On aika kiittää. Sen teistä jokainen on ansainnut - kuulla kiitoksen. Sen asian ymmärtäminen on minulle helppoa. "Kiitos ei ole kirosana", huutaa voimalla Haloo Helsingin Elli. Kiitosta saa siis vapaasti viljellä.
Mutta jotenkin kaipaan itseltäni kiitoksen kylkeen jotakin lisää. Enemmän sanoja. Vakuuttamaan, että olen tosissani. Oikeiden sanojen löytäminen on joskus kiitoksen hetkellä vaikeaa.Sitä se on nytkin ollut.
Tämä lukuvuosi on ollut ensimmäinen Aino Holménille apulaisrehtorina vastuualueenaan Lehmuksen yksikkö - ennen kaikkea alakoulun toiminta. Aina marraskuulle olin kuitenkin itsekin varsin paljon Lehmuksessa, mutta Kari Salmisen jäätyä vuosilomalle ja sitten tammikuun alusta eläkkeelle, olen hyvin vähän ehtinyt olla Lehmuksessa.
Näillä muutoksilla on luonnollisesti ollut vaikutusta kumpaankin yksikköön. Vastuiden jakaminen minun ja Ainon välillä ei ole ollut yksiselitteisen selkeä, mikä on saattanut hämmentää - etenkin täällä Lehmuksessa.
Selkeä vastuunjako ja rajanveto kuudennen ja seitsemännen vuosiluokan välille poistaisivat näitä epäselvyyksiä, mutta toisi asetelmaan selkeän riskin liittymisestä näennäisyhtenäiskoulujen joukkoon.
Olen erittäin tyytyväinen Ainoon työparinani ja haluan tässä lausua erityiskiitoksen hänelle. Aino on minulle korvaamaton.
Olen nopeasi ja hyvin kotiutunut Syreenin yksikköön. Ilmapiiri opettajainhuoneessa on energinen, työteliäs ja pohtiva. Olen nauttinut olostani nuorten parissa: ennen kaikkea arjen kohtaamisista ja keskusteluista. Olen oppinut, ettei minun pidä saada 16-vuotiasta ajattelemaan niin kuin 58-vuotias maailman näkee. Yritän vain opettaa keskustelua, ajattelua, empatiaa ja toisten kanssa yhdessä tekemistä.Kasvatus on kasvamaan saattamista, kuten kasvatustieteilijä J.A. Hollo jo muistaaksen 50-luvulla pohti.
Viime lukuvuonna käynnistynyt OPS2016-prosessi on tämän lukuvuoden aikana saatettu loppuun.Työ oli Turussa hyvin koordinoitu. Oppiva OPS -koulutus, johon KOPS-opettajat Heidi ja Aino-Kaija sekä Aino, Kari ja minä osallistuimme, antoi hyvät eväät koulun henkilöstön, oppilaitten ja näiden vanhempien osallistamiselle.
Kiitos kaikille teille panoksestanne tässä prosessissa.
Opetussuunnitelma on normi, jota tulee noudattaa. Se edellyttää siihen perehtymistä. Se on ennen kaikkea jokaisen itsensä vastuulla. Uuden OPSin henki on kuitenkin sellainen, ettei riitä, että jokainen tekee sitä itse tykönään. Sen lisäksi uusi OPS toteutuakseen edellyttää yhteistä pohdintaa ja yhdessä tekemistä.
Erään koulutuksen kautta - koulutuksen, johon Ainon kanssa tänä keväänä osallistuin - tutustuin joharin ikkunaan.
Olen hyvin kiitollinen palautteesta, joka ohjaa minua näkemään itsessäni sellaista, mistä en ole ollut tietoinen. Tällaisen palautteen mahdollistaminen edellyttää toimivaa vuorovaikutusta, mikä on tärkein koulun kehittämisen työkalu, mutta samalla myös tavoite itsessään.
Meillä on erittäin hyvä koulu. Sen lisäksi, mitä olen taas nähnyt ja kokenut päivittäin, olen saanut valtavasti sellaista viestiä koulun ulkopuolelta, että kouluamme arvostetaan. Lähes päivittäin saan yhteydenottoja vanhemmilta, jotka haluaisivat lapsensa siirtyvän kouluumme. Se on teidän ansiotanne.
Kiitos tästä pian päättyvästä lukuvuodesta 2015-2016.
Rauhallista ja rauhoittavaa kesää.
Rentoutukaa.
Voimautukaa.
Uudet haasteet odottavat taas elokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti