Vasaramäen koulu on ollut yhtenäiskoulu nyt viisi vuotta

1.8.2009 alkaen Vasaramäen koulu on tarjonnut perusopetusta kattaen koko yhdeksänvuotisen perusopetuksen.
Lukuvuodesta 2013-2014 tarjonta on täydentynyt äskettäin maahan muuttaneille ja lähellä oppivelvollisuusiän päättymistä oleville nuorille suunnatulla perusopetukseen valmistavalla opetuksella. Samoin elokuussa 2013 käynnistettiin perusopetuksen jo suorittaneille suunnattu lisäopetus: YsiPlus.
Vastaavasti lukuvuoden 2011-2012 päättyessä jouduimme luopumaan koululykkäyslapsille kohdennetuista alkuluokistamme.

 4.4. 2009 järjestimme yhteistyössä Turun ja Kaarinan Seurakuntayhtymän kanssa yhteisen tilaisuuden Vasaramäen alakoulun ja Kupittaan yläkoulun henkilöstölle Kakskerran Sinapissa. Nukketeatterille kirjoitetun tarinan välityksellä kummatkin koulut liitettiin toisiinsa.

Seurakuntayhtymän tiedotteesta pääset muistelemaan tuota tilaisuutta.

Vaikka koulujen yhdistämisen valmistelussa koko henkilöstö oli mukana - muistan pääluottamusmies Ari-Pekka Elomaan kuvanneen prosessia esimerkillisesti hoidetuksi - yhtenäiskoulua myös vastustettiin. Tämä oli tietenkin ihan luonnollista - jo senkin takia, että päätös merkitsi Kupittaan koulun lakkauttamista. Moni varmasti tunsi asemansa uudessa tilanteessa uhatuksi, kun yhteisestä valmistelusta huolimatta oltiin kuitenkin "hyppäämässä tuntemattomaan".
Näin jälkikäteen ajateltuna oli myös ihan luonnollista, että edellä kuvattu koulujen vihkiäistapahtumakin herätti vastustusta henkilöstön joukossa.

Yhtenäiskoulun pedagogista ja hallinnollista rakentamista olen halunnut verrata talon rakentamiseen ja olen pyrkinyt pitämään tuota mielikuvaa esillä. Puhuin prosessin alussa viiden vuoden rakennusurakasta, jossa talon perustan  rakentamiselle tuli varata riittävästi aikaa.

Toimintaa tuli alusta asti voida jatkuvasti arvioida ja olla valmis tarkistamaan "talon piirustuksia" ja tarvittaessa tekemään korjauksia.
Eräässä koko henkilöstön palaverissa joku totesikin kaikin tavoin sattuvasti, etten  ollut onnistunut mitään "Frontside Ollieta" esittämään, mutta ajattelin, että vasta viiden vuoden kokemuksen jälkeen on reilua arvioida yhtenäiskoulun idean toteutumista ja siinä samassa omaa onnistumistani koulun rehtorina.
Nyt on siis arvioinnin aika.

Arvioin nyt sitä, miten yhtenäiskoulun idea on toteutunut. Nämä ovat omia ajatuksiani, jotka kuvaavat sitä, miten itse olen muutoksen kokenut.  On selvää, että asiat voi kokea toisin kuin mitä minä olen kokenut.

Itselleni yhtenäiskoulu on joka päivä täyttä totta. Vaikka työhuoneeni on vain toisessa yksikössä ja työajastani suurin osa kuluu siis Lehmuksessa, teen koko ajan töitä koko yhtenäiskoulun hyväksi. Tämä työ on mitä suurimmassa määrin arjen asioiden ennakointia ja niistä tiedottamista, oppilaiden ja henkilökunnan kohtaamista ja kuuntelua ja osallistamisprosessien valmistelua ja johtamista.

Meillä on yhteiset arvot.
Prosessin alkuvaiheessa määrittelimme arvot, joiden tulisi ohjata toimintaamme. Arvot kirjoitettiin dialogin muotoon.
Näiden viiden vuoden aikana emme ole riittävän tietoisesti peilanneet arjen valintojamme suhteessa noihin arvoihin.

Meillä on yhteinen julkisivu.
Kun alakoulun oppilaan huoltaja avaa www-sivumme, hän ei klikkaamalla oikein siirry alakoulun sivuille. Kun yläkoulun oppilaan huoltaja avaa www-sivumme, hänen ei tarvitse erikseen klikata jotakin päästääkseen yläkoulun sivuille. Meillä on yhteneväinen tiedotus ulospäin.

Koska toimimme kahdessa yksikössä, meillä on yhteinen opettajainhuone Moodlessa. Sieltä löytyy myös joka viikon tiedote, joka on koko henkilöstölle yhteinen.

Yhtenäiskoulussamme myös henkilökunnan on mahdollista työskennellä kummassakin yksikössä. Tätä on pystytty hyödyntämään vuosi vuodelta yhä paremmin.
Opetuksessa aineenopettajien erityisosaamista on tuotu alakouluun ja luokanopettajien erityisosaamista yläkouluun. Milloin yksittäisen opettajan täystyöllistyminen on ollut mahdotonta vain ala- tai yläkoulusta, on voitu yhtenäiskoulun sisällä tehdä tämän hyväksi ratkaisuja.
Ihmisten jatkuvuuden periaate - mikä on oppilaan näkökulmasta erittäin tärkeä - koskee myös opetusta tukevaa muuta henkilöstöä. Meillä on yhteinen psykologi ja yhteinen kuraattori. Arkea Oy:n siistijät, kiinteistönhoitajat ja keittiöhenkilökunta pelaavat hyvin ja joustavasti yhteen; jopa ruoka Lehmuksen yksikköön tuodaan nyt Syreenin yksiköstä.

Kummankin yksikön tiloja käytetään joustavasti hyväksi eri-ikäisten oppilaiden opetukseen ja oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnin edistämiseen.

Yhtenäiskoulussamme on mahdollisuus hyödyntää koulun käyttöönsä saamaa kokonaisresurssia joustavasti.
Tämä voi joidenkin mielestä olla arveluttavaa: Ei kai vain alakoululle tarkoitettua rahaa valu yläkouluun? Ei kai vain yläkoululle tarkoitettua resurssia valu alakouluun?
Myönteiset omakohtaiset kokemukset yhtenäiskoulun eduista lisäävät ymmärrystä ja ovat omiaan hälventämään näitä epäluuloja.

Olemme luoneet yhtenäiskouluumme oppilaille ja heidän vanhemmilleen merkitykselliset siirtymäriitit.

Siirtymäriitteihin luen tavan, jolla informoimme esiopetusikäisten vanhempia ja otamme toukokuussa vastaan seuraavan lukuvuoden koulutulokkaat.
Siirtymäriitteihin luen tavan, jolla kuudennen luokan oppilaat tutustuvat Syreenikujan yksikköön ja tavan, jolla lukuvuoden lopussa jättävät Lehmuksen yksikön.
Siirtymäriitteihin kuuluu peruskoulun päättävien juhla maljoineen ja juhlapuheineen.

Meillä on lukuvuosittain ainakin yksi yhteinen juhla, johon osallistuu koko yhtenäiskoulu.

Ala- ja yläkoulun liikuntalinjat tekevät yhteistyötä.
Viiden yhtenäiskouluvuoden aikana liikuntalinjatoiminta on kokenut suuria muutoksia, etenkin yläkoulun osalta, jossa pyrkimyksenä on pikemminkin urheiluvalmennuksen ja koulunkäynnin yhdistäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Liikunnanopettajien panos on keskeinen, mutta se ei riitä. Tarvitaan jokaisen henkilökuntaan kuuluvan panos ja senkin lisäksi vielä toimiva koulun ulkopuolinen yhteistyöverkosto.

Meillä on yhteinen opetussuunnitelmaprosessi.
Meillä on arjessa haasteita; mm. isot erot oppilaiden välillä niin tiedoissa kuin taidoissakin, mikä korreloi motivaation ja sen puutteen kanssa. Oikeanlaisen ja riittävän oppilaan tuen kohdentaminen on vaikeaa, kun rahaa tähän tarkoitukseen tuntuu olevan liian vähän ja koulun arki liian kiireinen monimutkaisine opetusjärjestelyineen, mitkä vaikeuttavat oppilaan ja opettajan kohtaamista.

Varsinainen pedagoginen läpimurto on vielä tekemättä. Sitä mm. edellä kuvatut haasteet huutavat.
Yhtenäiskoulun pedagogiseen kehittämiseen tarjoaa oivan tilaisuuden meneillään oleva OPS16-prosessi: vuonna 2016 voimaan tulevan uuden opetussuunnitelman laadinta.

Olen ilmoittanut koulumme mukaan Opetushallituksen kehittämiskouluverkostoon, jossa kukin koulu valitsee kehittämiskohteekseen jonkin seuraavista teemoista:1.oppilaan oppiminen, 2.henkilöstön osaaminen, oppilaiden ja henkilöstön hyvinvointi ja 4. johtaminen.

Toivon lukuvuoden 2014-2015 alkaessa henkilöstömme löytävän sen yhteisen teeman, jonka puitteissa  alamme tuottaa uusia käytännössä mallinnettuja innovaatioita.

Koulun pedagogisen kehittämishaasteen lisäksi on paljon muita arjen haasteita, joihin kuluneiden viiden vuoden aikana emme ole löytäneet meitä tyydyttäviä ratkaisuja.

Mutta kuinka paljon kaikesta tästä voi sitten laittaa yhtenäiskoulun piikkiin?
















 

Puhe yläkoulun kevätjuhlassa 31.5.2014

Aisopoksen tarinat ovat peräisin antiikin Kreikasta, ja ovat alunperin antiikin Kreikan tarinankertoja Aisopoksen suusta lähtöisin. Ne ovat lyhyitä tarinoita, joissa on kaikissa arkielämään liittyvä moraalinen opetus, jotka ovat hyvin helppo ymmärtää. 

Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa tarina Kilpikonna ja jänis, jossa kilpikonna ja jänis kinastelevat kumpi on nopeampi ja päättivät ottaa kisan. Jänis uskoi olevansa nopeampi eikä viitsinyt juosta vaan meni tien reunaan nukkumaan. Kilpikonna taas tiedosti hitautensa, mutta yritti silti parhaansa. Sitkeän yrittämisen ansiosta se kiirehti nukkuvan jäniksen ohi ja voitti koko kilpailun.

Sinnikkyys on määrätietoisuutta ja pysyvyyttä. Se on sitoutumista, vaikka tehtävä kestäisi kauankin tai vaikka tiellä olisi esteitä. 

Vaikka kilpikonna on hitaampi kuin jänis, se voitti kilpajuoksun sinnikkyydellään. Mikään ei pysäyttänyt eikä harhauttanut sitä. Se jatkoi vain. 

Ilman sinnikkyyttä ihmiset antavat helposti periksi. He eivät pidä lupauksiaan. Kun olemme sinnikkäitä, muut voivat luottaa siihen, että saatamme päätökseen sen, minkä aloitamme, ja pidämme kiinni sitoumuksistamme. 

Kun olemme sinnikkäitä, pysymme ystävinä, vaikka ystävyyttä koetellaan. Emme anna periksi ennen kuin ongelma on ratkaistu.

Koulumme entinen oppilas, 22-vuotias jääkiekkomaalivahti Joni Ortio, vieraili keskiviikkona 28.5. Lehmuksen yksikössä luovuttaakseen pelipaitansa kiinnitettäväksi Lehmuksen liikuntasalin Wall of Fameen.

Joni totesi, ettei hän oman näkemyksensä mukaan olisi ilman sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta saavuttanut itselleen asettamiaan tavoitteita eikä päässyt jo varsin lähelle määränpäätään: vakiinnuttaa asemansa NHL-joukkueen maalivahtina.

Hyvät peruskoulun päättävät oppilaat. 

Olette nyt saavuttaneet yhden tärkeän etapin matkalla määränpäähänne - mikä se itse kullakin teistä onkin. 
Haluan koko Vasaramäen koulun henkilökunnan puolesta onnitella teitä tästä saavutuksestanne ja toivottaa teille onnea, kun matkanne taas jatkuu.

Hyvät seitsemännen vuosiluokan päättävät oppilaat. 
Hyvät kahdeksannen luokan päättävät oppilaat.

Peruskoulupolkunne jatkuu vielä. Ensin on kuitenkin kesä. Ensin lepäätte, sitten toivon mukaan lupaatte - itsellenne - asettaa riittävän vaativat tavoitteet - itsellenne - ja sitten sinnikkäästi ja määrätietoisesti pyrkiä saavuttamaan ne, kunnes olette siinä ikimuistoisessa hetkessä, mitä nämä tämän päivän "ysimme" nyt elävät. 

Hyvät YsiPlus-ryhmän oppilaat.  

Toivon, että olemme kyenneet tukemaan teitä niin, että toiveenne jatko-opintojenne suhteen toteutuvat.

Hyvät koulumme nyt jättävät VALMO-ryhmän oppilaat. 

Polkunne on ollut liian kivinen, kuoppainen ja mutkainen. Toivottavasti olemme omalta osaltamme voineet tehdä helpomman ihmisen kulkea ja elää. Toivon, että jokaisella teistä on omat haaveenne ja että me täällä Vasaramäen koulussa olla mahdollistamassa niiden toteutumista.

Kiitos kuluneesta lukuvuodesta teille kaikille - niin oppilaat, koulun henkilökunta kuin te läsnä olevat vanhemmatkin!

Hyvää kesää!

Jyrki Välimäki
Vasaramäen koulun rehtori

Vasaramäen alakoulun pojat vastaan FC Inter

Kuva: Jyrki Rauhaniemi

Tänään perjantaina 30.5.2014 pelattiin Vasaramäen tekonurmella jalkapallo-ottelu Vasaramäen alakoulun poikien joukkueen ja FC Interin Veikkausliigajoukkueen välillä.

Joukkueemme oli koottu 4.-6. vuosiluokilta.

Ottelusta kehkeytyi hieno tapahtuma loistavine kuuluttajineen ja tauko-ohjelmineen.

Sydämellinen kiitos FC Interille, joka tuli tapahtumaan parhaalla kokoonpanolla, jonka seuran nyt oli mahdollista saada jalkeille.

Sydämellinen kiitos myös erotuomarille, Timo "Tinke" Vihersaarelle.

Koska kuvat kertovat useinmiten enemmän kuin tuhannet sanat, toivon lukijoiden katsovan koosteen tapahtumasta osoitteesta


http://www.youtube.com/watch?v=aYAs-SAUwBs&feature=youtu.be

Annin ja Fadumon tarina

TARINAN LÄHTÖKOHTA

Hankkeen lähtökohtana on suomalaisten nuorten parissa varsin yleinen tapa suhtautua kouluun itsestäänselvyytenä.

Itsensä haastaminen on monille vierasta, mikä johtaa alisuoriutumiseen ja rajaa mahdollisuuksia jatko-opintoihin.

Toinen lähtökohta hankkeelle on Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikön mahdollisuudet hyödyntää monikulttuurisuutensa, mikä edellyttää tietoisia toimenpiteitä. Monikulttuurisuutta ei koulun arjessa kyetä riittävästi näkemään mahdollisuutena.

Hanke on Annin ja Fadumon yhden päivän tarina. Anni on turkulaisen Vasaramäen yläkoulun oppilas ja Fadumo käy koulua Somalimaan Suomi-kylässä. Elokuvan keinoin tuodaan esille näiden kahden – toisiinsa nähden täysin erilaisen – kulttuurin ja sitä edustavan koulun elämää. Turkulaisen Vasaramäen koulun ja Somalimaan ja sen Suomi-kylän nuoret saavat ainutlaatuisen mahdollisuuden ystävyyssuhteen luomiseen erilaisesta ympäristöstä tulevien, erilaisista sosio-ekonomisista lähtökohdista ponnistavien ja eri uskontoa edustavien nuorten kanssa.

HANKKEEN TAVOITTEET

Tavoitteenamme tässä hankkeessa on tasavertainen kehityskumppanuus, joka lisää tietämystä ja ennen kaikkea

ymmärrystä siitä, mitä koulutus ihmisoikeutena merkitsee.

Tähän tavoitteeseen pyrkiessään hanke hyödyntää mm. seuraavia näkökulmia:

- nuorten ja heidän opettajiensa osallisuuden vahvistaminen,

- sukupuolten tasa-arvo ja

- taloudellisesti heikommassa asemassa olevien koulutus.

 KÄYTETYT TYÖTAVAT

Oppimistavoitteet voidaan jakaa kolmen H:n mukaan: heart, head and hands. ”Heart” on asenne, ”head” on

tiedolliset tavoitteet ja ”hands” on taidot.

HEART, SYDÄN

- koulutuksen arvostuksen vahvistaminen

- omien voimavarojen, mahdollisuuksien löytäminen – itsensä haastaminen

- erilaisuuden ymmärtäminen

HEAD, PÄÄ

- tietämyksen lisääminen kumppaniosapuolen kulttuurista ja olosuhteista

- tutustutaan elokuvan kerrontaan, puhutaan elokuvan rakenteesta ja elokuvaharjoitusten kautta edetään

elokuvan tekoon

HANDS, KÄDET

- informaatioteknologian käyttöön liittyvät taidot, kuten esim. yhteydenpito kumppaniin Skypen välityksellä

- kameran ja muun elokuvan tekoon tarvittavan välineistön käyttötaito

TULOKSET

Hanke on tuottanut konkreettisesti elokuvan hyödynnettäväksi kouluissa toteuttavassa globaalikasvatuksessa.

Elokuvan teossa päädyttiin lopulta dokumenttielokuvaan. Elokuvan tuotannossa mukana olleen kahdeksansien luokkien kuvaviestinnän ryhmän oppiminen on havaittavissa tarinan edetessä kohti elokuvan loppua. Annin henkinen kasvu kuvastaa koko ryhmän kasvua.

Elokuvaa täydennetään ryhmän toimesta vielä lehtisellä, jossa kuvataan prosessia ja johon kootaan tärkeää taustatietoa. Tämä on tärkeää elokuvan hyödyntämisen kannalta.

Oppimista ja kasvua on ohjannut opettaja Hanna Moilanen.

KESKUSTELUA

Meillä on monet asiat hyvin. Pidämme niitä kuitenkin itsestään selvinä. Meidän on usein helpompi arvostella kuin arvostaa.

Tämä elokuva pakottaa meidät pohtimaan elämän arvoja.

Mikä on ihmisenä olemisessa kaikkein tärkeintä? Mikä on ihmiselle tärkeintä? Mikä tekee ihmisestä onnellisen?

YHTEENVETOA

Annin ja Fadumon tarina –elokuvan ja siihen liittyvän taustamateriaalin levitys tullaan tekemään mahdollisimman helpoksi ja materiaalin on tarkoitus olla kaikkien saatavilla internetissä.

Yhteistyössä YLEn kanssa suunnittelemme tarinalle jatkoa. Annin ja Fadumon tarina -elokuvassa Vasaramäen koulun oppilas Nasir – jonka juuret ovat Somalimaassa – oli ensimmäistä kertaa Afrikassa. Tästä avautui odottamaton näkökulma, jota haluaisimme laajentaa. Meillä on paljon suomalaisia oppilaita, joiden juuret ovat Suomen ulkopuolella – usein hyvin kaukanakin.

YHTEISTYÖSSÄ KANSSAMME

·         TS-yhtymä

·         Vaskun Vanhemmat ry – Vasaramäen koulun vanhempainyhdistys

·         Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikön oppilasparlamentti

·         Wali Hashi, freelance toimittaja 

Elokuvamme lähes lopullisen version voitte katsoa osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=3oTNcsle7LY

60-vuotias Vasaramäen koulu entisen oppilaan silmin

Kuvassa edeltäjäni, rehtori Markku Vähä-Mäkilä, saapuu Vasaramäen koulun Lehmuksen yksikön juhlasaliin perjantaina 4.4.2014.

Olimme juhlineet koulumme 60-vuotissyntymäpäivää kahtena edellisenä iltana yhdessä vanhempainyhdistyksemme kanssa. Vanhempainyhdistyksemme täytti tänä keväänä 20 vuotta.

Perjantaina 4.4.   meillä oli Avoimet Ovet. Saimme paljon vieraita - enimmäkseen koulumme entisiä oppilaita.

Klo 10 kokoonnuimme juhlasaliin Päivän Pysäykseen.

Tuntui, että juhlamme olivat vieneet voimani siinä määrin, että jouduin yleisön eteen ilman selkeää kuvaa siitä, mitä tuleman piti.

Pian viisi vuotta vanhan yhtenäiskoulun logossa on lehmuksen ja syreenin lehti. Toimimme kahdessa yksikössä. 60 täyttävää Vasaramäen koulutaloa kutsumme Lehmukseksi ja lähes yhtä vanhaa Kupittaan koulutaloa kutsumme Syreeniksi.
Lisäksi logossamme on kahden lapsen hahmot käsi kädessä. Isompi ja pienempi oppilas. Yhtenäiskoulussa pienet ja isot tekevät työtä yhdessä.

OPPA eli oppilasparlamentti oli valmistellut kysymyksiä Vasaramäen koulun alkuperäisille opettajille Eila Mannoselle ja Terttu Petterssonille sekä rehtori Markku Vähä-Mäkilälle. Heidän kanssaan kysymyksiin vastaili kouluun ensimmäisenä vuonna 1953 ilmoittautunut oppilas, Matti Rantanen.

Koko alakoulun väki seurasi haastattelua kiinnostuneena. Oivallinen tilaisuus oppia, millainen koulumme oli 50-luvulla!

Vasta äskettäin peruskorjattuun saliimme ja sen aulaan oli saapunut suuri joukko Avoimien Ovien vierailijoita.

Eläkkeellä oleva koulutoimenjohtaja Jaakko Lavaste näki tavassani puhua ja tavassani toimia jotain samaa kuin Markku Vähä-Mäkilän tavassa puhua ja toimia. 

Se tuntui erityisen hyvältä.

Päivän Pysäyksestä tuli juhla - ilman käsikirjoitustakin.

Nämä kuvat on ottanut koulumme entinen oppilas Jarmo Ilola, joka toimitti suuren määrän perjantaina 4.4. ottamiaan kuvia minulle viime viikolla.  Kiitos, Jarmo.

Salibandyjoukkueen lehdistötilaisuudesta

Vasaramäen alakoulun salinbandyjoukkue voitti kiirastorstaina kultaa koulujen välisessä turnauksessa. Loppuottelussa oli vastassa Haarla, jonka joukkueemme voitti 3 - 0.

Tänään kuudensien luokkien äidinkielen ryhmäni järjesti lehdistötilaisuuden tapauksen johdosta. Eniten valmisteluaikaa vaati haastateltavien taakse kokoamamme "ständi", johon meidän piti saada otsikon "Vasaramäen koulun salibandyjoukkueen yhteistyökumppanit" alle eri firmojen logoja ja sloganeja.

Jokaisen piti siis löytää jonkinmoinen liikeidea, keksiä firmalleen nimi, logo ja mahdollisesti myös iskulause, slogan.

Nämä yritykset pääsivät mm. ständiimme: Kahvila Nautinto, Pyyhtiä OY, CL-Autoliitto, Koiranruoka OY, Aurinko energia ja Dasterx.

Haastateltavina olivat joukkueesta Minnie Heininen ja Mikael Pyyhtiä.

Tilaisuuden varmaotteisena juontajana toimi varsinainen supliikkimies: Casper Laine. Hän esitteli em. pelaajat ja ja toivotti lehdistön edustajat tervetulleiksi.

Helsingin Sanomia edusti toimittaja Lehtinen ( Aaro Savolainen ). Ilta-Sanomia edusti toimittaja Möttönen. ( Se olin minä. ) Yleisradiosta oli paikalla toimittaja Lehtonen ( Niklas Nieminen ) ja MTV:stä toimittaja Rantala ( Oskari Rantala ).

Vasara-Mediasta oli paikalla Juho Malmberg, joka kuvasi tämän historiallisen tapahtuman alusta loppuun.

Lehdistö keskittyi kysymyksissään vain olennaiseen. Pelaajat kertoivat arvostavansa voittoa varsin paljon. Kun kysyttiin, jäikö vielä parantamisen varaa, kumpikaan pelaajista ei osannut nimetä erityistä pelin osa-aluetta.

Ihmetystä aiheutti se, että vain joukkueen kaksi pelaajaa harrastaa salibandyä - muiden harrastaessa muita liikuntamuotoja ja urheilulajeja.

Lehdistölle oli myös se uutta tietoa, että joukkueseen sai kuulua oppilaita vain yhdestä luokasta. Tällä kertaa Vasaramäen koulua edusti 6a-luokka.

Kuvissa on 60-vuotiaan Vasaramäen koulun salibandyjoukkue juhlavuoden pelipaidoissa, jotka jääkiekkoryhmä sille luovutti turnausta varten.

Vierailu Colchester United Academyssä

Tony Humes, synt.19.3.1966, pelasi aikanaan Englannin liigaa Ipswich Townin ja Wrexhamin joukkueissa. Kesäkuusta 2009 hän on ollut Colchester Unitedin juniorien valmennuspäällikkö.

Ipswichissa hän esiintyi 140 ottelussa ja teki 12 maalia vuosien1985 ja 1992 välisenä aikana; kovaotteisena puolustajana hän kärsi useista vakavista loukkaantumisista uran ollessa "katkolla" moneen otteeseen.
Maaliskuussa 1992 hän allekirjoitti 40 000 punnan sopimuksen Wrexhamin kanssa. Wrexhamissa hän sitten pelasikin uransa loppuun saakka jääden "eläkkeelle" lokakuussa 1999. Pelejä kertyi tänä aikana yli 200.
Peliuransa päättymisen jälkeen hän työskenteli Wrexhamin lahjakkaiden juniorien kanssa elokuuhun 2001, minkä jälkeen hän siirtyi Ipswichin junioriakatemiaan. Sieltä hän sitten siirtyi vuonna 2009 Colchesteriin.
 


Vieraillessani Colchesterissa sain vierailla myös paikallisen Colchester Unitedin jalkapalloakatemiassa tiistaina 11.3.
Keskustelin Tony Humesin ja Matt Hudsonin kanssa seuran upouudessa harjoituskeskuksessa. Matt Hudson vastaa seuran suhteista mediaan.

Colchesterin akatemia tekee yhteistyötä harjoituskeskuksen välittömässä läheisyydessä toimivan koulun kanssa. Tony totesi, että yhteistyössä he korostavat opiskelun  merkitystä, koska he tiedostavat, ettei kaikista akatemian oppilaista kuitenkaan tule menestyviä ammattipelaajia, vaikka seuralla onkin selkeä tavoite: muutaman vuoden sisällä kaikki edustusjoukkueen pelaajat ovat akatemian läpikäyneitä omia kasvatteja.

Colchester United pelaa Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Näin yhden pelin seuran uudella Community-stadionilla, jonne mahtuu 10 000 katsojaa. Näkemässäni ottelussa vierailija Bradford City vei voiton 0-2. Katsojia tuossa tiistai-illan ottelussa oli arvioni mukaan 3000-4000.

Sovimme vierailun yhteydessä yhteistyön käynnistämisestä Vasaramäen koulun ja Colchester United Academyn kesken.

Tutkin nyt, mitä vuoden alusta käynnistynyt Erasmus+ -ohjelma tarjoaa, jotta saisimme yhteistyöllemme sen tarvitseman rahoituksen: http://ec.europa.eu/sport/opportunities/sport_funding/index_en.htm

Yhteistyö voisi käytännössä olla esimerkiksi meidän liikuntalinjamme jalkapalloilijoiden vierailuja Colchesterissä: viikon tai kahden viikon osallistumista akatemian harjoituksiin ja koulunkäyntiä em. yhteistyökoulussa. Vastaavasti olemme valmiit ottamaan vastaan englantilaisia nuoria tutustumaan omaan toimintaamme.

Vasaramäen koulu 60 vuotta 26.3.2014

Tänään tuli kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Vasaramäen koulu juhlallisesti vihittiin käyttöönsä. Oli vuosi 1954.

