maanantai 28. joulukuuta 2009

Lehmuksen remontti etenee

Varsinainen joululahja!

Tutkin Tilaliikelaitoksen johtokunnan pöytäkirjaa 15.12.2009. § 289 Turun Tilaliikelaitoksen vuoden 2010 investointiohjelman "Muut peruskorjaukset" -nimikkeen hankejako kertoo meille, että Vasaramäen koulun B-osan perustekniikkaan ja inva-wc:n rakentamiseen on varattu vuodelle 2010 500 000 euroa. Tämä mitä ilmeisimmin tarkoittaa sitä, että varsinaisten luokkatilojen saneeraus käynnistyy kerroksittain Lehmuksessa.

Kupittaan koulukiinteistön peruskorjauksen ensimmäinen hankekokous on määrä pitää pian vuodenvaihteen jälkeen.

Sen jälkeen on helpompi suunnitella taas yhtenäiskoulun tulevaisuutta.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Syyslukukauden päätöspäivä 22.12.2009



Edellisenä päivänä alakoulun väki kokoontui Lehmuksen juhlasaliin viettämään Talvipäivän seisausta klo 10.

Jo seuraava päivä olisi sitten pitempi.

Ohjelmaa oli kertynyt kokonaisen juhlan verran. Merkille pantavaa oli, kuinka juuri valmistunut näyttämön valaistus- ja äänentoistoremontti tuki lasten esityksiä ja teki niistä entistä nautinnollisempia. Yhtenäiskoulun hengessä seitsemännen luokan - vieläpä liikuntalinjan - tytöt esittivät tanssin. Olihan vastaavasti Pikkukuoromme vieraillut edellisenä perjantaina yläkoulun kuusijuhlassa ja valloittanut yleisönsä.

Illan kuusijuhlaa, johon perinteisesti kutsumme oppilaitten vanhemmat ja isovanhemmat, emme tänä vuonna järjestäneet opettajien lomautusten johdosta. Vaikka juhlan tietenkin olisi voinut ajoittaa mille illalle tahansa, näkemys on, että syyslukukauden viimeistä työpäivää on voitu perinteisesti lyhentää siksi, että osa tästä päivästä on siirretty yhteen iltaan: kuusijuhlaan. Kun nyt sitten kaikki vakinaiset opettajat olisivat lomautettuina viimeisenä työpäivänä 22.12., oli itäisen yhteistyöalueen yhteinen päätös, ettei kuusijuhlia järjestetä.

Yläkoulu kävi aamulla Tuomiokirkossa. Satunnainen tarkkailija voisi sanoa:"Eikö koulu enää opeta, miten kirkossa käyttäydytään?" Kysyn:"Onko kyse koulun laiminlyönnistä, jos oppilas ei erota jumalanpalvelusta ja TuTon jääkiekko-ottelua?"

Tiistai 22.12. - syyslukukauden päätöspäivä - alkoi perinteiseen tapaan klo 9: joulupukki oli nukahtanut juhlasalin näyttämölle keinutuoliin. Kaikki oppilaat kerääntyivät saliin ja saivat kuin saivatkin pukin hereille yritysten ja erehdysten kautta - vihdoin keksittyyään laulaa "Joulupukki, joulupukki...".

Pukki mitä ilmeisemmin oli valepukki. Mutta kuka hän oli? Aluksi tuntui siltä, että hän oli rehtori - hänen äänensä kun muistutti rehtorin ääntä. Mutta kun rehtori sitten myöhästyneenä ryntäsi saliin, valtasi yleisön epäusko...
Laulettiin yhdessä joululauluja. Koulun bändi esiintyi. Ilman Petri Kososta ei hommasta olisi tullut mitään. Muut opettajat olivat lomautettuina. Petrin lisäksi paikalla olivat Assi, Mirkka ja Anita. Ja koulunkäyntiavustajat. Juusoa ei näkynyt missään. Kouluvaarit Kalevi ja Kari olivat myös tulleet. Onneksi. Saivat nimittäin korjattavakseen nikkarointikerhoonsa pianotuolin, joka sortui Petrin alla. Ja sitten oli äitejä ja isiä. Onneksi. Ja kiitos tästä Vaskun Vanhemmat ry:lle. Joululaujen lomaan piti järjestää oppilaat kerroksittain ruokailuun ravintola Kokkikukkoon, jossa odotti joulupuuro. Puuron jälkeen 3.-6. luokille jaettiin välitodistukset luokissa.

Klo 11 kaikki oli ohi. Jotakin jäi puuttumaan. Opettajat. Lukuvuoden päätöspäivä on myös opettajien päivä. Opettajien lomauttaminen päätöspäivänä on kuin lomauttaisi Leijonat Vancouverin olympialaisten kiekkofinaalista, johon joukkue olisi vaivalla raivannut tiensä.

Yleensä klo 11 kello pysähtyy ja kiireeseen tulee tauko. Kaikki istuvat opettajainhuoneessa tuntien tyytyväisyyttä. Nyt siellä istui rehtori muutaman - tosin erittäin arvokkaan - työntekijän kanssa ja oli väsynyt. Kuin taistelun jälkeen. Taistelun, joka oli vaatinut liian suuren uhrauksen.

Lomauttaminen ei sovi kouluun.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010!

keskiviikko 16. joulukuuta 2009


Syyslukukaudella kouluumme käytiin tutustumassa Ranskasta, Saksasta, Keniasta, Namibiasta,Sambiasta ja Japanista. Kuvassa Hirohito Nishigaki Kyoto Sosei Universitystä sekä suunnittelupäällikkö Tapio Alapaattikoski Turun Opetuspalvelukeskuksesta

Hyvät Ystävät.

Vasaramäen koululle lukuvuoden 2009-2010 käynnistyminen elokuussa oli aivan poikkeuksellinen koulun historiassa.
Kaupunginvaltuusto oli päättänyt kokouksessaan 15.12.2008, että Kupittaan ja Vasaramäen kouluista muodostetaan yhtenäiskoulu 1.8.2009 lukien ja että opetustoimen johtosäännön 31 §:ää muutetaan siten, että koululuettelosta poistetaan ”14. Kupittaan koulu”.
Muutokseen sisältyi paljon mahdollisuuksia. Jotta ainakin osa näistä mahdollisuuksista alkaisi todentua jo yhtenäiskoulun ensimmäisenä lukuvuonna, määrittelimme lukuvuodelle 2009-2010 kahdeksan eri tavoin yhtenäiskoulua edistävää tavoitetta.

Näin syyslukukauden lähestyessä loppuaan on syytä arvioida, miten olemme onnistuneet.

Kuluvan lukuvuoden aikana on tavoitteena sopia rehtorin, apulaisrehtorin ja kummankin yksikön – Syreenin ja Lehmuksen – vastuuopettajien välinen työnjako. Selkeä työnjako on perusedellytys toimivalle yhteistyölle – niin hullulta kuin se kuulostaakin. Työnjako edellyttää keski-näistä luottamusta. Luottamusta pitää vahvistaa. Avoin ja rehellinen keskustelu sekä halu oppia uutta vahvistavat luottamusta. Johtotiimin jäsen on nyt kuin jalkapalloilija, jolla on poikkeuksellisen hyvä oikean jalan potku, mutta onneton vasuri, mutta jota hänet nyt pannaan harjoittamaan.

Johtotiimin ohella meillä yhtenäiskoulun rakennustyötä ovat viemässä eteenpäin lukuisat tiimit, joissa kussakin on sekä ala- että yläkoulun opettajia: opetussuunnitelma-tiimi, arki-tiimi, oppilaan osallistamisen tiimi, erityisen tuen tiimi, tieto-tiimi ja tyky-tiimi. Rakennusprosessin virtauksia valvoo LVI-tiimi, joka pyrkii auttamaan muita hahmottamaan kokonaisuus ja määrittelemään prosessille aikataulun.

