Hyvät Vasaramäen koulun seitsemänsien, kahdeksansien ja yhdeksänsien luokkien oppilaat.

Englantilainen rehtori vietti vapun jälkeen muutaman päivän Lehmuksen yksikössä varjostaen minua yrittäen saada selville, mikä on maailman parhaan koulun – niinhän suomalainen koulu on rankattu – salaisuus.

Eilen hain postista kirjatun kirjeen. Se oli Englannista. Siinä oli kiitoskirje tuolta kollegaltani ja jalkapalloseura Colchester United FC:n huivi. Olin otettu. Colchester United pelaa Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Päättyneellä kaudella se oli 20. kahdenkymmenen neljän  joukkueen sarjassa. Kotipeleihinsä se näytti keränneen keskimäärin 4000-5000 katsojaa.

Päätin laittaa huivin joksikin aikaa Opelini takaikkunalle. Niinhän ihmiset tekevät, kun haluavat ”tunnustaa väriä”.

Samassa autokatoksessa – naapurini bemarissa – on takaikkunalla Bayern Münchenin huivi ja pari seuran lippalakkia.

Mitä järkeä on liputtaa Colchester Unitedin puolesta, kun netistä saisi viikossa Bayernin huivin? Onhan selvää, että Bayern München on parempi kuin Colchester United.

Vai onko sittenkään? Asia ei ole ihan selvä – ei ainakaan, jos mielipidettä kysytään tuolta tuntemaan oppimaltani englantilaiselta rehtorilta. Tai 5862 katsojalta, jotka olivat todistamassa seuran viimeistä sarjasijoituksen kannalta ilmeisen merkityksetöntä kotiottelua Shrewsburyä vastaan.

Urheiluun liittyy ranking, sarjataulukot ja pistepörssit. Niiden perusteella tehdyt johtopäätökset saattavat olla hyvinkin vääriä.  Em. kahden seuran menestystä mitatteassa tulee esimerkiksi huomioida tilanne kauteen lähdettäessä ja kuinka paljon on käytössä rahaa.

Vielä huonommin ranking sopii koulujen vertailuun.

Lukuvuosi on taas päättymässä.

Huomenna lauantaina lukuvuoden 190 päivää on takana. Niin monta päivää – poissaolopäiväsi toki pois lukien – olet taas käynyt koulua.

Toivottavasti hyvää koulua.

Mitä mieltä sinä olet koulustasi?

Oletko tyytyväinen?

Tyytyväisyys on opittu tapa, hankittu taito. Se ei ilmaannu pudotessasi juuri oikeiden olosuhteiden keskelle.

Koulun muodostavat sen voimavarat: koulun oppilaat ja koulun aikuiset työntekijät. Kaikkea muuta voi kutsua koulun olosuhteiksi, joille ei aina voi mitään.

Siis kuitenkin itse vaikutat eniten siihen, viihdytkö täällä koulussa, teetkö työtä edellytystesi mukaisesti työn iloa kokien. Samalla sinun on muistettava, että se, mitä sanot ja teet ja miten toimit, on sangen merkityksellistä meille muille.

Hyvät 7.-8. luokkien oppilaat. Lukuvuoden päättymisen yhteydessä huomenna saatte lukuvuositodistuksen.

Jos todistuksesi arvosanat eivät vastaa sitä, mihin sinulla olisi mahdollisuus, muistutan, elokuussa alkaa taas uusi mahdollisuus. Me koulun aikuiset olemme valmiit tukemaan sinua, mutta emme voi tehdä asioita puolestasi.

Hyvät  yhdeksänsien luokkien oppilaat. Te saatte huomenna peruskoulun päättötodistuksen. Minulla on ilo ja kunnia olla siinä tilaisuudessa läsnä.

Tulevan illan käytän pohtiakseni, mitä teille siinä tilaisuudessa sanon.

Tämä on kaikille teille - koko Vasaramäen yläkoululle: Kiitos kuluneesta lukuvuodesta. On ollut hienoa olla Vasaramäen koulun rehtori tänäkin lukuvuonna. Hyvää kesää.

Rehtorin puhe yläkoulun kevätjuhlassa Syreenikujan yksikössä perjantaina 31.5.2013

 

Hyvät Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikön ja Kerttulin lukion Kupittaan yksikön työntekijät.

Kupittaan Yhteiskoulu perustettiin vuonna 1956 Turun Uusi Yhteiskoulu -nimisenä oppikouluna tyydyttämään suurten ikäluokkien koulutarvetta. Koulutalo Vasaramäen kaupunginosaan valmistui vuonna 1957. Ensimmäiset ylioppilaansa KYK sai vuonna 1963.


Peruskouluun siirtymisen myötä 1970-luvulla eriytyivät toisistaan Kupittaan koulu ja Kupittaan lukio, joskin kummankin koulun toiminta jatkui yhteisissä tiloissa, yhteisen henkilökunnan voimin – osittain opettajienkin opettaessa kummassakin koulussa.

4.4. 2009 Vasaramäen ja Kupittaan koulut yhdistettiin kehittämään ja toteuttamaan yhtenäistä perusope-tusta. Kupittaan koulukiinteistöä alettiin Vasaramäen koulun toiminnan osalta kutsua Syreenikujan yksiköksi.

Samoihin aikoihin käynnistettiin suunnitelmat Kupittaan ja Aurajoen lukioiden yhdistämiseksi. Käytännön ratkaisuksi löydettiin Kerttulin kansakoulu, josta tulisi muutostöiden jälkeen Kerttulin lukio.

Olemme nyt kokonaisen lukuvuoden eläneet tilanteessa, jossa Kupittaan lukio on lakkautettu ja tätä Kupittaan koulukiinteistöä on Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikön kanssa jakanut Kerttulin lukion Kupittaan yksikkö.

Lukuvuosi 2012-2013 on ihan muutamaa päivää vaille valmis. Tämä tilaisuus - koko henkilöstö kutsuttuna yhteen – on jokakeväinen traditio, mutta tällä kertaa tästä tilaisuudesta tekee poikkeuksellisen ainutkertaisen tietoisuus siitä, että viimeisen kerran kokoonnumme työn merkeissä yhteen: yläkoulun ja lukion henkilöstö.

Tähän lukuvuoteen lähtiessämme me Vasaramäen koulun opettajat pohdimme Kakskerran Sinapissa, miten me käytännössä edistäisimme edellisenä keväänä sopimiamme yhteisiä tavoitteitamme: oppilaiden osallistamista, yleisen, tehostetun ja erityisen tuen kehittämistä, it-osaamisen lisäämistä ja hyvinvointia.
Vaikka tavoitteitten tarkasteluun sen jälkeen ei koulun johdon toimesta riittävästi ole pystytty järjestämään aikaa, uskallan kyllä omana näkemyksenäni sanoa meidän kehittyneen kaikilla mainitsemillani osa-alueilla.


Oppilasparlamentti on ollut aktiivinen ja tuonut kummankin yksikön arkeen ehdotuksia toimiviksi käytän-teiksi. Tukioppilaat ovat olleet aktiivisia ja toiminta on ollut hyvin johdettua.

Yleisen tuen kehittäminen luokkaopetustilanteessa on valtava haaste. Tehostetun ja erityisen tuen järjestelyt ovat sittenkin helpommin järjestettävissä, jos kohta vakavasti käyttäytymisellään oirehtivaa nuorta on kovin vaikea integroida yleisopetuksen kouluun. Pienryhmäopettajien ja laaja-alaisen erityisopettajan työnjakoa kehitettäessä ollaan hyvällä tiellä – palaset alkavat loksahtaa paikoilleen.

It-osaamisen kehittämistavoite on näkynyt vähintäänkin siinä, että huolimatta prosentin säästötavoitteesta opettajia on rohkaistu osallistumaan erilaisiin TOP-keskuksen järjestämiin koulutuksiin ja työpajoihin.

Hyvinvoinnin edistäminen on sangen monisyinen tavoite. Koulussa oppilaiden hyvinvointi edistää koulun aikuisten hyvinvointia ja koulun aikuisten hyvinvointi edistää oppilaiden hyvinvointia. Yksittäiset hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävät tapahtumat ovat olleet hyviä, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin työn hyvä organisointi, osallisuuden tunne, tasapuolisuus, oikein mitoitetut tavoitteet, riittävät haasteet ja hyvä järjestys.
Noiden hyvinvoinnin edellytysten saavuttamiseksi ei tämä lukuvuosi kaikilta osin riittänyt. Tarvitaan ainakin tuo tuleva, jonka suunnittelu on vielä kesken.

Paljon on ehditty jo yhdessä sopia. Tavoitteemme ovat yhteisten sopimusten laatiminen ja niistä kiinnipitäminen, hyvät käytöstavat ja arvioinnin kehittäminen. Näiden suhteen saavuttamamme edistys lisää taatusti hyvinvointia.

Hyvät Opettajat. Hyvä muu henkilökunta.
Kiitoksia kuluneesta lukuvuodesta. Voimia jäljellä oleviin tämän lukuvuoden työpäiviinne. Hyvää kesää!


Kupittaan koulutalossa tiistaina 28.5.2013


Jyrki Välimäki, rehtori

Taking Chances! 6.-11.4.2013 Arnhem, Hollanti

Osallistuin 6.-11. 4. 2013 Arnhemissä Hollannissa EU:n Youth in Action -ohjelman alaiseen koulutukseen, jonka nimenä oli "Taking Chances!" Kiinnostuin tästä koulutuksesta, kun sitä koskeva tiedote alkoi seuraavilla kysymyksillä:

Do you dare to take a chance, or do you wait for it to come? Uskallatko sinä tarttua tilaisuuteen, vai jäätkö vielä odottamaan?
Do your young people know what they want, and dare to take initiative? Tietävätkö nuoret, joiden kanssa teet töitä, mitä he tulevaisuudestaan haluavat ja uskaltavatko he olla tämän suhteen oma-aloitteisia?
Do you know how to inspire your young people to do more than they ever thought they could? Tiedätkö, miten saat nuoret, joiden kanssa teet töitä, tekemään enemmän kuin mihin he ikinä kuvittelivat pystyvänsä?

