Sinulle, Hilkka.
Elokuussa 1991
aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista
ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan
Vasaramäen kouluun kuuluvan:
Vasaran vasara
–perinteen jatkaminen.
Kun työntekijä
jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.
Jokainen vasara
on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen
mänty.
Vasaran vartena
on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt
– tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .
Kun Vasaramäen
koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu
– tämä traditio jäi pois.
Uusi tilanne
merkitsi muutoinkin luopumista, itse kullekin merkityksellisten asioiden
uudelleen tarkastelua ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista.
Yhteisen yhdessä
saavutetun hyödyn ja onnistumisen ilon aika oli vasta myöhemmin.
Niinpä –
jossakin vaiheessa totesin, että aika oli taas otollinen Vasaran vasaralle.
Neljäskymmenesensimmäinen
Vasaran vasara.
Sinulle, Hilkka.
Kiitokseksi
työstäsi Vasaramäen koulussa.
Tällä kertaa
vasara on Harri Bläuerin luoma.
Runoilija Hilda
Haahkaa lainaten:
Loman aloitus
Ruuhi vie
minut pois
kaukaisen saaren
kaislikkorantaan.
Ruuhessa lepään
selaan pilvet
korjaanko pilvien pilkkuvirheet?
lasken aallot
toimivatko logaritmit?
Ahven
haukottelee
Kaislikon kuoro
kohahtaa.
Aalto keinauttaa
kehtoani
joka liikauttaa airoa
joka kopauttaa otsaani
-kops!
Havahdun.
Jaksan taas
soutaa.
Vasaramäessä 31.
päivänä toukokuuta 2018
Jyrki Välimäki
Vasaramäen
koulun rehtori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti