Oheisessa Ilta-Sanomien nettisivuston kuvassa Ilari Filppula vie Marko Tuulolaa kahville ja tekee pian ratkaisevan maalin.

Jääkiekon keräilykortit kaudelta 1970-71, kortti numero 366 – minun kuvani TPS:n E-juniorina. Aikamoinen aasinsilta tähän ajankohtaiseen aiheeseen:


Turun Palloseura siis taistelee tällä hetkellä jääkiekon SM-liigan voitosta eli kullasta.

Jo tässä vaiheessa meillä on TEPSIstä paljon opittavaa.

Raha ei ratkaise kaikkea. Lähes kaikki muut SM-liigaseurat ovat käyttäneet enemmän rahaa joukkueensa kokoamiseen kuin TPS. Tärkeämpää näyttää sittenkin olevan mm. se, että pelaajat pelaavat ensisijaisesti joukkueelleen – eivät omaan pussiinsa. Joukkueessa ei varsinaisesti ole tähtiä, mutta ei heikkoa lenkkiäkään.Tuntuu siltä, että pelaajat ovat erilaisia, mutta saman arvoisia. Jokainen saa toteuttaa itseään – joukkueen hyväksi. Joukkueessa kaikki tuntevat, että saa tehdä virheitä; niitä ei tarvitse pelätä ja näin jokainen oppii käyttämään omia vahvuuksiaan.

Lähtökohdat meillä Vasaramäessä muistuttavat hyvinkin paljon Tepsin lähtökohtia. Yhtälailla meillä on kaikki mahdollisuudet kultaan, mutta siihen tarvitaan meistä jokaista: kovin moneen omaan pussiinsa pelaajaan tai ei vois vähempää kiinnostaa –pelaajaan meillä ei ole varaa.

Useimmat meistä voimme kuitenkin menestyä vain, jos me joukkueena menestymme. Ani harva meistä on riippumaton muista. Menestymisen edellytys on hyvä joukkuehenki, joka on viime kädessä sinusta kiinni. Hyvä luokkahenki ei riitä. Ei Tepsillekään riitä, että yksi ketju tai kentällinen toimii. Aika moni mestaruus on mennyt seuralta sivu suun, kun osa joukkueesta on luullut liikaa itsestään.

Joukkuepelissä on koko elämän olemus. Usko, että olet enemmän toisten avulla ja toisten kanssa.

Keskiviikko 14.4. on yläkoulun taksvärkkipäivä!

Keskiviikkona 14.4. on Vasaramäen koulun 7.-9. luokkien oppilaille mahdollista, että päivän hyvä työ tulee tehtyä taksvärkkipäivänä. Taksvärkki-nimitys tulee ruotsin kielen sanoista "dags verk" eli päivän työ.

Käytännössä koululaiset tekevät päivän verran töitä joko ulkopuolisen palveluksessa tai kotona. Työstä saatu palkka, vähintään 10 euroa, lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen: tänä vuonna Suomen Punaiselle Ristille osan tuotosta jäädessä kuitenkin oppilaskunnan omaan käyttöön.

OPPA tulee ottamaan selvää ja informoimaan koko oppilaskuntaa myöhemmin siitä, mihin nimenomaiseen tarkoitukseen SPR juuri tänä vuonna kohdistaa sille keräämämme varat.

Suosituin ahertamistapa lienee kotona siivoaminen ja leipominen, jolloin vanhemmat maksavat palkan. Monet toki sanovat etsivänsä itselleen työpaikkaa ulkopuoliselta työnantajalta, esimerkiksi kaupasta.

Oppilaat ovat saaneet taksvärkkipäivää koskevan tiedotteen kotiinsa vietäväksi.

Taksvärkkipäivä on hyvän mielen hyväntekeväisyyttä.

Taksvärkkipäivälle on toinen hyvän mielen vaihtoehto. Mikäli oppilas ei osallistu taksvärkkiin, hän saa tai joutuu - riippuen ihan asenteesta - osallistumaan koulun piha- ja ympäristötalkoisiin keskiviikkona klo 8-12.
Koulun mäki ja Kupittaan puisto ovat järkyttävässä kunnossa talven jäljiltä! Nyt tarjotaan arjen sankarin viittaa itse kullekin. Talkoissa kerätään roskat jätesäkkeihin ja romut kasoihin.

Talkoisiin ei pidä tulla ykkösasussa, jonka suojelemiseen menee sitten oppilaan kaikki tarmo.

Piha- ja ympäristötalkoot alkavat klo 8.10 koulun pihalla nimenhuudolla. Talkoot päättyvät myös nimenhuutoon.

Iltapäivällä on koko Vasaramäen koulun henkilökunnalle tarkoitettu arviointitilaisuus, jonka tavoitteena on arvioida koulun toimintaa pian päättyvänä lukuvuonna ja sen pohjalta asettaa tavoitteet tulevalle lukuvuodelle.

Alakoulun oppilaat tempaisevat samalla viikolla Lehmuksen ympäristön puolesta. Luokanopettajat informoivat tästä omaa luokkaansa.

Vasaramäen koululla on uusi logo

Taannoisen Vasaran juhlan yhteydessä julkistettiin Vasaramäen koulun uusi logo. Sen on suunnitellut 5b-luokan Ida Lund. Logossa ovat kuvattuina toisaalta syreenin ja lehmuksen lehdet, toisaalta iso ja pieni oppilas - käsi kädessä.

Vasaran juhlasta tulee perinne. Se pyritään jatkossa ajoittamaan mahdollisimman lähelle huhtikuun 4. päivää, jota pidetään Uuden Vasaramäen koulun syntymäpäivänä.

Edelleenkin Lehmuksessa vietetään vuosittain Wanhan Vasaran juhlaa - mahdollisimman lähellä maaliskuun 26. päivää, joka oli 55 vuotta Vasaramäen koulun syntymäpäivä.
Tänä vuonna - ensimmäisessä Wanhan Vasaran juhlassa - juhlasalin luku 55 vaihdettiin luvuksi 56. Itse luvun vaihtaminen on aina kunniatehtävä. Tällä kertaa se lankesi 6b-luokan Aku Heinälle.

Prahan keväästä

Prahan kevät (tšek. Pražské jaro) on nimitys poliittisesti liberaalille ajanjaksolle kommunistisessa Tšekkoslovakiassa, joka alkoi 5. tammikuuta 1968 ja päättyi 21. elokuuta 1968 Varsovan liiton miehitettyä maan. Tšekkoslovakialaiset olisivat halunneet rakentaa inhimillisempää ja modernimpaa sosialismia, mutta hanke kaatui Neuvostoliiton johdon vastustukseen.

Muutama viikko sitten - maaliskuun 22.-28. päivänä - sain kokea toisenlaisen Prahan kevään: osallistuin kurssille, jonka aiheena oli "European citizenship". Kyseessä on Euroopan Neuvoston lanseeraama käsite, jolle on erittäin vaikea löytää suomenkielistä vastinetta, kun äkkiseltään mieleen tuleva "kansalaisuus" on kuitenkin pikemminkin yhtä kuin "nationality".

European citizenship on minulle tietynlainen asenne: valmius keskustella laajasti arvoista ja pyrkiä löytämään, jakamaan ja vahvistamaan yhteiset eurooppalaiset arvot - myös Euroopan Unionin ulkopuolella. Eurooppaa on Unionin ulkopuolellakin. Euroopan maantieteelliset rajat on vaikea määritellä. En ole varma, onko vakiintunut viidennen luokan maantiedon kirjan määritelmä se ainoa oikea.

European citizenship on taistelua demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kurssilla olivat edustettuina Azerbaidzan, Armenia, Georgia, Bosnia-Herzegovina, Serbia, Kosovo, Espanja, Belgia, Englanti, Tsekki,Turkki, Romania ja Suomi. Kouluttajat olivat Portugalista, Unkarista ja Valko-Venäjältä.

Teemaa lähestyttiin nuorten näkökulmasta. Samalla sain tärkeää tietoa EU:n Youth in action -ohjelmasta, jonka puitteissa olemme käynnistämässä ateenalaisen nuorisoryhmän kanssa "Young people in Human City" -hankkeen, joka huipentuu tapaamiseen Ateenassa marraskuussa 2010.

Työrauha yläkoulussa

Menneellä viikolla MTV3 julkaisi valtakunnallisen yläkoulun opettajien keskuudessa tehdyn kyselyn tulokset, jotka käynnistivät vilkkaan keskustelun peruskoulun - lähinnä 7.-9. luokkien - työrauhasta tai lähinnä sen puutteesta.

Koulu tulee helposti hakeneeksi työrauhaongelmiinsa ratkaisua ulkopuoleltaan. Tällaisia ratkaisuja ovat mm. lisäresurssit: enemmän rahaa koulun pyörittämiseen, jotta saamme muodostettua entistä pienempiä ja pedagogisesti tarkoituksenmukaisia ryhmiä, lisää moniammatillista osaamista kouluun - opetuksen tukipalveluja koulun yhteyteen ja lisääntyvää yhteistyötä eri viranomaistahojen, kuten poliisin, kanssa.

Aloitteellisuus, yhteiskunnallinen aktiivisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat toki hyvän koulunpidon tunnusmerkkejä, mutta edellä kuvatut ratkaisut ovat kuitenkin sellaisia, että ne eivät ole koulun itsensä päätettävissä.

Koulun pitää löytää omat keinonsa ja laatia oma "kortittoman ruuan keittokirjansa".

On lähdettävä ennen kaikkea siitä, että oppilaiden vanhemmat eivät ole koulun ulkopuolella vaan sen sisällä - osa koulua. Ilman todellista kodin ja koulun välistä yhteistyötä koulun työrauhaongelmille ei ole löydettävissä kunnon ratkaisua.

Niin kauan kuin mahdollinen yhteydenotto kotiin on pelote, meillä on vielä toivoa.

Wilma on oivallinen kodin ja koulun välisen viestinnän väline, mutta se kaipaa rinnalleen perinteistä vuorovaikutusta; ihmisten kohtaamista.

Mielestäni yläkoulussakin pitäisi ottaa käyttöön vanhempainvartit tai kolmikantakeskustelut, joihin osallistuvat luokanvalvoja, oppilas ja tämän huoltajat.

Yläkouluikäisten oppilaiden vanhempien tulisi aktivoitua ja tulla mukaan vanhempainyhdistystoimintaan. Tällä hetkellä esimerkiksi on hyvin hiljaista tällä rintamalla, mitä tulee Vaskun Vanhempien muuten hyvin aktiiviseen toimintaan.

Kotona vanhempien tehtävä on nalkuttaa! Niin raskasta kuin se onkin.

Työrauhakysymyksissä toki oppilas ja opettaja ovat avainasemassa.

Tilanne on haastava,jos oppilas ei millään jaksa tai kykene näkemään yli tulevan viikonlopun. Kun kaikelta koulun vaatimalta tekemiseltä tuntuu puuttuvan merkitys.

Koululla on omat järjestyssääntönsä.

Nyt juuri olen lähtenyt ristiretkelle 9. luokkien tupakoitsijoita vastaan. Kun koulumme järjestyssäännöt kieltävät oppilasta poistumasta välituntien aikana välituntialueelta ja kun toisaalta voimassa oleva tupakkalaki kieltää kaikilta tupakoinnin koulun tontilla, olemme pattitilanteessa.

Jokainen ymmärtää, että koulu ei voi tässä joustaa. Jos sille tielle lähtee, se on menoa.

Tiedän, että perusopetuslaki antaa mahdollisuuden määrätä jälki-istuntoa, antaa kirjallisen varoituksen tai jopa erottaa määräaikaisesti, mutta kuitenkin tunnen olevani aseeton.

On selvää, että oppilaan kuulemista ja osallistamista muutoinkin tulee lisätä ja kaikin tavoin tulee pyrkiä tukemaan yhteisöllisyyttä myös yläkoulussa. Uskon, että yhtenäiskoulun vakiintuessa myös yhteisöllisyys vahvistuu.

Valmistaudumme Vasaran päivään - koulumme syntymäpäivään

Kuvassa vasemmalta Vasaramäen koulun rehtori Jyrki Välimäki, Tuija Ekman, Petri Laitinen, Tarja Mattila, Alisa Vehviläinen, Leena Majaniemi. Musiikista huolehti Hilkka Oksama-Valtonen.

Vasaramäen alakoulun ja Kupittaan yläkoulun yhdistämistä vietettiin Kakskerrassa Sinapin leirikeskuksessa lauantaina 4.4. 2009.
Koulun opettajat olivat saapuneet paikalle ja istuivat eri puolilla käytävää. Kupittaan väki vasemmalla ja Vasaramäen väki oikealla puolella takaa katsottuna ikäänkuin häissä.

Pastori Petri Laitinen kertoi, että koulut oli vihitty aamulla yhteen,vaikkei hän sitä heti alussa muistanutkaan.

Tilaisuudessa oli paikalla myös kuningaspari, joka keskusteli innokkaasti valtakunnassa tapahtuneesta suuresta onnesta.Toivottavasti kaikki nyt sujuisi hyvin.

Salin edessä oli pöytä, jossa oli kaksi kättä sekä vasara ja pari kuppia
symboolisen yhdistymisen merkiksi. Oikealla oli kakku, josta nousi lintu.
Lapsi oli syntynyt.

Petri-papin mielestä lapselle pitää saada nimi, mutta mitä tapahtuukaan. Pahatar saapuu kiukkuisena paikalle. Hän uhkailee, mutta Petri-pappi ei luovu, vaan laulaa kauniin laulun Ilkan säestyksellä, Pahatar leppyy ja tilaisuus muuttuu nimenantotilaisuudeksi.

Loppu on hyvin, kaikki on hyvin. Uuden koulun nimeksi tuli Vasaramäen koulu.

Tulevaa huhtikuun neljättä voidaan siis pitää merkittävänä päivänä Vasaramäen yhtenäiskoulun lyhyessä historiassa. Ja sitä se tulee olemaankin.

Kuitenkaan emme halua unohtaa juuriamme. Vasaramäen kansakoulu vihittiin juhlallisin menoin käyttöön maaliskuun 26. päivänä vuonna 1953. Koulua oli toki käyty noissa uusissa ja moderneissa tiloissa syyskuun ensimmäisestä päivästä alkaen, mutta kuitenkin tuota vihkiäispäivää alettiin pitää Vasaran päivänä, Vasaramäen koulun syntymäpäivänä. Niin varmasti teemme jatkossakin - yhtenäiskouluna.

Kuitenkin tänä vuonna joudumme käytännön syistä siirtämään Vasaran päivän juhlan jo edelliselle viikolle: vietämme koko koulun yhteistä Vasaran juhlaa perjantaina maaliskuun 19. päivänä klo 9.30-10.30 Kupittaan urheiluhallissa. Myös kaikki oppilaiden vanhemmat ja isovanhemmat ovat tervetulleita tilaisuuteen.

Tilaisuudessa mm. julkistetaan koulun logo -kilpailun tulos eli yhtenäisen Vasaramäen koulun logo.

Onnistunut suksien vaihto

Aino-Kaisa Saarinen voitti pronssia Vancouverin talviolympialaisten naisten viimeisellä maastohiihtomatkalla, joka oli 30 kilometriä.

