Hyvät pian peruskoulunne päättävät Oppilaat. Hyvät Vanhemmat. Hyvät Opettajat.
Elokuussa 2014 Ilta-Sanomat uutisoi, kuinka päävalmentajalleen keskisormea näyttänyt ja tappouhkauksia huudellut Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen superlupaus oli passitettu kotiin Tsekistä kesken jääkiekkoturnauksen.
- Pelaaja rikkoi joukkueen yhteisiä sääntöjä ja käytöstapoja, joten pelaajan turnaus loppuu tähän, valmentaja kommentoi Ilta-Sanomille.
- Onko pelaajalle vielä ovi auki maajoukkueeseen? kysyttiin valmentajalta.
- Pitää katsoa tulevaisuuteen, kuinka pelaaja harjoittelee, pelaa ja toimii
seurassa. Ei tässä mitään lopullista ovea olla lyömässä kenellekään kiinni, valmentaja vakuutti.
Apulanta-yhyettä lainatakseni: "Et on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni".
Apulanta-yhyettä lainatakseni: "Et on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni".
Tämä nuori pelaaja oli 16-vuotias Tapparan superlupaus Patrik Laine.
En tiedä, onko Patrik Laine sitten Muumi-kirjojen ystävä, mutta sen hän ilmeisesti oppi - Muumipapankin suuren viisauden - "On typerää tehdä sama virhe kahdesti."
Päättynyt kausi oli Patrik Laineelle läpimurtokausi, jonka päätteeksi kaksi viikkoa sitten hän palasi Moskovan MM-kisoista muiden Leijonien mukana hopeamitali taskussaan - valittuna kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Olen usein verrannut peruskoulun yläkouluvaihetta jääkiekko-otteluun, jossa on kolme erää. Samoin on seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs luokka.
Tätä metaforaa voi kuitenkin moni kummastella: jääkiekko on joukkuepeli ja koulunkäynti taas yksilölaji.
Minusta koulu on joukkepeli. Se on tiimityötä, joka perustuu uskoon, että olet enemmän toisten avulla ja toisten kanssa.
Muistan itse nuorena menneeni kotini läheiselle luonnonjäälle luistimet ja maila olalla, mutta muistan palanneeni pian kotiin, jos kentällä ei ollut muita.
Tuskin kukaan tulisi kouluunkaan, jos täällä ei olisi muita. Kouluun tullaan pelaamaan joukkuepeliä.
Se on hyvä, koska elämä on joukkuepeliä. Ja koulua tulee käydä - ei koulua, vaan elämää varten.
Hyvät tänään peruskoulunne päättävät Oppilaat.
Siinä te olette erityisesti onnistuneet - joukkuepelissä. Te olette ratkaisevasti olleet omalla toiminnallanne vaikuttamassa koulumme hyvään ilmapiiriin ja olette olleet hyviä roolimalleja nuoremmille.
Aivan äskettäin - siis kolmannen erän viime minuuteilla - Vasara-teatterin näytelmä Lähtevien junien asema kehotti meitä elämään hetkessä ja tarttumaan siihen; "Carpe diem!" kuten antiikin Horatius kirjoitti.
Se on tärkeä elämänohje.
Jääkiekko-ottelun päätyttyä - oli ottelun tulos mikä tahansa - joukkueet kättelevät toisensa.Tähän osallistuvat kaikki, vaikka ottelun kuluessa toisella joukkueella tai yksittäisellä pelaajalla olisi ollut aihetta tuntea tulleensa väärin kohdelluksi.
Ottelu on nyt siis päättymässä. Pian on kättelyn aika.
"Nyt on aika.Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista." Apulantaa taas lainaten.
Kun tänään lähdette, oloni on haikea. Jäljelle jäävät yhteiset kokemukset, jotka muuttuvat muistoiksi; kaikki ne arjen kohtaamiset - arvostan niitä suuresti. Olen oppinut teiltä paljon.
Tulee ikävä.
Ja vielä vähän Apulantaa."Meistä jokainen on polku jonnekin."
Toivottavasti polkumme vielä kohtaavat.
Hyvää kesää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti