Alkuluokkien läksiäisiä vietettiin 6.6. Kuvassa alkuluokkien ensimmäiset opettajat Tarja Kallio ja Sirkku Kinos muistelevat toiminnan alkuaikoja. Taustalla muistimme tueksi laadittu aikasuora...
Lehmuksen yksikön työhuoneeni takaseinää koristaa aikasuora, joka alkaa vuodesta 1991. Se on vuosi, jolloin siirryin erityis- ja luokanopettajan tehtävistä rehtoriksi. Aikasuoran muodostavat Vasaramäen koulun henkilöstöstä vuosittain otetut ryhmäkuvat ja koko koulusta – oppilaista ja henkilökunnasta – otetut kuvat.
Työhuoneeni takaseinässä on ollut tilaa vain vuoteen 2003 saakka. Tämän jälkeen aikasuoraa on pitänyt jatkaa opettajainhuoneen käytävään.
Alkuluokkien oppilaat ja aikuiset ovat alusta asti olleet mukana aikasuoralla. Jopa niin, että mentäessä tätä ajanlaskuni alkua edeltävään aikaan, voidaan todeta alkuluokkien olemassaolo osana kouluamme. Tarkkaa vuosilukua, jolloin toiminta käynnistyi meillä, en osaa sanoa - todennäköisesti se tapahtui vuosi tai kaksi ennen kuin minusta tuli rehtori.
Rehtorin urani alku oli vaikea. Haasteita oli riittämiin. Jo pelkästään se, että tuntikehystä heti alkajaisiksi leikattiin muistikuvani mukaan kymmenen prosenttia – elettiinhän syvässä taloudellisessa lamassa – teki alusta vaikean. Onneksi edeltäjäni Markku Vähä-Mäkilä auttoi minua alkuun. Markku on ollut uralleni korvaamaton.
Muistikuvieni mukaan pyrin toimimaan edeltäjäni esimerkin mukaan pedagogisena johtajana ja koulun kehittäjänä. Alkuluokkien osalta muistan aina pitäneeni tärkeänä sitä, että alkuluokissa olisi mahdollisimman vahva tunne Vasaramäen koulusta ”meidänkin koulunamme”. Pyrimme tähän alkuluokkien henkilökunnan kanssa mm. yhteisillä koko koulun tilaisuuksilla.
Alkuluokkien henkilökunnan luovuus ja osaaminen on aina aikaan saanut mm. juhliimme uskomattoman ihania, herkkiä ja herkistäviä, esityksiä.
Aluksi alkuluokkien integroinnin ja henkilöstön yhteistyön esteenä nähtiin se, että alkuluokat olivat toisen hallintokunnan – sosiaalitoimen – alaisuudessa. Työpanosta voitiin siirtää hallintokunnasta toiseen lähinnä vaihtokauppana. Muistan mm. alkuopetuksen vahvan vaikuttajan Raili Pihlajan toimiminen alkuluokkien oppilaiden hyväksi kielellisen tietoisuuden kehittäjänä, kun vastaavasti Tarja Kallio opetti liikuntaa Railin oppilaille.
Alkuluokkien läsnäoloon myönteisesti suhtautuva ja näiden lasten kehitysviiveitä ymmärtävä ilmapiiri ei ollut itsestään selvä. Välillä oltiin törmäyskurssilla, kun ruokailussa veitsen ja haarukan käyttö ei sujunut.
Siirtyminen saman hallinnon alle opetustoimeen ei sitten toteuduttuaan juurikaan näkynyt koulun arjessa.
Koulun toimintakulttuuriin juurtuneet hyvät käytännöt toki jatkuivat, mutta varsinaisesti muutos ei tuonut heti mitään uutta.
Vuoden 2004 valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta käyty opetussuunnitelman laadintaprosessi toi esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheen kehittämiseen ratkaisevasti lisää vauhtia.
Järjestimme tammikuussa 2004 EU:n ARION-ohjelman alaisen asiantuntijavierailun täällä Turussa. Vierailun teemana oli Kouluvalmiuden arviointi. Vierailijaryhmässä oli kymmenen opetus- ja kasvatusalan asiantuntijaa eri Euroopan maista.
Lukuvuosina 2004-2005, 2005-2006 ja 2006-2007 Vasaramäen koulu sai tukea OPH:n kansainvälistämiseen tarkoitetuista määrärahoista. Huhtikuussa 2005 vierailin Tarja Kallion ja Marja Toivon kanssa Hollannissa ja Belgiassa. Toukokuussa 2006 vierailimme Aberdeenissä, Skotlannissa ja huhtikuussa 2007 Nantesissa, Ranskassa.
Tuosta ajasta kertoo paljon sen, että Opetushallituksen ja CIMOn julkaisemassa oppaassa koulujen kansainvälistymiseen ”Osaanko? Uskallanko? –Tottakai!” on valokuva Marjasta ja Tarjasta tutkimassa pedagogisia pelejä yhdessä ranskalaisten koulupsykologien kanssa.
Näistä vierailuista saimme paljon virikkeitä oman toimintamme kehittämiseen. Kansainvälisen toiminnan rinnalla olimme mukana yhdessä Raunistulan alkuluokkien kanssa OPH:n Erilaiset oppijat, yhteinen koulu –hankkeessa, jonka pohjalta käynnistimme Turussa Alkupolku-hankkeen, jonka tavoitteena oli mm. löytää keinot tukea alkuluokan käynyttä oppilasta vielä perusopetuksessa yhteistyössä häntä opettavan opetushenkilöstön kanssa.
Turussa kehittämämme oppimateriaali, erityisesti Alkuluokan aapinen, herätti kansallisissa verkostotapaamisissa runsaasti kiinnostusta.
Kehittämistyössä loimme kouluvalmiuden tilalle käsitteen koulun valmius, joka sisälsi ajatuksen siitä, että koulun tulisi mukautua kunkin oppilaan tarpeisiin. Tämä ajatustapa yleistyi. Alkuluokkien rinnalle Turkuun syntyi erilaisia kokeiluja koulun valmiuden kehittämiseksi.
Tästä syntyi hyvin kiistanalainen tulkinta, jonka mukaan alkuluokkia ei enää tarvita. Tässä tarpeettomuuden ilmastossa työskentelimme ainakin kolme lukuvuotta – nämä kolme viimeistä lukuvuotta.
Tänä aikana meillä Vasaramäessä alkuluokat ja perusopetuksen ensimmäiset ja toiset vuosiluokat on nähty kokonaisuutena. Alkuluokkien henkilöstön osaaminen on otettu entistä systemaattisemmin perusopetuksessa olevien lasten, varsinkin ensimmäisen luokan oppilaiden, tueksi. Tuki on viety myös esiopetukseen. Erilaisten hankkeiden, kuten JEKKU-hanke, avulla osaamista on jaettu Turun eri kouluihin ja ympäristökuntiin.
Alkuluokkiemme henkilöhistoriaa tutkiessamme löydämme toisaalta monen vuoden työrupeamia, toisaalta lyhempiä jaksoja. Meillä on poikkeuksetta ollut hyvä onni rekrytoinnissa: olemme aina saaneet hyvän opettajan tai hyvän avustajan, kun siihen on ollut tarve.
Marja Toivo, Alisa Vehviläinen ja Katja Paavilainen saivat kyseenalaisen kunnian sulkea lopullisesti alkuluokan ovet takanaan tietoisina siitä, ettei näitä ovia enää avata. Ettei kukaan enää avaa.
Haluan kiittää kaikkia Vasaramäen koulun alkuluokilla työskennelleitä opettajia, koulunkäyntiavustajia ja lastenhoitajia tekemästään uraa uurtavasta työstä!
Turkulaisen Vasaramäen koulun jo eläkkeelle jääneen rehtorin ajatuksia koulun arjesta ja arjesta koulun ulkopuolella - jälkimmäisen korostuessa
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Kesä on koulussa kiireistä aikaa
Kaivinkone tuli Lehmuksen pihaan heti maanantaina 4.6.
Kesä - lukuun ottamatta viiden viikon lomaa - on rehtorille kiireistä aikaa. Mennyt lukuvuosi pitää kaikilta osin saattaa päätökseen ja tuleva lukuvuosi edellyttää valtavasti valmisteluja.
Talonmiehen ja koulusihteerin ohella koulumme on tänäkin kesänä myös aika monen muun työpaikka.
On syytä olla tyytyväinen, kun Lehmuksen yksikössä ovat työmaakopit olleet ikäänkuin saapuneen kesän merkki jo usean vuoden ajan. Tänä vuonna alkoi heti koulutyön päätyttyä salaojaremontti. Sen johdosta koko pihakin revitään auki: asfaltti uusitaan, pihalaatat kerätään pois, jotta ne jossain vaiheessa voidaan taas asettaa paikalleen. Pihaan johtavasta ajoväylästä kaikki kivet on poistettu. On syntynyt valtava röykkiö! Mäki tasoitetaan ja arvokkaat kivet asennetaan mäkeen uudestaan.
Pihatelineet tuodaan koulun pihaan myös kesän kuluessa. Samoin kuin portaikoista irroneet kivet muurataan paikalleen.
Aavistan, että piha ja ympäristö, joista olemme voineet olla ylpeitä, ovat sellaiset jatkossakin.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Rehtorin puhe koulun henkilökunnalle ja koulun sidosryhmien edustajille 1.6.2012
Hyvät Ystävät.
Lukuvuosi on aina tarina. Pikemminkin eletty kuin kirjoitettu.
On kirjan viimeisen luvun aika. Tämä kirja on viimeisin varsin mittavasta 58 kirjan sarjasta. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Lukuvuosi 1953-1954 Vasaramäen koulussa. Tämä viimeistelyä vaille valmis taas on nimeltään Lukuvuosi 2011-2012 Vasaramäen koulussa.
On kirjan viimeisen luvun aika. Tämä kirja on viimeisin varsin mittavasta 58 kirjan sarjasta. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Lukuvuosi 1953-1954 Vasaramäen koulussa. Tämä viimeistelyä vaille valmis taas on nimeltään Lukuvuosi 2011-2012 Vasaramäen koulussa.
Tämä kirja on yhteistyön tulos. Kirjoittajia on ollut valtava määrä niin Vasaramäen koulun kummastakin yksiköstä kuin koulun ulkopuoleltakin: oppilaita aina koulutulokkaista peruskoulunsa päättäviin, opettajia, koulun muuta henkilökuntaa, kouluvaareja, oppilaitten vanhempia, koulun johtokunnan jäseniä, kaupunkimme kasvatus- ja opetustoimen johtoa ja kiinteistöjemme kunnossapidosta vastaavia ihmisiä - vain joitakin kirjan syntyyn ratkaisevasti vaikuttaneita mainitakseni.
Mitä kirjoittaisin kirjan takapeiliin? Niille, jotka eivät ole niin aktiivisesti olleet mukana kirjan kirjoittamisessa tai niille, jotka keräävät tätä kirjasarjaa ja ovat kiinnostuneita kuulemaan kirjan juonen käänteistä...
Kirjan alussa koulun henkilökunta tavoitteita itselleen asettaessaan saa eteensä sopimusluonnoksen, joka on otsikoitu Vasaramäen koulun Syreenin ja Lehmuksen yksikön avaimet hyvään, ammattitaitoiseen työhön.
Sopimusteksti pyrkii määrittelemään, mitä on inhimillinen, arvokas ja ammatillinen toiminta kaikkien yhteiseksi hyväksi; tavoitteena tyytyväinen oppilas ja hänen perheensä sekä hyvinvoiva toisistaan välittävä työyhteisö. Lukijat varmasti pohtivat, oliko sopimuksella vaikutusta. Tähän kirja ei anna selkeää vastausta.
Kirjan alkukappaleesta on myös luettavissa, kuinka päätettiin ottaa slogan tukemaan yhtenäiskoulun - määrittelemilleen arvoille - itselleen rakentamaansa toiminta-ajatusta. Tuo slogan on Työtä ja iloa - työn iloa!
Miten saada aikaan työniloa? Sovittiin, että tätä pohditaan ja pohdinta tehdään näkyväksi rakentamalla kumpaankin yksikköön puu, johon oppilaat voivat kirjoittaa työnilon avaimia.
Kirjan lopussa voidaan todeta, kuinka puut on saatu valmiiksi ja niille pyritään löytämään keskeinen paikka kummastakin yksiköstä.
Kirjan alkukappaleesta on myös luettavissa, kuinka päätettiin ottaa slogan tukemaan yhtenäiskoulun - määrittelemilleen arvoille - itselleen rakentamaansa toiminta-ajatusta. Tuo slogan on Työtä ja iloa - työn iloa!
Miten saada aikaan työniloa? Sovittiin, että tätä pohditaan ja pohdinta tehdään näkyväksi rakentamalla kumpaankin yksikköön puu, johon oppilaat voivat kirjoittaa työnilon avaimia.
Kirjan lopussa voidaan todeta, kuinka puut on saatu valmiiksi ja niille pyritään löytämään keskeinen paikka kummastakin yksiköstä.
Kirjassa Vasaramäen koulu lukuvuonna 2012 - 2013 on aimo annos kansainvälisyyttä.
Oman hyvinvointi- ja urheiluseuramme Vasaran Paukkeen avulla pääsimme kiinni EU:n Youth in Action -ohjelmaan, joka vihdoinkin - ties kuinka monennen kerran rahoitusta haettuamme - tuli meille todeksi. Järjestimme viikon kestäneen ryhmätapaamisen Ateenassa marraskuussa kreikkalaisen nuorisoryhmä ja sen ohjaajien kanssa. Meitä oli 21 nuorta - suurin osa yhdeksännen luokan oppilaita, osan ollessa jo keskiasteen koulutukseen siirtyneitä - ja neljä aikuista. Vierailun teemana meillä oli "Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku".
Hanke oli niin niin sanoin kuvaamattoman suuritöinen, että pitkälle kevääseen tuntemukseni sitä kohtaan olivat selviytymisen tunteita. Vasta paljon myöhemmin - pala palalta - se on alkanut maksaa minulle sitä, mitä se minulle maksoi. Ymmärrän, että varsinkin ajankohtaisuutensa vuoksi, nuo luomamme henkilökohtaiset siteet Turun ja Ateenan välille, ovat meille hyvin arvokkaat. Niitä Kreikan ei tarvitse maksaa takaisin.
Olemme olleet aktiivisia Turun ja Tallinnan yhteisessä EU:n rahoittamassa Safe and Active Schoolday -hankkeessa. Saimme keväällä vieraita Tallinnasta: linja-autollinen yläkoulu- ja lukioikäisiä oppilaita opettajineen tutustui niin Lehmukseen kuin Syreeniinkin lähinnä hankkeen näkökulmasta.
Sarah Rühle Kölnistä vietti keväällä viikon koulussamme keräten aineistoa tutkimustyöhönsä. Vierailu tarjosi oivan tilaisuuden koululle tulla arvioiduksi ulkopuolisen silmin ja ainakin itseäni se auttoi löytämään arjestamme aarteita - asioita, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä.
Kirjassa nousee vahvasti esille YTE: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki - nuo perusopetuslain meille muuraamat tuen portaat, joissa kulkemista - milloin ylös, milloin alas - nyt opettelemme.
Koululykkäyslasten opetus - alkuluokkatoiminta - loppuu Vasaramäen koulusta. Kouluvalmiuden rinnalle loimme pitkään toimintaa kehittäessämme käsitteen koulun valmius. Olimme edelläkävijöitä, mitä tulee nivelvaiheeseen esi- ja perusopetuksen välillä.
Tarvetta toiminnan jatkamiseen olisi ollut edelleen. Palvelut siirtyvät vain toisaalle. Ei keskitetyn palvelun kouluihin - niitähän ajetaan alas - vaan palvelukeskittymiin.
Monen lapsen lähikoulu ei ole tällainen. Vasaramäen koulukaan ei ole tällainen. Tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaittemme ja heidän vanhempiensa on vaikea nähdä muutoksissa mitään integraatiota edistävää.
Kirjan Scifi-osuus on koulun liikuntalinjan kehittämistä koskeva luku. Lukuvuoden aikana vallankin yläkoulun liiikuntalinjasta puhuttaessa on korostunut nuorten urheilijoiden valmennuksen tuominen osaksi koulupäivää yhteistyössä Turun Seudun Urheiluakatemian ja paikallisten seurojen kanssa. Se on kuin hyppy tuntemattomaan. En ole lainkaan varma laskeutumistavasta. Kuitenkin olen varma, että hypättävä oli. On kuitenkin selvää, että jatkossakin määrätietoisen valmennuksen rinnalle Vasaramäen koulun tulee olla koulu, joka tarjoaa myös lisää liikuntaa niille, jotka sitä haluavat - ilman kunnianhimoisia urheilullisia tavoitteita.
Kirja huomioi myös rakennukset, joissa nyt kolmevuotias Vasaramäen yhtenäiskoulu toimii. Myös Lehmuksen yksikön B-osan kolmannen ja neljännen kerroksen peruskorjaus valmistui ennen lukuvuoden alkua. Lukuvuoden mittaan kävi selväksi, että tulevana syksynä vielä remontoimattomatkin tilat peruskorjattaisiin. Tulevana kesänä - heti kirjan tultua valmiiksi - käynnistyy salaojaremontti.
Asiat ovat siis hyvällä mallilla Lehmuksen suhteen.
Syreenissä asiat ovat toisin, vaikka Kupittaan koulutalon hyväksi on tehtykin käytännössä se, mikä on tehtävissä. Ilmanvaihtoa on parannettu mm. tilakohtaisin ilmanvaihtokonein. Maaliskuussa tehtiin sisäilmatutkimus, jonka tulokset olivat hyvät. Toisaalta tulokset olivat hyvin hämmentävät, kun varsin moni henkilöstössä oireilee tavalla, mikä viittaa ongelmiin kiinteistön rakenteissa ja siksi myös sisäilmassa.
Syreenissä asiat ovat toisin, vaikka Kupittaan koulutalon hyväksi on tehtykin käytännössä se, mikä on tehtävissä. Ilmanvaihtoa on parannettu mm. tilakohtaisin ilmanvaihtokonein. Maaliskuussa tehtiin sisäilmatutkimus, jonka tulokset olivat hyvät. Toisaalta tulokset olivat hyvin hämmentävät, kun varsin moni henkilöstössä oireilee tavalla, mikä viittaa ongelmiin kiinteistön rakenteissa ja siksi myös sisäilmassa.
Tämän kirjan kirjoittamiseen on koulun opettajakunnassa osallistunut paljon henkilöitä, joille teos on toistaiseksi viimeinen, mihin he osallistuvat tässä Vasaramäen koulua koskevassa kirjasarjassa. Haluan kirjan toimittajana erityisesti kiittää heitä.
Tämä taitaa olla hyvä tarina. Niin minä tunnen. Se saa minut aloittamaan uuden kirjan toimittamisen.
Jotakin olen jo luonnostellut. Elokuussa jatkamme taas yhdessä.
Hyvät Ystävät.
Sydämellinen kiitos panoksestanne tarinamme Lukuvuosi 2012-2013 Vasaramäen koulussa kirjoittamiseen.
Viimeinen luku on vielä kesken. Vielä huomenna lauantaina - muutama tarkkaan harkittu rivi - ja sitten tarina saa päättyä samalla tavalla kuin nuo 57 edeltäjäänsä: virteen 571.
"Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon."
Jotakin olen jo luonnostellut. Elokuussa jatkamme taas yhdessä.
Hyvät Ystävät.
Sydämellinen kiitos panoksestanne tarinamme Lukuvuosi 2012-2013 Vasaramäen koulussa kirjoittamiseen.
Viimeinen luku on vielä kesken. Vielä huomenna lauantaina - muutama tarkkaan harkittu rivi - ja sitten tarina saa päättyä samalla tavalla kuin nuo 57 edeltäjäänsä: virteen 571.
"Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon."
Rehtorin puhe Syreenin yksikön kevätjuhlassa 1.6.2012
Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?
Vastaamalla tähän kysymykseen tunnistat arvojasi. Arvojen pohdintaa voi helpottaa, kun mietit jotain valintatilannetta elämässäsi. Miten arvot näkyivät valinnoissasi tai toiminnoissasi? Mitä muita arvoja olisit halunnut tilanteessa ilmentää, mutta et jostain syystä voinut? Mitä nämä kaikki arvot kertovat sinusta? Rajaavatko arvosi kenties joitain uravaihtoehtoja pois?
Arvot erotetaan asenteista ja mielipiteistä. Mielipiteet liittyvät konkreettisiin asioihin ja muuttuvat nopeimmin. Asenteet liittyvät yleisempiin asioihin ja muuttuvat mielipiteitä hitaammin. Arvot puolestaan ovat abstrakteimpia ja hitaimmin muuttuvia. Arvot ohjaavat toimintaamme ja valintojamme, ne ovat suhteellisen pysyviä myös vaikeissa valintatilanteissa.
Koulupäivä on täynnä valintatilanteita. Yhtenäiskouluun siirryttäessä – kolme vuotta sitten – ala- ja ylä-koulun opettajat yhdessä pohtivat, mitkä tulisi olla yhteiset arvomme.
Tätä lukuvuotta käynnistäessämme päätimme, että myös oppilaiden – niin pienten kuin isojenkin - pitää pysähtyä pohtimaan omia arvojaan: Mikä saa meistä itse kunkin kokemaan työn iloa?
Nämä arvot on nyt koottu puuhun – yksi puu kumpaankin yksikköön. Puu tullaan sijoittamaan kum-massakin yksikössä keskeiselle paikalle muistuttamaan valintojemme merkityksestä – ei pelkästään itsellemme vaan myös muille ihmisille ja ympäristöllemme.
Ilmapiiri koulussamme on tänä lukuvuonna ollut hyvä. Verraten vähän on törmätty tilanteisiin, joissa oppilas haastaa toista oppilasta, tai opettajaa.
Toisaalta samalla haluaisin, että oppilaat nykyistä enemmän haastaisivat itsensä.
Toivon, että yhä useampi näyttäisi, mihin hän todella pystyy. Silloin huomaa, ettei helpoimman kautta tehty tuokaan enää riittävää tyydytystä.
Tiedän kyllä, että tällaisen taidon oppiminen tarvitsisi tuekseen haastavampaa koulua. Enkä tarkoita nyt vaikeampien tehtävien tekemistä hyville oppilaille, vaan kullekin kykynsä mukaan.
Toisaalta valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulosten mukaan varsin suuri määrä kyselyyn vastanneista 8. ja 9. luokkien oppilaista koki oppimisen vaikeaksi. Poikien kohdalla peräti 38 prosenttia vastanneista.
Vasaramäen koulussa joka oppilaalla tulee olla oikeus oppia omista lähtökohdistaan ja opettajilla tulee olla oikeus opettaa. Tämä merkitsee mm. työrauhaa oppitunnilla.
Tuon valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulosten mukaan varsin suuri määrä kyselyyn vastanneista 8. ja 9. luokkien oppilaista koki, ettei työrauha oppitunnilla ole riittävä.
Tässä on meille kaikille läksyä seuraavalle lukuvuodelle.
Tulee taas mieleen J. Karjalaisen kappale Sankarit:” Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarimiehet, joita koko valtakunta arvostaa? Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarinaiset, jotka tosi työstä palkintonsa saa? Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän - ihan jokainen.”
Minun on vaikea uskoa, että joku epäonnistuisi tahallaan. Aina ei kuitenkaan tulos ole sellainen, että siihen voi olla tyytyväinen. On hyvä, että jää parannettavaa. Silti – jos pyrkii tekemään parhaansa – on sankari. Juuri tänään on aika tätä korostaa.
Hyvä Ysiluokkalainen.
Kun viimeksi sain tämän tilaisuuden – siitä on nyt kaksi vuotta – olin ollut yläkoulunkin rehtori vasta vuoden. Vertasin silloin yläkouluaikaa jääkiekko-otteluun. Jääkiekko-ottelussa on yleensä kolme erää.
Koin silloin tulleeni mukaan peliin vasta sen kolmanteen erään, mikä ei ole helppoa; siis päästä peliin sisään siinä vaiheessa.
Nyt tilanne on toisin. Jos vertaan sinun yläkouluaikaasi jääkiekko-otteluun, olen ollut mukana pelissäsi sen alusta saakka.
Itse asiassa varsin monet teistä olen ollut ottamassa vastaan Vasaramäen koulussa, kun olette tulleet perusopetuksen ensimmäiselle luokalle. Yhteinen taipaleemme on siis verrattavissa ennätyspitkään kolmen normaalin jääkiekko-ottelun mittaiseen peliin, jossa ratkaistaan jotain suurta ja merkityksellistä.
Hyvät Ysit. Te muodostatte joukkueen, joka selvisi jatkoon! Onneksi olkoon.
On tuntunut hyvältä olla mukana näissä pelin kolmessa viimeisessä erässä. En enää koe roolikseni olla erotuomari, pikemminkin koen olleeni joukkueen johtaja. Ja olen ollut ylpeä joukkueestani.
Toivotan jo tässä vaiheessa kaikille yläkoulun oppilaille ”Hyvää Kesää!” ja 9. luokkien oppilaille ja niille 7. ja 8. luokkien oppilaille, jotka jättävät koulumme ”Turvallista matkaa opintiellänne.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)