskeyttää opiskelun. Niinpä tuo asetettu ryhmän minimikoko varmistaa, että opetusryhmä säilyy taloudelliseti ja toiminnallisesti järkevän kokoisena perusopetuksen loppuun saakka.

Monen mielestä meidän tulisi tarjota A2-kielenä ruotsia. Minunkin mielestäni ruotsi on erittäin tärkeä! Siksi se onkin kaikille pakollinen B1-kieli, joka alkaa 7. luokalta.

Jos kieliohjelmaamme kuuluisi A2-kielenä vain ruotsi, ryhmä muodostuisi. Olen tästä tietoinen.
Mutta: A2-kielen tarkoitus on monipuolistaa opiskeltavien vieraiden kielten tarjontaa. Siksi me tarjoamme ranskaa ja saksaa. Ja teemme se tosissamme.

Mikäli perinteistä opetusryhmää ei muodostu, tarjoamme mahdollisuutta opiskella kyseistä kieltä etäopetuksessa. Tällöin opiskellaan internetin välityksellä kameralla ja mikrofonilla varustetun tietokoneen avulla koulunkäyntiavustajan valvonnassa. Ryhmään kuuluu myös oppilaita yhdestä tai kahdesta muusta koulusta. Opettaja ei ole oppilaiden luona, vaan opettaa omasta työpisteestään. Toki silloin tällöin kokoonnutaan perinteiseen opetukseen, mikä vahvistaa ryhmäytymistä.

Joillekin A2-ruotsi on ollut "kynnyskysymys" ja olemme tarjonneet mahdollisuutta opiskella sitä päivän ensimmäisellä tai viimeisellä tunilla Kerttulin koulussa koulujen yhteisessä ryhmässä. Tosin edes näin ei viimeksi ryhmää muodostunut ja opetus tässäkin aloitettiin etäopetuksena.

Tänä lukuvuonna on ollut etäopetuksessa ongelmia tietoliikenneyhteyksissä, kun kilpailutuksen kautta kaupunki siirtyi Soneran asiakkaaksi. Uskomme kuitenkin, että ratkaisut löytyvät näihinkin ongelmiin.

Edellä mainitsemani tiedotteen ohella 3. luokkien vanhemmat saavat valintalomakkeen, joka tulee palauttaa jokaisen oppilaan osalta kouluun maanantaina 8.2.





sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Tervetuloa Vasaramäen kouluun!



Yhtenäiskoulussa isot ja pienet oppivat rinnakkain.

Tällä viikolla järjestämme kaksi merkittävää tilaisuutta. Kummatkin niistä liittyvät lapsen koulupolun tärkeisiin nivelvaiheisiin.

Tiistaina 19.1. klo 18.00-19.30 on informaatiotilaisuus elokuussa 1. luokan aloittavien lasten vanhemmille Lehmuksen ravintola Kokkikukossa.

Tuomme esille käsityksemme lapsen kouluvalmiudesta. Meidän mielestämme siitä on edelleenkin puhuttava. Tämä ajankohta on hyvä. Tämän jälkeen emme siitä puhu - elokuussa 2010 peruskoulun aloittavien lasten vanhemmille. On totta, että kouluvalmiuden käsitettä ollaan romuttamassa. Ajatellaan, että pitääkin puhua koulun valmiudesta: jokaisen tulisi voida aloittaa opintie tuossa laissa säädetyssä iässä kotiaan lähellä olevassa koulussa. Olen itsekin tämän ajatuksen takana, kunhan koulu saa tuon ideologian edellytämät taloudelliset resurssit. Näin ei vielä ole. Niitä odotellessa - opetus on edelleenkin luokkaopetusta, jossa suuret erot oppimisvalmiuksissa opintien alkuvaiheessa ovat vaikeasti eliminoitavissa ja aiheuttavat näin uhkan lapsen onnelliselle koulupolulle.
Meillä Vasaramäen koulussa on onneksi tarjota lähikouluna alkuluokka lapsille, joiden kohdalla päädytään siihen, että aikalisä on paikallaan.

Informaatiotilaisuutemme ei kuitenkaan ole kouluvalmiusilta, vaan pyrimme siihen, että ilta etenee tulevien koululaisten vanhempien esittämien lapsensa koulun aloittamiseen liittyvien kysymysten herättämän keskustelun avulla.

Tilaisuuden jälkeen on mahdollista suorittaa myös koulutulokkaan kouluun ilmoittautuminen opastuksellamme juuri saneeratussa ATK-luokassamme.

Tilaisuus jatkuu toukokuun 6. päivänä klo 8.00-9.45, jolloin kykenemme vastaamaan myös niihin koulun alkuun ja lukuvuoteen 2010-2011 liittyviin kysymyksiin, joihin vielä näin tammikuussa emme pysty.

Keskiviikkona 20.1. klo 18.30-19.30 on tiedotustilaisuus 7. luokan elokuussa aloittavien lasten vanhemmille Syreenin alasalissa.

Vasaramäen koulun 6. luokkien vanhemmille järjestimme jo marraskuussa yläkouluun siirtymiseen liittyvän tilaisuuden, jonka tarkoituksena oli hälventää tähän nivelvaiheeseen liittyviä pelkoja ja vahvistaa vanhemmissa ja osittain heidän välityksellään oppilaissamme uskoa yhtenäiskouluumme.

Keskiviikon tilaisuus on tiedotustilaisuus. Voidaan myös puhua koulun markkinoinnista. Tässä perusopetuksen nivelvaiheessa kouluumme tulee oppilaita muista kouluista. Se on myös koulumme elinehto. Monelle käynti Vasaramäen koulussa on ensimmäinen.

Toivon, että pystymme vakuuttamaan kaikki meille tärkeissä asioissa:

Jokainen oppilas on meille yhtä tärkeä - on hän sitten liikuntalinjalla tai ei. Pyrimme siis järjestämään käytössämme olevat resurssit tasapuolisesti ja organisoimaan opetuksen siten, että kaikki luokat ja opetusryhmät ovat yhtä hyviä.

Toki tiedotustilaisuudessamme on tärkeää esitellä liikuntalinjaamme, siis yleisliikunta- ja jalkapallolinjaamme, onhan kyseessä koulumme erityistehtävä turkulaisessa kouluverkossa.

Otamme vakavasti perusopetuslain vaatimuksen turvallisesta oppimisympäristöstä. Sekä henkisen että fyysisen oppimisympäristön tulee olla sellainen, että kouluun on hyvä tulla.
Me Vasaramäen koulussa tiedostamme sen, että koulumme kehittäminen ei onnistu ilman oppilaiden ja näiden vanhempien kuulemista ja ja oppilaiden osallistamista koulun arjessa.

Tervetuloa siis kuuntelemaan ja esittämään kysymyksiä!