Lehmuksen yksikön työhuoneeni takaseinää koristaa aikasuora, joka alkaa vuodesta 1991. Se on vuosi, jolloin siirryin erityis- ja luokanopettajan tehtävistä rehtoriksi. Aikasuoran muodostavat Vasaramäen koulun henkilöstöstä vuosittain otetut ryhmäkuvat ja koko koulusta – oppilaista ja henkilökunnasta – otetut kuvat.
Työhuoneeni takaseinässä on ollut tilaa vain vuoteen 2003 saakka. Tämän jälkeen aikasuoraa on pitänyt jatkaa opettajainhuoneen käytävään.
Alkuluokkien oppilaat ja aikuiset ovat alusta asti olleet mukana aikasuoralla. Jopa niin, että mentäessä tätä ajanlaskuni alkua edeltävään aikaan, voidaan todeta alkuluokkien olemassaolo osana kouluamme. Tarkkaa vuosilukua, jolloin toiminta käynnistyi meillä, en osaa sanoa - todennäköisesti se tapahtui vuosi tai kaksi ennen kuin minusta tuli rehtori.
Rehtorin urani alku oli vaikea. Haasteita oli riittämiin. Jo pelkästään se, että tuntikehystä heti alkajaisiksi leikattiin muistikuvani mukaan kymmenen prosenttia – elettiinhän syvässä taloudellisessa lamassa – teki alusta vaikean. Onneksi edeltäjäni Markku Vähä-Mäkilä auttoi minua alkuun. Markku on ollut uralleni korvaamaton.
Muistikuvieni mukaan pyrin toimimaan edeltäjäni esimerkin mukaan pedagogisena johtajana ja koulun kehittäjänä. Alkuluokkien osalta muistan aina pitäneeni tärkeänä sitä, että alkuluokissa olisi mahdollisimman vahva tunne Vasaramäen koulusta ”meidänkin koulunamme”. Pyrimme tähän alkuluokkien henkilökunnan kanssa mm. yhteisillä koko koulun tilaisuuksilla.
Alkuluokkien henkilökunnan luovuus ja osaaminen on aina aikaan saanut mm. juhliimme uskomattoman ihania, herkkiä ja herkistäviä, esityksiä.
Aluksi alkuluokkien integroinnin ja henkilöstön yhteistyön esteenä nähtiin se, että alkuluokat olivat toisen hallintokunnan – sosiaalitoimen – alaisuudessa. Työpanosta voitiin siirtää hallintokunnasta toiseen lähinnä vaihtokauppana. Muistan mm. alkuopetuksen vahvan vaikuttajan Raili Pihlajan toimiminen alkuluokkien oppilaiden hyväksi kielellisen tietoisuuden kehittäjänä, kun vastaavasti Tarja Kallio opetti liikuntaa Railin oppilaille.
Alkuluokkien läsnäoloon myönteisesti suhtautuva ja näiden lasten kehitysviiveitä ymmärtävä ilmapiiri ei ollut itsestään selvä. Välillä oltiin törmäyskurssilla, kun ruokailussa veitsen ja haarukan käyttö ei sujunut.
Siirtyminen saman hallinnon alle opetustoimeen ei sitten toteuduttuaan juurikaan näkynyt koulun arjessa.
Koulun toimintakulttuuriin juurtuneet hyvät käytännöt toki jatkuivat, mutta varsinaisesti muutos ei tuonut heti mitään uutta.
Vuoden 2004 valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta käyty opetussuunnitelman laadintaprosessi toi esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheen kehittämiseen ratkaisevasti lisää vauhtia.
Järjestimme tammikuussa 2004 EU:n ARION-ohjelman alaisen asiantuntijavierailun täällä Turussa. Vierailun teemana oli Kouluvalmiuden arviointi. Vierailijaryhmässä oli kymmenen opetus- ja kasvatusalan asiantuntijaa eri Euroopan maista.
Lukuvuosina 2004-2005, 2005-2006 ja 2006-2007 Vasaramäen koulu sai tukea OPH:n kansainvälistämiseen tarkoitetuista määrärahoista. Huhtikuussa 2005 vierailin Tarja Kallion ja Marja Toivon kanssa Hollannissa ja Belgiassa. Toukokuussa 2006 vierailimme Aberdeenissä, Skotlannissa ja huhtikuussa 2007 Nantesissa, Ranskassa.
Tuosta ajasta kertoo paljon sen, että Opetushallituksen ja CIMOn julkaisemassa oppaassa koulujen kansainvälistymiseen ”Osaanko? Uskallanko? –Tottakai!” on valokuva Marjasta ja Tarjasta tutkimassa pedagogisia pelejä yhdessä ranskalaisten koulupsykologien kanssa.
Näistä vierailuista saimme paljon virikkeitä oman toimintamme kehittämiseen. Kansainvälisen toiminnan rinnalla olimme mukana yhdessä Raunistulan alkuluokkien kanssa OPH:n Erilaiset oppijat, yhteinen koulu –hankkeessa, jonka pohjalta käynnistimme Turussa Alkupolku-hankkeen, jonka tavoitteena oli mm. löytää keinot tukea alkuluokan käynyttä oppilasta vielä perusopetuksessa yhteistyössä häntä opettavan opetushenkilöstön kanssa.
Turussa kehittämämme oppimateriaali, erityisesti Alkuluokan aapinen, herätti kansallisissa verkostotapaamisissa runsaasti kiinnostusta.
Kehittämistyössä loimme kouluvalmiuden tilalle käsitteen koulun valmius, joka sisälsi ajatuksen siitä, että koulun tulisi mukautua kunkin oppilaan tarpeisiin. Tämä ajatustapa yleistyi. Alkuluokkien rinnalle Turkuun syntyi erilaisia kokeiluja koulun valmiuden kehittämiseksi.
Tästä syntyi hyvin kiistanalainen tulkinta, jonka mukaan alkuluokkia ei enää tarvita. Tässä tarpeettomuuden ilmastossa työskentelimme ainakin kolme lukuvuotta – nämä kolme viimeistä lukuvuotta.
Tänä aikana meillä Vasaramäessä alkuluokat ja perusopetuksen ensimmäiset ja toiset vuosiluokat on nähty kokonaisuutena. Alkuluokkien henkilöstön osaaminen on otettu entistä systemaattisemmin perusopetuksessa olevien lasten, varsinkin ensimmäisen luokan oppilaiden, tueksi. Tuki on viety myös esiopetukseen. Erilaisten hankkeiden, kuten JEKKU-hanke, avulla osaamista on jaettu Turun eri kouluihin ja ympäristökuntiin.
Alkuluokkiemme henkilöhistoriaa tutkiessamme löydämme toisaalta monen vuoden työrupeamia, toisaalta lyhempiä jaksoja. Meillä on poikkeuksetta ollut hyvä onni rekrytoinnissa: olemme aina saaneet hyvän opettajan tai hyvän avustajan, kun siihen on ollut tarve.
Marja Toivo, Alisa Vehviläinen ja Katja Paavilainen saivat kyseenalaisen kunnian sulkea lopullisesti alkuluokan ovet takanaan tietoisina siitä, ettei näitä ovia enää avata. Ettei kukaan enää avaa.
Haluan kiittää kaikkia Vasaramäen koulun alkuluokilla työskennelleitä opettajia, koulunkäyntiavustajia ja lastenhoitajia tekemästään uraa uurtavasta työstä!