Merkkipäivämme kunniaksi järjestimme aamulla jääkiekko-ottelun alakoulun liikuntalinjan jääkiekkoryhmälle. Vastustajaksi oli koottu joukkue eri kouluja käyvistä pojista, jotka kukin oli jonkin jääkiekkoryhmämme pojan erityisesti kutsuma.

Koko tapahtuman promoottorina toimi jääkiekkoryhmämme  valmentaja Marko Mäenpää.

Joukkueiden kokoonpanolistoja tarkasti lukiessa toki huomaa, että Vasaramäen joukkueessa pelasi poikia muistakin kouluista. Jääkiekkoryhmän joka keskiviikkoiseen harjoitusaamuun ovat saaneet koko kauden osallistua myös muiden koulujen oppilaat, jos tämä heidän omaan lukujärjestykseensä on sopinut. Mm. viime lukuvuoden tavoin kaksi oppilasta Sirkkalan koulusta kuuluu tähän ryhmään.

Toisaalta jääkiekkoa harrastaville Vasaramäen koulun oppilaille jääkiekkoryhmäämme kuuluminen on vapaaehtoista. Oli kiva todeta, että "vastustajajoukkueessa" oli näin ollen kutsuttuina oman koulummekin oppilaita.

Ottelutapahtuma Marli Areenalla alkoi joukkueiden esittelyllä pelaajien seistessä siniviiviivoilla. Esittelystä huolehti Tom Rajalin, joka toimii kuuluttajana niin Liiga- kuin Mestis-otteluissakin.
Kotijoukkuetta Rajalin kutsui Team Malmikareeksi - joukkueen tähtivalmentajan Juuso Malmikareen mukaan. Malmikareen ohella joukkuetta ottelussa johti Kim Törnström.
Vierasjoukkuetta Rajalin kutsui Team Kettuseksi - joukkueen tähtivalmentajan Teemu Kettusen mukaan.

Team Malmikare oli saanut käyttöönsä upouudet Vasaramäen koulun logolla varustetut pelipaidat.

Suomen lippu kannettiin juhlallisesti jäälle.

Pelaajien esittelyn jälkeen Elias Hakala lauloi Maamme-laulun, minkä ottelua seuraamaan tulleet vanhemmat ja muut oppilaat opettajineen kuuntelivat seisten.

Suomen lippu kannettiin juhlallisesti pois jäältä.

Oli aika aloittaa itse ottelu. Aloituskiekon pudotti jäähän Juhani Wahlsten, jonka Suomen Jääkiekkomuseo on nimennyt Jääkiekkoleijonaksi numero 43 ja jonka Kansainvälinen Jääkiekkoliitto on valinnut omaan Hall of Fameensa.

Ottelun tuomarina toimi Jukka Airola Turun Jääkiekkotuomareista.

Ottelua pidettiin katsomon asiantuntijapiireissä hyvätasoisena, reiluna ja rehtinä. Ottelu päättyi Team Kettusen voittoon 7 - 4.

Ottelun jälkeen kaikki pelaajat valmentajineen kerääntyivät vielä yhteiskuvaan.

Tapahtuma oli oiva alku koulumme 60-vuotisjuhlien viettoon. Varsinaiset juhlammehan ovat keskiviikkona 2.4. ja torstaina 3.4.

Juhlavastaanotto on kumpanakin päivänä alkaen klo 17.00. Kumpanakin päivänä alkaa juhla juhlasalissa klo 18.00.

Perjantaina 4.4. meillä on avoimet ovet Lehmuksen yksikössä eli  syyskuun 1. päivänä 1953 ovensa ensimmäisen kerran avaamassa Vasaramäen koulutalossa.

Colchester 9.-14.3.2014

Kuvassa ovat kanssani Mr. Jeremy Hallum ( vasemmalla ) ja Mr. Neil Matthews Colchesterin linnan edustalla. Kuva: Ari Rusi

Ryhmä rehtoreita Essexin maakunnasta Englannista vietti viime toukokuussa viikon Turussa seuraten turkulaisten rehtorien työntekoa. Toivon mukaan he oppivat myös laajemminkin, miten esi- ja perusopetus on järjestetty Suomessa.

Nyt maaliskuussa oli vastavierailun aika. Nämä vierailut ovat osa viime vuonna päättynyttä Euroopan Unionin Lifelong Learning -ohjelmaa, jonka Comenius-alaohjelmasta saattoi hakea rahoitusta täydennyskoulutukseen, jota kutsutaan nimellä "job shadowing".

Onnistuin siis Paattisten koulun johtajan Ari Rusin ja Ilpoisten koulun rehtorin Johanna Järvisen ohella saamaan apurahan tätä vierailua varten.

Minun rehtorikollegani oli Mr. Jeremy Hallum, jonka koulu on Old Heath Community Primary  School Colchesterin kaupungissa. Tutustuin myös varsin perusteellisesti Heathlands Primary School -kouluun, joka oli "Arin koulu" Colchesterissä. Lisäksi vietimme päivän Southendissä  - noin 50 kilometrin päässä Colchesteristä, meren rannalla - tutustuen eri kouluasteita edustaviin kouluihin sekä myös erityisopetukseen. "Johannan koulu" oli Southendissä: Earls Hall Junior School.

Englantilaisessa koulussa rehtorilla on apunaan enemmän muuta henkilöstöä huolehtimassa koulun hallinnosta kuin meillä Turussa. Rehtori ei ole siellä jokapaikan höylä, jonka odotetaan huolehtivan kaikesta.