Syyslukukauden aikana on ollut merkille pantavaa, että sekä oppilaissa että henkilökunnassa on valtavasti yhteistä energiaa. Samalla on kuitenkin ollut havaittavissa, että ainakin osalla oppilaista energiaa "menee harakoille", mikä toisaalta vie valtavasti opettajien energiaa. Tämä on LVI-tiimille oiva haaste jatkon kannalta.

Kaikki tiimit ovat kokoontuneet ja työ on saatu käyntiin. Konkreettisia tuloksia ovat mm. ARKI-tiimin valmistelemat ja koko henkilökunnan hyväksymät järjestyssäännöt. Syreenin ja Lehmuksen säännöissä on joitakin eroja, jotka johtuvat toisaalta rakennusten erilaisuudesta toisaalta siitä, että vanhemmille oppilaille annettiin tiettyjä vapauksia, joihin kylläkin liittyy tietty vastuu. Oppilaan osallistamisen tiimi on organisoinut OPPAn – oppilasparlamentin, joka on kaksikamarinen: meillä on alahuone ja ylähuone.

Mitä tulee johdon työnjakoon ja tiimien toimintaan, voisi toisaalta kysyä: ”Eikö kuitenkin olisi parasta, jos suutari pysyisi lestissään? Eikö kuitenkin olisi järkevämpää, että osa henkilöstöstä murehtii vain alakoulun asioista ja osa vain yläkoulun asioista – koulun johto mukaan lukien?
Kun kyseessä on kuitenkin kuin kaksi eri maailmaa.”

Järkevää se ehkä olisi, mutta ei viisasta. ( Lainaus – muistaakseni Aapelin Siunattu hulluus… )

On totta, että ala- ja yläkoulu ovat hyvin erilaiset toimintakulttuuriltaan. Mutta se ei ole pelkästään hyvä asia. Uskon siirtymisen seitsemännelle luokalle olevan monen kohdalla tällä hetkellä mitä suurimmassa määrin shokkihoitoa. Uskon, että opetussuunnitelmaa yhtenäistämällä pystymme madaltamaan kynnystä ala- ja yläkoulun välillä, mikä onkin keskeinen tavoitteemme.

Tavoitteemme tälle lukuvuodelle on, että puhumme meidän koulustamme – emme noista tuolla yläkoulussa tai noista tuolla alakoulussa. Tätä tukemaan loimme uudet yksiköiden nimet - Lehmus ja Syreeni – jotta vanhat koulutalojen nimet eivät vahvistaisi sellaista, mistä on opittava pois.

Nykyisistä erillisistä ala- ja yläkoulun liikuntalinjoistamme on kehitettävä peruskoulun liikuntalinja, jolla on selkeä tarkoitus. Liikuntalinjamme kehittäminen osana huolehtivaa ja siksi vetovoimaista koulua on tärkeä. Koulun on kuitenkin pystyttävä vastaamaan myös niiden oppilaiden tarpeisiin, jotka eivät hakeudu liikuntalinjalle.

Kevätlukukaudella tärkeää tulee olemaan yhteistyö Lausteen koulun kanssa. Lausteen koulu on oppilasalueemme toinen koulu – alakoulu, josta suurin osa oppilaista siirtyy 7. luokalle Vasaramäen kouluun. Vuorovaikutus Lausteen koulun henkilöstön kanssa on edellytys sille, että onnistumme muodostaessamme myöhemmin tulevia 7. luokkia.

Viimeinen kirjattu tavoitteemme tälle lukuvuodelle on tiedottamisen – niin sisäisen kuin ulkoisenkin – kehittäminen.

Sisäistä tiedottamista ovat olleet yhteisten ja yksikkökohtaisten palaverien ohella yhteiset toimittamani viikkotiedotteet ja varsin aktiivinen Wilman käyttö. Tammikuussa otamme aktiiviseen käyttöön Moodlen, joka tulee toimimaan yhteisenä opettajainhuoneena ilmoitustauluineen.

