Puhe peruskoulunsa päättäville lauantaina 4.6.2016

Hyvät pian peruskoulunne päättävät Oppilaat. Hyvät Vanhemmat. Hyvät Opettajat.
 
Elokuussa 2014 Ilta-Sanomat uutisoi, kuinka päävalmentajalleen keskisormea näyttänyt ja tappouhkauksia huudellut Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen superlupaus oli passitettu kotiin Tsekistä kesken jääkiekkoturnauksen.

- Pelaaja rikkoi joukkueen yhteisiä sääntöjä ja käytöstapoja, joten pelaajan turnaus loppuu tähän, valmentaja kommentoi Ilta-Sanomille.
 - Onko pelaajalle vielä ovi auki maajoukkueeseen? kysyttiin valmentajalta.

- Pitää katsoa tulevaisuuteen, kuinka pelaaja harjoittelee, pelaa ja toimii seurassa. Ei tässä mitään lopullista ovea olla lyömässä kenellekään kiinni, valmentaja vakuutti.

Apulanta-yhyettä lainatakseni: "Et on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni". 
 

 Tämä nuori pelaaja oli 16-vuotias Tapparan superlupaus Patrik Laine. 

En tiedä, onko Patrik Laine sitten Muumi-kirjojen ystävä, mutta sen hän ilmeisesti oppi - Muumipapankin suuren viisauden - "On typerää tehdä sama virhe kahdesti."

Päättynyt kausi oli Patrik Laineelle läpimurtokausi, jonka päätteeksi kaksi viikkoa sitten hän palasi Moskovan MM-kisoista muiden Leijonien mukana hopeamitali taskussaan - valittuna kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi. 

Olen usein verrannut peruskoulun yläkouluvaihetta jääkiekko-otteluun, jossa on kolme erää. Samoin on seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs luokka.

Tätä metaforaa voi kuitenkin moni kummastella:  jääkiekko on joukkuepeli ja koulunkäynti  taas yksilölaji.

Minusta koulu on joukkepeli. Se on tiimityötä, joka perustuu uskoon, että olet enemmän toisten avulla ja toisten kanssa.

Muistan itse nuorena menneeni kotini läheiselle luonnonjäälle luistimet ja maila olalla, mutta muistan palanneeni pian kotiin, jos kentällä ei ollut muita. 
Tuskin kukaan tulisi kouluunkaan, jos täällä ei olisi muita. Kouluun tullaan pelaamaan joukkuepeliä.

Se on hyvä, koska elämä on joukkuepeliä. Ja koulua tulee käydä - ei koulua, vaan elämää varten.

Hyvät tänään peruskoulunne päättävät Oppilaat.

Siinä te olette erityisesti onnistuneet - joukkuepelissä. Te olette ratkaisevasti olleet omalla toiminnallanne vaikuttamassa koulumme hyvään ilmapiiriin ja olette olleet hyviä roolimalleja nuoremmille.

Aivan äskettäin - siis kolmannen erän viime minuuteilla - Vasara-teatterin näytelmä Lähtevien junien asema kehotti meitä elämään hetkessä ja tarttumaan siihen; "Carpe diem!" kuten antiikin Horatius kirjoitti. 

Se on tärkeä elämänohje.

Jääkiekko-ottelun päätyttyä - oli ottelun tulos mikä tahansa - joukkueet kättelevät toisensa.Tähän osallistuvat kaikki, vaikka ottelun kuluessa toisella joukkueella tai yksittäisellä pelaajalla olisi ollut aihetta tuntea tulleensa väärin kohdelluksi.

Ottelu on nyt siis päättymässä. Pian on kättelyn aika.

"Nyt on aika.Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista." Apulantaa taas lainaten.

Kun tänään lähdette, oloni on haikea. Jäljelle jäävät yhteiset kokemukset, jotka muuttuvat muistoiksi; kaikki ne arjen kohtaamiset - arvostan niitä suuresti. Olen oppinut teiltä paljon.

Tulee ikävä.

Ja vielä vähän Apulantaa."Meistä jokainen on polku jonnekin." 

Toivottavasti polkumme vielä kohtaavat.

Tiistain 31.5. Crazy Olympics -tapahtuman jälkeen kottikärryillä kesään... 



Hyvää kesää kaikille!





 

 

   

Lukuvuoden 2015-2016 päättyessä - kun henkilökunta on kokoontunut yhteen

Hyvät Ystävät.

On aika kiittää. Sen teistä jokainen on ansainnut - kuulla kiitoksen. Sen asian ymmärtäminen on minulle helppoa. "Kiitos ei ole kirosana", huutaa voimalla Haloo Helsingin Elli. Kiitosta saa siis vapaasti viljellä.

Mutta jotenkin kaipaan itseltäni kiitoksen kylkeen jotakin lisää. Enemmän sanoja. Vakuuttamaan, että olen tosissani. Oikeiden sanojen löytäminen on joskus kiitoksen hetkellä vaikeaa.Sitä se on nytkin ollut.

Tämä lukuvuosi on ollut ensimmäinen Aino Holménille apulaisrehtorina vastuualueenaan Lehmuksen yksikkö - ennen kaikkea alakoulun toiminta. Aina marraskuulle olin kuitenkin itsekin varsin paljon Lehmuksessa, mutta Kari Salmisen jäätyä vuosilomalle ja sitten tammikuun alusta eläkkeelle, olen hyvin vähän ehtinyt olla Lehmuksessa.

Näillä muutoksilla on luonnollisesti ollut vaikutusta kumpaankin yksikköön. Vastuiden jakaminen minun ja Ainon välillä ei ole ollut yksiselitteisen selkeä, mikä on saattanut hämmentää - etenkin täällä Lehmuksessa.
Selkeä vastuunjako ja rajanveto kuudennen ja seitsemännen vuosiluokan välille poistaisivat näitä epäselvyyksiä, mutta toisi asetelmaan selkeän riskin liittymisestä näennäisyhtenäiskoulujen joukkoon.

Olen erittäin tyytyväinen Ainoon työparinani ja haluan tässä lausua erityiskiitoksen hänelle. Aino on minulle korvaamaton.

Olen nopeasi ja hyvin kotiutunut Syreenin yksikköön. Ilmapiiri opettajainhuoneessa on energinen, työteliäs ja pohtiva. Olen nauttinut olostani nuorten parissa: ennen kaikkea arjen kohtaamisista ja keskusteluista. Olen oppinut, ettei minun pidä saada 16-vuotiasta ajattelemaan niin kuin 58-vuotias maailman näkee. Yritän vain opettaa keskustelua, ajattelua, empatiaa ja toisten kanssa yhdessä tekemistä.Kasvatus on kasvamaan saattamista, kuten kasvatustieteilijä J.A. Hollo jo muistaaksen 50-luvulla pohti.

Viime lukuvuonna käynnistynyt OPS2016-prosessi on tämän lukuvuoden aikana saatettu loppuun.Työ oli Turussa hyvin koordinoitu. Oppiva OPS -koulutus, johon KOPS-opettajat Heidi ja Aino-Kaija sekä Aino, Kari ja minä osallistuimme, antoi hyvät eväät koulun henkilöstön, oppilaitten ja näiden vanhempien osallistamiselle.

Kiitos kaikille teille panoksestanne tässä prosessissa.

Opetussuunnitelma on normi, jota tulee noudattaa. Se edellyttää siihen perehtymistä. Se on ennen kaikkea jokaisen itsensä vastuulla. Uuden OPSin henki on kuitenkin sellainen, ettei riitä, että jokainen tekee sitä itse tykönään. Sen lisäksi uusi OPS toteutuakseen edellyttää yhteistä pohdintaa ja yhdessä tekemistä.
 
Erään koulutuksen kautta - koulutuksen, johon Ainon kanssa tänä keväänä osallistuin - tutustuin joharin ikkunaan.

Kiinnostuin ikkunan sokeasta ruudusta: Mikä minussa ja tavassani toimia on sellaista, mistä itse en ole tietoinen?

Olen hyvin kiitollinen palautteesta, joka ohjaa minua näkemään itsessäni sellaista, mistä en ole ollut tietoinen. Tällaisen palautteen mahdollistaminen edellyttää toimivaa vuorovaikutusta, mikä on tärkein koulun kehittämisen työkalu, mutta samalla myös tavoite itsessään.

Meillä on erittäin hyvä koulu. Sen lisäksi, mitä olen taas nähnyt ja kokenut päivittäin, olen saanut valtavasti sellaista viestiä koulun ulkopuolelta, että kouluamme arvostetaan. Lähes päivittäin saan yhteydenottoja vanhemmilta, jotka haluaisivat lapsensa siirtyvän kouluumme. Se on teidän ansiotanne.

Kiitos tästä pian päättyvästä lukuvuodesta 2015-2016.

Rauhallista ja rauhoittavaa kesää.

Rentoutukaa.

Voimautukaa.

Uudet haasteet odottavat taas elokuussa.

Yläkoulun Crazy Olympics tiistaina 31.5.2016

Seitsemänsillä, kahdeksansilla ja yhdeksänsillä luokilla oli kullakin luokka-asteella omat hullut olympialaisensa. Minä sain olla mukana ysien tapahtumassa Kupittaanpuistossa. Lajeja olivat

• Tunnetko luokanvalvojasi? -tietovisa
• Tulitikuilla ongelmanratkaisua
• Löylynheitto
• Onginta
• Kottikärrykisa
• Tikanheitto

Tätä kirjoittaessani tulosten laskeminen on vielä kesken, eikä voittanut luokka siis vielä ole selvillä. Olympialaiset toteutettiin siis luokittain; jokainen luokka oli vielä jaettu kolmeen ryhmään. Koulun kolme VALMO-ryhmää oli myös mukana. Ne muodostivat yhdessä yhden luokan.

Yksi luokka oli aina yhdellä kuudesta rastista. Rastien vaihto tapahtui aina yhtä aikaa. Kullakin rastilla meni noin 10-15 minuuttia. Aurinko paistoi. Radiosta kuulin, että oli ylitetty alkukesän lämpöennätys: yli 27 astetta.

Tapahtuman toteuttamisessa auttoi www.westarit.fi. Kiitos Pasille!

Vasaran vasaran luovutus terveydenhoitaja Maija Grönroosille

Terveydenhoitaja Maija Grönroosin viimeinen työpäivä Lehmuksen yksikössä alkoi limusiinikyydillä kouluun, missä kaikki alakoulun oppilaat ja koko henkilökunta odottivat muodostaen mutkittelevan kunniakujan. Jokainen oli varannut Maijalle kukan - moni oli askarrellut kukkansa itse.

Juhlasaliin kokoonnuttiin Päivän Pysäykseen saattamaan Maija eläkkeelle.

Mm. tytöt olivat suunnitelleet tanssiesityksen ja koko koulu lauloi kaikkein pienimpien johdolla laulun Maija Mehiläisestä.

Illalla henkilökunta kokoontui Rantakerttuun, missä tehtäväni oli perinteisen Vasaran Vasaran luovutus.

Sinulle, Maija.

Elokuussa 1991 aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan Vasaramäen kouluun kuuluvan:

Vasaran vasara –perinteen jatkaminen.

Kun työntekijä jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.

Jokainen vasara on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen mänty.

Vasaran vartena on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt – tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .

Tällä kertaa vasara on Hannu Fäldenin käsialaa. Vasaran varren muodostavat puiset spaattelit. Spaatteli on lääkärin ja muun hoitohenkilöstön käyttämä lasta.

Olet ollut terveydenhoitajamme vuodesta 1995 – yli kaksikymmentä vuotta.

Sinulle jo jonkin aikaa on ollut mahdollista seurata sellaisten lasten kehitystä, joiden isää tai äitiä olet jo aikanaan ollut ottamassa vastaan täällä koulussa.

Tuona aikana moni asia on ammatissasi muuttunut. Se on edellyttänyt sinulta uuden oppimista ja vanhasta luopumista – pois oppimista.

Mutta olet pitänyt kiinni kaikkein olennaisimmasta työhösi kuuluvasta:

Olet oppilaille helposti lähestyttävä – aikuinen, jolle uskaltaa näyttää haavansa ja kertoa murheensa.

Aikuinen, joka paikalla ollessaan on myös läsnä.

Aina meillä ei ole ollut psykologia, ei niin muodoin kuraattoria. Näiden koululle niin tärkeiden asiantuntijoiden tarpeeseen olet sinä vastannut omalla hyvin monipuolisella osaamisellasi tärkeänä työkalunasi lämmin persoonasi.

Kolmaskymmenesyhdeksäs

Vasaran vasara.

Sinulle, Maija.

Kiitokseksi työstäsi Vasaramäen koulussa.

