Rehtorin blogi
Turkulaisen Vasaramäen koulun jo eläkkeelle jääneen rehtorin ajatuksia koulun arjesta ja arjesta koulun ulkopuolella - jälkimmäisen korostuessa
lauantai 14. joulukuuta 2024
Veljeni Jari Sakari Välimäki 5.8.1955-19.11. 2014
perjantai 23. helmikuuta 2024
Vasaramäen koulu 70 vuotta 26.3.2024
Kuvassa Vasaramäen koulun oppilaat lähettävät 99 ilmapalloa viesteineen marraskuiselle taivaalle edustaen Suomea kaikkien Euroopan maiden yhteisessä Berliinin muurin murtumista muistelevassa tapahtumassa - muistini mukaan elettiin vuotta 2009, jolloin muurin murtumisesta oli kulunut 20 vuotta.
Samana vuonna tehtiin päätös yhdistää Kupittaan ja Vasaramäen koulut.
Maaliskuun 26. päivänä tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä päivästä, jona Vasaramäen koulu vuonna 1954 vihittiin juhlallisesti käyttöönsä. Koulua oli toki käyty tuolloin uusissa tiloissa syyskuun alusta alkaen, mutta kuitenkin vasta maaliskuussa kaikki oli niin valmista, että juhlava vihkiäistilaisuus voitiin järjestää. Sittemmin maaliskuun 26. päivää alettiin pitää Vasaramäen koulun syntymäpäivänä. Vaikka uusi Vasaramäen yhtenäiskoulu saikin huhtikuun 4. päivään ajoittuvan uuden syntymäpäivänsä, tuota maaliskuun 26. päivää edelleen juhlitaan Wanhan Vasaran päivänä.
Päivän viettoon kuuluvat tietyt traditiot.
Silloin koulun oppilaita kokoontuu salin täydeltä Päivän Pysäykseen koulun - nykyisin sen Lehmuksen yksikön - juhlasaliin, jonka etuosaa koristaa koulun perinteinen tunnuslause jo vuosikymmenten takaa: Työtä ja iloa – työn iloa!
Itselläni oli tapana omassa puheenvuorossani saattaa läsnäolijat pohtimaan tuota tunnuslausettamme:
"Mitä se tarkoittaa? Miten sinä sen ymmärrät? – Jokaisen meistä tulisi pysähtyä miettimään näitä kysymyksiä tänään Wanhan Vasaran päivänä. Vaikka kuitenkin itse vaikutat eniten siihen, viihdytkö täällä koulussa, teetkö työtä edellytystesi mukaisesti työn iloa kokien, niin sinun on muistettava, että se, mitä sanot ja teet ja miten toimit, on sangen merkityksellistä myös meille muille."
Juhlasalin etuosaa koristaa luku, joka vaihdetaan jokaisena Vasaran ja Wanhan Vasaran päivänä yhtä suuremmaksi. Tänä vuonna uusi luku 70 tulee kertomaan meille, että on kulunut 70 vuotta koulun ensimmäisestä syntymäpäivästä.
Tuon luvun vaihtaminen on aina tehtävään valitulle oppilaalle kunniatehtävä. Rehtorina sain hänen nimensä suljetussa kirjekuoressa, jonka sitten avasin kaikkien nähden. Oppilaan nimen kuuleminen sai aikaan raikuvat aplodit salissa.
Oppilaan suorittaessa kunniatehtäväänsä koulun kuoro lauloi opettaja Eevastiina Miettisen säveltämän ja sanoittaman koulun onnittelulaulun, johon pian kaikki läsnäolijat yhtyivät.
Koulun 50-vuotisjuhlavuonna Turku oli myös Euroopan kulttuuripääkaupunki, johon kaupungin koulut omalla toiminnallaan myös osallistuivat. Tämä näkyi ja tuntui erityisesti koulumme 50-vuotisjuhlallisuuksissa.
Koulun 60-vuotisjuhla järjestettiin 26.3. 2014 yhdessä 20 vuotta täyttäneen Vaskun Vanhemmat ry:n kanssa. Koulun toiminnan 1950-luvun alkupuolella opettajina käynnistäneiden Eila Mannosen, Terttu Petterssonin ja Markku Vähä-Mäkilän rooli oli merkittävä heidän tuodessaan juhlasaliimme häivähdyksen koulun alkuajoilta. Keskusteluun osallistui myös tuon ajan oppilaita.
Toivotan näin sumuisen, sateisen ja jäisen helmikuun lopun iltana kaikille teille, joille Vasaramäen koululla on sija sydämessänne, aurinkoista kevättä! Ja tämän päivän henkilöstölle ja oppilaille työn iloa!
sunnuntai 4. kesäkuuta 2023
Vasaran vasaran luovutus Anitalle ja Leenalle 26.5.2023
Vasaran
luovutuskirja
Sinulle, Anita.
Sinulle, Leena.
Elokuussa 1991 aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan Vasaramäen kouluun kuuluvan:
Vasaran vasara –perinteen jatkaminen.
Kun työntekijä jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.
Jokainen vasara on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen mänty.
Vasaran vartena oli pitkään karttakeppi – juuri se, jota vasaran saaja oli käyttänyt.
Jossain kehityksen vaiheessa karttakeppi ei enää kuulunut luokkahuoneen ensisijaiseen varustukseen ja vasaran varreksi jouduttiin etsimään modernimpi ratkaisu - sen kuitenkin tuli
kulloinkin ilmentää vasaran saajaa.
Kun Vasaramäen koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu – tämä traditio jäi pois.
Uusi tilanne merkitsi muutoinkin luopumista, itse kullekin merkityksellisten asioiden uudelleen tarkastelua ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista.
Yhteisen yhdessä saavutetun hyödyn ja onnistumisen ilon aika oli vasta myöhemmin.
Niinpä – jossakin vaiheessa totesin, että aika oli taas otollinen Vasaran vasaralle.
Neljäskymmeneskuudes Vasaran vasara.
Sinulle, Anita.
Neljäskymmenesseitsemäs
Vasaran vasara.
Sinulle, Leena.
Kiitokseksi työstäsi Vasaramäen koulussa.
Tälläkin kertaa vasarat ovat Hannu Fäldenin luomat.
Vasaran pää on myrskyn irrottamasta, mutta talteen otetusta, koulumäen männyn oksasta.
Kummankin vasaran varsi on toteutettu kollegiaalista rakkautta ilmentäen kuvaamaan saajaansa.
Tämä on erilainen vasaran luovutuskirja.
Olen tähän saakka valmistautunut vasaran luovutukseen pohtimalla mitä erityistä vasaran saajassa on.
Olen tällä kertaa kiitollinen siitä, että saan pohtia, mikä yhdistää ihmisiä - tässä tapauksessa Teitä kahta, Anita ja Leena.
Ainakin näistä hyveistä muistan ja tulen aina muistamaan Teidät:
- Vilpitön halu auttaa muita
- Toimeliaisuus
- Lojaalius
- Huumori
- Käden taidot
- Ystävyys
Leicesterissä 26. päivänä toukokuuta 2023
Jyrki Välimäki
Vasaramäen koulun rehtori
Vv. 1991 - 2019
sunnuntai 19. maaliskuuta 2023
Tunteista ja tunnetaidoista
Turun Palloseuran päävalmentaja Jussi Ahokas totesi ennen tappioon päättynyttä Porin Ässiä vastaa käytyä ottelusarjaa näin:
”Joukkueen päällä on koko kauden ajan ollut häpeän tunne siitä, että olemme pelanneet niin ailahtelevaisesti. Nyt sitä ei enää tarvitse tuntea, vaan voi nauttia pelaamisesta. Hyvän kevään pelaamalla runkosarjan häpeän pystyy pyyhkimään pois. Keskitymme nyt vain tähän hetkeen.”
Häpeä muistuttaa meitä siitä, miten epätäydellisiä ja erehtyväisiä jokainen meistä on. Joskus häpeän tunne voi kuitenkin korostuneena haitata elämää - niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Joskus myös häpeä ja syyllisyys sekoitetaan toisiinsa. Häpeä on kuitenkin syyllisyyttä kokonaisvaltaisempi tunne. Syyllisyys kohdistuu yleensä johonkin tekoon, ja lohdullista siinä on se, että tekoon kohdistuva vääryys on usein mahdollista korjata. Mutta häpeän tunne kohdistuu ihmiseen itseensä. Se on ihmisen oma tunne siitä, että olisi jotenkin arvoton tai vääränlainen. Siksi häpeän tunne on vaikeampi kuin syyllisyys.
Häpeän käsittelyssä hyvä työkalu on puhuminen. Se vaatii rohkeutta. Olen jo tästäkin syystä taas ylpeä Tepsistä, vaikka kausi päättyikin pelillisesti liian aikaisin.
Hyvä johtaminen on yhteiseen tunnetilaan asettumista ja tunteiden ilmaisemista.(Juuti, Vuorela 2015)
Liigan runkosarjassa sijoille 7.-10. sijoittuneet joukkueet jatkavat pelaamista vielä kansankielellä ”säälipleijarien” kautta. Niinpä Kouvolan Kookoo pelasi lauantaina 9.3. viimeisen runkosarjan ottelunsa Turussa, sitten maanantaina 13.3. Oulussa Kärppiä vastaan, tiistaina 14.3. Kouvolassa Kärppiä vastaan ja torstaina 16.3. Oulussa Kärppiä vastaan kohdatakseen runkosarjan voittaneen ja viikon levänneen Tapparan Tampereella perjantaina 17.3.
Kyllä otteluohjelmasta on sääli kaukana!
Voi vain kuvitella, kuinka Kookoosta vielä kehittyy koko Suomen joukkue - mukaan lukien puolet Tampereesta - tämän ottelusarjan edistyessä.
Sääli sekoitetaan helposti myötätuntoon, jota itse huomaan em. esimerkki-Kookoota kohtaan tuntevani. Itse näen säälin aika lailla tarpeettomana tunteena, joka tosin tulee käsitellä ja sen taustalla olevia asioita tutkia.
Myötätunto taas on tunteista tärkein.
Aamun HS:ssa oli mielenkiintoinen artikkeli Suomalaiset ovat pikkuhiljaa oppimassa kohtaamaan tunteensa, joka käsitteli tunnetaitoja, jotka tarkoittavat kykyä havaita, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Ne ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta. Omien tunteiden näkeminen ja ymmärtäminen auttavat myös hahmottamaan toisten tunteita, mikä on oleellinen osa vuorovaikutustilanteita ja niissä toimimista.
Oppilaitosyhteisössä johtaminen on myös tunteiden tunnistamista, niihin vastaamista ja niiden johtamista. Erityisen tärkeää johtajalle on tunnistaa ja tunnustaa omat tunteensa, joista osan tulee kieltäneeksi ilman työskentelyä itsensä kanssa.
Kun esimies työstää omia tunteitaan, hän saa otteen myös muiden tunteista. Oppivassa organisaatiossa onkin tilaa tunteille ja niistä keskustelemiselle, sillä kokemukset rakentuvat tunteiden varaan, ja osaaminen rakentuu kokemusten varaan. Oppiva organisaatio on mitä suurimmassa määrin kokemusten työstämiseen perustuva organisaatio.
Hyvässä tunneilmapiirissä käsitellyistä keskusteluista jää osallistujille inhimillisyyttä korostava hyvä olo. (Juuti, Vuorela 2015)
keskiviikko 26. lokakuuta 2022
Jääkiekkojoukkueen valmentamisesta
Huomaan mielelläni käyttäväni mentoroinnissa metaforaa jääkiekko-ottelusta ja -joukkueesta pyrkiessäni olemaan avuksi yksittäisen koulun kehittämisessä.
Olen yrittänyt perehtyä jääkiekkoon hyödyntämällä lajiin liittyvää moniäänisyyttä.