Vasaramäen koulussa  käynnistyy elokuussa 2013 perusopetuksen lisäopetus niille peruskoulun jo päättäneille nuorille, jotka eivät onnistu yhteisvalinnassa saavuttamaan jatko-opintopaikkaa tai jotka jatko-opintopaikan saatuaan ja opiskelun aloitettuaan hyvin nopeasti putoavat tai pudottautuvat kelkasta.

Perusopetus edustaa formaalia opetusta. On selvää, että jos yhdeksän vuoden aikana formaalin opetuksen metodit eivät tuota riittäviä tuloksia, tarvitaan tueksi vaihtoehtoisia menetelmiä.
Youth in Action -ohjelma edustaa non-formaalia opetusta. Formaalin opetuksen lailla se on tavoitteisiin perustuvaa, mutta keskeistä siinä on se, että tavoitteet asettaa oppijalle oppija itse. Näin ei aina ole formaalissa opetuksessa.

Lisäopetusryhmämme tulee olemaan YsiPlus-ryhmä. Sen opetuksessa ja ohjauksessa tullaan siis kouluopetusta ja työpaikoilla oppimista täydentämään non-formaalin opetuksen periaattein ja metodein. Ryhmälle tarjotaan mm. mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa ryhmätapaaminen unkarilaisen nuorten ryhmän kanssa kevätlukukaudella 2014.

Tartuin siis haasteeseen YsiPlus-ryhmäämme ajatellen. Ilokseni huomasin pian, että olin tullut valituksi kahdenkymmenen kurssilaisen ryhmään yli kahdestasadasta hakijasta. Kurssilla olivat edustettuina seuraavat maat: Englanti, Espanja, Hollanti, Islanti, Malta, Portugali, Puola, Romania, Turkki ja Unkari. Kouluttajina toimivat Baud Vandenbemden Belgiasta ja Femke Gordijn Hollannista.

Kurssille etukäteen asetetuista tavoitteista katsoin itselleni tärkeimmiksi tavoitteen oppia erilaisia tapoja kehittää nuorissa osaamista ja asennetta olla aloitteellinen ja yritteliäs oman elämänsä suhteen. Myös tavoite lisätä tietämystäni tuon pyrkimyksen taustalla olevista teorioista oli minulle tärkeä. Ja tottakai - kaiken tämä halusin voivani tuoda kurssin jälkeen arjen toimintaamme mukaan.

Etukäteen kurssin ohjelmaan tutustuessani en osannut nähdä, että se oli suunniteltu etenemään kuin tarina, jolla oli alku ja loppu ja jonka erilaisista jatko-osista sitten meistä itse kukin olisi vastuussa. Kaikki ohjelman osaset jollain lailla liittyivät toisiinsa; toinen toistaan täydentäen ja merkityksen tuoden.

Mm. Draamakolmioon ( Drama triangle ) ihmisen käyttäytymistä selittävänä mallina palattiin toistuvasti. Yksilö toimii eri tilanteissa joko syyttäjän ( persecutor ), uhrin( victim ) tai pelastajan ( rescuer ) roolissa. Kullekin roolille on olemassa ominainen refleksi ( reflect ) ja toimintamalli ( pattern ). Oli tosi avartavaa sijoittaa itseään eri rooleihin.

Koulutuspäiviä oli neljä. Käytetyt työtavat olivat yhteistoiminnallisia ja sellaisia, että jo niiden oppiminen tukee minua tavoitteessani tuoda non-formaali oppiminen osaksi koulun arkea.

Koulutus alkoi peruskäsitteitten initiative ( = aloitteellisuus ) ja entrepreneurship ( = yrittäjyys ) avamisella ja keskustelulla jokaisen osallistujan ammatillisista kokemuksista ja suhteesta noihin käsitteisiin.
Ensimmäinen koulutuspäivä päättyi Organisational market with taste -tapahtumaan, jossa jokainen sai esitellä omaa organisaatiotaan: minä Vasaramäen koulua ja Vasaran Pauketta, mutta ennen kaikkea YsiPlus-suunnitelmaamme.

Toisena koulutuspäivänä saimme kuulla kolmea vierasta, joilla oli kokemusta joko siitä, miten "otetaan itseä niskasta kiinni" tai miten saadaan nuoret ottamaan itseään niskasta kiinni ja ryhtymään oman elämänsä "kuskin paikalle". Nämä esimerkit inspiroivat minua kovin!

Iltapäivällä oli varsin mielenkiintoinen vierailu nuorisokeskus Creoniin, jonka toiminnan esittelystä vastasivat pääosin nuoret itse. Keskuksen toiminta perustui nuorten toimintaan vapaaehtoistyöntekijöinä. Moni toimi keskuksessa myös siksi, että työ siellä kuului heidän  perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen. Työssäoppiminen tuntui muutoinkin olevan peruskoulun jälkeisissä oppilaitoksissa huomattavasti laajempaa kuin meillä.

Kolmantena koulutuspäivänä perehdyimme Youth in Action -ohjelman tarjoamiin mahdollisuuksiin. Lähtökohtana tulee toimintaan lähdettäessä olla nuorten tarpeet  eli se, mitä he toiminnalta itse odottavat.

Kurssin teemaa käsiteltiin kolmella tasolla: yksilön, hänen organisaationsa ja yhteiskunnan tasolla.
Yrittäjyyteen perehtyminen omalla henkilökohtaisella tasolla oli mielenkiintoista. Perehdyttiin kunkin sisäisiin voimavaroihin ja yksilön valintoja ohjaaviin mekanismeihin.

Kukin osallistuja sai esittää oman mahdollisen hankeideansa. Mikäli se herätti muussa ryhmässä kiinnostusta, muodostettiin työpareja tai työryhmiä. Myös yksin oli mahdollista jatkaa oman hankesuunnitelmansa työstämistä.

Viimeisenä koulutuspäivänä sanan mukaisesti käärittiin hihat ja valmisteltiin yhteistyöhankkeita. Omat ajatukseni herättivät monella taholla kiinnostusta. Toisaalta itse kiinnostuin useastakin mahdollisuudesta yhteistyöhön. Kuitenkin konkreettiseen työhön ryhdyin unkarilaisen Áronin kanssa. Yhteistyöhankkeeseemme viittaan jo yllä. Tavoitteena on siis ryhmätapaaminen, jota varten haemme rahoitusta Youth in Action -ohjelmasta 1.10.2013 päättyvässä haussa.

Olen tyytyväinen omaan panokseeni kurssille osallistujana. Löysin paikkani ryhmässä. Uskalsin ja sain olla oma itseni. Ryhmässä oli hyvä ilmapiiri, minkä luomisessa kokeneilla kouluttajilla oli myös oma - isokin - merkityksensä. He taitavasti huomioivat jokaisen, olivat joustavia, mutta kuitenkin erittäin fiksusti pitivät ryhmän focuksen oikeissa asioissa.

Tämä on raportti Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskukselle CIMOlle.

Jyrki Välimäki

puheenjohtaja
Vasaran Pauke ry

rehtori
Vasaramäen koulu

Orkesteri

Önssiryhmään kuuluminen on eräänlaista partion kiltatoimintaa. Joukko partiopoikalippukunta Tornikotkien entisiä aktiivijäseniä pyrkii saamaan itsensä ja ryhmän kokoon muutaman kerran vuodessa - siinä välillä onnistuen, välillä epäonnistuen. Ryhmän nimi viittaa Paraisilla sijaitsevaan Önsholman saareen, joka suurelta osin oli vuokrattuna lippukuntamme käyttöön ryhmän ollessa miehuusiän kynnyksellä - joidenkin ollessa astunut jo kynnyksen yli.

Lauantaina 13.4.2013 ryhmä taas onnistui kokoamaan itsensä varsin hyvin. Meitä oli kahdeksan vanhaa tornikotkaa, joista moni oli mukana avecinsa kanssa. Kokoonnuimme juhlimaan sitä, että kahdelle meistä, Nöpölle ja Hannekselle, 60-vuotispäivä on tullut ajankohtaiseksi.

Ryhmän keski-iästä en tiedä, mutta jotakin kertoo se, että olen  ryhmän nuorin.

Kokoonnuimme Linnateatteriin iltapalalle ja jazz-konserttiin. Tiedossa oli Dalindéo-yhtyeen konsertti.

Kuva on Dalindéon www-sivustolta.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen kotonani yhtyeen uusinta levyä Kallio.  Ostin sen keikan yhteydessä. Suosittelen levyä. Joskin vielä enemmän suosittelen menemistä yhtyeen keikalle. 

Dalindéossa Valtteri Laurell Pöyhönen vastaa kappaleiden sävellyksestä. Hän soittaa kitaraa. Jose Mäenpää soittaa trumpettia. Pope Puolitaival soittaa saksofonia, Pekka Lehto kontrabassoa, Jaska Lukkarinen rumpuja ja Rasmus Pailos muita lyömäsoittimia.

Oli vaikuttavaa seurata, miten yhteistyö sujui heidän välillään kappaleiden aikana. Oli vaikuttavaa havaita, miten jokaiselle annettiin tilaa ja mahdollisuus nousta esiin - kuitenkin keräten aploodit "yhteiseen laariin". Välittömyys ja tekemisen ilo välittyi yleisöön, mikä teki tilaisuuteen osallistumisesta erityisen nautinnon.

Niin - voidaan puhua osallistumisesta.

Organisaatioita ja niiden johtamista verrataan usein orkesteriin ja sen johtamiseen. Vertaus on kulunut, mutta osuva ja ajankohtainen.

Minusta asiat ovat koulussani hyvällä tolalla, kun tarkastelen sitä asiantuntijayhteisönä, jota johdan. Kuitenkin. Dalindéo inspiroi minut pohtimaan, miten saada orkesterini ottamaan rohkeasti vastaan sävellykseni ja uskaltamaan tuoda niistä kuhunkin mukaan kunkin  orkesterin jäsenen oma osaaminen.

Koulun puuttuva rengas?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt opetuksen järjestäjille 23 miljoonaa euroa erityisavustusta koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin vuosille 2013-2014.