Hieman yli viisi kilometriä ennen maalia Aino-Kaisa meni suksien vaihtoon - toisin kuin kaikki muut kärkihiihtäjät. Hiihtoa television välityksellä selostaneet ja kommentoineet pitivät suksien vaihtoa virheenä. Samoin minä. Uskon useimpien kisaa seuranneiden ihmetelleen tuota taktiikkaa ja olleen vakuuttuneita siitä, että toiveet mitalista sai unohtaa.

Toisin kävi. Suksien vaihto vielä viisi kilometriä ennen maalia osoittautui osaksi oivallista taktiikkaa, jonka ansiosta Aino-Kaisa Saarinen onnistui lopussa karistamaan kannoiltaan muut pronssia tavoitelleet kilpailijat.

Rehtorin työssäni olen saanut usein tuntea olevani tilanteessa, jossa valitsemaani taktiikkaan epäillään, koska se poikkeaa siitä, miten ennen on toimittu tai miten muut toimivat.

Kun tavoite on selkeä - kun tietää, mitä on tullut hakemaan, kuten Aino-Kaisa asian ilmaisi - pitää uskaltaa kokeilla uusia keinoja ja tehdä poikkeavia ratkaisuja tavoitteen saavuttamiseksi.

Tavoitteeni on selkeä: elää todeksi kaikki nuo arvot, jotka on määritelty Vasaramäen koulun toiminnan perustaksi.

On kuitenkin selvää, ettei huippuhiihtäjäksi tulla kuuntelematta muita. Aino-Kaisankin innoittajana oli toiminut Sami "Musti" Jauhojärven viime kaudella maailman cupin 50 kilometrin voittoon johtama vastaava taktiikka.

Ihmisen kosketus

Luokkalätkä on osaltani ohi. "Ikuisesti", ajattelin. Tapahtuma tosiaan käy voimille.
Suurin haaste on saada luokat aamulla ajoissa asianmukaisesti varustettuina jäälle päivän ohjelman mukaisesti.

Varissuon tiistaiaamua hämmensi tuore tutkimustulos ja sen synnyttämä keskustelu oppilaiden kokemasta opettajan heihin kohdistamasta koskettelusta.
Mietin asiaa, kun puin ekaluokkalaiselle maalivahdille patjoja eli maalivahdin säärisuojuksia. Kyllä siinä oli äheltämistä eikä siinä onnistu ilman kosketusta. Kypärän nepit taas olivat niin piukat, että oli parasta ottaa pienen miehen pää hellästi, mutta tukevasti kainaloon, jotta tehtävässä onnistuisi.

Käytössämme olevan Turvataito-materiaalin ohjeet lapselle ovat hyvät. Se opettaa lapselle hyvän ja pahan kosketuksen eron. Materiaali mm. opettaa, että kosketus, joka kohdistuu kuvitellun kokouimapuvun peittämälle alueelle, on kielletty.
Materiaali on meille opettajillekin hyvä, jotta emme provosoituisi tutkimuksesta, vaan uskallamme edelleen olla läsnä täysillä työssämme. Siihen kuuluu myös ihmisen kosketus.


Luokkalätkän päälle sitten rehtorin hommat. Ei jaksa.

Mutta saamani erittäin myönteinen palaute aiheuttanee sen, että ensi vuonnakin olen tapahtumaa järjestämässä:

"Perjantaihuomenta Jyrki,SUURI kiitos jälleen kerran siitä harvinaisesta urheilutapahtumasta ,jossa sijoitus,pisteet,vaikeuskertoimet eivätkä mitkään muutkaan vastaavat näy millään tavalla, Jopa oppilaat,jotka ilmoittivat ,etteivät ota luistimia mukaan, tai EIVÄT ainakaan osallistu pelaamiseen, vinkuivat turnauksessa vieressä koko ajan, että pääsisivät mukaan seuraavaan kentälliseen, ja sitten - ykkösiä kun ovat- pitävät maalia pystyssä jne... 100 % :sti kiva tapahtuma ja hienosti organisoitu,leppoisa ilmapiiri...."

Kolme päivää Impivaarassa ja kolme päivää Varissuolla - yhteensä 1600 oppilasta kaupunkimme 1.-3. luokilta osallistui tähän jääkiekkotapahtumaan.

Perjantaina olin Vierumäellä tapaamassa Jääkiekkoliiton kehitysjohtajaa Ari Piispasta jääkiekko- ja kouluasioissa. Nämä kaksi on tarkoitus tulevaisuudessa koulumme 7.-9. luokilla yhdistää tavalla, josta Turku voi olla ylpeä.

Iso paha koulu?

Ryhmätyö opettaa - kuvassa seitsemännen vuosiluokan oppilaita kuvataiteen tunnilla

Jokin aika sitten seurasin Ajankohtaisen kakkosen lähetystä, jonka aiheena oli Tampereen kaupungin suunnittelemat muutokset kouluverkkoonsa.

Koulujen lakkauttaminen ja jäljelle jäävien yhdistäminen ei siis olekaan mikään Turun taudin uusi olomuoto, vaan valtakunnallinen ilmiö, joka kasvukeskuksissa johtuu mm. oppilasmäärien pienentymisestä ja haja-asutusalueilla kuntien sisäisestä muuttoliikkeestä.

Ohjelmassa menivät kaikki kouluslangin käsitteet onnellisesti sekaisin: synonyymejä olivat toisilleen toisaalta tuntikehys ja tuntijako toisaalta koulun koko, luokkakoko ja ryhmäkoko.

Näin käy usein. Luulenpa jopa, että kunnallisesta päätöksenteosta vastuussa olevat syyllistyvät samaan - tahtomattaan sekoittavat nämä käsitteet.

Tuntikehys on yksittäisen koulun ylläpitäjältään lukuvuodeksi kerrallaan käyttöönsä saama opetustuntien määrä. Tuntikehys käytännössä määrää opetusryhmien lukumäärän ja niiden koon. Tuntikehys määrää, kuinka monta viikkotuntia oppilasta opetetaan viikossa. Toki valtakunnallinen tuntijako määrittelee jokaisen oppiaineen minimituntimäärän ja oppilaan viikottaisen minimituntimäärän. Laki ei kiellä tarjoamasta opetusta - siis pidentämästä oppilaan koulupäivää - yli minimin, mutta ainakin Turussa koulun käyttöönsä saama tuntikehys tekee sen.

Iso koulu ei ole sama kuin iso luokka tai iso opetusryhmä! Isossa koulussa voi olla pieniä luokkia. Iso luokka voidaan jakaa pienempiin opetusryhmiin.

Itse asiassa isolla koululla on paremmat mahdollisuudet ryhmitellä oppilaat erilaisiin pedagogisesti tarkoituksenmukaisiin opetusryhmiin, mikäli koulun käyttöönsä saama tuntikehys on riittävä.

Samoin kuin pieni yhteisö voi ahdistaa erilaiseksi itsensä kokemaa aikuista - samoin pienessä yhteisössä myös lapsen on helpompi kokea ahdistusta, joka johtuu erilaisuuden tunteesta ja siitä, että ei tunne tulevansa toimeen tarjolla olevien aikuisten kanssa. Isossa koulussa on enemmän sosiaalisia vaihtoehtoja.

Tahallaan pyritään luomaan mielikuvaa "maan korvessa kulkevi lapsosen tie" ja maalaillaan kuvaa, jossa pieni koululainen jää isompiensa jalkoihin isossa koulussa.
Hyvällä organisoinnilla isossa koulussa pystytään säilyttämään kaikki pienen koulun edut, mutta pienen koulun on vaikea saada käyttöönsä ison yksikön etuja.

Luokkalätkä 2010

TURUN KOULUT LIIKKEELLE LUOKKALÄTKÄN AVULLA

Koululiikunnassa Turussa puhaltavat uudet tuulet. Kaupungin ja Nuori Suomi ry:n yhteisen Koulut liikkeelle –hankkeen ja sitä seuranneen Aktiivinen ja turvallinen koulupäivä -hankkeen ansiosta on koululiikunnan kehittämistyö hyvässä vauhdissa hankkeeseen mukaan lähteneissä kouluissa; tavoitteena on koululiikunnan lisäksi kehittää koulun liikuntaa – aamu- ja iltapäiväliikuntaa ja välituntiliikuntaa ja olosuhteita näiden toteuttamiseen. Liikunnallisen elämäntavan ja terveyden yhteyttä korostetaan, samoin kuin liikunnan merkitystä keinona ehkäistä syrjäytymistä. Aktiivinen ja turvallinen koulupäivä -hankkeesta on kehittynyt monipuolisesti lapsen hyvinvointia edistävä hanke.
Suomen Jääkiekkoliitto on mukana vaikuttamassa edellä kuvattuun muutokseen. SJL:n kanssa yhteistyössä toteutettavassa LUOKKALÄTKÄ -tapahtumassa on nähtävissä muutoksen suunta: koululiikunnan uudet tavoitteet ja työtavat. Luokkalätkä-tapahtuma järjestettiin nykyisessä muodossaan ensimmäisen kerran tammikuussa 2003. Tapahtumaan osallistui tuolloin Varissuon jäähallissa 30 luokkaa – noin 600 oppilasta! Luokkalätkä ’09 järjestettiin kahtena tapahtumana: Tois pual jokke –luokkalätkä 20.-22.1.2009 Impivaaran jäähallissa ja Täl pual jokke –luokkalätkä Varissuon jäähallissa 3.-5.2.2009. Yhteensä näihin kahteen alueelliseen tapahtumaan osallistui kahdestakymmenestä koulusta 73 luokkaa – oppilaita yhteensä noin 1700! Kummankin kaksirataisen jäähallin jokainen neliömetri oli tarpeen: tunnelma oli kuin muurahaispesässä. Kummankin kaksirataisen jäähallin jokainen neliömetri oli tarpeen: tunnelma oli kuin muurahaispesässä.

LUOKKALÄTKÄ 2010 käynnistyi viikolla 3 Tois pual jokke -tapahtumalla Impivaaran jäähallissa ja jatkuu viikolla 6 Täl pual jokke -tapahtumalla Varissuon jäähallissa.

Tiistaina 9.2. klo 9-13 vuorossa ovat ensimmäiset luokat: Ilmoittautuneita luokkia on yhteensä 12. Edustettuina ovat Vasaramäen koulun ohella Wäinö Aaltonen, Luolavuori, Ilpoinen, Halinen ja Kakskerta.

Keskiviikkona 10.2. klo 9-13 ovat vuorossa toiset luokat: Ilmoittatuneita luokkia on yhteensä 14. Edustettuna on em. koulujen ohella myös Pääskyvuori.

Torstaina 11.2. klo 9-13 ovat vuorossa kolmannet luokat: Ilmoittautuneita luokkia on yhteensä 14. Edustettuina ovat em. koulujen lisäksi Kerttuli, Martti ja Vähä-Heikkilä.

Kenelle Luokkalätkä on tarkoitettu?

Luokkalätkään voivat osallistua peruskoulun vuosiluokat 1.-3. Tavoitteena on tehdä jääkiekosta kaikkien peli: pelattavassa reikäkiekossa on hyvin yksinkertaiset säännöt ja siinä tarvitaan vain joitakin pakollisia varusteita. Pyrimme siihen, että kaikki tuntevat osaavansa ja olevansa hyviä – juuri jääkiekossa! Tavoitteena on kehittää lasten luistelutaitoa. Tilaisuus on samalla osallistuville opettajille täydennyskoulutustilaisuus – jos se oikein oivalletaan. Luokkalätkä-tapahtumassa on mahdollista oppia lisää liikuntatunnin organisoinnista, uusia työtapoja ja harjoitteita.

Toteutus perustuu yhteistyöhön

Tapahtuman suunnittelusta vastaa työryhmä, johon kuuluvat projektipäällikkö Pertti Koski ja aluevalmentaja Jari Heiniola Suomen Jääkiekkoliitosta, juniorivalmennuspäälliköt seuraavista seuroista: TPS, Kiekko-67, Tuto, TuKV ja TuWe sekä koulujen edustajana rehtori Jyrki Välimäki ja Marko Mäenpää Vasaramäen koulusta sekä koululiikunnan ohjaaja Harri Karjalainen Turun opetuspalvelukeskuksesta.
Tapahtuman toteutuksesta vastaavat em. seurojen valmentajat apunaan jääkiekkoa harrastavat 5.-9. luokkien koululaiset.

Luokkalätkään osallistuu siis koko luokka. Ne oppilaista, jotka haluavat, pelaavat reikäkiekkoa. Muille oppilaille järjestetään luisteluharjoitteita ja –leikkejä ns. vapaalla jäällä. Toisaalta ei ole huono ajatus sekään, että kaikki luokan oppilaat pelaavat reikäkiekkoa jokaisen osallistuessa ainakin johonkin päivän kolmesta ottelusta.
Ne oppilaat, joilla on voimassa oleva jääkiekon, kaukalopallon tai ringeten pelaajalisenssi ( ei koske 1. luokan oppilaita ) eivät saa osallistua reikäkiekkoon pelaajina tai maalivahtina. Heille ohjaajat järjestävät oman pelin, omia harjoitteita tai antavat kokonaisuuden kannalta vastuullisia tehtäviä.
Kullekin luokka-asteelle on varattu Impivaaran ja Varissuon kaksirataisesta jäähallista oma päivänsä. Ilmoittautuneista luokista laaditaan tavallaan ottelukaavio, josta käy ilmi, mitkä luokat kulloinkin ovat jäällä. Jokainen luokka on jäällä vähintään kolme puolen tunnin toimintajaksoa. Kaaviosta käy ilmi luokan ”vastustajat” reikäkiekko-otteluissa, sekä luistelumoduulit: niille oppilaille, jotka eivät osallistu reikäkiekkoon, on suunniteltu kolme erilaista luistelumoduulia eli puolen tunnin ohjelmaa.
Opettajan tehtävä hallissa on huolehtia siitä, että hänen luokkansa on oikeaan aikaan jäällä. Sen lisäksi opettaja huolehtii luokastaan taukojen aikana, jolloin oppilaat lepäävät ja syövät eväitään. Varsinkin pienimpien oppilaitten kohdalla opettaja tarvitsee apua luistinten sitomisessa ja maalivahdin varustamisessa.

Reikäkiekon säännöt

• Tapahtuman aikana luokalla on mahdollisuus pelata kolme ottelua.
• 1. luokat pelaavat 1. luokkia vastaan, 2. luokat 2. luokkia vastaan jne.
• Yhdysluokat pelaavat vanhemman ikäluokan mukaan. Jos se ei tunnu mielekkäältä, opettajan on informoitava asiasta ilmoittautumisen yhteydessä.
• Otteluaika on 2 x 12 minuuttia ns. suoraa aikaa eli pelikelloa ei välillä pysäytetä.
• Kahden minuutin välein kuitenkin peli puhalletaan poikki ja kello pysäytetään. Tällöin on mahdollisuus vaihtaa pelaajia kentällä. Tuomari voi lyhentää vaihtojen väliä, jos vaihtopelaajia on runsaasti.
• Pelaamassa on aina maalivahti ja neljä pelaajaa. Kentällä on aina oltava tyttöjä ja poikia.
• Pelaamiseen osallistuvat oppilaat on jaettava mahdollisuuksien mukaan etukäteen neljän oppilaan ryhmiin, jotta em. pelaajien vaihtaminen sujuu mutkattomasti.
• Pelikenttä: 1/3 osa kaukalosta siniviiva rajana. Peliä pelataan siis kaukalon leveyssuunnassa.
• Mikäli siniviivalla ei ole laitaa, vaihtopelaajat toimivat ”muurina”. Muurissa olevan pelaajan tehtävä on palauttaa kiekko peliin. Jos kiekko ohittaa muurin, peli puhalletaan poikki.
• Pelivälineenä on reikäkiekko, joka on tavallista kiekkoa kevyempi.
• Pelikatkon jälkeen aloitus suoritetaan aina pelialueen keskipisteestä.
• Otteluissa pelataan aina voitosta, mutta joukkueet eivät saa voitoista ja tasapeleistä pisteitä. Voitoilla ja tappioilla ei ole merkitystä: turnausvoittajaa ei haeta – eikä voittajaa muutenkaan nosteta korokkeelle.
• Kun oppilaat kuitenkin laskevat ”tehopisteitään”, tulee painottaa seuraavaa: maaliin johtanut syöttö = 2 pistettä, maali = 1 piste.

Vasaran Pauke liikuttaa lapsia ja aikuisia

Urheiluseura Vasaran Paukkeen alakoulun oppilaille suunnattu perjantain pelivuoro starttasi viime perjantaina oppituntien jälkeen ja jatkoa seuraa taas tällä viikolla.

Itse tulin juuri Vasaran Paukkeen aikuisten liikuntavuorolta Lehmuksen liikuntasalista. Meitä oli viisi ja pelasimme sählyä tyyliin kaksi vastaan kolme välillä joukkueita vaihdellen. Oli raskasta! Mutta kivaa! Ensi viikolla kuulemma tulee lisää porukkaa. On määrä silloinkin pelata sählyä.
Laji voi olla jotain muutakin -se on ihan siitä kiinni, miten sovitaan. Tämä viikoittainen liikuntasessio on siis Lehmuksen salissa keskiviikkoisin alkaen klo 19.45 - heti Vaskun Pompun jälkeen. Tänään jaksoimme pelata puoli yhdeksään.

Tämä on mielestäni sitä "matalan kynnyksen toimintaa", johon mielestäni on helppo liittyä: ei todellakaan tarvita aiempaa kokemusta. Sinne vaan mukaan!

A2-kielen opiskelusta

Helmikuun alussa 3. luokkien oppilaiden vanhemmat saavat painotuoreen tiedotteen, joka kertoo vapaaehtoisen A2-kielen valinnan mahdollisuudesta. Turku on mukana Opetushallituksen kansallisessa vieraiden kielten opetuksen kehittämishankkeessa, jonka tavoitteena on, että englannin ja ruotsin ohella myös perusopetuksen kielipolkuihin kuuluvia muita kieliä opiskeltaisiin.

Vasaramäen koulun kieliohjelmaan kuuluvat A2-kielinä saksa ja ranska. Turussa on opetusryhmän minimikooksi määritelty 14 oppilasta. Toki pienemmälläkin ryhmällä opetuksen mielestäni voisi käynnistää, mutta tuo asetettu minimiraja on sikäli perusteltu, että aina käy niin, että joku ryhmästä muuttaa pois tai muuten vaihtaa koulua - esimerkiksi 7. luokalle siirryttäessä - tai käy yksinkertaisesti niin, että A2-kielen opiskelu osoittautuu liian vaativaksi ja koti ja koulu yhdessä sopivat, että oppilas keskeyttää opiskelun. Niinpä tuo asetettu ryhmän minimikoko varmistaa, että opetusryhmä säilyy taloudelliseti ja toiminnallisesti järkevän kokoisena perusopetuksen loppuun saakka.

Monen mielestä meidän tulisi tarjota A2-kielenä ruotsia. Minunkin mielestäni ruotsi on erittäin tärkeä! Siksi se onkin kaikille pakollinen B1-kieli, joka alkaa 7. luokalta.

Jos kieliohjelmaamme kuuluisi A2-kielenä vain ruotsi, ryhmä muodostuisi. Olen tästä tietoinen.
Mutta: A2-kielen tarkoitus on monipuolistaa opiskeltavien vieraiden kielten tarjontaa. Siksi me tarjoamme ranskaa ja saksaa. Ja teemme se tosissamme.

Mikäli perinteistä opetusryhmää ei muodostu, tarjoamme mahdollisuutta opiskella kyseistä kieltä etäopetuksessa. Tällöin opiskellaan internetin välityksellä kameralla ja mikrofonilla varustetun tietokoneen avulla koulunkäyntiavustajan valvonnassa. Ryhmään kuuluu myös oppilaita yhdestä tai kahdesta muusta koulusta. Opettaja ei ole oppilaiden luona, vaan opettaa omasta työpisteestään. Toki silloin tällöin kokoonnutaan perinteiseen opetukseen, mikä vahvistaa ryhmäytymistä.

Joillekin A2-ruotsi on ollut "kynnyskysymys" ja olemme tarjonneet mahdollisuutta opiskella sitä päivän ensimmäisellä tai viimeisellä tunilla Kerttulin koulussa koulujen yhteisessä ryhmässä. Tosin edes näin ei viimeksi ryhmää muodostunut ja opetus tässäkin aloitettiin etäopetuksena.

Tänä lukuvuonna on ollut etäopetuksessa ongelmia tietoliikenneyhteyksissä, kun kilpailutuksen kautta kaupunki siirtyi Soneran asiakkaaksi. Uskomme kuitenkin, että ratkaisut löytyvät näihinkin ongelmiin.

Edellä mainitsemani tiedotteen ohella 3. luokkien vanhemmat saavat valintalomakkeen, joka tulee palauttaa jokaisen oppilaan osalta kouluun maanantaina 8.2.

Tervetuloa Vasaramäen kouluun!

Yhtenäiskoulussa isot ja pienet oppivat rinnakkain.

Tällä viikolla järjestämme kaksi merkittävää tilaisuutta. Kummatkin niistä liittyvät lapsen koulupolun tärkeisiin nivelvaiheisiin.

Tiistaina 19.1. klo 18.00-19.30 on informaatiotilaisuus elokuussa 1. luokan aloittavien lasten vanhemmille Lehmuksen ravintola Kokkikukossa.

Tuomme esille käsityksemme lapsen kouluvalmiudesta. Meidän mielestämme siitä on edelleenkin puhuttava. Tämä ajankohta on hyvä. Tämän jälkeen emme siitä puhu - elokuussa 2010 peruskoulun aloittavien lasten vanhemmille. On totta, että kouluvalmiuden käsitettä ollaan romuttamassa. Ajatellaan, että pitääkin puhua koulun valmiudesta: jokaisen tulisi voida aloittaa opintie tuossa laissa säädetyssä iässä kotiaan lähellä olevassa koulussa. Olen itsekin tämän ajatuksen takana, kunhan koulu saa tuon ideologian edellytämät taloudelliset resurssit. Näin ei vielä ole. Niitä odotellessa - opetus on edelleenkin luokkaopetusta, jossa suuret erot oppimisvalmiuksissa opintien alkuvaiheessa ovat vaikeasti eliminoitavissa ja aiheuttavat näin uhkan lapsen onnelliselle koulupolulle.
Meillä Vasaramäen koulussa on onneksi tarjota lähikouluna alkuluokka lapsille, joiden kohdalla päädytään siihen, että aikalisä on paikallaan.

Informaatiotilaisuutemme ei kuitenkaan ole kouluvalmiusilta, vaan pyrimme siihen, että ilta etenee tulevien koululaisten vanhempien esittämien lapsensa koulun aloittamiseen liittyvien kysymysten herättämän keskustelun avulla.

Tilaisuuden jälkeen on mahdollista suorittaa myös koulutulokkaan kouluun ilmoittautuminen opastuksellamme juuri saneeratussa ATK-luokassamme.

Tilaisuus jatkuu toukokuun 6. päivänä klo 8.00-9.45, jolloin kykenemme vastaamaan myös niihin koulun alkuun ja lukuvuoteen 2010-2011 liittyviin kysymyksiin, joihin vielä näin tammikuussa emme pysty.

Keskiviikkona 20.1. klo 18.30-19.30 on tiedotustilaisuus 7. luokan elokuussa aloittavien lasten vanhemmille Syreenin alasalissa.

Vasaramäen koulun 6. luokkien vanhemmille järjestimme jo marraskuussa yläkouluun siirtymiseen liittyvän tilaisuuden, jonka tarkoituksena oli hälventää tähän nivelvaiheeseen liittyviä pelkoja ja vahvistaa vanhemmissa ja osittain heidän välityksellään oppilaissamme uskoa yhtenäiskouluumme.

Keskiviikon tilaisuus on tiedotustilaisuus. Voidaan myös puhua koulun markkinoinnista. Tässä perusopetuksen nivelvaiheessa kouluumme tulee oppilaita muista kouluista. Se on myös koulumme elinehto. Monelle käynti Vasaramäen koulussa on ensimmäinen.

Toivon, että pystymme vakuuttamaan kaikki meille tärkeissä asioissa:

Jokainen oppilas on meille yhtä tärkeä - on hän sitten liikuntalinjalla tai ei. Pyrimme siis järjestämään käytössämme olevat resurssit tasapuolisesti ja organisoimaan opetuksen siten, että kaikki luokat ja opetusryhmät ovat yhtä hyviä.

Toki tiedotustilaisuudessamme on tärkeää esitellä liikuntalinjaamme, siis yleisliikunta- ja jalkapallolinjaamme, onhan kyseessä koulumme erityistehtävä turkulaisessa kouluverkossa.

Otamme vakavasti perusopetuslain vaatimuksen turvallisesta oppimisympäristöstä. Sekä henkisen että fyysisen oppimisympäristön tulee olla sellainen, että kouluun on hyvä tulla.
Me Vasaramäen koulussa tiedostamme sen, että koulumme kehittäminen ei onnistu ilman oppilaiden ja näiden vanhempien kuulemista ja ja oppilaiden osallistamista koulun arjessa.

Tervetuloa siis kuuntelemaan ja esittämään kysymyksiä!