Hyvät pian peruskoulunne päättävät Vasaramäen koulun oppilaat.

Tätä kirjoittaessani Maikkarin Tulosruutu kertoo, että vaikka maalivahti Antti Niemi on yksi kolmesta ehdokkaasta kauden parhaalle maalivahdille jaettavaan Vezina Trophyyn, hänen joukkueensa San Jose Sharks hävisi ratkaisevan ottelun Los Angeles Kingsille ja putosi jatkosta.

Olen aiemminkin vastaavassa tilanteessa verrannut yläkoulua jääkiekko-otteluun; kumpikin yleensä kestää kolme erää – yläkoulu peruskoulun seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan.

Nyt on päättymässä ottelu, jonka sankarit – siis voittanut joukkue – olette te, ysit.

Monen teistä osalta peli on edennyt tasaisesti. Jonkun kohdalla – pelin kulkua muistellessa – voi havaita epätasaisuutta tekemisessä; on ollut hyviä jaksoja ja vähän heikompia.  

Moni on osannut laittaa likoon kaiken osaamisensa, oppinut lisää – jopa ylittänyt itsensä. On koettu valtava määrä huippusuorituksia ja työn iloa!

On myös todennäköistä, että jotkut teistä kokevat jossain pelin osa-alueella epäonnistuneensa. Monet voivat kokea, että olisi sittenkin ollut vielä mahdollisuus henkilökohtaisesti parempaan tulokseen.

Kukaan teistä ei kuitenkaan putoa jatkosta. Suomen hallitus on päättänyt nuorisotakuusta.  Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan.

Vasaramäen koulu mm. tarjoaa osittain nuorisotakuunkin innoittamana jatkoerän kymmenestä kahteenkymmenelle peruskoulunsa päättäneelle, jotka ovat jäädä ilman jatkokoulutuspaikkaa. Tämä YsiPlus-toiminta käynnistyy elo-syyskuussa. Kerromme mielellämme tästä lisäopetuksesta siitä kiinnostuneille lisää.

Hyvät ihan kohta peruskoulunne päättävät nuoret.

Me jääkiekkojoukkueen johtoon, valmennukseen ja huoltoon rinnastettavissa olevat koulun aikuiset työtekijät olemme pyrkineet tukemaan teitä kaikin tavoin, mutta sääntöjen mukaan itse peliin emme ole voineet osallistua. Se on ollut teidän juttunne. 

Olen joukkueen johtajana ylpeä teistä!

Toivotan teille sydämestäni Onnea.

Onnea? Niin. Mitä se on ja miten sen saavuttaa?

Albert Schweitzer oli saksalais-ranskalainen teologi, muusikko, musiikkitieteilijä, filosofi ja lääkäri. Hänelle myönnettiin vuoden 1952 Nobelin rauhanpalkinto.

Schweitzer työskenteli suuren osan elämästään Afrikassa Lambarénéssa, nykyisen Gabonin alueella. Yhdessä sairaanhoitaja-vaimonsa kanssa hän pyöritti pienen lähetysaseman sairaalaa, jota hän rahoitti ensin itse ja myöhemmin lahjoitusvaroilla. Sairaalassa hoidettiin spitaalisia ja unitaudin vaivaamia.

 

Hyvät Vasaramäen koulun seitsemänsien, kahdeksansien ja yhdeksänsien luokkien oppilaat.

Englantilainen rehtori vietti vapun jälkeen muutaman päivän Lehmuksen yksikössä varjostaen minua yrittäen saada selville, mikä on maailman parhaan koulun – niinhän suomalainen koulu on rankattu – salaisuus.

Eilen hain postista kirjatun kirjeen. Se oli Englannista. Siinä oli kiitoskirje tuolta kollegaltani ja jalkapalloseura Colchester United FC:n huivi. Olin otettu. Colchester United pelaa Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Päättyneellä kaudella se oli 20. kahdenkymmenen neljän  joukkueen sarjassa. Kotipeleihinsä se näytti keränneen keskimäärin 4000-5000 katsojaa.

Päätin laittaa huivin joksikin aikaa Opelini takaikkunalle. Niinhän ihmiset tekevät, kun haluavat ”tunnustaa väriä”.

Samassa autokatoksessa – naapurini bemarissa – on takaikkunalla Bayern Münchenin huivi ja pari seuran lippalakkia.

Mitä järkeä on liputtaa Colchester Unitedin puolesta, kun netistä saisi viikossa Bayernin huivin? Onhan selvää, että Bayern München on parempi kuin Colchester United.

Vai onko sittenkään? Asia ei ole ihan selvä – ei ainakaan, jos mielipidettä kysytään tuolta tuntemaan oppimaltani englantilaiselta rehtorilta. Tai 5862 katsojalta, jotka olivat todistamassa seuran viimeistä sarjasijoituksen kannalta ilmeisen merkityksetöntä kotiottelua Shrewsburyä vastaan.

Urheiluun liittyy ranking, sarjataulukot ja pistepörssit. Niiden perusteella tehdyt johtopäätökset saattavat olla hyvinkin vääriä.  Em. kahden seuran menestystä mitatteassa tulee esimerkiksi huomioida tilanne kauteen lähdettäessä ja kuinka paljon on käytössä rahaa.

Vielä huonommin ranking sopii koulujen vertailuun.

Lukuvuosi on taas päättymässä.

Huomenna lauantaina lukuvuoden 190 päivää on takana. Niin monta päivää – poissaolopäiväsi toki pois lukien – olet taas käynyt koulua.

Toivottavasti hyvää koulua.

Mitä mieltä sinä olet koulustasi?

Oletko tyytyväinen?

Tyytyväisyys on opittu tapa, hankittu taito. Se ei ilmaannu pudotessasi juuri oikeiden olosuhteiden keskelle.

Koulun muodostavat sen voimavarat: koulun oppilaat ja koulun aikuiset työntekijät. Kaikkea muuta voi kutsua koulun olosuhteiksi, joille ei aina voi mitään.

Siis kuitenkin itse vaikutat eniten siihen, viihdytkö täällä koulussa, teetkö työtä edellytystesi mukaisesti työn iloa kokien. Samalla sinun on muistettava, että se, mitä sanot ja teet ja miten toimit, on sangen merkityksellistä meille muille.

Hyvät 7.-8. luokkien oppilaat. Lukuvuoden päättymisen yhteydessä huomenna saatte lukuvuositodistuksen.

Jos todistuksesi arvosanat eivät vastaa sitä, mihin sinulla olisi mahdollisuus, muistutan, elokuussa alkaa taas uusi mahdollisuus. Me koulun aikuiset olemme valmiit tukemaan sinua, mutta emme voi tehdä asioita puolestasi.

Hyvät  yhdeksänsien luokkien oppilaat. Te saatte huomenna peruskoulun päättötodistuksen. Minulla on ilo ja kunnia olla siinä tilaisuudessa läsnä.

Tulevan illan käytän pohtiakseni, mitä teille siinä tilaisuudessa sanon.

Tämä on kaikille teille - koko Vasaramäen yläkoululle: Kiitos kuluneesta lukuvuodesta. On ollut hienoa olla Vasaramäen koulun rehtori tänäkin lukuvuonna. Hyvää kesää.

Rehtorin puhe yläkoulun kevätjuhlassa Syreenikujan yksikössä perjantaina 31.5.2013

 

Hyvät Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikön ja Kerttulin lukion Kupittaan yksikön työntekijät.

Kupittaan Yhteiskoulu perustettiin vuonna 1956 Turun Uusi Yhteiskoulu -nimisenä oppikouluna tyydyttämään suurten ikäluokkien koulutarvetta. Koulutalo Vasaramäen kaupunginosaan valmistui vuonna 1957. Ensimmäiset ylioppilaansa KYK sai vuonna 1963.


Peruskouluun siirtymisen myötä 1970-luvulla eriytyivät toisistaan Kupittaan koulu ja Kupittaan lukio, joskin kummankin koulun toiminta jatkui yhteisissä tiloissa, yhteisen henkilökunnan voimin – osittain opettajienkin opettaessa kummassakin koulussa.

4.4. 2009 Vasaramäen ja Kupittaan koulut yhdistettiin kehittämään ja toteuttamaan yhtenäistä perusope-tusta. Kupittaan koulukiinteistöä alettiin Vasaramäen koulun toiminnan osalta kutsua Syreenikujan yksiköksi.

Samoihin aikoihin käynnistettiin suunnitelmat Kupittaan ja Aurajoen lukioiden yhdistämiseksi. Käytännön ratkaisuksi löydettiin Kerttulin kansakoulu, josta tulisi muutostöiden jälkeen Kerttulin lukio.

Olemme nyt kokonaisen lukuvuoden eläneet tilanteessa, jossa Kupittaan lukio on lakkautettu ja tätä Kupittaan koulukiinteistöä on Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikön kanssa jakanut Kerttulin lukion Kupittaan yksikkö.

Lukuvuosi 2012-2013 on ihan muutamaa päivää vaille valmis. Tämä tilaisuus - koko henkilöstö kutsuttuna yhteen – on jokakeväinen traditio, mutta tällä kertaa tästä tilaisuudesta tekee poikkeuksellisen ainutkertaisen tietoisuus siitä, että viimeisen kerran kokoonnumme työn merkeissä yhteen: yläkoulun ja lukion henkilöstö.

Tähän lukuvuoteen lähtiessämme me Vasaramäen koulun opettajat pohdimme Kakskerran Sinapissa, miten me käytännössä edistäisimme edellisenä keväänä sopimiamme yhteisiä tavoitteitamme: oppilaiden osallistamista, yleisen, tehostetun ja erityisen tuen kehittämistä, it-osaamisen lisäämistä ja hyvinvointia.
Vaikka tavoitteitten tarkasteluun sen jälkeen ei koulun johdon toimesta riittävästi ole pystytty järjestämään aikaa, uskallan kyllä omana näkemyksenäni sanoa meidän kehittyneen kaikilla mainitsemillani osa-alueilla.


Oppilasparlamentti on ollut aktiivinen ja tuonut kummankin yksikön arkeen ehdotuksia toimiviksi käytän-teiksi. Tukioppilaat ovat olleet aktiivisia ja toiminta on ollut hyvin johdettua.

Yleisen tuen kehittäminen luokkaopetustilanteessa on valtava haaste. Tehostetun ja erityisen tuen järjestelyt ovat sittenkin helpommin järjestettävissä, jos kohta vakavasti käyttäytymisellään oirehtivaa nuorta on kovin vaikea integroida yleisopetuksen kouluun. Pienryhmäopettajien ja laaja-alaisen erityisopettajan työnjakoa kehitettäessä ollaan hyvällä tiellä – palaset alkavat loksahtaa paikoilleen.

It-osaamisen kehittämistavoite on näkynyt vähintäänkin siinä, että huolimatta prosentin säästötavoitteesta opettajia on rohkaistu osallistumaan erilaisiin TOP-keskuksen järjestämiin koulutuksiin ja työpajoihin.

Hyvinvoinnin edistäminen on sangen monisyinen tavoite. Koulussa oppilaiden hyvinvointi edistää koulun aikuisten hyvinvointia ja koulun aikuisten hyvinvointi edistää oppilaiden hyvinvointia. Yksittäiset hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävät tapahtumat ovat olleet hyviä, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin työn hyvä organisointi, osallisuuden tunne, tasapuolisuus, oikein mitoitetut tavoitteet, riittävät haasteet ja hyvä järjestys.
Noiden hyvinvoinnin edellytysten saavuttamiseksi ei tämä lukuvuosi kaikilta osin riittänyt. Tarvitaan ainakin tuo tuleva, jonka suunnittelu on vielä kesken.

Paljon on ehditty jo yhdessä sopia. Tavoitteemme ovat yhteisten sopimusten laatiminen ja niistä kiinnipitäminen, hyvät käytöstavat ja arvioinnin kehittäminen. Näiden suhteen saavuttamamme edistys lisää taatusti hyvinvointia.

Hyvät Opettajat. Hyvä muu henkilökunta.
Kiitoksia kuluneesta lukuvuodesta. Voimia jäljellä oleviin tämän lukuvuoden työpäiviinne. Hyvää kesää!


Kupittaan koulutalossa tiistaina 28.5.2013


Jyrki Välimäki, rehtori

Taking Chances! 6.-11.4.2013 Arnhem, Hollanti

Osallistuin 6.-11. 4. 2013 Arnhemissä Hollannissa EU:n Youth in Action -ohjelman alaiseen koulutukseen, jonka nimenä oli "Taking Chances!" Kiinnostuin tästä koulutuksesta, kun sitä koskeva tiedote alkoi seuraavilla kysymyksillä:

Do you dare to take a chance, or do you wait for it to come? Uskallatko sinä tarttua tilaisuuteen, vai jäätkö vielä odottamaan?
Do your young people know what they want, and dare to take initiative? Tietävätkö nuoret, joiden kanssa teet töitä, mitä he tulevaisuudestaan haluavat ja uskaltavatko he olla tämän suhteen oma-aloitteisia?
Do you know how to inspire your young people to do more than they ever thought they could? Tiedätkö, miten saat nuoret, joiden kanssa teet töitä, tekemään enemmän kuin mihin he ikinä kuvittelivat pystyvänsä?

Vasaramäen koulussa  käynnistyy elokuussa 2013 perusopetuksen lisäopetus niille peruskoulun jo päättäneille nuorille, jotka eivät onnistu yhteisvalinnassa saavuttamaan jatko-opintopaikkaa tai jotka jatko-opintopaikan saatuaan ja opiskelun aloitettuaan hyvin nopeasti putoavat tai pudottautuvat kelkasta.

Perusopetus edustaa formaalia opetusta. On selvää, että jos yhdeksän vuoden aikana formaalin opetuksen metodit eivät tuota riittäviä tuloksia, tarvitaan tueksi vaihtoehtoisia menetelmiä.
Youth in Action -ohjelma edustaa non-formaalia opetusta. Formaalin opetuksen lailla se on tavoitteisiin perustuvaa, mutta keskeistä siinä on se, että tavoitteet asettaa oppijalle oppija itse. Näin ei aina ole formaalissa opetuksessa.

Lisäopetusryhmämme tulee olemaan YsiPlus-ryhmä. Sen opetuksessa ja ohjauksessa tullaan siis kouluopetusta ja työpaikoilla oppimista täydentämään non-formaalin opetuksen periaattein ja metodein. Ryhmälle tarjotaan mm. mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa ryhmätapaaminen unkarilaisen nuorten ryhmän kanssa kevätlukukaudella 2014.

Tartuin siis haasteeseen YsiPlus-ryhmäämme ajatellen. Ilokseni huomasin pian, että olin tullut valituksi kahdenkymmenen kurssilaisen ryhmään yli kahdestasadasta hakijasta. Kurssilla olivat edustettuina seuraavat maat: Englanti, Espanja, Hollanti, Islanti, Malta, Portugali, Puola, Romania, Turkki ja Unkari. Kouluttajina toimivat Baud Vandenbemden Belgiasta ja Femke Gordijn Hollannista.

Kurssille etukäteen asetetuista tavoitteista katsoin itselleni tärkeimmiksi tavoitteen oppia erilaisia tapoja kehittää nuorissa osaamista ja asennetta olla aloitteellinen ja yritteliäs oman elämänsä suhteen. Myös tavoite lisätä tietämystäni tuon pyrkimyksen taustalla olevista teorioista oli minulle tärkeä. Ja tottakai - kaiken tämä halusin voivani tuoda kurssin jälkeen arjen toimintaamme mukaan.

Etukäteen kurssin ohjelmaan tutustuessani en osannut nähdä, että se oli suunniteltu etenemään kuin tarina, jolla oli alku ja loppu ja jonka erilaisista jatko-osista sitten meistä itse kukin olisi vastuussa. Kaikki ohjelman osaset jollain lailla liittyivät toisiinsa; toinen toistaan täydentäen ja merkityksen tuoden.

Mm. Draamakolmioon ( Drama triangle ) ihmisen käyttäytymistä selittävänä mallina palattiin toistuvasti. Yksilö toimii eri tilanteissa joko syyttäjän ( persecutor ), uhrin( victim ) tai pelastajan ( rescuer ) roolissa. Kullekin roolille on olemassa ominainen refleksi ( reflect ) ja toimintamalli ( pattern ). Oli tosi avartavaa sijoittaa itseään eri rooleihin.

Koulutuspäiviä oli neljä. Käytetyt työtavat olivat yhteistoiminnallisia ja sellaisia, että jo niiden oppiminen tukee minua tavoitteessani tuoda non-formaali oppiminen osaksi koulun arkea.

Koulutus alkoi peruskäsitteitten initiative ( = aloitteellisuus ) ja entrepreneurship ( = yrittäjyys ) avamisella ja keskustelulla jokaisen osallistujan ammatillisista kokemuksista ja suhteesta noihin käsitteisiin.
Ensimmäinen koulutuspäivä päättyi Organisational market with taste -tapahtumaan, jossa jokainen sai esitellä omaa organisaatiotaan: minä Vasaramäen koulua ja Vasaran Pauketta, mutta ennen kaikkea YsiPlus-suunnitelmaamme.

Toisena koulutuspäivänä saimme kuulla kolmea vierasta, joilla oli kokemusta joko siitä, miten "otetaan itseä niskasta kiinni" tai miten saadaan nuoret ottamaan itseään niskasta kiinni ja ryhtymään oman elämänsä "kuskin paikalle". Nämä esimerkit inspiroivat minua kovin!

Iltapäivällä oli varsin mielenkiintoinen vierailu nuorisokeskus Creoniin, jonka toiminnan esittelystä vastasivat pääosin nuoret itse. Keskuksen toiminta perustui nuorten toimintaan vapaaehtoistyöntekijöinä. Moni toimi keskuksessa myös siksi, että työ siellä kuului heidän  perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen. Työssäoppiminen tuntui muutoinkin olevan peruskoulun jälkeisissä oppilaitoksissa huomattavasti laajempaa kuin meillä.

Kolmantena koulutuspäivänä perehdyimme Youth in Action -ohjelman tarjoamiin mahdollisuuksiin. Lähtökohtana tulee toimintaan lähdettäessä olla nuorten tarpeet  eli se, mitä he toiminnalta itse odottavat.

Kurssin teemaa käsiteltiin kolmella tasolla: yksilön, hänen organisaationsa ja yhteiskunnan tasolla.
Yrittäjyyteen perehtyminen omalla henkilökohtaisella tasolla oli mielenkiintoista. Perehdyttiin kunkin sisäisiin voimavaroihin ja yksilön valintoja ohjaaviin mekanismeihin.

Kukin osallistuja sai esittää oman mahdollisen hankeideansa. Mikäli se herätti muussa ryhmässä kiinnostusta, muodostettiin työpareja tai työryhmiä. Myös yksin oli mahdollista jatkaa oman hankesuunnitelmansa työstämistä.