Koulupäivä alkaa aina siten, että oppilaat, oppilaitten vanhemmat ja rehtori kokoontuvat pihalle. Tämä on "reception time", mikä on hyvä hetki vanhempainvartin omaiseen vuoropuheluun.  Kellon soitua koulun portti menee kiinni. Vanhemmalle huomautetaan tiukasti, jos hän tästä myöhästyy ja talonmies joutuu avaamaan portin toistamiseen. Oppitunnit alkavat kaikilla aina samaan aikaan ja päättyvät iltapäivällä samaan aikaan. Vanhemmat ovat lapsiaan vastassa - portin takana.

Englantilaisessa koulussa on kokemukseni mukaan opettajien rinnalla paljon aikuisia töissä: auttamassa oppilaita.
Meillä yhtä tai kahta avustajaa revitään luokasta toiseen.

Seiniä käytetään opetukseen sataprosenttisesti: Tärkeät ja opetussuunnitelman kannalta ajankohtaiset asiat ovat esillä. Kaikki siististi. Avustajat huolehtivat tästä. Luokista ja käytävistä tulee näin samalla viihtyisän oloiset.
Meillä siivous- ja paloturvallisuusohjeet rajoittavat seinien hyödyntämistä. Koulun tulee näyttää sairaalalta.

Englantilaisessa koulussa oppilaat tekevät aina työtä yhdessä. Oppilaat istuvat aina ryhmissä. Luokissa on jatkuva puheensorina.
Kyllä meillä edelleenkin opiskellaan enemmän rivit suorissa yksin kuin ryhmissä yhdessä. Rikkumaton hiljaisuus on meillä halutumpaa kuin aktiivinen puheensorina.

Englantilaisessa koulussa käytetään hyvin vähän oppikirjoja. Sen sijaan opetussuunnitelma perustuu erilaisiin teemoihin, kuten Vesi. Tätä teemaa sitten käsitellään eri oppiaineitten näkökulmasta laajoina projekteina. Kotitehtäväkin liittyy teemaan. Kotitehtävä ei ole päivittäinen läksy, vaan esimerkiksi kotona tehtävä viikon projektityö.

Englantilaisessa koulussa eri ikäiset oppilaat on jaettu luokkiensa lisäksi "taloihin" (= the Houses ). Ikäänkuin Harry Potter -kirjojen Tylypahkan koulussa. Samassa talossa on siis eri ikäisiä oppilaita. Nämä talot kilpailevat keskenään mm. siinä, miten oppilaat toteuttavat koulun arvoja, jotka on luettavissa keskeisiltä paikoilta koulutaloissa.

Lisäksi on - kuten meilläkin -vaaleilla valittu oppilaskunnan hallitus, joka pyrkii omalta osaltaan huolehtimaan siitä, että kaikilla on koulussa hyvä olla. Myös oppilaskunta hyödynsi tehokkaasti koulun käytävien ja muiden yhteisten tilojen seiniä.

Välitunteja ei juuri ole. Aamulla on matematiikkaa ja iltapäivällä äidinkieltä. Aamun tuntien välissä on "tutorial time", joka kestää kymmenen minuuttia. Se ollaan sisällä. Yksi välitunti sisältyy aamupäivään. Silloin ollaan ulkona. Välitunnin päätteeksi yksi oppilaista soittaa vanhaa käsikelloa.
Iltapäivällä on tunnin lounastauko: useimmilla oppilailla on oma lounasboxinsa, mutta myös lämmin ateria on tarjolla - maksua vastaan. Lounaan valvonnasta ja ruuan jaosta sekä lounastunnin ulkovalvonnasta vastaa ulkopuolinen taho, jolta tämä palvelu on tilattu.

Olen tähän blogiini koonnut joitakin asioita englantilaisesta koulusta. Esitän niistä useimmat hyvin myönteisessä valossa; asioina, joista meidän tulisi oppia.
Toki on niin, että kansainvälisissä vertailuissa suomalainen koulu edelleenkin menestyy erittäin hyvin. Useimmat koulunpitoon liittyvät valintamme ja ratkaisumme ovat siis hyviä - jopa erinomaisia. En nähnyt tarpeelliseksi ruveta enempää vertailemaan tässä suomalaista ja englantilaista koulua tästä näkökulmasta.

Tekemäni vierailu Colchester Unitedin jalkapalloakatemiaan ansaitsee oman bloginsa. 

Olen kiitollinen EU:lle. Olen mielelläni osa isompaa kokonaisuutta. Tätä tuntemusta vahvistivat koko viikon uutiset Ukrainasta.

Opintovierailulla Ranskassa

Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka saivat osallistua Euroopan Unionin Lifelong learning -ohjelman viimeisen kierroksen opintovierailuun Non-formal education promoting learning from pre-school to baccalaureate Salignacissa Etelä-Ranskassa 10.-14.2.2014.

Ryhmään kuului kolmetoista opetusalan asiantuntijaa. Edustettuina olivat Suomen lisäksi Italia - Bologna ja Bari, Kreikka, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Romania, Saksa, Slovenia ja Turkki.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen ranskalaista Zaz:ta. Pääset ehkä tunnelmiini kuuntelemalla itsekin  http://www.youtube.com/watch?v=8IjWHBGzsu4.

Vierailun viimeistä edellinen ilta venyi aamukahteen. Se oli meille - ryhmän äijille - laatuaikaa. Yhdessä turkkilaisen Mustafan ja saksalaisen Marcelin kanssa keskustelimme työstämme; siitä, mitä siinä on meille kaikille yhteistä, mutta myös siitä, miten työmme eroavat toisistaan. Sananmukaisesti piirsimme koko ryhmälle ja kunkin taustaorganisaatiolle yhteistä tulevaa hanketta:

Meillä eri koulutuksen asteilla opetetaan edelleenkin - ei elämää, vaan seuraavaa kouluastetta varten. Kaiken kruununa ylioppilaskirjoitukset, joihin periaatteessa valmistaudutaan siis jo alakoulussa. Kuitenkin on niin, että tähän putkeen hypätessään esiopetuksessa lapsen motivaatio ja itsetunto ovat yleisesti korkeimmillaan. Motivaatio ja itsetunto heikkenevät sitä mukaa, kun lapsesta tulee nuori. Meille tuli ajatus koko asetelman kääntämisestä ylösalaisin: ettei enää tähdättäisikään koulutuksen jälkeisiin päättökokeisiin vaan tähdättäisiin säilyttämään esiopetuksessa vallitseva halu oppia ja usko itseensä.

Samalla kuuntelimme musiikkia. Sinä tulin oppineeksi tämän ranskalaisen Zaz:n. Aivan upea!

Vierailun järjestäjä oli järjestö Centre de Formation MFR du Périgord Noir, joka ylläpiti koulua Salignac-Eyviguessa kuin Périgueux:ssakin. Koulu yhdisti akateemisten oppiaineitten opiskelun ja työpaikoilla oppimisen tavalla, jossa oli paljon uutta minulle. Koulussa toteutetussa oppimisessa hyödynnettiin hyvin näkyvästi non-formaalin oppimisen metodeja.
Juuri tämän koen itselleni hyvin hyödylliseksi ajatellen tarjoamamme lisäopetuksen eli YsiPlus-ryhmämme toiminnan kehittämistä.

Vierailimme myös viehättävässä Sarlatin kaupungissa. Sen kaupungintalolla kuulimme esityksen mm. urheiluseuratoiminnasta, joka tietenkin kiinnostaa minua, koska yksi intohimoistani on yhdistää liikuntaharrastus tai urheiluvalmennus ja koulutyö parhaalla  mahdollisella tavalla.

Paljon käytettiin aikaa ryhmän jäsenten omiin esityksiin. Tuskin aikaa olisi kulunut niin paljon, jos esityksissä olisi pitäydytty siinä ennakkotehtävässä, jonka vierailun koordinaattori Caterina Krucker oli meille hyvissä ajoin ennen vierailua antanut.

Esittelin itse lisäopetuksemme tavoitteet ja toimintatavat sekä hyvänä koulun ja työelämän välisenä yhteistyöhankkeena Yrityskylän, johon kaikki kuudennet luokat meillä voivat osallistua.

Päivät olivat pitkiä. Vielä iltamyöhään laadimme yhdessä raporttia päivän annista. Siitäkin huolimatta koin viikon virkistäväksi ja voimia palauttavaksi.

Kouluun elokuussa 2014

Keskiviikkona 8.1. 2014 järjestimme tiedotus- ja keskustelutilaisuuden esikouluikäisten vanhemmille ravintola Kokkikukossa Lehmuksessa.
Olisin toivonut, että tieto tilaisuudesta olisi saavuttanut kaikki ne vanhemmat, jotka ovat olleet aikeissa ilmoittaa lapsensa ensimmäiselle luokalle Vasaramäen kouluun tulevaksi lukuvuodeksi.

Sen saavuttamiseksi en kuitenkaan keksinyt kunnon ratkaisua. Rakunnatien esiopetusyksikköön toki veimme tiedotteita hyvissä ajoin, mutta muuten tiedottaminen jäi "viidakkorummun" ja vanhempien oman aktiivisuuden varaan.

On hämmentävää järjestää tällainen tilaisuus juuri nyt, kun oppimistuloksemme kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa eivät enää oikeuta meitä kärkisijoille tässä eri maiden välisessä vertailuissa. Tuloksia on tulkittu niin, että peruskouluun tarvitaan perusteellinen muutos. Juuri tämä ulkoa tuleva muutospaine hämmentää, vaikka joka ikinen päivä me koulun väkikin pohdimme, onko suuntamme ja tapamme toimia oikea.

Mielestämme onnistuimme käynnistämään keskustelun siitä, mitä meiltä odotetaan.  Turvallisen - niin henkisen kuin fyysisenkin - koulupäivän merkitys korostui tässä.

Keskustelu jäi mielestäni kuitenkin kesken. Haluan jatkaa sitä.

Mitä te koulutulokkaat  ja teidän vanhempanne odotatte meiltä? Millainen on mielestänne hyvä koulu? Miten koulun tulisi muuttua?

Rohkaisen teitä jatkamaan keskustelua vaikka kommentoimalla tätä kirjoitusta.

Pelkään, että omassa esityksessämme korostui taas kouluvalmius, vaikkei tuota sanaa itseään kaiketi mainttukaan. Kuvaus siitä, millaisia valmiuksia koulutulokkaalta edellytetään, voi lapsen vanhempaa ahdistaa - vallankin kun hyvät vaihtoehdot ovat vähissä sille, että lapsi aloittaa koulutiensä säädettynä aikana omassa lähikoulussaan.

Toisaalta vaistomaisesti me koulun edustajat puhumme varsin varovaisesti koulun valmiudesta ottaa vastaa jokainen ja auttaa ja tukea jokaista - tuen tarpeen määrästä riippumatta. Varovaisuutta lisää epätietoisuus tulevana lukuvuonna käytössä olevista resursseista.

Tämän tiedotus- ja keskustelutilaisuuden kanssa samaan aikaan eskarilaisilla itsellään oli mahdollisuus osallistua liikuntasalissa Vaskun Pomppuun, joka on Vaskun Vanhempien keskiviikkoisin järjestämä liikuntatapahtuma eskarilaisille ja 1.-2. luokkien oppilaille. Tämä oli lukuvuoden ensimmäinen Vaskun Pomppu ja seuraavista tiedotetaan Vaskun Vanhempien kotisivuilla osoitteessa www.vaskunvanhemmat.fi, mistä löytyvät myös Vaskun Pompun edellytyksenä olevat periaatteet ja säännöt.