Annin ja Fadumon tarina

TARINAN LÄHTÖKOHTA

Hankkeen lähtökohtana on suomalaisten nuorten parissa varsin yleinen tapa suhtautua kouluun itsestäänselvyytenä.

Itsensä haastaminen on monille vierasta, mikä johtaa alisuoriutumiseen ja rajaa mahdollisuuksia jatko-opintoihin.

Toinen lähtökohta hankkeelle on Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikön mahdollisuudet hyödyntää monikulttuurisuutensa, mikä edellyttää tietoisia toimenpiteitä. Monikulttuurisuutta ei koulun arjessa kyetä riittävästi näkemään mahdollisuutena.

Hanke on Annin ja Fadumon yhden päivän tarina. Anni on turkulaisen Vasaramäen yläkoulun oppilas ja Fadumo käy koulua Somalimaan Suomi-kylässä. Elokuvan keinoin tuodaan esille näiden kahden – toisiinsa nähden täysin erilaisen – kulttuurin ja sitä edustavan koulun elämää. Turkulaisen Vasaramäen koulun ja Somalimaan ja sen Suomi-kylän nuoret saavat ainutlaatuisen mahdollisuuden ystävyyssuhteen luomiseen erilaisesta ympäristöstä tulevien, erilaisista sosio-ekonomisista lähtökohdista ponnistavien ja eri uskontoa edustavien nuorten kanssa.

HANKKEEN TAVOITTEET

Tavoitteenamme tässä hankkeessa on tasavertainen kehityskumppanuus, joka lisää tietämystä ja ennen kaikkea

ymmärrystä siitä, mitä koulutus ihmisoikeutena merkitsee.

Tähän tavoitteeseen pyrkiessään hanke hyödyntää mm. seuraavia näkökulmia:

- nuorten ja heidän opettajiensa osallisuuden vahvistaminen,

- sukupuolten tasa-arvo ja

- taloudellisesti heikommassa asemassa olevien koulutus.

 KÄYTETYT TYÖTAVAT

Oppimistavoitteet voidaan jakaa kolmen H:n mukaan: heart, head and hands. ”Heart” on asenne, ”head” on

tiedolliset tavoitteet ja ”hands” on taidot.

HEART, SYDÄN

- koulutuksen arvostuksen vahvistaminen

- omien voimavarojen, mahdollisuuksien löytäminen – itsensä haastaminen

- erilaisuuden ymmärtäminen

HEAD, PÄÄ

- tietämyksen lisääminen kumppaniosapuolen kulttuurista ja olosuhteista

- tutustutaan elokuvan kerrontaan, puhutaan elokuvan rakenteesta ja elokuvaharjoitusten kautta edetään

elokuvan tekoon

HANDS, KÄDET

- informaatioteknologian käyttöön liittyvät taidot, kuten esim. yhteydenpito kumppaniin Skypen välityksellä

- kameran ja muun elokuvan tekoon tarvittavan välineistön käyttötaito

TULOKSET

Hanke on tuottanut konkreettisesti elokuvan hyödynnettäväksi kouluissa toteuttavassa globaalikasvatuksessa.

Elokuvan teossa päädyttiin lopulta dokumenttielokuvaan. Elokuvan tuotannossa mukana olleen kahdeksansien luokkien kuvaviestinnän ryhmän oppiminen on havaittavissa tarinan edetessä kohti elokuvan loppua. Annin henkinen kasvu kuvastaa koko ryhmän kasvua.

Elokuvaa täydennetään ryhmän toimesta vielä lehtisellä, jossa kuvataan prosessia ja johon kootaan tärkeää taustatietoa. Tämä on tärkeää elokuvan hyödyntämisen kannalta.

Oppimista ja kasvua on ohjannut opettaja Hanna Moilanen.

KESKUSTELUA

Meillä on monet asiat hyvin. Pidämme niitä kuitenkin itsestään selvinä. Meidän on usein helpompi arvostella kuin arvostaa.

Tämä elokuva pakottaa meidät pohtimaan elämän arvoja.

Mikä on ihmisenä olemisessa kaikkein tärkeintä? Mikä on ihmiselle tärkeintä? Mikä tekee ihmisestä onnellisen?

YHTEENVETOA

Annin ja Fadumon tarina –elokuvan ja siihen liittyvän taustamateriaalin levitys tullaan tekemään mahdollisimman helpoksi ja materiaalin on tarkoitus olla kaikkien saatavilla internetissä.

Yhteistyössä YLEn kanssa suunnittelemme tarinalle jatkoa. Annin ja Fadumon tarina -elokuvassa Vasaramäen koulun oppilas Nasir – jonka juuret ovat Somalimaassa – oli ensimmäistä kertaa Afrikassa. Tästä avautui odottamaton näkökulma, jota haluaisimme laajentaa. Meillä on paljon suomalaisia oppilaita, joiden juuret ovat Suomen ulkopuolella – usein hyvin kaukanakin.

YHTEISTYÖSSÄ KANSSAMME

·         TS-yhtymä

·         Vaskun Vanhemmat ry – Vasaramäen koulun vanhempainyhdistys

·         Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikön oppilasparlamentti

·         Wali Hashi, freelance toimittaja 

Elokuvamme lähes lopullisen version voitte katsoa osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=3oTNcsle7LY

60-vuotias Vasaramäen koulu entisen oppilaan silmin

Kuvassa edeltäjäni, rehtori Markku Vähä-Mäkilä, saapuu Vasaramäen koulun Lehmuksen yksikön juhlasaliin perjantaina 4.4.2014.

Olimme juhlineet koulumme 60-vuotissyntymäpäivää kahtena edellisenä iltana yhdessä vanhempainyhdistyksemme kanssa. Vanhempainyhdistyksemme täytti tänä keväänä 20 vuotta.

Perjantaina 4.4.   meillä oli Avoimet Ovet. Saimme paljon vieraita - enimmäkseen koulumme entisiä oppilaita.

Klo 10 kokoonnuimme juhlasaliin Päivän Pysäykseen.

Tuntui, että juhlamme olivat vieneet voimani siinä määrin, että jouduin yleisön eteen ilman selkeää kuvaa siitä, mitä tuleman piti.

Pian viisi vuotta vanhan yhtenäiskoulun logossa on lehmuksen ja syreenin lehti. Toimimme kahdessa yksikössä. 60 täyttävää Vasaramäen koulutaloa kutsumme Lehmukseksi ja lähes yhtä vanhaa Kupittaan koulutaloa kutsumme Syreeniksi.
Lisäksi logossamme on kahden lapsen hahmot käsi kädessä. Isompi ja pienempi oppilas. Yhtenäiskoulussa pienet ja isot tekevät työtä yhdessä.

OPPA eli oppilasparlamentti oli valmistellut kysymyksiä Vasaramäen koulun alkuperäisille opettajille Eila Mannoselle ja Terttu Petterssonille sekä rehtori Markku Vähä-Mäkilälle. Heidän kanssaan kysymyksiin vastaili kouluun ensimmäisenä vuonna 1953 ilmoittautunut oppilas, Matti Rantanen.

Koko alakoulun väki seurasi haastattelua kiinnostuneena. Oivallinen tilaisuus oppia, millainen koulumme oli 50-luvulla!

Vasta äskettäin peruskorjattuun saliimme ja sen aulaan oli saapunut suuri joukko Avoimien Ovien vierailijoita.

Eläkkeellä oleva koulutoimenjohtaja Jaakko Lavaste näki tavassani puhua ja tavassani toimia jotain samaa kuin Markku Vähä-Mäkilän tavassa puhua ja toimia. 

Se tuntui erityisen hyvältä.

Päivän Pysäyksestä tuli juhla - ilman käsikirjoitustakin.

Nämä kuvat on ottanut koulumme entinen oppilas Jarmo Ilola, joka toimitti suuren määrän perjantaina 4.4. ottamiaan kuvia minulle viime viikolla.  Kiitos, Jarmo.

Salibandyjoukkueen lehdistötilaisuudesta

Vasaramäen alakoulun salinbandyjoukkue voitti kiirastorstaina kultaa koulujen välisessä turnauksessa. Loppuottelussa oli vastassa Haarla, jonka joukkueemme voitti 3 - 0.

Tänään kuudensien luokkien äidinkielen ryhmäni järjesti lehdistötilaisuuden tapauksen johdosta. Eniten valmisteluaikaa vaati haastateltavien taakse kokoamamme "ständi", johon meidän piti saada otsikon "Vasaramäen koulun salibandyjoukkueen yhteistyökumppanit" alle eri firmojen logoja ja sloganeja.

Jokaisen piti siis löytää jonkinmoinen liikeidea, keksiä firmalleen nimi, logo ja mahdollisesti myös iskulause, slogan.

Nämä yritykset pääsivät mm. ständiimme: Kahvila Nautinto, Pyyhtiä OY, CL-Autoliitto, Koiranruoka OY, Aurinko energia ja Dasterx.

Haastateltavina olivat joukkueesta Minnie Heininen ja Mikael Pyyhtiä.

Tilaisuuden varmaotteisena juontajana toimi varsinainen supliikkimies: Casper Laine. Hän esitteli em. pelaajat ja ja toivotti lehdistön edustajat tervetulleiksi.

Helsingin Sanomia edusti toimittaja Lehtinen ( Aaro Savolainen ). Ilta-Sanomia edusti toimittaja Möttönen. ( Se olin minä. ) Yleisradiosta oli paikalla toimittaja Lehtonen ( Niklas Nieminen ) ja MTV:stä toimittaja Rantala ( Oskari Rantala ).

Vasara-Mediasta oli paikalla Juho Malmberg, joka kuvasi tämän historiallisen tapahtuman alusta loppuun.

Lehdistö keskittyi kysymyksissään vain olennaiseen. Pelaajat kertoivat arvostavansa voittoa varsin paljon. Kun kysyttiin, jäikö vielä parantamisen varaa, kumpikaan pelaajista ei osannut nimetä erityistä pelin osa-aluetta.

Ihmetystä aiheutti se, että vain joukkueen kaksi pelaajaa harrastaa salibandyä - muiden harrastaessa muita liikuntamuotoja ja urheilulajeja.

Lehdistölle oli myös se uutta tietoa, että joukkueseen sai kuulua oppilaita vain yhdestä luokasta. Tällä kertaa Vasaramäen koulua edusti 6a-luokka.

Kuvissa on 60-vuotiaan Vasaramäen koulun salibandyjoukkue juhlavuoden pelipaidoissa, jotka jääkiekkoryhmä sille luovutti turnausta varten.

Vierailu Colchester United Academyssä

Tony Humes, synt.19.3.1966, pelasi aikanaan Englannin liigaa Ipswich Townin ja Wrexhamin joukkueissa. Kesäkuusta 2009 hän on ollut Colchester Unitedin juniorien valmennuspäällikkö.

Ipswichissa hän esiintyi 140 ottelussa ja teki 12 maalia vuosien1985 ja 1992 välisenä aikana; kovaotteisena puolustajana hän kärsi useista vakavista loukkaantumisista uran ollessa "katkolla" moneen otteeseen.
Maaliskuussa 1992 hän allekirjoitti 40 000 punnan sopimuksen Wrexhamin kanssa. Wrexhamissa hän sitten pelasikin uransa loppuun saakka jääden "eläkkeelle" lokakuussa 1999. Pelejä kertyi tänä aikana yli 200.
Peliuransa päättymisen jälkeen hän työskenteli Wrexhamin lahjakkaiden juniorien kanssa elokuuhun 2001, minkä jälkeen hän siirtyi Ipswichin junioriakatemiaan. Sieltä hän sitten siirtyi vuonna 2009 Colchesteriin.
 


Vieraillessani Colchesterissa sain vierailla myös paikallisen Colchester Unitedin jalkapalloakatemiassa tiistaina 11.3.
Keskustelin Tony Humesin ja Matt Hudsonin kanssa seuran upouudessa harjoituskeskuksessa. Matt Hudson vastaa seuran suhteista mediaan.

Colchesterin akatemia tekee yhteistyötä harjoituskeskuksen välittömässä läheisyydessä toimivan koulun kanssa. Tony totesi, että yhteistyössä he korostavat opiskelun  merkitystä, koska he tiedostavat, ettei kaikista akatemian oppilaista kuitenkaan tule menestyviä ammattipelaajia, vaikka seuralla onkin selkeä tavoite: muutaman vuoden sisällä kaikki edustusjoukkueen pelaajat ovat akatemian läpikäyneitä omia kasvatteja.

Colchester United pelaa Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Näin yhden pelin seuran uudella Community-stadionilla, jonne mahtuu 10 000 katsojaa. Näkemässäni ottelussa vierailija Bradford City vei voiton 0-2. Katsojia tuossa tiistai-illan ottelussa oli arvioni mukaan 3000-4000.

Sovimme vierailun yhteydessä yhteistyön käynnistämisestä Vasaramäen koulun ja Colchester United Academyn kesken.

Tutkin nyt, mitä vuoden alusta käynnistynyt Erasmus+ -ohjelma tarjoaa, jotta saisimme yhteistyöllemme sen tarvitseman rahoituksen: http://ec.europa.eu/sport/opportunities/sport_funding/index_en.htm

Yhteistyö voisi käytännössä olla esimerkiksi meidän liikuntalinjamme jalkapalloilijoiden vierailuja Colchesterissä: viikon tai kahden viikon osallistumista akatemian harjoituksiin ja koulunkäyntiä em. yhteistyökoulussa. Vastaavasti olemme valmiit ottamaan vastaan englantilaisia nuoria tutustumaan omaan toimintaamme.

Vasaramäen koulu 60 vuotta 26.3.2014

Tänään tuli kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Vasaramäen koulu juhlallisesti vihittiin käyttöönsä. Oli vuosi 1954.

Merkkipäivämme kunniaksi järjestimme aamulla jääkiekko-ottelun alakoulun liikuntalinjan jääkiekkoryhmälle. Vastustajaksi oli koottu joukkue eri kouluja käyvistä pojista, jotka kukin oli jonkin jääkiekkoryhmämme pojan erityisesti kutsuma.

Koko tapahtuman promoottorina toimi jääkiekkoryhmämme  valmentaja Marko Mäenpää.

Joukkueiden kokoonpanolistoja tarkasti lukiessa toki huomaa, että Vasaramäen joukkueessa pelasi poikia muistakin kouluista. Jääkiekkoryhmän joka keskiviikkoiseen harjoitusaamuun ovat saaneet koko kauden osallistua myös muiden koulujen oppilaat, jos tämä heidän omaan lukujärjestykseensä on sopinut. Mm. viime lukuvuoden tavoin kaksi oppilasta Sirkkalan koulusta kuuluu tähän ryhmään.

Toisaalta jääkiekkoa harrastaville Vasaramäen koulun oppilaille jääkiekkoryhmäämme kuuluminen on vapaaehtoista. Oli kiva todeta, että "vastustajajoukkueessa" oli näin ollen kutsuttuina oman koulummekin oppilaita.

Ottelutapahtuma Marli Areenalla alkoi joukkueiden esittelyllä pelaajien seistessä siniviiviivoilla. Esittelystä huolehti Tom Rajalin, joka toimii kuuluttajana niin Liiga- kuin Mestis-otteluissakin.
Kotijoukkuetta Rajalin kutsui Team Malmikareeksi - joukkueen tähtivalmentajan Juuso Malmikareen mukaan. Malmikareen ohella joukkuetta ottelussa johti Kim Törnström.
Vierasjoukkuetta Rajalin kutsui Team Kettuseksi - joukkueen tähtivalmentajan Teemu Kettusen mukaan.

Team Malmikare oli saanut käyttöönsä upouudet Vasaramäen koulun logolla varustetut pelipaidat.

Suomen lippu kannettiin juhlallisesti jäälle.

Pelaajien esittelyn jälkeen Elias Hakala lauloi Maamme-laulun, minkä ottelua seuraamaan tulleet vanhemmat ja muut oppilaat opettajineen kuuntelivat seisten.

Suomen lippu kannettiin juhlallisesti pois jäältä.

Oli aika aloittaa itse ottelu. Aloituskiekon pudotti jäähän Juhani Wahlsten, jonka Suomen Jääkiekkomuseo on nimennyt Jääkiekkoleijonaksi numero 43 ja jonka Kansainvälinen Jääkiekkoliitto on valinnut omaan Hall of Fameensa.

Ottelun tuomarina toimi Jukka Airola Turun Jääkiekkotuomareista.

Ottelua pidettiin katsomon asiantuntijapiireissä hyvätasoisena, reiluna ja rehtinä. Ottelu päättyi Team Kettusen voittoon 7 - 4.

Ottelun jälkeen kaikki pelaajat valmentajineen kerääntyivät vielä yhteiskuvaan.

Tapahtuma oli oiva alku koulumme 60-vuotisjuhlien viettoon. Varsinaiset juhlammehan ovat keskiviikkona 2.4. ja torstaina 3.4.

Juhlavastaanotto on kumpanakin päivänä alkaen klo 17.00. Kumpanakin päivänä alkaa juhla juhlasalissa klo 18.00.

Perjantaina 4.4. meillä on avoimet ovet Lehmuksen yksikössä eli  syyskuun 1. päivänä 1953 ovensa ensimmäisen kerran avaamassa Vasaramäen koulutalossa.

Colchester 9.-14.3.2014

Kuvassa ovat kanssani Mr. Jeremy Hallum ( vasemmalla ) ja Mr. Neil Matthews Colchesterin linnan edustalla. Kuva: Ari Rusi

Ryhmä rehtoreita Essexin maakunnasta Englannista vietti viime toukokuussa viikon Turussa seuraten turkulaisten rehtorien työntekoa. Toivon mukaan he oppivat myös laajemminkin, miten esi- ja perusopetus on järjestetty Suomessa.

Nyt maaliskuussa oli vastavierailun aika. Nämä vierailut ovat osa viime vuonna päättynyttä Euroopan Unionin Lifelong Learning -ohjelmaa, jonka Comenius-alaohjelmasta saattoi hakea rahoitusta täydennyskoulutukseen, jota kutsutaan nimellä "job shadowing".

Onnistuin siis Paattisten koulun johtajan Ari Rusin ja Ilpoisten koulun rehtorin Johanna Järvisen ohella saamaan apurahan tätä vierailua varten.

Minun rehtorikollegani oli Mr. Jeremy Hallum, jonka koulu on Old Heath Community Primary  School Colchesterin kaupungissa. Tutustuin myös varsin perusteellisesti Heathlands Primary School -kouluun, joka oli "Arin koulu" Colchesterissä. Lisäksi vietimme päivän Southendissä  - noin 50 kilometrin päässä Colchesteristä, meren rannalla - tutustuen eri kouluasteita edustaviin kouluihin sekä myös erityisopetukseen. "Johannan koulu" oli Southendissä: Earls Hall Junior School.

Englantilaisessa koulussa rehtorilla on apunaan enemmän muuta henkilöstöä huolehtimassa koulun hallinnosta kuin meillä Turussa. Rehtori ei ole siellä jokapaikan höylä, jonka odotetaan huolehtivan kaikesta.

Koulupäivä alkaa aina siten, että oppilaat, oppilaitten vanhemmat ja rehtori kokoontuvat pihalle. Tämä on "reception time", mikä on hyvä hetki vanhempainvartin omaiseen vuoropuheluun.  Kellon soitua koulun portti menee kiinni. Vanhemmalle huomautetaan tiukasti, jos hän tästä myöhästyy ja talonmies joutuu avaamaan portin toistamiseen. Oppitunnit alkavat kaikilla aina samaan aikaan ja päättyvät iltapäivällä samaan aikaan. Vanhemmat ovat lapsiaan vastassa - portin takana.

Englantilaisessa koulussa on kokemukseni mukaan opettajien rinnalla paljon aikuisia töissä: auttamassa oppilaita.
Meillä yhtä tai kahta avustajaa revitään luokasta toiseen.

Seiniä käytetään opetukseen sataprosenttisesti: Tärkeät ja opetussuunnitelman kannalta ajankohtaiset asiat ovat esillä. Kaikki siististi. Avustajat huolehtivat tästä. Luokista ja käytävistä tulee näin samalla viihtyisän oloiset.
Meillä siivous- ja paloturvallisuusohjeet rajoittavat seinien hyödyntämistä. Koulun tulee näyttää sairaalalta.

Englantilaisessa koulussa oppilaat tekevät aina työtä yhdessä. Oppilaat istuvat aina ryhmissä. Luokissa on jatkuva puheensorina.
Kyllä meillä edelleenkin opiskellaan enemmän rivit suorissa yksin kuin ryhmissä yhdessä. Rikkumaton hiljaisuus on meillä halutumpaa kuin aktiivinen puheensorina.

Englantilaisessa koulussa käytetään hyvin vähän oppikirjoja. Sen sijaan opetussuunnitelma perustuu erilaisiin teemoihin, kuten Vesi. Tätä teemaa sitten käsitellään eri oppiaineitten näkökulmasta laajoina projekteina. Kotitehtäväkin liittyy teemaan. Kotitehtävä ei ole päivittäinen läksy, vaan esimerkiksi kotona tehtävä viikon projektityö.

Englantilaisessa koulussa eri ikäiset oppilaat on jaettu luokkiensa lisäksi "taloihin" (= the Houses ). Ikäänkuin Harry Potter -kirjojen Tylypahkan koulussa. Samassa talossa on siis eri ikäisiä oppilaita. Nämä talot kilpailevat keskenään mm. siinä, miten oppilaat toteuttavat koulun arvoja, jotka on luettavissa keskeisiltä paikoilta koulutaloissa.

Lisäksi on - kuten meilläkin -vaaleilla valittu oppilaskunnan hallitus, joka pyrkii omalta osaltaan huolehtimaan siitä, että kaikilla on koulussa hyvä olla. Myös oppilaskunta hyödynsi tehokkaasti koulun käytävien ja muiden yhteisten tilojen seiniä.

Välitunteja ei juuri ole. Aamulla on matematiikkaa ja iltapäivällä äidinkieltä. Aamun tuntien välissä on "tutorial time", joka kestää kymmenen minuuttia. Se ollaan sisällä. Yksi välitunti sisältyy aamupäivään. Silloin ollaan ulkona. Välitunnin päätteeksi yksi oppilaista soittaa vanhaa käsikelloa.
Iltapäivällä on tunnin lounastauko: useimmilla oppilailla on oma lounasboxinsa, mutta myös lämmin ateria on tarjolla - maksua vastaan. Lounaan valvonnasta ja ruuan jaosta sekä lounastunnin ulkovalvonnasta vastaa ulkopuolinen taho, jolta tämä palvelu on tilattu.

Olen tähän blogiini koonnut joitakin asioita englantilaisesta koulusta. Esitän niistä useimmat hyvin myönteisessä valossa; asioina, joista meidän tulisi oppia.
Toki on niin, että kansainvälisissä vertailuissa suomalainen koulu edelleenkin menestyy erittäin hyvin. Useimmat koulunpitoon liittyvät valintamme ja ratkaisumme ovat siis hyviä - jopa erinomaisia. En nähnyt tarpeelliseksi ruveta enempää vertailemaan tässä suomalaista ja englantilaista koulua tästä näkökulmasta.

Tekemäni vierailu Colchester Unitedin jalkapalloakatemiaan ansaitsee oman bloginsa. 

Olen kiitollinen EU:lle. Olen mielelläni osa isompaa kokonaisuutta. Tätä tuntemusta vahvistivat koko viikon uutiset Ukrainasta.

Opintovierailulla Ranskassa

Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka saivat osallistua Euroopan Unionin Lifelong learning -ohjelman viimeisen kierroksen opintovierailuun Non-formal education promoting learning from pre-school to baccalaureate Salignacissa Etelä-Ranskassa 10.-14.2.2014.

Ryhmään kuului kolmetoista opetusalan asiantuntijaa. Edustettuina olivat Suomen lisäksi Italia - Bologna ja Bari, Kreikka, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Romania, Saksa, Slovenia ja Turkki.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen ranskalaista Zaz:ta. Pääset ehkä tunnelmiini kuuntelemalla itsekin  http://www.youtube.com/watch?v=8IjWHBGzsu4.

Vierailun viimeistä edellinen ilta venyi aamukahteen. Se oli meille - ryhmän äijille - laatuaikaa. Yhdessä turkkilaisen Mustafan ja saksalaisen Marcelin kanssa keskustelimme työstämme; siitä, mitä siinä on meille kaikille yhteistä, mutta myös siitä, miten työmme eroavat toisistaan. Sananmukaisesti piirsimme koko ryhmälle ja kunkin taustaorganisaatiolle yhteistä tulevaa hanketta:

Meillä eri koulutuksen asteilla opetetaan edelleenkin - ei elämää, vaan seuraavaa kouluastetta varten. Kaiken kruununa ylioppilaskirjoitukset, joihin periaatteessa valmistaudutaan siis jo alakoulussa. Kuitenkin on niin, että tähän putkeen hypätessään esiopetuksessa lapsen motivaatio ja itsetunto ovat yleisesti korkeimmillaan. Motivaatio ja itsetunto heikkenevät sitä mukaa, kun lapsesta tulee nuori. Meille tuli ajatus koko asetelman kääntämisestä ylösalaisin: ettei enää tähdättäisikään koulutuksen jälkeisiin päättökokeisiin vaan tähdättäisiin säilyttämään esiopetuksessa vallitseva halu oppia ja usko itseensä.

Samalla kuuntelimme musiikkia. Sinä tulin oppineeksi tämän ranskalaisen Zaz:n. Aivan upea!

Vierailun järjestäjä oli järjestö Centre de Formation MFR du Périgord Noir, joka ylläpiti koulua Salignac-Eyviguessa kuin Périgueux:ssakin. Koulu yhdisti akateemisten oppiaineitten opiskelun ja työpaikoilla oppimisen tavalla, jossa oli paljon uutta minulle. Koulussa toteutetussa oppimisessa hyödynnettiin hyvin näkyvästi non-formaalin oppimisen metodeja.
Juuri tämän koen itselleni hyvin hyödylliseksi ajatellen tarjoamamme lisäopetuksen eli YsiPlus-ryhmämme toiminnan kehittämistä.

Vierailimme myös viehättävässä Sarlatin kaupungissa. Sen kaupungintalolla kuulimme esityksen mm. urheiluseuratoiminnasta, joka tietenkin kiinnostaa minua, koska yksi intohimoistani on yhdistää liikuntaharrastus tai urheiluvalmennus ja koulutyö parhaalla  mahdollisella tavalla.

Paljon käytettiin aikaa ryhmän jäsenten omiin esityksiin. Tuskin aikaa olisi kulunut niin paljon, jos esityksissä olisi pitäydytty siinä ennakkotehtävässä, jonka vierailun koordinaattori Caterina Krucker oli meille hyvissä ajoin ennen vierailua antanut.

Esittelin itse lisäopetuksemme tavoitteet ja toimintatavat sekä hyvänä koulun ja työelämän välisenä yhteistyöhankkeena Yrityskylän, johon kaikki kuudennet luokat meillä voivat osallistua.

Päivät olivat pitkiä. Vielä iltamyöhään laadimme yhdessä raporttia päivän annista. Siitäkin huolimatta koin viikon virkistäväksi ja voimia palauttavaksi.

Kouluun elokuussa 2014

Keskiviikkona 8.1. 2014 järjestimme tiedotus- ja keskustelutilaisuuden esikouluikäisten vanhemmille ravintola Kokkikukossa Lehmuksessa.
Olisin toivonut, että tieto tilaisuudesta olisi saavuttanut kaikki ne vanhemmat, jotka ovat olleet aikeissa ilmoittaa lapsensa ensimmäiselle luokalle Vasaramäen kouluun tulevaksi lukuvuodeksi.

Sen saavuttamiseksi en kuitenkaan keksinyt kunnon ratkaisua. Rakunnatien esiopetusyksikköön toki veimme tiedotteita hyvissä ajoin, mutta muuten tiedottaminen jäi "viidakkorummun" ja vanhempien oman aktiivisuuden varaan.

On hämmentävää järjestää tällainen tilaisuus juuri nyt, kun oppimistuloksemme kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa eivät enää oikeuta meitä kärkisijoille tässä eri maiden välisessä vertailuissa. Tuloksia on tulkittu niin, että peruskouluun tarvitaan perusteellinen muutos. Juuri tämä ulkoa tuleva muutospaine hämmentää, vaikka joka ikinen päivä me koulun väkikin pohdimme, onko suuntamme ja tapamme toimia oikea.

Mielestämme onnistuimme käynnistämään keskustelun siitä, mitä meiltä odotetaan.  Turvallisen - niin henkisen kuin fyysisenkin - koulupäivän merkitys korostui tässä.

Keskustelu jäi mielestäni kuitenkin kesken. Haluan jatkaa sitä.

Mitä te koulutulokkaat  ja teidän vanhempanne odotatte meiltä? Millainen on mielestänne hyvä koulu? Miten koulun tulisi muuttua?

Rohkaisen teitä jatkamaan keskustelua vaikka kommentoimalla tätä kirjoitusta.

Pelkään, että omassa esityksessämme korostui taas kouluvalmius, vaikkei tuota sanaa itseään kaiketi mainttukaan. Kuvaus siitä, millaisia valmiuksia koulutulokkaalta edellytetään, voi lapsen vanhempaa ahdistaa - vallankin kun hyvät vaihtoehdot ovat vähissä sille, että lapsi aloittaa koulutiensä säädettynä aikana omassa lähikoulussaan.

Toisaalta vaistomaisesti me koulun edustajat puhumme varsin varovaisesti koulun valmiudesta ottaa vastaa jokainen ja auttaa ja tukea jokaista - tuen tarpeen määrästä riippumatta. Varovaisuutta lisää epätietoisuus tulevana lukuvuonna käytössä olevista resursseista.

Tämän tiedotus- ja keskustelutilaisuuden kanssa samaan aikaan eskarilaisilla itsellään oli mahdollisuus osallistua liikuntasalissa Vaskun Pomppuun, joka on Vaskun Vanhempien keskiviikkoisin järjestämä liikuntatapahtuma eskarilaisille ja 1.-2. luokkien oppilaille. Tämä oli lukuvuoden ensimmäinen Vaskun Pomppu ja seuraavista tiedotetaan Vaskun Vanhempien kotisivuilla osoitteessa www.vaskunvanhemmat.fi, mistä löytyvät myös Vaskun Pompun edellytyksenä olevat periaatteet ja säännöt.

On tammikuu - synkkä ja tipaton.

Jenni Vartiainen laulaa:" On tammikuu - pitkä ja tipaton; tammikuu - synkkä ja hipaton.Vain sinusta oon selvästi päihtynyt, tähän elämään uudestisyntynyt."

http://www.youtube.com/watch?v=y1AcZWazdts


Kappale puhuttelee ajankohtaisuudellaan. Joulun ajan ja joulun jälkeinen kiireetön yhdessäolo minulle läheisten ihmisten - ennen kaikkea vaimoni Eijan -  kanssa on tehnyt minulle hyvää.


Omalla kohdallanikin edessä on niin tipaton kuin hipatonkin tammikuu, jonka suuri osa meistä suomalaisista kohtaa nyt  ilman lumipeitteen maisemaa valaisevaa vaikutusta. Valolla on selkeä yhteys hyvänolon tunteeseen – pimeyden nähdään olevan yhteydessä väsymykseen ja alakuloon.

Joulun alla kirjoitin virkani puolesta Joulupukille ja luin kirjeeni niin ala- kuin yläkoulunkin henkilökunnalle ja oppilaille. Toivoin Joulupukin toteuttavan taatusti ympäristöystävälliset lahjatoiveemme: positiivista ajattelua ja huumoria.

Koska tiesin Joulupukilla olevan aattona kovan kiireen, pyysin häntä jättämään nämä lahjansa meidän itsemme toinen toisillemme jaettavaksi kevätlukukauden aikana.

Tammikuussa meidän pitää saada paljon aikaan.

Opettajien viikkotyöaikaan kuuluu kolme tuntia yhteiseen suunnitteluun: kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon ja yhteistyöhön koulussa muiden opettajien ja muun henkilökunnan kanssa ja yhteistyöhön koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.

Nyt kevätlukukauden alussa tulisi kyetä mahdollisimman hyvin näkemään yhteissuunnitteluajan tarpeet ja sopimaan käytännöistä. 

Tarvetta keskusteluun ja niiden pohjalta asioista yhdessä sopimiseen on:

On tärkeää päivittää koulun tapahtumakalenteri kevätlukukauden osalta, jotta esimerkiksi yhteiset me-henkeä vahvistaviksi suunnitellut tapahtumat ovat sitä.  Kevään huipentumana näen Wanhan Vasaran 60-vuotisjuhlan maaliskuun 26. päivänä.

Hyvien käytöstapojen yhteinen edistäminen on yksi tämän lukuvuoden tavoitteistamme niin ala- kuin yläkoulussakin. Sovitut yhteiset toimenpiteet ovat jääneet toteutettaviksi tänä keväänä. Vielä joulukuussa halusin laajentaa tähän liittyvää keskustelua antamalla puheenvuoron alakoulussa opettajille, jotka palasivat innostuneina hyvekasvatus-koulutuksesta. Ajankohta keskustelulle oli huono. Tuo keskustelu tarvitsee ehdottomasti uuden tilaisuuden. Mielestäni tarvitsemme toimintamallin, jonka avulla oppilasta ei pelkästään pyydetä olemaan kunnolla, vaan hänelle annetaan keinoja omakohtaisesti parantaa ja korjata omaa käytöstään.

Tammikuussa järjestämme esittelytilaisuuksia. Niihin meidän pitää olla hyvin valmistautuneita.

Keskiviikkona tammikuun 8. päivänä klo 18.00 alkaen Lehmuksen yksikön ravintola Kokkikukossa kohtaamme tulevien 1. luokkien oppilaiden vanhemmat. Samaan aikaan on koulutulokkailla mahdollisuus osallistua Vaskun Pomppuun liikuntasalissa. Tämän tekee mahdolliseksi vanhempainyhdistyksemme Vaskun Vanhemmat ry.

Torstaina tammikuun 9. päivänä klo 18.00 alkaen Lehmuksen yksikön auditoriossa järjestämme alakoulun 3.-6. luokkien liikuntalinjan esittelytilaisuuden. 

Torstaina tammikuun 16. päivänä klo 18.30 alkaen Syreenin yksikössä järjestämme yläkoulumme esittelytilaisuuden. Tilaisuudessa esittelemme myös yläkoulun liikuntalinjaa.

Tulevan lukuvuoden 2014-2015 suunnittelu alkaa siis käytännössä heti tammikuussa. On tärkeää, että opettajakunta kokonaisuudessaan hahmottaa tämän prosessina, jossa jokaisen on mahdollista tulla kuulluksi. Resurssit tulevat olemaan huomattavasti kuluvan lukuvuoden resursseja niukemmat, mikä edellyttää valintojen tekemistä ja sinä onnistumista.

Kyösti Kallion kuva

Kyösti Kallio toimi Suomen tasavallan neljäntenä presidenttinä 1937 - 1940.

Noin vuosi sitten Lehmuksen yksikössämme taas yksi peruskorjausvaihe oli valmis. Sen myötä oli aika palauttaa tasavaltamme presidenttien muotokuvat takaisin paikalleen sille käytävälle, joka johtaa kuuluisalle Huokausten sillallemme.

Näin tässä oppimistapahtuman edellytykset ja annoin tehtävän kahdelle kuudennen luokan pojalle: "Laittakaa presidenttien kuvat seinälle oikeassa järjestyksessä. Tässä laatikossa ovat kuvat ja tuossa ovat tikapuut."

Pojat ryhtyivät työhön, mutta olivat pian murheellisen näköisinä työhuoneeni ovella. -Kallio putosi, sanoi toinen ja toinen näytti taulua, jonka lasi oli säpäleinä.

Lohdutin poikia ja kävimme yhdessä tarkastamassa heidän työnsä tuloksen. Presidentit olivat oikeassa aikajärjestyksessä - Kyösti Kalliota varten seinässä oli koukku oikeassa paikassa.

Kangaslahden Olli kävi sitten käymässä työhuoneessani. Pyysin Ollia viemään Kyösti Kallion hyväksi kokemaani kehystämöön, kun tiesin Opan asuvan ihan siinä vieressä. 

Vuosi siinä vierähti. Seuraavakin peruskorjausvaihe oli ohi ja valmistauduimmme joulunalusviikolla perinteiseen kahvihetkeemme, johon aina yritämme muistaa kutsua kaikki koulun arjessa tai arkeen vuoden aikana tavalla tai toisella vaikuttaneet ihmiset.

Huomasin, että Kyösti Kallio puuttuu edelleen. Saman huomaisivat varmaan vieraammekin. Kiusallista.

Kiiruhdin tuohon kehystämöön ja ehdinkin sinne juuri ennen sulkemisaikaa. Mentaalisesti yrittäjä oli jo selvästikin sulkenut liikkeensä. Siinä hän istui ja rupatteli toisen mieshenkilön kanssa. Liike toimi selvästikin kulmapubina, mikä alueelta nykyään puuttuukin.

Aina palvelualtis yrittäjä ponnahti ylös ja minä tervehdittyäni kumpaakin kysyin nolona, oliko liikkeessä vielä koulumme Kyösti Kallion muotokuva. Yrittäjä meni takahuoneeseen.

Ystävänsä kysyi:"Eikös Kyösti Kallio kuollut Helsingin rautatieasemalle?". Vastasin, että niin se taisi olla.

Pian yrittäjä tuli takaisin.

"Tässä se on. Mutta en ole tehnyt sille mitään. Kun toimeksianto jäi aikanaan hieman epäselväksi..."

Sanoin, että jos uusi lasi.

Hän sanoi, että se olisi valmis heti seuraavana päivänä.

En hakenut Kyösti Kallion muotokuvaa seuraavana päivänä. Haen sen kuitenkin ennen kuin kevätlukukausi alkaa.

Rauhallista Joulua!

 Hyvät Ystävät.

Kuluva lukuvuosi on Vasaramäen koulun 60. lukuvuosi. Tasan 60 vuotta sitten tämä liikuntasali oli silloisten koulun aikuisten ja oppilaitten toimesta muuntumassa juhlasaliksi koulun ensimmäistä kuusijuhlaa varten.
Koulua oli käyty tässä rakennuksessa syyskuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Voisin kuvitella, että lukuvuoden alkaessa rakennustöitä ei vielä oltu saatu päätökseen. Pitkän aikaa oppilaiden ja koulun henkilökunnan lisäksi täällä työskenteli rakennusväkeä, jonka tehtävänä oli saattaa tämä kaunis rakennushanke valmiiksi.

Niinpä vasta keväällä oltiin valmiit järjestämään koulun viralliset vihkiäiset. Juhlapäiväksi päätettiin maaliskuun 26. päivä, jota sen jälkeen alettiin joka vuosi juhlia Vasaran päivänä.

Kun Vasaramäen ja Kupittaan koulut sitten 4.4. 2009 yhdistettiin koulun henkilökunnan kokoontuessa tätä varten yhteen, alettiin tuota päivää pitää Uuden Vasaran päivänä ja maaliskuun 26. päivää Wanhan Vasaran päivänä.

Seuraava Wanhan Vasaran päivä onkin siis erityisen merkittävä. Se on vanhan Vasaramäen koulun 60-vuotispäivä.

Juhliin on valmistauduttu jo usean vuoden ajan Turun kaupungin kiinteistöjen peruskorjaamisesta vastaavien tahojen toimesta ja juuri nyt tuo työ ollaan saamassa päätökseen.
Rakennustöiden ja koulutyön samanaikaisuuteen me kouluväki olemme tottuneet ja sopeutuneetkin.
Yhteistyö on ollut sujuvaa. Tilojen käyttäjän edustajana olen tuntenut tulleeni kuulluksi peruskorjauksen eri vaiheissa.  Tässä viimeisessä vaiheessa vertaus "kuin yhtä perhettä" - ei sekään ole kaukaa haettu.

Haluan koulumme koko henkilöstön ja oppilaittemme puolesta kiittää Teitä kaikkia osaajia, jotka olette olleet mukana tässä rakennuksemme A-osan peruskorjauksessa.

Syreenikujan yksikön osalta syyslukukausi on ollut merkittävä. Lukio on muuttanut pois ja valtuuston hyväksymät muutokset kaupungin kouluverkossa vahvistavat sen, että Syreenikujan yksikkö toimii vielä vuosia Vasaramäen yläkoulun tilana - aina siihen saakka, kunnes Skanssiin rakennetaan uusi koulu. 

Kyseessä on niin pitkä aika, että Syreenikujan yksiköstä - siis Kupittaan koulutalosta -  on pidettävä hyvää huolta.

Lukion lähtö mahdollisti uudet toiminnot: vast'ikään maahamme muuttaneille yli 15-vuotiaille suunnatun valmistavan opetuksen ja toisaalta peruskoulua täydentävän lisäopetuksen, joka meillä on YsiPlus. Näiden toimintojen arki on haastavaa pioneerityötä. YsiPlus-ryhmä on esimerkiksi opettanut kantapäänkin kautta, mihin suuntaan ja miten toimintaa tulee kehittää tulevina lukuvuosina.

Haluan tässä yhteydessä erityisesti kiittää VALMO-ryhmän Mirellaa ja Milaa sekä YsiPlus-ryhmän Juhaa ja Opaa ja muita ryhmän opetukseen mukaan lähteneitä sekä OPO-Maijaa  ennen kaikkea rohkeudesta.

Alakoulun syksyä ovat leimanneet monet kansainväliset vierailut ja muut kontaktit. Joulukuun alussa saimme toimia eurooppalaisen yhteistyöhankkeemme Fit, fair and successful isäntinä. Juuri nyt meillä ja muissa hankekouluissa Englannissa, Kyproksella, Ruotsissa, Saksassa, Sloveniassa ja Turkissa pohditaan yksilön ja ryhmän sosiaalisten taitojen kehittämistä, jotta tulisimme toimeen entistä paremmin toistemme kanssa.

Sosiaalinen kestävyys on teemamme myös Vihreä Lippu -ohjelmaa toteuttaessamme.

Kunnioittaa toista ihmistä ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Koulun arjessa tulee havainneeksi, kuinka osaamisessa tällä ihmisen toiminnan keskeisellä alueella on suuria puutteita.
Olen asiasta paljon enemmän huolissani kuin siitä, että Shangai on mennyt Suomen ohi matematiikan osaamisessa.

Kasvatustehtävämme on äärimmäisen tärkeä. Mutta kuitenkin voimme olla korkeintaan avuksi niille, joilla on vastuu  lapsensa kasvatuksesta: lapsen vanhemmille.

Vanhempainyhdistyksemme Vaskun Vanhemmat on tärkeä toimija, kun sovimme työnjaosta yhteisessä kasvatustehtävästämme.

Meillä kaikilla tulee olla unelma - miksei useampikin. Pyrkiessäni omaan unelmaani, unelmieni kouluun - toivon samalla mahdollistavani muidenkin unelmat - vähintäänkin olematta niiden toteutumisen esteenä.

Unelmat eivät toteudu ilman halua ja kykyä tarttua haasteisiin. Jokainen koulupäivä tarjoaa tähän lukuisia mahdollisuuksia.

 

Koulutus on voimakkain ase, jota voi käyttää maailman muuttamiseen.

Kuvan sitaatti on Nelson Mandelan puheesta Witwatersrandin yliopistossa vuonna 2003. Nelson Mandela kuoli joulukuun 5. päivänä.

KIITOS KULUNEESTA SYYSLUKUKAUDESTA!

Tämä on puheeni Vasaramäen koulun henkilökunnan ja koulun yhteistyötahojen perinteisessä joulukahvitilaisuudessa keskiviikkona 18. joulukuuta 2013 Lehmuksen juhlasalissa.

Valmentajatapaamisen jälkeen

Arsenalin Aaron Ramsey pääsi tuulettamaan menneellä viikolla voittomaalia Dortmundia vastaan Mestarien liigassa. Kuvan olen lainannut SkySportilta. Toivottavasti siellä ei pahastuta.

Mestarien liigan otteluiden lisäksi urheilun saralla tapahtui muutakin. Omasta mielestäni merkittävin tapahtuma oli koulumme 7.-9. luokkien liikuntalinjan valmentajafoorumi, jonka siis järjestimme torstaina 7.11.2013 Lehmuksen yksikön vast'ikään saneeratussa auditoriossa, jonka aiemmat ikäpolvet muistavat luonnontiedon salina.

Koulua rinnallani edustivat apulaisrehtori Kari Salminen sekä liikunnan opettajista Assi Koskelainen, Tommi Lakanmaa, Jukka Talja ja Kristiina Vanhanen. 
Seuravalmentajien välityksellä edustettuina olivat ainakin jalkapallo - niin TPS, Inter kuin KaaPokin - yleisurheilu, taitoluistelu, taekwondo, pyöräily, rytminen voimistelu, alppihiihto  ja kilpatanssi.
Tärkeä osallistuja oli lisäksi Turun Seudun Urheiluakatemian Pertti Sahlberg, joka koordinoi perusopetuksen urheilulinja- ja urheiluluokkatoimintaa Turun Seudun Urheiluakatemian yhteistyökouluissa, joihin mekin lukeudumme.

Pieni auditoriomme näytti melkeinpä loppuunmyydyltä ja "etänä" internetin välityksellä kuulemma osallistui kaksi henkilöä, joita Antti Huttunen pyrki palvelemaan. Ongelmia oli. Ne johtuivat koulumme viallisesta mikrofonista.

Kuluvan lukuvuoden opetusjärjestelymme tiistain ja torstain lajiaamuineen saivat kiitosta. Samoin koin, että hyvänä ja toimivana nähtiin lisätyn liikunnan kiertoharjoittelu,  missä harjoitetaan motorisia perustaitoja ja yleistaitavuutta, sekä liikunnallisia ominaisuuksia ja kykytekijöitä.

Kehitettävää nähtiin tiedottamisessa. Seuravalmennuksen kannalta olisi tärkeää, että liikuntalinjan viikko-ohjelma olisi nähtävissä internetissä, esimerkiksi koulun kotisivuilla, jotta tämä voitaisiin ottaa huomioon seuroissa kunkin urheilijan valmennusohjelmaa suunniteltaessa.
On myös selvää, että tiistain ja torstain lajiaamujen rinnalle on pyrittävä saamaan 8. ja 9. luokille maanantain ja perjantain lajiaamupäivät klo 10-12, koska valmennuksen keskittäminen pelkästään aamuihin on aiheuttanut joissakin lajeissa sen, että valmentajista ja suorituspaikoista on ollut pulaa.
Korostan kuitenkin, että pyrimme tarjoamaan nuo aamupäivän mahdollisuudet lajiharjoitteluun vaihtoehtona jo tänä lukuvuonna käytössämme oleville lajiaamuille.  Nuori urheilija ei voi olla seuransa lajiharjoittelussa sekä lajiaamussa että lajiaamupäivässä; toinen näistä on aina varattu koulun järjestämälle lisätylle liikunnalle.

Tulevien seitsemänsien luokkien liikunnan opetus ja mahdollisuus lajiharjoitteluun tullaan tulevana lukuvuonna järjestämään niin kuin se on nyt järjestetty. Näillä järjestelyillä nuorella on mahdollisuus saada oman lajinsa valmennukseen yhteensä neljä tuntia viikossa, mitä tukee koulun järjestämä neljän tunnin liikunnan opetus, mistä kaksi tuntia on edellä kuvattua kiertoharjoittelua,

Jalkapallon suhteen emme ole kaikkien toimijoiden kanssa samalla aaltopituudella: koulun järjestämää liikunnan opetusta ei arvosteta ja kahta lajiaamua ei pidetä riittävänä. Vertailukohteita haetaan kaukaa Etelä-Amerikasta.

