Lomani on yleensä täynnä toimintaa; liikkumista luonnossa - niin maalla kuin merelläkin.
Heinäkuussa mökillä Kustavin Etelä-Vartsalassa helteet pakottivat minut pysähtymään, hakeutumaan varjoon ja istumaan alas. Myönnän, että taivuin siihen erityisesti myötätunnosta koiraani Kassua kohtaan. Sille korkea lämpötila oli kerta kaikkiaan koettelemus ja pysähtyminen ja paikallaan olo suoranainen nöyryytys. Se makasi päivät puupinon varjossa.
Istuin ja kuuntelin monen vuoden tauon jälkeen ruotsalaista Eva Dahlgrenia ja mietin, että jo tämän laulajan takia kannattaa opiskella ruotsia. Voisinko jotenkin koulussa hyödyntää tätä ajatusta?
Tartuin kirjaan, joka sitten osoittautuikin täydelliseksi lomakirjaksi - jollaiseksi se kyllä itseään markkinoikin takapeilissään:
Sain viime lukuvuoden päättyessä VALMO-ryhmämme henkilökunnalta - Mirellalta ja Milalta - kesälukemiseksi Pysähtymiskirjan paremman etsijöille. Sen ovat kirjoittaneet Kai Ekholm ja Jussi T. Koski.
Kirja auttoi minua ymmärtämään haasteita, joita kohtaan - työssäni ja jokapäiväisessä elämässäni työn ulkopuolella. Lukuisista omiksi kokemistani haasteista poimin tähän lähes sattumanvaraisesti kolme.
Ammatillinen itseluottamus
Huomaan itsessäni, että ammatillinen itseluottamus ei suoraviivaisesti lisäänny iän ja kokemuksen karttuessa. Erityisesti huomaan itseluottamuksen heilahtelevan tehtävissä, jotka ovat luonteeltaan sellaisten ongelmien ratkaisemista, joihin ei ole yksiselitteisen oikeita vastauksia.
Koulun arjen haasteet ovat lähes poikkeuksetta tällaisia.
Kysymys on viime kädessä siitä, että uusien asioiden oppiminen on usein rankka ja hämmentävä prosessi, johon liittyy voimakkaita tunnekokemuksia: onnistumisen elämyksiä mutta myös epävarmuutta, turhautuneisuutta, hallinnan tunteen kadottamista, ahdistuneisuutta ja jopa epätoivoa ja häpeää siitä, että "en ymmärrä". Mitä isompiin oppimishaasteisiin - ymmärryksen rakentamisen haasteisiin - heittäydymme, sitä hurjemman tunteiden vuoristoradan voimme odottaa läpikäyvämme.
Itsekriittisyys lisääntyy iän ja kokemuksen myötä. Tämä vaikuttaa voimakkaasti itseluottamuksen heilahteluihin.
Toisaalta tulisi osata hyödyntää kokemusta läpikäydyistä oppimisprosesseista ja ottaa nuo tunteiden vuoristorata-ajelut rauhallisemmin: ennenkin on selvitty.
Etsi ylevää
Ylevä on jotakin, joka on samanaikaisesti arvokasta, tärkeää ja koskettavaa.Ylevä on se jokin, joka viime kädessä tekee elämästä tarkoituksellista ja merkittävää. Ja vasta merkityksellisyyden kokemus tekee elämästä elämän - ja ihmisestä ihmisen.
Ylevä on abstrakti sana. "Vaikeasti määriteltävissä ja sen vuoksi tarpeeton", ajattelee moni.
Ylevässä on kysymys itsekkyydestä luopumisesta, toisten palvelemisesta.
Älä ole koirankikkare
Kirjailija Astrid Lindgren ei kaihtanut vaikeitakaan asioita. Hän kirjoitti kuolemasta, luopumisesta, rohkeudesta olla eri mieltä, poiketa sovinnaisesta käyttäytymisestä.
Monet meistä kärsivät, kun eivät uskalla aina lausua arvojensa mukaisia asioita.
Koen kuuluvani tähän ryhmään itsekin, vaikka esimerkiksi työni kannalta arvoni eivät ole ristiriidassa niiden arvojen kanssa, jotka on määritelty ohjaamaan oppimista ja kasvua koulussa.
Astrid Lindgren kirjoittaa:"On tehtävä joitakin asioita, vaikka olisi peloissaan. Muuten ei ole ihminen, vaan pieni koirankikkare"
Kannattaa elää ja ajatella niin, ettei jää koirankikkareeksi. Kotona, työpaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti