Emme opiskele koulua vaan elämää varten. Non scholae sed vitae discimus. Tämä on latinan kielinen sanonta, jonka alkuperää selvittäessäni päädyin filosofi Senecan moraalikirjeisiin ystävälleen Lucilius Iuniorille.
Senecan lauseessa asiat ovat toisinpäin: "Non vitae sed scholae discimus." Tulkintani mukaan Seneca ei kuitenkaan kuvaa sitä, miten asioiden tulisi olla, vaan sitä, miten hän näki asioiden olevan - noin vuonna 60 jKr.
Meidän siis tulisi opiskella elämää varten.
Valitettavasti formaali oppiminen - jota kouluoppiminen edustaa - on helposti oppimista pikemminkin koulua varten, kun oppijalle jää epäselväksi opeteltavan tiedon tai taidon yhteys elämään. Oppimisesta tulee tuolloin suorittamista ja hyvin monen oppiaineen eteen voidaan lisätä tuo ruotsin kielestä tuttu etuliite pakko.
Käsitys siitä, millaista tietoa ja millaisia taitoja elämässämme tulemme tarvitsemaan, muuttuu koko ajan - sen mukaan millaisena näemme tulevaisuuden. Samoin muuttuu käsitys siitä, miten ihminen parhaiten oppii nuo tarvittavat tiedot ja taidot.
Nykyinen ylioppilastutkinto ei välttämättä vastaa parhaalla mahdollisella tavalla siihen, mitä tulevaisuuden yhteiskunta yleissivistävältä koululta odottaa.
On siis ymmärrettävää, että vahvasti elämään suuntautuneella nuorella on vaikeuksia motivoitua opiskeluun, joka tuntuu opiskelulta koulua - ei elämää - varten.
Koulu nykyisellään ei saa kaikista oppilaista esiin tulosten kannalta suotuista kunnianhimoa.
Erityisesti tästä syystä ylioppilastutkinnon suorittaminen on sangen kunnioitettava saavutus!
Se on osoitus loppuun saattamisen kyvystä. Se on tietynlainen maali, jossa ainakin joksikin aikaa on lupa pysähtyä ja olla itseensä tyytyväinen.
Kun opiskelee elämää varten, tiedosta tulee sydämen sivistystä - henkistä pääomaa. Elämää varten opiskelu on viisauden etsintää. Sanotaan, että Sokrates - toinen antiikin filosofi - oli viisain kaikista, koska hän tiesi, että ei tiedä.
Se on tavalliselle ihmiselle vaikeaa. Kuten Apulannan biisissä sanotaan:"Viisaus ei asu meissä. Ei ratkaisut muuta tietämme. Me luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme."
On asioita, joissa tarvitaan älyä, tieteellistä erittelevää tutkimusta, joka halkoo asiat poikki ja pinoon. Mutta sitten on sydämen viisautta, se ei halkaise asioita, vaan yhdistää ja näkee suurempia kokonaisuuksia.
Kari Uusikylän mukaan ihmisen eheys on onnellisen elämän kriteeri: se, että uskaltaa ja saa kasvaa omaksi arvokkaaksi itsekseen ymmärtäen samalla kuuluvansa kaiken
olevaisen yhteyteen, menneisiin ja tuleviin sukupolviin.
On myös olemassa viisautta, johon ihmisen järki eikä sydän ylety. Se on Jumalan salattu viisaus. Suurinta viisautta ihmisellä on etsiytyä hänen siunauksensa alle; oppia tuntemaan oma ihmisyytensä Jumalan luomana. Silloin näkee itsensä oikean kokoisena.
Onni ei ole ottamista ja saamista, vaan luomista ja antamista.
Virallisia tuloksia odotellessa ja juhlia varovasti järjestellessä....