En usko, että sieltä löytyvät parhaat mallit yhdistää koulunkäynti ja nuoren urheilijan valmennus.

Minusta vertailukohdaksi pitäisi hakea maita, jotka ovat hyvin sijoittuneita niin FIFAn kuin OECD:nkin rankingeissa. OECD:n ranking on käytännössä Pisa-tutkimus, jossa Suomi on jatkuvasti kärjessä; viimeksi sijalla 2 - testin "reading"-osio -  heti Etelä-Korean jälkeen. FIFAn rankingissa Suomi on sijalla 63.

Muista pohjoismaista Ruotsi on sijalla 25, Tanska sijalla 26 ja Norja sijalla 47 FIFAn tilastoissa. Pisa-tuloksissa Norja on sijalla 10, Ruotsi sijalla 17 ja Tanska sijalla 22. Minusta malleja hakemaan ei kannata lähteä merta edemmäs - Pohjanlahden ylitys riittänee.

Brasilia on sijalla 50 viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa.

Tähän loppuun lainaus lauantain 9.11. Turun Sanomista, toimittaja Pekka Pernu, STT, Lontoo:

Arsenalin valmentaja Arsene Wenger  nostaa usein kehuissaan esiin Aaron Ramseyn kestävyyden ja vahvan tahdon.
- Lisäksi hänellä on pakkomielle - halu tulla koko ajan paremmaksi, Wenger on sanonut.
Kestävyys on perua kouluaikojen monipuolisesta urheilutaustasta. Yläkoulussa Ramsey voitti Walesin koulumestaruudet 800 metrillä ja viisiottelussa. Rugby-urakin olisi voinut viedä maajoukkueeseen.
Lopulta jalkapallo vei, ja Ramsey päätyi Cardiffin kautta Arsenaliin Manchester Unitedin nenän edestä.

A bridge too far

Kuva on sama, joka on julisteena, jonka ostin taannoin vieraillessani Hollannin Arnhemissa Airborne Museumissa. Museo kertoo toiseen maailmansotaan sijoittuneesta operaatio Garden Marketista: Liittoutuneet yrittivät syyskuussa 1944 tunkeutua Arnhemin kautta Natsi-Saksaan. Museo tuo nuo tapahtumat ulottuvillemme kiehtovan tarinan lailla. Ei siis ihme, että tästä toisen maailmansodan taistelusta tehtiin elokuva. Yksi silta liikaa - A bridge too far – on vuodelta 1977.

Kun taas löysin tuon julistekäärön kotoani siivouksen yhteydessä, päätin, että kehystän tuon kuvan ja löydän sille paikan työhuoneestani Lehmuksessa.  Vierailu museossa oli vaikuttava. Sitä täydensi vierailu läheisellä sotilashautausmaalla.

Kuljin kokonaisen päivän toisen maailmasodan rintamalla.

Rintamalla.

Sen piti alunperin olla tämän blogini otsikko. Mutta että verrata yhtenäiskoulun rehtorina olemista rintamalla olemiseen; se kuitenkin olisi koettu liian mahtipontiseksi.

Koulumme toimii kahdessa yksikössä. On mahdotonta olla läsnä kummassakin yksikössä yhtä aikaa. Ja hyvin paljon työhöni kuuluu sellaista, etten ole lainkaan läsnä - en kummassakaan yksikössä. On kuin olisin rintamalla taistelemassa jonkun ja jonkin puolesta, mutta samaan aikaan kotirintamalla – siis koulussa -  ihmisten on vaikeaa ymmärtää käymääni sotaa.

Kotirintaman arkeen kaivataan isää, jotta arjesta selvittäisiin. Lisäksi tuntuu siltä, että tässäkin tapauksessa isä aina lupaa, mutta hyvin usein käy kuitenkin niin, että hän ei ehdi tai hän unohtaa.

Johtamistapani perustuu luottamukseen. Johdan asiantuntijoita, jotka osaavat asiansa. Kansainvälisesti tunnustetulle suomalaiselle koululle tämä on yleisesti hyvin tyypillistä: vapaus.

Se, että johtajana luottaa alaisiinsa ja vapauttaa alaisensa hyödyntämään osaamisensa. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, sitä ei koko työyhteisö koe kaikissa tilanteissa myönteisesti. Alainen voi kokea vapauden heitteille jätöksi: Rehtori laiminlyö minut.

Paljon puhutaan pedagogisen johtajan puolesta. Sellainen pyrin itsekin olemaan. Toisaalta rintamalla ollessani kuulen kuitenkin, että hyvin usein vahvan pedagogisen johtajan koulussa työntekijät kaipaavat vapautta. Minkä joku kokee vahvuutena, sen toinen näkee heikkoutena.

Jokaisella meistä on kuitenkin omat vahvuutemme. Nämä vahvuudet tulisi nähdä ja ne tulisi hyödyntää. Tämä koskee koko kouluyhteisöä. Koulun arjessa yksilön heikkoudet ja tekemänsä virheet saavat suhteessa liian suuren huomion.

Itse kukin meistä tulisi itse kunkin meistä taholta tulla niellyksi karvoineen. Jokainen tulisi hyväksyä sellaisena kuin hän on.

Toisaalta. Koko kouluyhteisön - niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin -  tulisi pyrkiä kehittymään sellaiseksi, että jokainen kokisi velvollisuudekseen puuttua, kun näkee toisen rikkovan lakia tai yhteisiä sopimuksia. Jaan mielelläni tämän velvollisuuden, vaikka ymmärrän, että se minulla esimiehenä ja rehtorina on ihan erityinen.

Tulisi sallia itselle virheet ja unohdukset. Kun ne itselle sallii, on helpompi sallia ne myös toiselle.

Omien virheideni hyväksyminen ei ole minulle helppoa.

Kello kolme aamuyöstä jostakin pamahti päähäni, että olin unohtanut järjestää 6b-luokalle sijaisen perjantaiksi, enkä – itse Helsingissä olleena – ollut tätä toteamassa, kun järjestelyjen perään koulussa kyseltiin.

Ei tullut enää uni. Olen todella pahoillani. 

Unohduksestani ylipääseminen on vaikeaa, koska olen erityisesti pyrkinyt parantamaan tapahtumien ja erityisjärjestelyjen ennakointia ja niihin liittyvää informaatiota niin oman työni kuin koko organisaatiomme osalta.

Jokainen meistä kuitenkin tekee parhaansa - niin rintamalla kuin kotonakin.

Minun tehtäväni on johdattaa joukot tuolle sillalle. Se on kaukana. Tällä kertaa – tässä tarinassamme - se ei kuitenkaan ole liian kaukana.