Vuosi sitten kävin Seppo Ryösän kanssa tapaamassa Baijerissa Aleksi Rantalaa - kaarinalaista jääkiekkotuomaria - työn touhussa. Aleksi oli vielä viime kaudella yksi DEL-liigan päätuomareista ja seurasimme häntä yhden viikonvaihteen, johon kuului mm. kaksi ottelua. Viikonlopun aikana ja vielä sen jälkeenkin meillä oli mahdollisuus keskustella Aleksin kanssa mm. erotuomareiden työnjaosta kentällä, vuorovaikutuksesta pelin aikana sen eri osapuolten kesken, päätöksenteosta, virheiden tekemisestä ja tunteiden johtamisesta.
Tänä syksynä yhdessä Anne Alhon ja Seppo Ryösän kanssa onnistuin tapaamaan Klotenissa, Zürichin naapurissa, Kimmo Rintasen, joka toimii Kloten Flyers -nimisen joukkueen apuvalmentajana Sveitsin pääsarjassa.
Ammattilainen. Hieno ihminen. Sydämellinen. Vaatimaton.
Tapasimme hänet Klotenissa kaksi päivää ennen todellista derbyä: Kloten Flyers - Zürich Lions. Olimme onnistuneet hankkimaan liput kotijoukkueen fanikatsomoon. Kimmo ennakoi ottelusta kiihkeää; jännitteet joukkueiden välillä tulisivat näkymään myös fanikatsomoiden välillä. Resurssien puolesta ottelu tulisi olemaan kuin Daavid vastaan Goljat.
Valmennus ja pelin kehittäminen ovat yhteistyötä, vaikka valmennustiimissä jokaisella onkin tietyt vastuualueet. Kimmon vastuualuetta ovat joukkueen hyökkääjät ja heidän peluuttamisensa ottelun aikana sekä peluuttaminen ylipäätään vastustajan pelatessa vajaalukuisena. Toisen apuvalmentajan vastuulla on vastaavasti puolustajien peluuttaminen ja pelaaminen alivoimalla. Apuvalmentajilla on luonnollisesti iso rooli harjoitusten suunnittelussa ja niiden vetämisessä. Päävalmentajalla on kokonaisvastuu ja hän pyrkii näkemään pelin kokonaisuutena. Kimmo kokee, että nykyisen valmennustiimin on helppo tehdä työtä yhdessä. Kuulin sen niin, että tiimin sisällä koetaan psykologista turvallisuutta; työyhteisössä vallitsee peloton ilmapiiri.
Työpäivä alkaa seitsemältä aamulla hallilla ja on varsin pitkä; aamupäivä harjoitellaan, minkä jälkeen on mm. videoiden katselua, jolla valmistaudutaan tulevaan otteluun ja valmistaviin harjoituksiin. Työpäivä jäähallilla kestää seitsemästä kahdeksaan tuntia.
Pelin aikana Kimmon on vaikea seurata peliä siten, kun nyt yleensä ymmärrämme pelin seuraamisen, koska hän on niin kiinni omassa tehtävässään. Korvanapin päässä olevat katsomovalmentajat ovatkin nykyään olennainen apu pelin aikaiseen valmennuksen reagointiin. Kun katsomovalmentajat havaitsevat jonkin joukkueen kannalta haitallisen piirteen toistuvan pelissä, he ovat yhteydessä penkin taakse.
Meteli hallissa on valtava; Kimmo toteaa äänensä yleensä lähtevän jo ensimmäisen erän aikana ihan vain siitä syystä, että huutaa, kuka pelaajista menee seuraavaksi jäälle.
Pelejä on viikossa kahdesta kolmeen. Keskustelimme harjoittelun rytmityksestä tästä lähtökohdasta. Joukkueen rakenteellakin on toki merkitystä harjoittelun sisältöihin. Kloten on nousijajoukkue, eikä sen resurssiensa puolesta voida odottaa kilpailevan tuloksellisesti monenkaan A-liigan joukkueen kanssa.
Keskustelimme seuran omistajien odotuksista. Ne eivät aina ole realistiset.
Pohdimme negatiivisen kierteen - siis tappioputken - katkaisemisesta.
Se on vaikeaa.
Valmentajan vaihto auttaa, mutta usein vain hetkellisesti. Tappioputkessa on tyypillistä reagointia - varsinkin jos sarja on suljettu, kuten Suomessa - että pelaaja odottaa vain, että kausi loppuu. Kaikilla ei ole kykyä tai halua pitää kiinni ammattiylpeydestään; paljon riippuu siitä, mitä pelaajauransa vaihetta kukin elää.
Suomessa peli on enemmän taktista eikä yksilöiden puutteet niin selvästi näy pelin tuloksessa. Sveitsissä peli on vauhdikkaampaa, yksilöiden taitoon ja ennen kaikkea kokemukseen perustuvaa ja pelissä on todella paljon tunnetta.
Daavid voitti Goljatin 2 - 1.
Kotijoukkueen onnistuessa menemään ottelun lopulla johtoon olutmukit lensivät ilmaan ja saimme ihailla taivaalta satavia olutpisaroita. Lapset alhaalla katsomon edessä keräsivät kilpaa muovisia oluttuoppeja, joista he saivat kioskilla kaksi euroa kustakin.
Voittomaalin teki Miro Aaltonen Arttu Ruotsalaisen syötöstä. Kuitenkin kaiken takana oli maalivahti Juho Metsola, joka kliseisesti ilmaistuna ”antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittaa”.
Tunnelma loppuunmyydyssä hallissa oli sanoin kuvaamaton - varsinkin fanikatsomossa. Onneksi sain tallennettua laulut, joita laulettiin. Niitä voin nyt itsekin käyttää, kun huomaan mielialani kaipaavan kohennusta ja kun olen taas kohtaamassa jonkun mahdottomalta tuntuvan haasteen.
sunnuntai 21. marraskuuta 2021
Annalle ja Juha-Matille heidän hääpäivänään 20.11.2021 Kauhavan Kortesjärvellä
Onnekas ja onnellinen Hääpari, Anna ja Juha-Matti.
Hyvät Häävieraat.
Tiedän toki oikeaoppisen hääpuheen noudattelevan tiettyä kaavaa. Hyvässä puheessa on neljä pääkohtaa: hääväen puhuttelu, koukuttava aloitus, itse ”pihvi” sekä tunnelmaa kohottava, mieleenpainuva lopetus.
Päätän kuitenkin olla noudattamatta tässä puheessani mitään kaavaa, kun huomaan, ettei tuo Annan ja Juha-Matin yhteinen taivalkaan - ruotsinlaivalta tähän hääjuhlaan - välttämättä mitään yleistä kaavaa noudata.
Anna ja Juha-Matti.
Aina Lähdettyämme Turusta ja ajettuamme 350 kilometriä - sillä edellytyksellä, ettemme ole välillä eksyneet - käännymme tieltä n:o 63 ensin Rintalantielle ja sitten pian Palojärventielle. Varsin pian näemme horisontissa talonne, joka etenkin näin vuoden pimeimpänä aikana kauniisti valaistuna toivottaa meidät jo kaukaa tervetulleiksi.
Meistä tuntuu siltä, että matka Turusta tänne on paljon lyhyempi kuin matka täältä Turkuun.
Elämänne talo - tai tupa, kuten täälläpäin on tapana sanoa. Nyt se on valmis. -Ai niin, pihassa riittää vielä tekemistä… Ja muutoinkin tekemistä talossa tulee riittämään, jotta se pysyy kunnossa ja on teidän ajan myötä muuttuvia tarpeitanne vastaava.
Avioliittoa - tai parisuhdetta yleensäkin - voi verrata talon rakentamiseen; vain sillä erotuksella, että mitään avaimet käteen -ratkaisua ei ole olemassa: kaikki on rakennettava itse.
Perusta on avioliitonkin rakentamisessa erityisen tärkeä. Siihen te, Anna ja Juha-Matti , olette kohtuullisen hyvin varanneet aikaa, jonka kuluessa olette saanee apuvoimiakin: Väinön ja Elsan.
Tänään olemme saaneet ja saamme viettää häitänne.
Edelleen tuota talon rakentamisen kielikuvaa hyödyntäen: tämä päivä tarkoittaa, että yhteinen rakennustyönne on edennyt niin pitkälle, että talonne on muuttovalmis, mutta näette siinä samalla yhteisen ikuisuusprojektin, johon olette valmiit sitoutumaan: talo, jossa on hyvä olla, mutta jonka keskeneräisyydestä te kumpikin olette tietoisia ja haluatte yhdessä ponnistella sen eteen.
Samuli Putro on lauluunsa ”Älkää unohtako toisianne” sisällyttänyt mm. nämä viisaat sanat:
”Kun arki on taipuva Itseään toistamaan, keksikää poikkeuksia. Yhdessä hetkessä lausuttu kiitos voi kaikua kuukausia. Kun olette hauraita, olette vahvoja - kallion kaltaisia.Luottakaa itseenne, elämän kyytiin Ja nauttikaa matkasta.”
Elämäni matka, Elämäni talo, elämäni mies, elämäni nainen, elämäni loikka, elämäni siirto, elämäni ratkaisu, elämäni rakkaus, elämäni valinta, elämäni … biisi.
Elämäni biisi - kaikkihan te tiedätte tuon suositun televisioformaatin.
Pyysin, Anna, sinua nimeämään, mikä voisi olla olla Juha-Matin ”Elämäni biisi” ja sinua, Juha-Matti, vastaavasti nimeämään, mikä voisi olla Annan ”Elämäni biisi”
Päädyitte samaan kappaleeseen.
Kun sinä, Anna, ensimmäisen kerran olit käymässä Kauhavalla, te menitte siellä Haloo Helsinki -yhtyeen keikalle. Ja sitten Keskiselle ostamaan yhtyeen levyn.
Rakkaus on tahditon.
Se ei ilmoita: "Nyt mä saavun.”
Mut sen sydän joskus tahdissa on.
Se hiljaa säikäyttää ja kuiskaa: "Sä oot mun"
Tähänkö taas tultiin,
vaikka en tahtonutkaan vielä irroittaa
jalkoja pinnasta maan.
Rakasta, rakasta, rakasta mua!
Eilen vielä päätin elää ilman sua.
Hei anna jo mennä!
Anna jo mennä!
Anna jo mennä!
Tartu mun vapauteen.
Rakastan, rakastan, rakastan sua.
En todellakaan tiennyt; tää voi tältä tuntua.
Hei anna jo mennä.
Tartun sun otteeseen.
Rakkaus on uskoton.
Se siirtyy laulusta ja kirjasta toiseen.
Se usein kuolee mutta elossa on.
Se iskee yhtälailla mieheen ja naiseen.
Et rakkautta voi hämätä, se saapuu hiljaa huutaen
ja varmistaa, että valmistautunut en.
Rakkaus ei oo sokea.
Se ei aina vaan osaa katsoa,
kenen luokse kannattaa saapua.
Tämän puheeni pohjustukseksi mainitsin hyvän hääpuheen kaavan. Kaava neuvoo minua aloittamaan puheeni siten, että muistelisin Annan isänä sitä päivää, jona ensi kerran tapasin Juha-Matin.
En sitä kuitenkaan kokenut luontevaksi tavaksi aloittaa puhettani. Sen sijaan yritän näin puheeni lopuksi ilmaista, miten onnellisia me, Eija ja Jyrki, olemme siitä, että te, Anna ja Juha-Matti, löysitte kerran toisenne; että saimme sinut Juha-Matti ja sinun perheesi osaksi meitä ja meidät osaksi sinua ja perhettäsi.
Kohottakaamme malja hääparille!
torstai 16. syyskuuta 2021
Ei yksi mies...
lauantai 5. kesäkuuta 2021
Mihin tarvitaan mertarantaa?
Kuvassa C Moren studioisäntiä ja -emäntiä sekä lähetyksissä mukana olevia asiantuntijoita
"Monien ihmisten kohtalona tämän päivän työelämässä on jäädä entisten mielikuviensa ja tarinoidensa vangiksi ja menettää lumovoimansa muiden silmissä."Tämä lainaus Pauli Juutin ja Antti Vuorelan kirjasta Johtaminen ja ja työyhteisön hyvinvointi mielestäni konkretisoituu, kun television välityksellä seuraan meneillään olevia ja huomenna päätökseen saatettavia jääkiekon MM-kisoja.
Ennen ottelun alkua peliin valmistaudutaan studiossa - huolella itsekin otteluun valmistautuneen studioemännän tai -isännän johdolla. Hänen studiovieraillaan on kaikilla joko pitkä pelaaja- tai valmentajaura tai kummatkin jo tässä vaiheessa takanaan. Paikan päällä Riikassa on Sami Kapanen, joka arvioi peliä ennen sen alkua sekä mahdollisuuksiensa mukaan pelin aikana; mm. ns. power breakien aikana. Ottelun erätauoilla ja ottelun jälkeen näiden kaikkien asiantuntijoiden asiantuntemusta hyödynnetään.
Otteluja selostaa selostaja. Pysyäkseen pelin ja ottelulähetysten kehityksen mukana hänen tulisi systemaattisesti kehittää itseään ja kehittyä ammatissaan. Pelkkä hehkuttaminen ei enää riitä. Vallankin - kun vuosien saatossa varsinkin Suomen peleissä - selostuksessa valtaa saa negatiivisuus ja tappion maalailu. Tällöin selostus ei ole enää edes harmitonta taustaääntä; tekee mieli hyödyntää kaukosäätimen MUTE-näppäintä, minkä tehdessäni taas menetän kaiken pelistä ja sen olosuhteista aiheutuvan äänen.
Selostajan pitäisi opetella lukemaan peliä. On ihan mahdollista, että vaikka on vuosia seurannut otteluita, ei kuitenkaan ymmärrä pelin lainalaisuuksia, esimerkiksi taktiikkaa. Silloin pitäisi nöyrtyä, kääntyä asiantuntijoiden puoleen ja saada heiltä oppia.
Kun esimerkiksi Sami Kapanen analysoi kesken ottelun peliä, selostaja ei juuri liity dialogiin - ei ota Samin kommenteista ns. koppia - vaan jatkaa tämän jälkeen omaa monologiaan.
Selostajan pitäisi tuntea jääkiekon pelisäännöt. Mitä selostaja esimerkiksi tarkoittaa, kun hän hyvin usein toteaa pelaajaa rajusti koukittavan? -Onko kyseessä hänen mielestään koukkaus-säännön (sääntö 146) rikkominen? Maallikon mielestä kyse on useimmiten normaalista mailahäirinnästä, mikä ei täytä em. säännön tuntomerkistöä.
Jos rangaistusaitioon komennetaankin yhden sijaan kaksi tai useampia saman joukkueen pelaajia, selostaja on useimmiten "ulkona" tilanteesta.
Ihmettelen kovasti, mihin selostajaa tarvitaan. Onko katsojan kannalta olennaista, mikä ketju tai kentällinen nyt juuri on kentällä tai kenellä juuri nyt on kiekko mailansa lavassa? Pelin koko ajan nopeutuessa tehtävä sitä paitsi tuntuu mahdottomalta.
Miksei asiantuntijoiden osaamista hyödynnetä pelin käydessä? EHT-turnauksessa mm. näin on. Selostajan rinnalla on asiantuntija.
Ennen kaikkea halusin kirjoittaa siitä, miten vaarallista on omassa työssään jämähtää paikalleen. Jokaisella tulisi olla halu, nöyryys ja mahdollisuus - tähän tarvitaan usein rehellinen toinen ihminen - reflektoida omaa työosaamistaan, nähdä omat sokeat pisteensä ja löytää tavat kehittää omaa ammattitaitoaan.
Paras ratkaisu ei ole se, että tehtävät vain ykskaks loppuvat.
lauantai 29. toukokuuta 2021
Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi
- Työskentelyä tukeva johtaminen
- Työyhteisön ihmissuhteet ja ilmapiiri
- Henkilöstön osaaminen ( ja sen kehittäminen )
- Työn sisältö
- Ihmisen omat elämäntavat
- Keskustelevan ja voimavaroja antavan esimiestyön keinoja sekä
- Työhyvinvointia tukeva johtaminen