keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Koulut kehityskumppaneina - Vasaramäen koulun Lehmuksen yksikkö ja Chepyuan Primary School Kenian Mogotiossa

Kuva: Sune Lehkonen
Lehmuksen yksikössä vietettiin Kodin ja koulun päivää lauantaina 25.10.2014. Päivän ohjelma oli kolmijakoinen. 

Oppilaat vanhempineen osallistuivat koulurakennuksen sisälle järjestettyyn hyvinvointikierrokseen, jonka pysäkeillä oli mahdollisuus tavata terveydenhoitaja, kuraattori, psykologi ja erityisopettaja. Oli toiminnallisia tehtäviä ja myös meneillään olevaan opetussuunnitelmaprosessiin osallistumista.

Juhlasalissa esiteltiin uutta kehityskumppanuutta Lehmuksen ja ja Kenian Mogotiossa toimivan Chepyuanin koulun välillä. Asiantuntijavieraanamme oli vasaramäkeläinen terveyskeskuslääkäri Maija Törmä, joka toi terveiset kumppanikoulustamme.

Luokassa opettajalla oli mahdollisuus oppilaitten ja näiden vanhempien läsnä ollessa ottaa esille haluamiaan ajankohtaisia asioita.

Tässä blogissa haluan kertoa tuosta kehityskumppanuustoiminnasta yhdessä hankkeen käynnistämisessä vahvasti mukana olleen opettaja Eevastiina Miettisen kanssa:


"Hanke sai alkunsa vajaa vuosi sitten joulun alla, kun meillä oli joulujuhlien sijasta oma Kauneimmat joululaulut –tilaisuus Henrikinkirkossa. Siellä kerättiin varoja Suomen Lähetysseuran kautta kehitysmaiden koululaisten hyväksi, ja näimme siellä videon afrikkalaisesta kuulovammaisten lasten ja nuorten koulusta. 

Mieleemme juolahti silloin, että olisi mukava saada oma kummikoulu jostain maasta, jossa tarvittaisiin apua. Ryhdyimme joulun jälkeen kyselemään muutamilta järjestöiltä kummikoulua, mutta sellaista ei ollut saatavissa – ainoastaan yksittäisiä kummioppilaita.

Meistä tuntui vähän hassulta, että 300 oppilaan koululla olisi vain jokunen yksittäinen kummilapsi. Olimme jo luovuttaa, kunnes saimme tietää World Vision –järjestöstä, johon olimmekin heti yhteydessä. Toimintamalli, jollaista haimme, ei ollut myöskään heille tuttu, mutta työntekijä, jolle soitimme, kiinnostui ajatuksesta heti ja järjestössä ryhdyttiin räätälöimään meille omaa toimintamallia. 

Näin tämä sitten alkoi. Nyt osallistumme Mogotion alueen hankkeeseen ja meillä on tuolla alueella ystävyyskoulu. Tätä koko Lehmuksen yksikköä osallistavaa hanketta koordinoi Kenia-tiimi, johon kuuluvat Aino Holmén, Eevastiina Miettinen ja Anita Zenger.
Ajatuksenamme on, että voimme saada paljon apua köyhä maan lapsille ja omat oppilaamme ja  me aikuiset opimme näkemään maailman asioita vähän toisella tavalla kuin mihin meillä on täällä omassa toimintaympäristössämme mahdollisuus. Tällainen ymmärrys on tärkeää, jotta maailmaa saataisiin edes hivenen verran paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.  Lasten ohjaaminen tällaiseen ajatteluun on hyvä aloittaa jo varhain. Lisäksi opimme antamaan enemmän arvoa niille asioille, mitä meillä on, kun näemme kuinka vähällä monien ihmisten on tultava toimeen."

Kuva: Sune Lehkonen

Juhlasalin yhteyteen oli rakennettu Kenia-piste.
Esillä oli kopiot piirustuksista, joita koulumme oppilaat olivat kumppanikouluumme lähettäneet. Esillä olivat myös kaikki kirjeet, jotka kumppanikoulumme oppilaat olivat vastauksiksi piirustuksiimme ja yhteiseen kirjeeseemme lähettäneet.

Kenia-pisteessä  oli keräyslippaat, joihin oli mahdollista halutessaan laittaa rahaa hanketta varten. Oli myös lelukirppis, jossa saattoi tehdä ostoksia hankkeen hyväksi. 

Kuluvalla viikolla - samoin kuin ensi viikolla -  oppilaat aivan erityisesti osallistuvat kotona kodin askareisiin. Jos vanhemmat  haluavat maksaa näistä töistä vielä hieman palkkaa, on oppilailla mahdollisuus lahjoittaa tuo palkka Mogotion asukkaiden hyväksi. 
Tai jos perheessä on tapana suoda lapselle karkkipäivä, lapsi voi halutessaan luopua esimerkiksi yhdestä karkkipäivästä ja antaa hankkeeseen sen rahan, jonka olisi käyttänyt muuten karkkeihin.
















    sunnuntai 5. lokakuuta 2014

    Kirjamessuilla

    Kuva: Päivi Hovila

    Perjantaina 3.10. osallistuin Turun Kirjamessuilla paneelikeskusteluun, jonka teemana oli "Onko nykykoulu muinaisjäänne?"

    Kanssani keskustelivat luokanopettaja Maarit Korhonen ja opettaja ja tietokirjailija Sari Markkanen. Kysymyksiä meille esitti Mili Kaikkonen.
    Maarit Korhonen on kirjoittanut pamfletit Herää, koulu! ja Koulun vika? ( Into Kustannus) ja Sari Markkanen kirjan Tipsu ja oivallusten opus ( Basam Books).

    En liiemmin valmistautunut tilaisuuteen. Toisaalta ajattelin, että  olin valmistautunut siihen 34 vuotta - siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran menin töihin Vasaramäen kouluun.
    Kuitenkin aivan tilaisuuden alla tietynlainen ramppikuume iski, kun huomasin, etten osaa vastata tuohon kysymykseen muutoin kuin "on ja ei".

    Otin tuekseni FT Helena Rajakaltion luennolla "Yhteisvoimin kohti uudistuvaa peruskoulua" 12.9. tekemäni muistiinpanot. Luento oli osa Opetusministeriön käynnistämää Tulevaisuuden peruskoulu -verkostoa, johon myös Vasaramäen koulu on liittynyt.

    Meihin on iskenyt tietynlainen PISA-paniikki, kun kansainvälisessä PISA-vertailussa olemme menettäneet asemiamme.
    Minä en ole tässä suhteessa peruskoulusta huolissani. Olen sen sijaan huolissani siitä, että PISA tietyllä lailla rappeuttaa peruskoulua, kun sen mittaamat asiat jättävät varjoonsa kaikkein tärkeimmät peruskoulun tehtävät: kasvatuksen moraaliin ja hyvän yleissivistyksen - parhaan lääkkeen niin rasismiin kuin populismiinkin.
    Meidän tulee kasvattaa nuoria ymmärtämään ja muuttamaan maailmaa.

    Koulun tärkein tehtävä on luoda uskoa! Kyynikon paikka ei ole koulu. 

    Uudistamistarvetta peruskoulussa on paljon. Uudistamisessa kouluyhteisöllä itsellään on kaikkein keskeisin rooli. Melkeinpä kaikki kouluyhteisön ulkopuoliset syyt, joiden sanotaan estävän koulu uudistamisen, ovat tekosyitä.

    Mutta...

    Kouluyhteisössä vaikuttavat sitä samanaikaisesti rakentavat ja hajottavat tekijät. Niinpä koulun toimintakulttuuria kuvaa pikemmin moninaisuus kuin yhtenäisyys: on erilaisia koulutussukupolvia, erilaisia tehtäviä, erilaisia ihmiskäsityksiä ja näkemyksiä koulusta, kasvatuksesta, yhteiskunnasta -  tulevaisuudesta.

    Kehittäminen vaatii kykyä kohdata erilaisuutta, moniarvoisuutta ja vaikeasti määriteltäviä arvosidonnaisia asioita.


    Mitä esimerkiksi on tasa-arvo koulun arjessa? -Se, minkä toinen kokee tasa-arvoa edistäväksi, on toisen mielestä eriarvoisuutta lisäävää - tai tasapäistävää.

    Kehittäminen vaatii yhteistä aikaa ja paikkaa, jotta vuorovaikutukselle on todellinen mahdollisuus. Näin yhteiset ideat ja ajatukset saadaan käytännön toiminnan kehittämiseksi.

    Olemme juuri laatimassa uutta opetussuunnitelmaa, joka on määrä ottaa käyttöön vuonna 2016. Uudistamisen painopiste on nimenomaan koulun toimintakulttuurin kehittämisessä.

    Maarit Korhonen on huolissaan siitä, että nykykoulu kadottaa otteensa suureen määrään oppilaita, jotka eivät saa riittävästi tukea ja huomiota järjestelmässä, jossa yksilö hukkuu ryhmään.

    Jaan tämän huolen.

    Myös Vasaramäen koulussa on tultu tilanteeseen, jossa opettaja ei enää selviydy työstään yksin. Yhteistyön ja vuorovaikutuksen jatkuva kehittäminen on välttämätöntä.