Koulujen välistä tasa-arvoa lisääviin toimenpiteisiin suunnattua valtionavustusta Turku sai 2 237182 euroa, mikä on 81,7 % haetusta.

Vasaramäen yläkouluun tätä avustusta myönnettiin 93082 euroa.
Vasaramäen koulu aikoo käyttää tämän rahan toisaalta palkkaamalla yhden erityisopettajan lisää Syreenikujan yksikköön, toisaalta rekrytoimalla aivan uuden työntekijän mukaan koulun arkeen palkkaamalla kouluyhteisöohjaajan. Oikean henkilön rekrytointi on juuri käynnistynyt!

Kouluyhteisöohjaaja on nuorten kohtaaja. Hänen tehtävänsä on kuunnella nuoria. Hän on koulun oma nuorisotyöntekijä. Tavoitteena on nuorten elämänhallinan tukeminen sekä sosiaalinen ja psyykkinen vahvistaminen. Hän toimii kiinteässä yhteistyössä koulukuraattorin kanssa. Hän on opilashuoltotyöryhmän ulkopuolinen jäsen.

Kouluyhteisöohjaajalla on mahdollisuus muodostaa nuoresta kokonaisvaltainen kuva rakentamalla yhteistyötä kaupungin liikunta-, nuoriso- ja sosiaalipalvelujen kanssa.

Kouluyhteisöohjaaja hyödyntää työssään sosiaalista mediaa. Toisaalta hän myös kertoo nuorille sosiaalisen median vaaroista.

Koulun arjessa tämä henkilö kehittää erilaisin toimenpitein koulun yhteisöllisyyttä ja nuorten osallistamista. Hän ohjaa tukioppilaita ja oppilaskuntaa. Hän aktivoi välitunteja. Hän kehittää yhteistyössä Katerinkin kanssa iltapäivän välipalaa. Hän koordinoi oppintuntien jälkeistä kerhotoimintaa.

Kouluyhteisöohjaajalla on toimistonsa Syreenissä. Siellä hän voi tavata koulun oppilaita ja koulun ulkopuolisia yhteistyökumppaneitaan. Tärkeimpiä kohtaamispaikkoja hänelle kuitenkin ovat koulun aulat ja käytävät.

Sopiva koulutus kouluyhteisöohjaajalle on esimerkiksi sosionomin koulutus. Sosionomeja koulutetaan mm. Turun AMK:n Ruiskadun yksikössä - ihan Vasaramäen koulun naapurissa. Koulutus on toki tärkeä, mutta tärkeintä on löytää oikea tyyppi.

Minusta tuntuu siltä, että olen nyt löytämässä sen nyky-yläkoulun puuttuvan renkaan!

"Peruna on pyöreä, peruna on soikea...

Peruna  on ruoka ihan oikea..." Muistattehan tämä perunan promo-biisin? Sitä taitaa olla aikaa, kun sitä viimeksi hyräiltiin. Tämän päivän koululaisilta se on tainnut mennä kerrassaan ohi.

Meillä on ruokalistalla - niin Lehmuksen Kokkikukossa kuin Syreenin ruokalassakin - aika usein kuorimattomia perunoita. Syy siihen lienee toisaalta taloudellinen, toisaalta kasvatuksellinen: On hyvä, jos lapsi osaa kuoria perunan.  Syy kuoriperuniin saattaa hyvin olla myös terveydellinen. Itse ainakin olen kuullut puhuttavan kuinka kuorimattomassa perunassa on kuorittuun verrattuna enemmän jäljellä terveellisiä ravintoaineita.

Nyt on kuitenkin niin, että lapset ja nuoret jättävät hyvin usein kuoriperunat kokonaan ottamatta, jos vain aikuisen valvova silmä pettää. Toisaalta on myös hyvin tavallista, että lopuksi peruna päätyy koskemattomana jäteastiaan.

On toki oppilaita, jotka kuorivat perunansa ja syövät sen. On myös oppilaita, jotka syövät perunansa kuorineen.

Mitä meidän nyt pitäisi tehdä? Sallimmeko sen, että perunapiste ohitetaan? Vaadimmeko, että perunaa on otettava, mutta sen saa viedä jäteastiaan? Hyväksymmekö sen, ettei lasten tule osata tai viitsiä kuoria perunaa ja minä rehtorina alan vaatia ruokalistalle kuorittuja perunoita?

Miten oppilaiden vanhemmat tämän näkevät?

Miten välttää pakkaspaniikki?

Pakkasaamuna voi iskeä paniikki. Lapsen lukujärjestys kertoo, että koulupäivän ohjelmaan kuuluu liikuntaa. Jääkaapin oveen magneetilla kiinnitetystä ohjelmasta on luettavissa, että on ulkoliikuntaa.

Onko sitä ulkoliikuntaa, kun on näin kylmä? -Otetaanko ne luistimet mukaan vai ei? Meidän lapsi ei kyllä näin kylmällä ilmalla luistele! Taidan soittaa opettajalle ja kertoa, mitä meidän mittari tänä aamuna näytti...

Miten tämä kiusallinen aamuinen vatvominen voidaan välttää?

On välttämätöntä, että kotona tiedostetaan, millainen ilma on ulkona. Sataako? Tuuleeko? Onko kylmä? Tämä on tärkeää, jotta oppilasta osataan tarvittaessa ohjata pukeutumaan oikein.

Mitä tulee liikunnan opetukseen,  on hyvä, jos luotetaan opettajan kykyyn arvioida tilanne. Siksi ohjeemme on tämä: Varustaudutaan liikuntatunnille siten kuin on etukäteen sovittu! Mikäli kotona tuntuu ilmeiseltä, että sää ei salli ulkoliikuntaa, vaikka sitä olisi ohjelmassa, on hyvä ottaa ulkoliikuntavälineiden lisäksi mukaan sisäliikuntavälineet.

Tilanne on melko hankala koulussa, kun on yksi opettaja ja hänellä liikuntaryhmä, jossa osa oppilaista on vanhempineen aamulla arvioinut sään ulkoliikunnalle sopimattomaksi ja osa taas on kantanut ulkolikuntavälineet mukanaan ja on valmis hommiin.

Liikuntaryhmiä on monta. Meillä  Vasaramäen koulussa niitä on liikuntalinjamme johdosta vieläkin useampi. Lisäksi liikuntatunteja on enemmän kuin muissa kouluissa. Ja kuitenkin vain yksi liikuntasali Lehmuksessa, kaksi Syreenissä. Tästäkin johtuen - myönnettäköön - emme kovin herkästi ole viemässä ulos suunniteltua liikunnan tuntia sisätiloihin, joita ei ole vapaana. 

Perjantaina muutama oppilas tuli aamulla kovin tuohtuneena luokseni:"Ei kai vain tarvitse tällä pakkasella mennä välitunnilla ulos?"

Välitunnit vietettiin perjantainakin ulkona. Opettajien kesken päätettiin pohtia, miten toimitaan ns. pitkän välitunnin suhteen. Päätettiin ensin seurata ulkolämpötilan mahdollista muutosta ja ennen kaikkea sitä, liittyykö pakkaseen esimerkiksi pureva viima, joka usein saa vain muutaman asteen pakkasen tuntumaan sietämättömän kylmältä.

Kun katsoin ulos Lehmuksen välituntipihalle, näytti siltä, että toimintaa riitti ja kova pakkanen - myönnettäköön: sitä se oli - ei näkynyt lasten olemuksessa.

Välituntien vietto ulkona on tärkeää. Kun lapsi liikkuu ulkona kolme normaalia vältuntia päivässä, hän on liikkunut yhden ylimääräisen liikuntatunnin verran. Eri oppiaineiden opiskelun kannalta on välttämätöntä, että välillä käydään ulkona.

Syreenissä yläkoulun oppilasparlamentin ehdotuksesta tosin kokeillaan nyt kahden välitunnin viettoa sisätiloissa - tosin uloskin saa mennä: Ruokavälitunnilla oppilaat ovat tarkoituksella venyttäneet ruokasalissa oloaan, jottei tarvitse mennä ulos. Nyt voi siirtyä ala- tai kelloaulaan ja tehdä tilaa ruokasaliin niille, jotka ovat vielä tulossa lounaalle. Välipalan myynnin yhteydessä klo 13 oppilaat ovat kerääntyneet ruokasaliin, vaikka eivät olisikaan tulleet välipalalle. Nyt voi jäädä ala- tai kelloaulaan ja välipalalle ruokasaliin menevät vain ne, joilla siihen todella on aikomus.

Vasaramäen koulu kiinnostaa

Kuva: Lauri Lehtinen

Neljännen luokan oppilaat olivat tänään tohkeissaan. Välitunnilla oli koulun pihalla nähty kuulemma lumikko. Oppilaat olivat aika lailla varmoja siitä, että kyseessä oli juuri lumikko.
Lauri oli onnistunut saamaan vieraasta kuvankin. Pyysin Lauria lähettämään sen minulle - tätä blogiani varten.

Ei kovinkaan jokapäiväinen havainto.

Lumikko on Euroopan pienin näätäeläin. Lumikon koko vaihtelee suuresti, riippuen sen maantieteellisestä asuinalueesta. Suomessa tavattava lumikko on kooltaan pienempi, kuin etelämpänä elävä, ja sitä sanotaankin tyypiltään pikkulumikoksi. Se on talvella kokonaan valkoinen - eräillä yksilöillä voi joskus olla jäljellä laikkuja ruskeasta kesäturkista. Se on maailman pienin petoeläin. Suurin maapeto, jääkarhu - voi olla 23 000 kertaa sitä suurempi. Uroksen pituus on 16 - 17 cm, naaraan 14 - 15 cm.Uroksen keskipaino on 50 - 55 g. Uros voi painaa enimmillään 80 g. Naaraan keskipaino on 35 - 40 g.

Itse muistan kerran Vaasassa koirani Romeon kanssa nähneeni, kuinka ikäänkuin valkoinen sikaari juoksi polun poikki - pidin sitä lumikkona. Se oli mielestäni kuvan eläintä huomattavasti pienempi...
Viime viikon keskiviikkona järjestettiin eskarilasten vanhemmille Kouluun elokuussa 2013 -tilaisuus. Väkeä oli Kokkikukon täydeltä.Samaan aikaan vasta remontoidussa Lehmuksen auditoriossa esiteltiin alakoulun liikuntalinjaa. Torstaina 17.1.  klo 18.30 on yläkoulumme esittelytilaisuus Syreenin kelloaulassa. Odotettavissa on paljon kuuljoita.

Tätä pihalla piipahtanutta pientä näätäeläintäkin tuntui koulumme kovasti kiinnostavan.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaako?

Kuva: Lehtikuva

Nuorilla Leijonilla oli tavoitteena maailmanmestaruus, kun joukkue lähti vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin Ufaa Venäjälle. Juuri tavoitteessaan joukkue onnistuikin, joskin tavoite jäi saavuttamatta. Hyvin harvoin kuitenkin on niin, kuten vanha sananlasku sanoo, että "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Nytkään ei voida sanoa niin käyneen.

Jos kuuseen ei kurkota, ei pääse edes katajaan.

Pitää voida asettaa itselleen riittävän haastava tavoite, jonka saavuttaminen on mahdollista, jos tekee parhaansa. Muunlaisilla tavoitteilla ei ole merkitystä ja ilman tavoitteita on mahdotonta saada kaikki yksilön piilevät voimavarat käyttöön.

Miksi tavoitetta ei saavutettu? En tiedä.

Suomalaista koulua arvioitaessa tunnustetaan osaaminen, mutta tutkimustulokset toisaalta osoittavat, että lapset ja nuoret eivät viihdy koulussa. Kouluviihtyvyys on yksi negatiivisista koulu-alkuisista uudissanoista ja tarkoittaa käytänössä kouluviihtymättömyyttä.

Jääkiekkoa pelataan kaukalossa. On myös joukko kaukalo-alkuisia uudisanoja, eikä mikään estä keksimästä uusia: Mielestäni MM-turnauksen alkusarjan otteluissa Suomen joukkueesta jollain lailla huokui vastustajiin verrattuna tietty kaukaloviihtymättömyys. Yksittäiset pelaajat eivät juuri olemuksellaan viestittäneet, että pelaaminen olisi ollut "kivaa". Se, että vaikuttiko tämä suoritukseen vai suoritus tähän, on epäselvää.

Suorituksen ja "fiiliksen" suhde koulutyössä on yhtä lailla sangen epäselvä, mutta erittäin merkityksellinen.

Jotenkin tuntui, että joukkueen valmennusjohto uskoi pelin vielä aukeavan. Näin ei kuitenkaan käynyt riittävässä määrin, eikä riittävän varhaisessa vaiheessa turnausta.

Koululla on opetussuunnitelmansa ja jääkiekkojoukkueen valmentajalla fläppitaulunsa.

Mikä on psyykkisen valmennuksen tila suomalaisessa joukkueurheilussa? Miten ihmisten johtamista opiskellaan osana valmentajakoulutusta? Onko koulutus ylipäätään valmentajille pakollista? Vai riittääkö kokemus pelaajana ja valmennettava olemisesta?

Jos näin on, saadut mallit eivät välttämättä tue modernia valmennusta, jossa osaava psykologinen valmennus ja vuorovaikutustaidot lienevät onnistuneen lopputuloksen kannalta erittäin tärkeitä.

Näin on myös opettajan ammatissa. 20 vuotta sitten hankittu koulutus ei millään voi enää riittää. Tarvitaan täydennyskoulutusta. Toisaalta tuorekaan opettajankoulutus ei riitä, ellei oppeja sisäistä. Tähän voi olla avuksi arkinen opettajan työ, jolloin opiskellut asiat saavat merkityksen.

Hyvää Joulua - jos ei tavata!

"Ystävä hyvä, relaa jo vähän,
pysähdy vaikkapa hetkeksi tähän.
Jouluna turha on hössöttää suotta,
sitähän ehtii pitkin vuotta.
Teetpä Sinä sitten sitä tai tätä,
joulun aika ei tulematta jätä.
Unohda siis turhat kiireet ja juoksut,
istahda nauttimaan tunnelmat tuoksut.
Jouluna voit nähdä sen, hetken kauniin sinisen,
silloin voit kuulla laulun tuulen,
jossa on sävel rakkauden suuren."


Löysin tämän runon Positiivarit-sivustolta. Kiitos Airi K.:lle, joka runon sinne oli lähettänyt. Airin runo johdattaa meidät joulun viettoon kannustaen meitä pysähtymään, tarttumaan hetkeen - vaikkapa siihen siniseen.

Takanamme on välillä aika raskaaltakin tuntunut syyslukukausi. Tuen portaiden kiipeäminen pyrkimyksenä löytää käyttöömme saamistamme  resursseista oikeanlainen ja riittävä tuki oppilaalle ja hänta oppimaan saattaville opettajille, on ollut osin kohtuuttomasti voimia vievää ja turhauttavaa.

Näin lukukauden päättyessä voimme kuitenkin todeta onnistuneemme monen kohdalla omin avuin - emme kuitenkaan yksin. Monen kohdalla taas olemme onnistuneet yhdessä opetus- ja kasvatusviraston ja yhteistyökoulujemme kanssa.