Viimeisenä koulutuspäivänä sanan mukaisesti käärittiin hihat ja valmisteltiin yhteistyöhankkeita. Omat ajatukseni herättivät monella taholla kiinnostusta. Toisaalta itse kiinnostuin useastakin mahdollisuudesta yhteistyöhön. Kuitenkin konkreettiseen työhön ryhdyin unkarilaisen Áronin kanssa. Yhteistyöhankkeeseemme viittaan jo yllä. Tavoitteena on siis ryhmätapaaminen, jota varten haemme rahoitusta Youth in Action -ohjelmasta 1.10.2013 päättyvässä haussa.

Olen tyytyväinen omaan panokseeni kurssille osallistujana. Löysin paikkani ryhmässä. Uskalsin ja sain olla oma itseni. Ryhmässä oli hyvä ilmapiiri, minkä luomisessa kokeneilla kouluttajilla oli myös oma - isokin - merkityksensä. He taitavasti huomioivat jokaisen, olivat joustavia, mutta kuitenkin erittäin fiksusti pitivät ryhmän focuksen oikeissa asioissa.

Tämä on raportti Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskukselle CIMOlle.

Jyrki Välimäki

puheenjohtaja
Vasaran Pauke ry

rehtori
Vasaramäen koulu

Orkesteri

Önssiryhmään kuuluminen on eräänlaista partion kiltatoimintaa. Joukko partiopoikalippukunta Tornikotkien entisiä aktiivijäseniä pyrkii saamaan itsensä ja ryhmän kokoon muutaman kerran vuodessa - siinä välillä onnistuen, välillä epäonnistuen. Ryhmän nimi viittaa Paraisilla sijaitsevaan Önsholman saareen, joka suurelta osin oli vuokrattuna lippukuntamme käyttöön ryhmän ollessa miehuusiän kynnyksellä - joidenkin ollessa astunut jo kynnyksen yli.

Lauantaina 13.4.2013 ryhmä taas onnistui kokoamaan itsensä varsin hyvin. Meitä oli kahdeksan vanhaa tornikotkaa, joista moni oli mukana avecinsa kanssa. Kokoonnuimme juhlimaan sitä, että kahdelle meistä, Nöpölle ja Hannekselle, 60-vuotispäivä on tullut ajankohtaiseksi.

Ryhmän keski-iästä en tiedä, mutta jotakin kertoo se, että olen  ryhmän nuorin.

Kokoonnuimme Linnateatteriin iltapalalle ja jazz-konserttiin. Tiedossa oli Dalindéo-yhtyeen konsertti.

Kuva on Dalindéon www-sivustolta.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen kotonani yhtyeen uusinta levyä Kallio.  Ostin sen keikan yhteydessä. Suosittelen levyä. Joskin vielä enemmän suosittelen menemistä yhtyeen keikalle. 

Dalindéossa Valtteri Laurell Pöyhönen vastaa kappaleiden sävellyksestä. Hän soittaa kitaraa. Jose Mäenpää soittaa trumpettia. Pope Puolitaival soittaa saksofonia, Pekka Lehto kontrabassoa, Jaska Lukkarinen rumpuja ja Rasmus Pailos muita lyömäsoittimia.

Oli vaikuttavaa seurata, miten yhteistyö sujui heidän välillään kappaleiden aikana. Oli vaikuttavaa havaita, miten jokaiselle annettiin tilaa ja mahdollisuus nousta esiin - kuitenkin keräten aploodit "yhteiseen laariin". Välittömyys ja tekemisen ilo välittyi yleisöön, mikä teki tilaisuuteen osallistumisesta erityisen nautinnon.

Niin - voidaan puhua osallistumisesta.

Organisaatioita ja niiden johtamista verrataan usein orkesteriin ja sen johtamiseen. Vertaus on kulunut, mutta osuva ja ajankohtainen.

Minusta asiat ovat koulussani hyvällä tolalla, kun tarkastelen sitä asiantuntijayhteisönä, jota johdan. Kuitenkin. Dalindéo inspiroi minut pohtimaan, miten saada orkesterini ottamaan rohkeasti vastaan sävellykseni ja uskaltamaan tuoda niistä kuhunkin mukaan kunkin  orkesterin jäsenen oma osaaminen.