Peruskoulunsa tänään päättäville

Hyvät tänään peruskoulunne päättävät Oppilaat. Hyvät Vanhemmat. Hyvät Opettajat.

Valmistellessani tätä puhetta huomasin palaavani ajatuksiin ja tunteisiin, jotka ohjasivat minua valmistellessani vastaavaa puhetta kaksi vuotta sitten.

”Mehnu – the Boss” on kirjoitettu paksulla tussilla Syreenikujan yksikön ulko-oven pieleen. Oppilaat ja opettajat, olette varmasti huomanneet tuon.

4.6.2016 olin siis puhumassa silloisille peruskoulunsa päättäville. Mehnu eli Melina Esm oli yksi heistä. Mehnu oli ja on suuri persoona.

Muistan Mehnun inspiroineen minua puhetta laatiessani. Hän tunsi tulleensa väärin kohdelluksi meidän -  koulun aikuisten -  taholta. Hän olisi – ehkä monen muunkin oppilaan lailla - mm. halunnut olla juuri se oppilas, jolle uskotaan oppilaan puheenvuoro tuossa juhlassa, mutta puheen saikin pitää toinen oppilas.

Lainaan siis tuolloin pitämääni puhetta.

Elokuussa 2014 Ilta-Sanomat uutisoi, kuinka päävalmentajalleen keskisormea näyttänyt ja tappouhkauksia huudellut Suomen alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueen superlupaus oli passitettu kotiin Tsekistä kesken jääkiekkoturnauksen.

- Pelaaja rikkoi joukkueen yhteisiä sääntöjä ja käytöstapoja, joten pelaajan turnaus loppuu tähän, valmentaja kommentoi Ilta-Sanomille.

 - Onko pelaajalle vielä ovi auki maajoukkueeseen? kysyttiin valmentajalta.

- Pitää katsoa tulevaisuuteen, kuinka pelaaja harjoittelee, pelaa ja toimii seurassa. Ei tässä mitään lopullista ovea olla lyömässä kenellekään kiinni, valmentaja vakuutti.

Tämä nuori pelaaja oli 16-vuotias Tapparan superlupaus Patrik Laine.

En tiedä, onko Patrik Laine sitten Muumi-kirjojen ystävä, mutta sen hän ilmeisesti oppi - Muumipapankin suuren viisauden - "On typerää tehdä sama virhe kahdesti."

Vähän ennen puhettani Patrik Laine oli tehnyt läpimurron maajoukkueessa Moskovan MM-kisoissa. Hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pian puheeni jälkeen NHL-seura Winnipeg Jets varasi Patrik Laineen kesän varaustilaisuudessa toisena pelaajana. Tulokaskausi sujui loistavasti ja nyt päättymässä olevalla kaudella hän pitkälle kevääseen taisteli runkosarjan maalipörssin voitosta Alexander Ovetckinin kanssa.

Puheeni jatkui näin:

Olen usein verrannut peruskoulun yläkouluvaihetta jääkiekko-otteluun, jossa on kolme erää. Samoin on seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs luokka.

Tätä metaforaa voi kuitenkin moni kummastella: jääkiekko on joukkuepeli ja koulunkäynti taas yksilölaji.

Minusta koulu on joukkuepeli. Se on tiimityötä, joka perustuu uskoon, että olet enemmän toisten avulla ja toisten kanssa.

Muistan itse nuorena menneeni kotini läheiselle luonnonjäälle luistimet ja maila olalla, mutta muistan palanneeni pian kotiin, jos kentällä ei ollut muita.

Tuskin kukaan tulisi kouluunkaan, jos täällä ei olisi muita. Kouluun tullaan pelaamaan joukkuepeliä.

Se on hyvä, koska elämä on joukkuepeliä. Ja koulua tulee käydä - ei koulua, vaan elämää varten.

Jääkiekko-ottelun päätyttyä - oli ottelun tulos mikä tahansa - joukkueet kättelevät toisensa. Tähän osallistuvat kaikki, vaikka ottelun kuluessa toisella joukkueella tai yksittäisellä pelaajalla olisi ollut aihetta tuntea tulleensa väärin kohdelluksi.

Tässä kohtaa katsoin Mehnua, joka istui aivan eturivissä. Katseemme kohtasivat. Jatkoin puhettani:

Ottelu on nyt päättymässä. Pian on kättelyn aika.

Apulanta-yhtyettä lainatakseni: "Et on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni".

"Nyt on aika. Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista." Apulantaa taas lainaten.

Kun tänään lähdette, oloni on haikea. Jäljelle jäävät yhteiset kokemukset, jotka muuttuvat muistoiksi; kaikki ne arjen kohtaamiset - arvostan niitä suuresti. Olen oppinut teiltä paljon.

Tulee ikävä.

Ja vielä vähän Apulantaa: "Meistä jokainen on polku jonnekin."

Toivottavasti polkumme vielä kohtaavat.

Tähän puheeni päättyi.

Seuraavan lukuvuoden käynnistyttyä tapasin keskiasteen koulutukseen siirtyneen Mehnun Syreenin ala-aulassa. Juttelimme.

Ennen kuin erosimme, hän sanoi: ”Usein käy niin, että jonkin asian arvon ymmärtää vasta, kun sen on menettänyt.”

Hän vannotti minua, että patistaisin oppilaat opiskelemaan aktiivisesti ja huolehtimaan tehtävistään. Sanoin, että olin kyllä yrittänyt tehdä sen hänenkin kohdallaan.

Sitten hänen piti lähteä. Hänellä oli kuulemma kiire.

Vielä puolen tunnin jälkeen näin kuitenkin hänen vielä kiertelevän Syreenissä.

Hyvä peruskoulusi tänään päättävä nuori.

Vaikka tänään lähdet, olet tänne aina tervetullut. Tiedät itsekin, miten matkan varrella on välistä ollut vaikeaa kuunnella meitä koulun aikuisia.

Samat vaikeudet ovat varmasti perässäsi tulevilla nuorilla.

Sinulla peruskoulun käyneenä ja keskiasteen koulutukseen päässeenä olisi varmasti paljon annettavaa heille.

Kantapään kautta oppiminen on tehokasta, mutta sangen raskasta.

Olet siis tervetullut koulumme alumniksi. Alumnitoiminnan tavoitteena voisi olla esimerkiksi yhteyden säilyttäminen koulumme ja sen entisten oppilaiden välillä tai yhteyksien luominen alumnien välille, mutta myös tarvittaessa järjen äänenä toimiminen koulun nykyisille oppilaille.

Toivon sinulle kaikkea hyvää tästä eteenpäin. 

Puhe peruskoulun päättäville lauantaina 2.6.2018