Vasaramäessä 27. päivänä toukokuuta 2016

Jyrki Välimäki

Vasaramäen koulun rehtori

Äänilevyn julkistamistilaisuus Lehmuksessa maanantaina 23.5.2016 klo 10.00

Vihreä lippu on päiväkotien, koulujen, oppilaitosten sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan toimijoiden kestävän kehityksen ohjelma. Lisäksi Vihreä lippu on kansainvälinen kasvatusalan ympäristömerkki. Ohjelman kriteerit täyttävä osallistuja saa ohjelman tunnuksena toimivan vihreän lipun käyttöoikeuden.
.
Vihreä lippu -ohjelman periaatteet ovat

• Osallisuus: lapset ja nuoret ovat aktiivisia toimijoita projektien suunnittelussa, toteutuksessa ja tulosten arvioinnissa
• Ympäristökuormituksen vähentäminen
• Kestävän kehityksen kasvatus osana jokapäiväistä arkea
• Jatkuva parantaminen: pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen kehitys
• Yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan kanssa

Vihreä lippu on osa kansainvälistä Eco-Schools -ohjelmaa, joka toimii lähes kaikissa Euroopan maissa ja on laajenemassa muihin maanosiin. YK:n ympäristöohjelma UNEP suosittelee Vihreää lippua. Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry on kehittänyt Vihreä lippu -ohjelmaan omaan päivähoito- ja koulujärjestelmäämme sopivat toimintatavat ja materiaalit.

Vasaramäen koulu on ollut yli kymmenen vuoden ajan Vihreä lippu -koulu. Tosin juuri tällä hetkellä lippu on "jäähyllä". Mahdollisesti otamme taas jatkossa Vihreä lippu -ohjelman ympäristökasvatuksen työkaluksemme.

Vuonna 2013 Suomen Ympäristökasvatuksen Seura, SYKSE ry, julisti kilpailun: Vihreä lippu -ohjelmalle tuli löytää yhteinen laulu.

Vasaramäen koulu osallistui kilpailuun opettaja Eevastiina Miettisen säveltämällä ja sanoittamalla laululla. Jo edellisenä vuonna oli syntynyt Aarteemme Itämeri -laulu. Vuosi 2012 oli Vasaramäen koulussa Itämeri-teemavuosi.

Suomen Ympäristökasvatuksen Seurassa kiinnostuttiin Vihreä lippu -laulusta ja toivottiin sen äänitystä. Tätä ei kuitenkaan heti voitu toteuttaa.

Tämän rohkaisemana käynnistyi kuitenkin hanke, jonka tavoitteena oli sovittaa nämä laulut soitinryhmälle ja laulajille.

Laulut oli tarkoitus levittää Vihreä lippu -koulujen ja -päiväkotien tietoisuuteen.Tavoitteena oli saada aikaan kaksi innostavaa ja yhteishenkeä nostattavaa, ympäristökasvatuksen ideaa ja periaatteita valottavaa ja eteenpäin vievää laulua.

Marraskuussa 2014 Puolalanmäen yläkoulun ja musiikin lehtori Timo Lehtovaara lupautui sovittamaan laulut, harjoittamaan soitinryhmän sekä äänittämään laulut, mikäli hankkeelle myönnettäsiin sille haettu apuraha.

Eevastiina Miettisen oli määrä valita Vasaramäen koulun Lehmustien yksiköstä innostuneita oppilaita ja harjoittaa laulut heidän kanssaan.

Keski-Suomen ELY-keskus, jonka toimialaa ympäristöhankkeet ovat, myönsi hankkeelle apurahan ja työhön ryhdyttiin rivakasti.

Vihreä lippu -laulussa ja Aarteemme Itämeri -laulussa nostetaan esille lapsentajuisesti mm. ihmisen nykyisen toiminnan lyhytnäköisyys maapallon ja sen eliöiden kannalta ja se, miten tavarapaljoutta enemmän tarvitsemme puhdasta, kaunista luontoa. Laulut kertovat myös siitä, että yhdessä toimien ja oikeita valintoja tehden voimme taata niin  ihmisille kuin luonnollekin mahdollisuuden kukoistaa kauniilla maapallollamme myös tulevaisuudessa. Lauluissa kerrotaan myös siitä, miten lapset voivat toimia ympäristön hyväksi.

Nyt lukuvuoden 2015-2016 lähestyessä loppuaan Vasaramäen koulu valmistautuu levyn julkaisutilaisuuteen, joka on Vasaramäen koulun Lehmustien yksikössä maanantaina 23.5. klo 10.00. Sydämellisesti tervetuloa!

Kuvat: Annina Stenvall