Lehmuksen yksikkö on työskennellyt kahden osittain samanaikaisen remontin keskellä. Piha- ja salaojaremontti jatkui pitkälle syksyyn ja rakennuksen ns. nivelosan remontti on kestänyt aivan viime päiviin. Nämä tilat ovat koko yhtenäiskoulun käyttöön. Auditorio on kaunis. Vaikka se henkiikin 50-lukua, se on tekniseltä varustukseltaan moderni ja toivottaa oppilaat ja opettajat tervetulleiksi. Kuvataideluokka - alkuperäiseltä nimeltään laulusali - on moderni monitoimitila.

Syreenin yksikössä tämä perinteinen joulun alla vietettävä kahvihetki on viimeinen, jonka yläkoulun ja lukion opettajat voivat viettää yhdessä lukion siirtyessä tämän lukuvuoden jälkeen Kerttulin koulukiinteistöön. Päätimme käyttää tämän mahdollisuuden. Siksi kummassakin yksikössä on oma tilaisuutensa.

Käytimme runsaasti aikaa yhteisten tavoitteittemme pohdintaan niin viime kevään koulutuspäivänä kuin elokuussa taas yhteen kokoontuessamme. Koen epäonnistuneeni rehtorina siinä, että tietoinen työskentely näiden tavoitteiden eteen ei ole sen jälkeen ollut riittävää. Työskentelylle olisi pitänyt raivata tilaa ja aikaa. Näin tulen tekemään kevätlukukauden käynnistyttyä.

Olemme syyslukukaudella olleet mukana monessa hankkeessa. Hankkeissa mukana oleminen on koulun edunvalvontaa - niin oppilaiden kuin henkilökunnankin. Ajalle ominaista on, että resursseja ohjataan kouluille hankkeiden välityksellä.

Manitsen tässä vain kansainväliset hankkeemme.

Alakoulu on mukana eurooppalaisessa Comenius-kouluhankkeessa, jonka teemana on
Fit, fair and successful. Hanke varsinaisesti käynnistyi marraskuussa hankekoulujen edustajien ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa Hernessä, Saksassa.
Koko koulu on ollut aktiivisesti mukana Turun ja Tallinnan yhteisessä Safe and active schoolday -hankkeessa, joka päättyy vuoden 2012 mukana.

Näiden hankkeiden lisäksi meillä on ollut runsaasti muuta kansainvälistä toimintaa.Olemme saaneet vieraita muista maista ja opettajista Aino Holmén ja Annina Stenvall ovat osallistuneet Comenius-ohjelman alla eurooppalaiselle täydennyskoulutuskurssille lokakuussa Portugalissa. Itse osallistuin Youth in Action -ohjelman alaiseen valmennukseen Puolassa lokakuussa. 

Yläkoulussa on valmisteltu 9+ -lisäluokkatoiminnalle opetussuunnitelmaa. Tämä työ jatkuu kevätlukukauden aikana ja tässä vaiheessa suunnitteluprosessiin on tarkoitus saada mukaan entistä useampi koulumme opettajakunnasta. Toiminta käynnistyy lukuvuonna 2013-2014.

Alakoulun liikuntalinjalla liikuntaa opettavat ja yläkoulun liikunnan opettajat ovat aktiivisesti syyslukukauden aikana pyrkineet yksiköittäin yhdessä pohtien kehittämään liikuntalinjaamme. Tämä työ on tuottanut tulosta. Olemme hyvin valmistautuneet, kun vuodenvaihteen jälkeen tulee herättää kiinnostus kohderyhmissämme ja esitellä linjamme tavoitteet ja toimintatavat.

Liikuntalinja on erityispiirteemme. Kuitenkin haluamme olla se lähikoulu, johon vanhemmat lapsensa mielellään laskevat, vaikka lapsi ei liikuntalinjalle pyrkisikään. Haluamme olla turvallinen, monipuolista ja laadukasta perusopetusta tarjoava koulu. Tämä tulee olemaan viestimme tiedotustilaisuuksissamme  tammikuussa - niin esiopetusikäisten vanhemmille kuin kuudensien luokkienkin vanhemmille.

Haluan kiittää koko koulun henkilökuntaa kuluneesta syyslukukaudesta. Kiitoksen ansaitsevat yhtä lailla oppilaat ja heidän vanhempansa.  Lisäksi Lehmuksen yksikön puolesta haluan välittää erityiskiitokset kaikille teille, jotka olette huolehtineet siitä, että Vasaramäen koulutalon vaiheittainen peruskorjaus on taas menestyksekkäästi edennyt - samalla toivoen, että kaupungin talous sallisi sen, että peruskorjaus saatetaan loppuun.

Lopuksi. Kuten meillä turkulaisilla on tapana sanoa:"Hyvää Joulua, jos ei tavata."

Jyrki Välimäki
rehtori

Puhe Vasaramäen koulun henkilökunnan ja koulun yhteistyötahojen edustajien yhteisessä joulukahvitilaisuudessa Syreenissä 19.12. ja Lehmuksessa 20.12.2012