tiistai 22. heinäkuuta 2014

Vasaramäen koulu on ollut yhtenäiskoulu nyt viisi vuotta

1.8.2009 alkaen Vasaramäen koulu on tarjonnut perusopetusta kattaen koko yhdeksänvuotisen perusopetuksen.
Lukuvuodesta 2013-2014 tarjonta on täydentynyt äskettäin maahan muuttaneille ja lähellä oppivelvollisuusiän päättymistä oleville nuorille suunnatulla perusopetukseen valmistavalla opetuksella. Samoin elokuussa 2013 käynnistettiin perusopetuksen jo suorittaneille suunnattu lisäopetus: YsiPlus.
Vastaavasti lukuvuoden 2011-2012 päättyessä jouduimme luopumaan koululykkäyslapsille kohdennetuista alkuluokistamme.

 4.4. 2009 järjestimme yhteistyössä Turun ja Kaarinan Seurakuntayhtymän kanssa yhteisen tilaisuuden Vasaramäen alakoulun ja Kupittaan yläkoulun henkilöstölle Kakskerran Sinapissa. Nukketeatterille kirjoitetun tarinan välityksellä kummatkin koulut liitettiin toisiinsa.

Seurakuntayhtymän tiedotteesta pääset muistelemaan tuota tilaisuutta.

Vaikka koulujen yhdistämisen valmistelussa koko henkilöstö oli mukana - muistan pääluottamusmies Ari-Pekka Elomaan kuvanneen prosessia esimerkillisesti hoidetuksi - yhtenäiskoulua myös vastustettiin. Tämä oli tietenkin ihan luonnollista - jo senkin takia, että päätös merkitsi Kupittaan koulun lakkauttamista. Moni varmasti tunsi asemansa uudessa tilanteessa uhatuksi, kun yhteisestä valmistelusta huolimatta oltiin kuitenkin "hyppäämässä tuntemattomaan".
Näin jälkikäteen ajateltuna oli myös ihan luonnollista, että edellä kuvattu koulujen vihkiäistapahtumakin herätti vastustusta henkilöstön joukossa.

Yhtenäiskoulun pedagogista ja hallinnollista rakentamista olen halunnut verrata talon rakentamiseen ja olen pyrkinyt pitämään tuota mielikuvaa esillä. Puhuin prosessin alussa viiden vuoden rakennusurakasta, jossa talon perustan  rakentamiselle tuli varata riittävästi aikaa.

Toimintaa tuli alusta asti voida jatkuvasti arvioida ja olla valmis tarkistamaan "talon piirustuksia" ja tarvittaessa tekemään korjauksia.
Eräässä koko henkilöstön palaverissa joku totesikin kaikin tavoin sattuvasti, etten  ollut onnistunut mitään "Frontside Ollieta" esittämään, mutta ajattelin, että vasta viiden vuoden kokemuksen jälkeen on reilua arvioida yhtenäiskoulun idean toteutumista ja siinä samassa omaa onnistumistani koulun rehtorina.
Nyt on siis arvioinnin aika.

Arvioin nyt sitä, miten yhtenäiskoulun idea on toteutunut. Nämä ovat omia ajatuksiani, jotka kuvaavat sitä, miten itse olen muutoksen kokenut.  On selvää, että asiat voi kokea toisin kuin mitä minä olen kokenut.

Itselleni yhtenäiskoulu on joka päivä täyttä totta. Vaikka työhuoneeni on vain toisessa yksikössä ja työajastani suurin osa kuluu siis Lehmuksessa, teen koko ajan töitä koko yhtenäiskoulun hyväksi. Tämä työ on mitä suurimmassa määrin arjen asioiden ennakointia ja niistä tiedottamista, oppilaiden ja henkilökunnan kohtaamista ja kuuntelua ja osallistamisprosessien valmistelua ja johtamista.

Meillä on yhteiset arvot.
Prosessin alkuvaiheessa määrittelimme arvot, joiden tulisi ohjata toimintaamme. Arvot kirjoitettiin dialogin muotoon.
Näiden viiden vuoden aikana emme ole riittävän tietoisesti peilanneet arjen valintojamme suhteessa noihin arvoihin.

Meillä on yhteinen julkisivu.
Kun alakoulun oppilaan huoltaja avaa www-sivumme, hän ei klikkaamalla oikein siirry alakoulun sivuille. Kun yläkoulun oppilaan huoltaja avaa www-sivumme, hänen ei tarvitse erikseen klikata jotakin päästääkseen yläkoulun sivuille. Meillä on yhteneväinen tiedotus ulospäin.

Koska toimimme kahdessa yksikössä, meillä on yhteinen opettajainhuone Moodlessa. Sieltä löytyy myös joka viikon tiedote, joka on koko henkilöstölle yhteinen.

Yhtenäiskoulussamme myös henkilökunnan on mahdollista työskennellä kummassakin yksikössä. Tätä on pystytty hyödyntämään vuosi vuodelta yhä paremmin.
Opetuksessa aineenopettajien erityisosaamista on tuotu alakouluun ja luokanopettajien erityisosaamista yläkouluun. Milloin yksittäisen opettajan täystyöllistyminen on ollut mahdotonta vain ala- tai yläkoulusta, on voitu yhtenäiskoulun sisällä tehdä tämän hyväksi ratkaisuja.
Ihmisten jatkuvuuden periaate - mikä on oppilaan näkökulmasta erittäin tärkeä - koskee myös opetusta tukevaa muuta henkilöstöä. Meillä on yhteinen psykologi ja yhteinen kuraattori. Arkea Oy:n siistijät, kiinteistönhoitajat ja keittiöhenkilökunta pelaavat hyvin ja joustavasti yhteen; jopa ruoka Lehmuksen yksikköön tuodaan nyt Syreenin yksiköstä.

Kummankin yksikön tiloja käytetään joustavasti hyväksi eri-ikäisten oppilaiden opetukseen ja oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnin edistämiseen.

Yhtenäiskoulussamme on mahdollisuus hyödyntää koulun käyttöönsä saamaa kokonaisresurssia joustavasti.
Tämä voi joidenkin mielestä olla arveluttavaa: Ei kai vain alakoululle tarkoitettua rahaa valu yläkouluun? Ei kai vain yläkoululle tarkoitettua resurssia valu alakouluun?
Myönteiset omakohtaiset kokemukset yhtenäiskoulun eduista lisäävät ymmärrystä ja ovat omiaan hälventämään näitä epäluuloja.

Olemme luoneet yhtenäiskouluumme oppilaille ja heidän vanhemmilleen merkitykselliset siirtymäriitit.

Siirtymäriitteihin luen tavan, jolla informoimme esiopetusikäisten vanhempia ja otamme toukokuussa vastaan seuraavan lukuvuoden koulutulokkaat.
Siirtymäriitteihin luen tavan, jolla kuudennen luokan oppilaat tutustuvat Syreenikujan yksikköön ja tavan, jolla lukuvuoden lopussa jättävät Lehmuksen yksikön.
Siirtymäriitteihin kuuluu peruskoulun päättävien juhla maljoineen ja juhlapuheineen.

Meillä on lukuvuosittain ainakin yksi yhteinen juhla, johon osallistuu koko yhtenäiskoulu.

Ala- ja yläkoulun liikuntalinjat tekevät yhteistyötä.
Viiden yhtenäiskouluvuoden aikana liikuntalinjatoiminta on kokenut suuria muutoksia, etenkin yläkoulun osalta, jossa pyrkimyksenä on pikemminkin urheiluvalmennuksen ja koulunkäynnin yhdistäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Liikunnanopettajien panos on keskeinen, mutta se ei riitä. Tarvitaan jokaisen henkilökuntaan kuuluvan panos ja senkin lisäksi vielä toimiva koulun ulkopuolinen yhteistyöverkosto.

Meillä on yhteinen opetussuunnitelmaprosessi.
Meillä on arjessa haasteita; mm. isot erot oppilaiden välillä niin tiedoissa kuin taidoissakin, mikä korreloi motivaation ja sen puutteen kanssa. Oikeanlaisen ja riittävän oppilaan tuen kohdentaminen on vaikeaa, kun rahaa tähän tarkoitukseen tuntuu olevan liian vähän ja koulun arki liian kiireinen monimutkaisine opetusjärjestelyineen, mitkä vaikeuttavat oppilaan ja opettajan kohtaamista.

Varsinainen pedagoginen läpimurto on vielä tekemättä. Sitä mm. edellä kuvatut haasteet huutavat.
Yhtenäiskoulun pedagogiseen kehittämiseen tarjoaa oivan tilaisuuden meneillään oleva OPS16-prosessi: vuonna 2016 voimaan tulevan uuden opetussuunnitelman laadinta.

Olen ilmoittanut koulumme mukaan Opetushallituksen kehittämiskouluverkostoon, jossa kukin koulu valitsee kehittämiskohteekseen jonkin seuraavista teemoista:1.oppilaan oppiminen, 2.henkilöstön osaaminen, oppilaiden ja henkilöstön hyvinvointi ja 4. johtaminen.

Toivon lukuvuoden 2014-2015 alkaessa henkilöstömme löytävän sen yhteisen teeman, jonka puitteissa  alamme tuottaa uusia käytännössä mallinnettuja innovaatioita.

Koulun pedagogisen kehittämishaasteen lisäksi on paljon muita arjen haasteita, joihin kuluneiden viiden vuoden aikana emme ole löytäneet meitä tyydyttäviä ratkaisuja.

Mutta kuinka paljon kaikesta tästä voi sitten laittaa yhtenäiskoulun piikkiin?
















 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti