Viiden viikon kesäloma on ohi. Ensimmäinen viikko oli mennä työasioissa ja taisi se mennäkin, mutta sen jälkeen pakottauduin koulusta irti; kiitos metsämökin Etelä-Vartsalassa ja erään pienen saaren Kumlingen pohjoispuolella.Tunnen itseni onnekkaaksi, kun minulla on käytössäni nämä mahdollisuudet ja seuranani ihana perheeni - milloin missäkin kokoonpanossa. Kassua unohtamatta.
Kesälomani viimeisen viikon vietin aivan pohjoisimmassa osassa Suomea: Vätsärin eräämaa-alueella Suomi-neidon päälaella. Sain vaeltaa vaimoni Eijan ja kuuden hyvän ystäväni kanssa viisi päivää rinkka selässä ja pystyttää telttamme toinen toistaan upeampaan leiripaikkaan. Matkaa kertyi näin runsaat viisikymmentä kilometriä. Vanhana tornikotkana muistelin Baden-Powellin Partiolaisen kirjan ohjeita eri tilanteisiin, mutta on todettava, että kokeneiden vaeltajien läsnäolo oli kyllä myönteisen kokemukseni edellytys ja heidän neuvojensa ansiosta jaksoin, vaikkakin vaellus pakotti minut aika ajoin mukavuusalueeltani pois.
Vain hyvin ohuesti tuli työasioita pohdittua tuon vaelluksen aikana. Kun ei voida rinnakkain kulkea, on kuljettava peräkkäin. Jonkun on oltava ensimmäinen, jonkun viimeinen. Joukon viimeisenä seurasin ensimmäistä. Pohdin sitä, kuinka paljon ensimmäisen on syytä kuunnella muita. Jos kuunnella, niin millaisissa tilanteissa? Miten toimia, kun väsymys iskee ryhmässä, mutta eteenpäin on vielä mentävä. Kun taukokin olisi kuin kulutusluoton maksuvapaa kuukausi - aika lailla hyödytön. Kun itselle suunta on selvä, miten ottaa huomioon, mitä muut sanovat? Tai kun kukaan ei sano mitään: Mitä he ajattelevat?
Alkavaa lukuvuotta 2013-2014 voi verrata hyvin vaellukseen. Maasto tulee olemaan vaihteleva; välillä tuntuu kuin mentäisiin loivasti alas viettävää pururataa, välillä jyrkästi ylös pitkin pahinta rakkaa - kiveltä kivelle, joidenkin kivien heiluessa vaarallisesti jalan alla.
Halusin koota tähän joitakin muutoksia olosuhteissa, joissa vaellamme.
Lehmustien yksikössä on A-osan peruskorjaus meneillään lukuvuoden alkaessa. Työn on määrä valmistua joulukuuhun mennessä. Koulutyötä tämä hankaloittaa eniten ehkä siksi, että Lehmuksen liikuntasali ei ole tänä aikana käytössä.
Kupittaan koulutalossa ei enää toimi lukio, vaan ainoastaan Vasaramäen koulun Syreenikujan yksikkö.Käytössämme on enemmän tilaa, jolla on suuri merkitys myös viihtyvyyden kannalta.
Tänä lukuvuonna koulumme tarjoaa kaksi uutta toimintoa Syreenikujan yksikössä. Perustamme perusopetuksen jälkeistä lisäopetusta varten YsiPlus-ryhmän ja maahamme juuri muuttaneille 15-17 -vuotiaille pakolaisstatuksen omaaville nuorille VALMO-ryhmän, jossa heitä valmennetaan jatko-opiskelua varten.
Liikuntalinjamme on laajentunut entisestään, kun yläkoulun liikuntalinjaan perustettiin entisten ryhmien rinnalle ryhmät salibandyä ja yleisurheilua varten. Lisäksi tanssiryhmä on saanut nimekseen tanssi- ja voimisteluryhmä. Viime lukuvuonna on tehty valtavasti kehittämistyötä niin koulun sisällä kuin Turun Seudun Urheiluakatemiankin piirissä. Tavoitteena on vahvistaa ja selkiyttää koulun roolia osana nuoren valmennusta.
Koko yhtenäiskoulun yhteinen tavoite on kiinnittää huomio hyviin käytöstapoihin. Hyvistä käytöstavoista hyötyvät kaikki. Niinpä tavoitteen suuntaan eteneminen edellyttää niin henkilökunnan, oppilaskunnan kuin oppilaitten vanhempienkin sitoutumista siihen. Lukuvuotta ei kannata aloittaa kertaamalla luokkahuoneen oveen kiinnitettyjä järjestyssääntöjä, vaan luomalla yhdessä nuo säännöt. Lukuvuoden ensimmäisen viikon aikana on käytettävä riittävästi aikaa ryhmäytymiseen ja muihin hyvinvoinnin edellytyksiin - kuten toimiviin sääntöihin ja sopimuksiin.
Kun näin teemme, meillä on sen jälkeen enemmän aikaa opettaa ja oppia.
Syreenikujan yksikköön on palkattu kouluyhteisöohjaaja,
joka omalta osaltaan pyrkii kehittämään koulupäivää oppilaiden
osallisuuden kautta.
Viime lukuvuonna käytiin paljon keskustelua niin oppilaskunnassa,
opettajakunnassa kuin Vaskun Vanhempienkin kokouksissa sosiaalisen
median hyödyntämisestä koulun arjessa. Vaikka siinä nähdään paljon
mahdollisuuksia, kuitenkin päädyttiin sääntöön, joka mahdollisti
oppitunnilla esillä olevan kännykän tilapäisen takavarikon. Mm. tästä
on hyvä käydä keskustelua lukuvuoden alkaessa ja sopia, mitä saa ja
mitä ei saa tehdä.
Itselläni on vielä paljon opittavaa sosiaalisen median mahdollisuuksissa. Mm. Twitter on minulle ihan outo. Sen sijaan tutumpi on Flutter. Taas sunnuntaina makasin tuntitolkulla TYKSissä, kunnes sähköllä käännettiin sydänrytmi sinukseen. Verhot potilaiden välillä ei paljoa ääntä eristä ja päivästä muodostuikin varsin sosiaalinen.
Koulumme muutkin tavoitteet nivoutuvat hyvin yhteen. Alakoulun tavoitteita ovat hyvinvointi ja sosiaalinen kestävyys, joista jälkimmäinen tulee olemaan teemamme Vihreä Lippu -ohjelmaan osallistuessamme.
Yläkoulussa pyrimme siihen, että kaikki osapuolet ja yhteisön jäsenet sitoutuvat yhteisiin sopimuksiin. Tavoite edellyttää myös sopimuksia tuottavien prosessien kehittämistä. Lisäksi yläkoulun tavoitteena on kehittää arviointia - ehkäpä jo ennakoiden uutta opetussuunnitelmaa, minkä valmistelu käynnistyi viime lukuvuonna ja jatkuu alkavana lukuvuonna.
26.3. 2014 tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Vasaramäen koulu juhlallisesti vihittiin käyttöönsä. Lienee selvä, että tämä tulee olemaan erityisen juhlan paikka.
Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille!
Turkulaisen Vasaramäen koulun jo eläkkeelle jääneen rehtorin ajatuksia koulun arjesta ja arjesta koulun ulkopuolella - jälkimmäisen korostuessa
maanantai 5. elokuuta 2013
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Hyvät pian peruskoulunne päättävät Vasaramäen koulun oppilaat.
Tätä kirjoittaessani Maikkarin Tulosruutu kertoo, että vaikka
maalivahti Antti Niemi on yksi kolmesta ehdokkaasta kauden parhaalle
maalivahdille jaettavaan Vezina Trophyyn, hänen joukkueensa San Jose Sharks
hävisi ratkaisevan ottelun Los Angeles Kingsille ja putosi jatkosta.
Olen aiemminkin vastaavassa tilanteessa verrannut yläkoulua
jääkiekko-otteluun; kumpikin yleensä kestää kolme erää – yläkoulu peruskoulun seitsemännen,
kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan.
Nyt on päättymässä ottelu, jonka sankarit – siis voittanut
joukkue – olette te, ysit.
Monen teistä osalta peli on edennyt tasaisesti. Jonkun
kohdalla – pelin kulkua muistellessa – voi havaita epätasaisuutta tekemisessä;
on ollut hyviä jaksoja ja vähän heikompia.
Moni on osannut laittaa likoon kaiken osaamisensa, oppinut
lisää – jopa ylittänyt itsensä. On koettu valtava määrä huippusuorituksia ja
työn iloa!
On myös todennäköistä, että jotkut teistä kokevat jossain
pelin osa-alueella epäonnistuneensa. Monet voivat kokea, että olisi sittenkin
ollut vielä mahdollisuus henkilökohtaisesti parempaan tulokseen.
Kukaan teistä ei kuitenkaan putoa jatkosta. Suomen hallitus
on päättänyt nuorisotakuusta. Nuorisotakuuseen
kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa
päättäneelle koulutuspaikan.
Vasaramäen koulu mm. tarjoaa osittain nuorisotakuunkin
innoittamana jatkoerän kymmenestä kahteenkymmenelle peruskoulunsa päättäneelle,
jotka ovat jäädä ilman jatkokoulutuspaikkaa. Tämä YsiPlus-toiminta käynnistyy
elo-syyskuussa. Kerromme mielellämme tästä lisäopetuksesta siitä
kiinnostuneille lisää.
Hyvät ihan kohta peruskoulunne päättävät nuoret.
Me jääkiekkojoukkueen johtoon, valmennukseen ja huoltoon rinnastettavissa
olevat koulun aikuiset työtekijät olemme pyrkineet tukemaan teitä kaikin tavoin,
mutta sääntöjen mukaan itse peliin emme ole voineet osallistua. Se on ollut
teidän juttunne.
Olen joukkueen johtajana ylpeä teistä!
Toivotan teille sydämestäni Onnea.
Onnea? Niin. Mitä se on ja miten sen saavuttaa?
Albert Schweitzer oli saksalais-ranskalainen teologi,
muusikko, musiikkitieteilijä, filosofi ja lääkäri. Hänelle myönnettiin vuoden
1952 Nobelin rauhanpalkinto.
Schweitzer työskenteli suuren osan elämästään Afrikassa
Lambarénéssa, nykyisen Gabonin alueella. Yhdessä sairaanhoitaja-vaimonsa kanssa
hän pyöritti pienen lähetysaseman sairaalaa, jota hän rahoitti ensin itse ja myöhemmin
lahjoitusvaroilla. Sairaalassa hoidettiin spitaalisia ja unitaudin vaivaamia.
perjantai 31. toukokuuta 2013
Hyvät Vasaramäen koulun seitsemänsien, kahdeksansien ja yhdeksänsien luokkien oppilaat.
Englantilainen rehtori vietti vapun jälkeen muutaman päivän
Lehmuksen yksikössä varjostaen minua yrittäen saada selville, mikä on maailman
parhaan koulun – niinhän suomalainen koulu on rankattu – salaisuus.
Eilen hain postista kirjatun kirjeen. Se oli Englannista.
Siinä oli kiitoskirje tuolta kollegaltani ja jalkapalloseura Colchester United
FC:n huivi. Olin otettu. Colchester United pelaa Englannin kolmanneksi korkeimmalla
sarjatasolla. Päättyneellä kaudella se oli 20. kahdenkymmenen neljän joukkueen sarjassa. Kotipeleihinsä se näytti
keränneen keskimäärin 4000-5000 katsojaa.
Päätin laittaa huivin joksikin aikaa Opelini takaikkunalle. Niinhän
ihmiset tekevät, kun haluavat ”tunnustaa väriä”.
Samassa autokatoksessa – naapurini bemarissa – on takaikkunalla
Bayern Münchenin huivi ja pari seuran lippalakkia.
Mitä järkeä on liputtaa Colchester Unitedin puolesta, kun
netistä saisi viikossa Bayernin huivin? Onhan selvää, että Bayern München on
parempi kuin Colchester United.
Vai onko sittenkään? Asia ei ole ihan selvä – ei ainakaan,
jos mielipidettä kysytään tuolta tuntemaan oppimaltani englantilaiselta
rehtorilta. Tai 5862 katsojalta, jotka olivat todistamassa seuran viimeistä sarjasijoituksen
kannalta ilmeisen merkityksetöntä kotiottelua Shrewsburyä vastaan.
Urheiluun liittyy ranking, sarjataulukot ja pistepörssit. Niiden perusteella tehdyt johtopäätökset saattavat olla hyvinkin vääriä. Em. kahden seuran menestystä mitatteassa tulee esimerkiksi huomioida tilanne kauteen lähdettäessä ja kuinka paljon on käytössä rahaa.
Vielä huonommin ranking sopii koulujen vertailuun.
Urheiluun liittyy ranking, sarjataulukot ja pistepörssit. Niiden perusteella tehdyt johtopäätökset saattavat olla hyvinkin vääriä. Em. kahden seuran menestystä mitatteassa tulee esimerkiksi huomioida tilanne kauteen lähdettäessä ja kuinka paljon on käytössä rahaa.
Vielä huonommin ranking sopii koulujen vertailuun.
Lukuvuosi on taas päättymässä.
Huomenna lauantaina lukuvuoden 190 päivää on takana. Niin
monta päivää – poissaolopäiväsi toki pois lukien – olet taas käynyt koulua.
Toivottavasti hyvää koulua.
Mitä mieltä sinä olet koulustasi?
Oletko tyytyväinen?
Tyytyväisyys on opittu tapa, hankittu taito. Se ei ilmaannu
pudotessasi juuri oikeiden olosuhteiden keskelle.
Koulun muodostavat sen voimavarat: koulun oppilaat ja koulun
aikuiset työntekijät. Kaikkea muuta voi kutsua koulun olosuhteiksi, joille ei
aina voi mitään.
Siis kuitenkin itse vaikutat eniten siihen, viihdytkö täällä
koulussa, teetkö työtä edellytystesi mukaisesti työn iloa kokien. Samalla sinun
on muistettava, että se, mitä sanot ja teet ja miten toimit, on sangen merkityksellistä
meille muille.
Hyvät 7.-8. luokkien oppilaat. Lukuvuoden päättymisen
yhteydessä huomenna saatte lukuvuositodistuksen.
Jos todistuksesi arvosanat eivät vastaa sitä, mihin sinulla
olisi mahdollisuus, muistutan, elokuussa alkaa taas uusi mahdollisuus. Me
koulun aikuiset olemme valmiit tukemaan sinua, mutta emme voi tehdä asioita
puolestasi.
Hyvät yhdeksänsien
luokkien oppilaat. Te saatte huomenna peruskoulun päättötodistuksen. Minulla on
ilo ja kunnia olla siinä tilaisuudessa läsnä.
Tulevan illan käytän pohtiakseni, mitä teille siinä tilaisuudessa
sanon.
Tämä on kaikille teille - koko Vasaramäen yläkoululle: Kiitos kuluneesta lukuvuodesta. On
ollut hienoa olla Vasaramäen koulun rehtori tänäkin lukuvuonna. Hyvää kesää.
Rehtorin puhe yläkoulun kevätjuhlassa Syreenikujan yksikössä
perjantaina 31.5.2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