Ulkoista viestintää edustaa, Hyvät Ystävät, tämä tilaisuus. Vasaramäen koulu ei ole vain sen nykyiset oppilaat, opettajat ja muu henkilöstö. Vasaramäen kouluun kuulutte lisäksemme Te kaikki, jotka ajatuksin, sanoin tai teoin olette tämänkin pian päättyvän syyslukukauden aikana olleet läsnä arjessamme.

Kiitos hyväksemme tekemästänne työstä. On ollut taas ilo toimia Vasaramäen koulun rehtorina.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2009!

Puheeni Vasaramäen koulun henkilökunnan ja koulun sidosryhmien edustajien perinteisessä joulukahvitilaisuudessa 17.12.2009

tiistai 15. joulukuuta 2009

Australianterrieri Romeo on oto-koulupsykologi


Romeo täyttää pyöreät 10 vuotta ensi kesänä, jos Luoja suo. Sivulause on poikkeuksellisen paikallaan Romeon kohdalla: sydämen sivuääni on voimakas ja Romeon tavoilleen tyypillisestä silmittömästä kiskomisesta seuraa aina ankaraa yskintää, mikä ei kuitenkaan vauhtia hillitse. Joka aamu alkaa sydän- ja nesteenpoistolääkkeellä.
Jonakin vuonna vein Romeon lähes säännöllisesti perjantaisin kouluun. Lapset saivat vuorolistan mukaan ulkoiluttaa sitä välituntisin. Tuntui siltä, että ulkoiluttajiksi hakeutui oppilaita, joille tehtävä oli todella tärkeä. Aikuisen näkökulmasta siinä oli jotain hyvin terapeuttista: tassuterapiaa. Tultiinpa joskus Romeota hakemaan ulos kotoaankin.
Kerran vanhempainillassa esittelin koulumme oppilashuoltoa ja erilaisia siihen liittyviä tukipalveluja. Todettuani juuri, miten meiltä puuttuivat psykologipalvelut pitkästynyt Romeo haukahti juhlasalin eteisessä, jossa se usein vanhempainilloissa kytkettynä saa odottaa. Totesin, että Romeo hoitaa toistaiseksi koulupsykologin virkaa. Tämä herätti hilpeyttä. Mustaa huumoria. Onhan todella valitettavaa, että ilmeisesti viimeisenä turkulaisena oppilasalueena Vasaramäen ja Lausteen oppilasalue on edelleen ilman omaa koulupsykologia.
Tarve on ilmeinen. Oma koulupsykologi toisi tukitoimiimme tehokkuutta ja varmuutta, kun opettajat ja oppilaan vanhemmat saisivat saisivat nopeasti ja mutkattomasti käyttöönsä psykologin lausunnot ja ehdotukset toimenpiteiksi, joilla aikuiset sitten yhdessä lasta tukisivat.
Romeo toimii myös psykologina kuuntelemalla minua. Se osaa kuunnella, vaikka en puhu ääneen. Onneksi - en ainakaan vielä. Tämä hiljainen puhe ja sen kuuntelu nimittäin tapahtuu pitkien kävelylenkkien aikana iltaisin. Kelaan päivän tapahtumia. Hyvin usein on tapahtunut jotain sellaista, minkä yli ei meinaa päästä. Sitä suomii itseään, jostain, mistä ei mielestään ole selviytynyt riittävän hyvin. Kelaan tulevaa. Mietin ja suunnittelen, miten tehdä asiat paremmin. Uusi tilanne - olla yhtenäiskoulun rehtori - on kieltämättä lisännyt tarvetta tähän keskusteluun. Tilanne on haastava. Usko omiin voimavaroihin on kuitenkin edelleen vahva.

Vain viikko syyslukukautta jäljellä. Maanantaina on talvipäivän seisaus. Sitten päivät alkavat taas pidentyä. Vielä ei kuitenkaan pidä haaveilla kesäisistä melontaretkistä. Pitää iloita jokaisesta päivästä, jonka saa elää ja tehdä työtä, jota rakastaa.