perjantai 1. kesäkuuta 2018

Vasaran vasaran luovutuskirja Hilkka Oksama-Valtoselle



Sinulle, Hilkka.



Elokuussa 1991 aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan Vasaramäen kouluun kuuluvan:

Vasaran vasara –perinteen jatkaminen.


Kun työntekijä jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.

Jokainen vasara on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen mänty.

Vasaran vartena on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt – tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .

Kun Vasaramäen koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu – tämä traditio jäi pois.

Uusi tilanne merkitsi muutoinkin luopumista, itse kullekin merkityksellisten asioiden uudelleen tarkastelua ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista.

Yhteisen yhdessä saavutetun hyödyn ja onnistumisen ilon aika oli vasta myöhemmin.



Niinpä – jossakin vaiheessa totesin, että aika oli taas otollinen Vasaran vasaralle.



Neljäskymmenesensimmäinen Vasaran vasara. 
Sinulle, Hilkka.
Kiitokseksi työstäsi Vasaramäen koulussa.



Tällä kertaa vasara on Harri Bläuerin luoma.



Runoilija Hilda Haahkaa lainaten:



Loman aloitus



Ruuhi vie

minut pois

kaukaisen saaren

kaislikkorantaan.

Ruuhessa lepään

selaan pilvet

   korjaanko pilvien pilkkuvirheet?

lasken aallot

    toimivatko logaritmit?

Ahven haukottelee

Kaislikon kuoro kohahtaa.

Aalto keinauttaa kehtoani

    joka liikauttaa airoa

        joka kopauttaa otsaani

-kops!

Havahdun.

Jaksan taas

soutaa.



Vasaramäessä 31. päivänä toukokuuta 2018



Jyrki Välimäki

Vasaramäen koulun rehtori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti