Väärinmajan koulun vanhempainillassa

Iglu Näsijärven rannalla, kuva: Jari Majaniemi

Väärinmaja on Ylä-Pirkanmaalla sijaitsevan Ruoveden kunnan itä- ja kaakkoiskulma. Väärinmajalla on oma alakoulunsa: Väärinmajan koulu. 17.2.2011 ilmestyneen Ruovesi-lehden mukaan Väärinmajan kyläkoulu tullaan sulkemaan. Sulkemista perustellaan oppilaiden vähyydellä. Siitäkin huolimatta, että kylätoimikunta kuvaa kotikyläänsä seuraavasti:"Väärinmaja on elävä, virkeä kylä. Täällä kotikonnuillaan moni nuori jatkaa yritystoimintaa pyörittäen."
Kesällä kunnan asukasluku arvioiden mukaan tuplaantuu. Sain luettavakseni tuon Ruovesi-lehden hiihtolomlla hyvien ystävieni mökillä Ruovedellä.

Nyt talvella paukkupakkasten keskellä oli hiljaista. Mökki oli kylmä, kun sinne saavuimmme. Lomamme ensimmäisenä aamuna lämpötila mökin sisällä oli jo himpun verran plussan puolella. Ulkoilua rajoitti kova pakkanen. Oli aikaa perehtyä tarkemmin Ruovesi-lehteen.

Yleisön osastossa oli kirjoitus, jossa eräs paikallisista kirjoitti tuntemuksistaan taannoisessa Väärinmajan koulun 3.-4. -luokan vanhempainillassa. Hän kummasteli sitä, miksi vanhempien suhtautuminen kouluun ja luokan opettajaan oli niin negatiivinen ja ylikriittinen.

Vanhemmat olivat mm. tuoneet illan aikana esiin tyytymättömyytensä sen johdosta, että toisten oppilaiden tekemisiin opettaja puuttuu korjaavasti enemmän kuin toisten oppilaiden tekemisiin.

Opettaja oli puolustautunut selittämällä, että oppilaiden käyttäytymisessä on eroja: toisten oppilaiden käyttäytymistä tulee ohjata enemmän kuin toisten.

Kirjoituksessa pahoiteltiin selvästi tunnistettavaa koulun ja kotien välistä huonoa yhteistyöilmapiiriä. Kirjoittajan mielestä ei ollut ihme, että Väärinmajan koulun opettajat vaihtuvat tuhka tiheään.

Kirjoittaja kaipasi vanhemmilta enemmän positiivista ja rakentavaa otetta.

Me kaikki - myös kaikki Vasaramäen koulun opettajat - olemme sitä mieltä,että oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus on tärkeimpiä opettajan ammatin eettisiä perusarvoja.

Samalla se on myös kaikista opettajan ammatin perusarvoista juuri se, jossa opettajan ammattitaito useimmin kyseenalaistetaan vanhempien taholta: niin Väärinmajassa kuin Vasaramäessäkin.

Joulun alla toteuttamamme tyytyväisyyskysely vahvistaa tämän.

Nykypäivän ja tulevaisuuden peruskoulussa jokaisen tulee saada ponnistella omista ihmisenä kasvun ja oppimisen lähtökohdistaan. Tätä prosessia tukee oppilaan arviointi, jonka tulee olla ohjaavaa.

Tiettyä oppilasta ohjaa toivottuun tietynlainen arviointi, toista oppilasta taas toisenlainen.

Eri tempperamenttityypit tulee huomioida ja nähdä saman arvoisina.

Mutta mikään tempperamenttityyppi ei oikeuta huonoon käytökseen. Siihen on puututtava aina.

Mitä meillä oli ennen kuin meillä oli Wilma?

Joulun alla Vasaramäen koulun oppilaiden vanhemmilla oli mahdollisuus osallistua Wilman välityksellä tyytyväisyyskyselyyn. Saimmekin vastauksia yhteensä 254. Erityisen kiitollinen olen "risuista ja ruusuista" ja kehittämisajatuksista, joita avointen vastausten kautta välittyi. Tässä ja tulevissa kirjoituksissani vastaan saamaamme palautteeseen.

Saimme paljon palautetta koskien Wilmaa - käytössämme olevaa sähköistä reissuvihkoa - ja sen käyttöä.

Vaikka Wilmaa pidetään yleisesti - niin kotona kuin koulussakin - hyvänä kodin ja koulun välisen tiedonkulun työkaluna, on sen käytössä, sitä määrittelevässä etiketissä ja toimintakulttuurissa vielä paljon kehitettävää.

Oppilaan poissaolojen kirjaamisen työkaluna wilma on hyvä ja palvelee mm. oppilashuollon henkilöstöä silloin, kun oppilaalla on poikkeuksellisen paljon poissaoloja.

Oppilasta koskeva negatiivinen palaute - vallankin kun sitä tulee toistuvasti - koetaan kotona ahdistavaksi. Siihen reagoidaan joko niin, että viestejä ei enää lueta tai jos luetaan, koetaan, että koulu kohtelee lasta epäoikeudenmukaisesti eikä muutoinkaan ole tehtäviensä tasolla.

Toisaalta kaivataan postiivista palautetta. Tässä tuntuu olevan eroja opettajien välillä: toiset antavat enemmän postiivista palautetta wilman välityksellä, toiset vähemmän tai eivät ollenkaan.

On ilmeisesti niin, että tähän saakka itsestäänselvinä pidetyistä asioista, kuten hyvästä käytöksestä ja tehtävistään ja välineistään huolehtimisesta, tulee antaa toteutuessaan oppilaalle palautetta.

Wilma ei kuitenkaan ole tuonut opettajan päivään lisää tunteja. Oppituntien valmistelu on edelleenkin hoidettava hyvin ja se vie valtavasti aikaa.

Oppilasta koskeva wilman kautta välitettävä palaute on osa koulun arviointijärjestelmää, jonka tulee olla ohjaavaa: palautteen tehtävänä on ennen kaikkea vahvistaa suotuista käyttäytymistä ja ohjata oppilasta kohti hyviä työtapoja ja oppimistuloksia ja koulun oppilaan käyttäytymiselle asettamia tavoitteita.

Aina, kun koulu antaa palautetta, tulisi pohtia, palveleeko nyt antamani palaute arvioinnin ohjaavuutta. Ohjaako palautteeni oppilasta haluamaani suuntaan? Onko tiedossa ryhdistäytyminen? Vai välirikko kodin ja koulun välillä? -Vain kaksi reagointitapaa mainitakseni.

Vanhemmilla on oikeus tietää, jos heidän lapsensa rikkoo koulun järjestyssääntöjä. Vastaavasti koululla on velvollisuus ilmoittaa vanhemmille,kun näin tapahtuu. On selvää, että isänä tai äitinä on valmis luopumaan tästä oikeudesta, jos näitä ilmoituksia tulee koulusta päivittäin. Opettajallekin negatiivisten viestien säännöllinen lähettäminen on raskasta. Toisaalta hän pelkää, että alkaessaan lähettää niitä valikoidusti, häntä tulkitaan väärin: kun viestit vähenevät, asiat koulussa ovat paremmin.

Tyytyväisyyskyselyn tulosten pohjalta koen tärkeäksi, että taas kerran käymme - vanhemmat ja koulun henkilöstö yhdessä - avoimen keskustelun kodin ja koulun välisestä työnjaosta. Palautteen pohjalta on tulkittavissa, että on jokseenkin epäselvää, kenen vastuulla on se, että oppilas huolehtii kotitehtävistään ja välineistään.

Wilma ei ole oikea kanava ongelmien ratkomiseen. Esimerkiksi arviointiin liittyvät epäkohdat ja koettu koulun kyvyttömyys selvittää oppilaiden välisiä riitoja tai kiusaamista tulee ottaa esille kasvotusten. On järjestettävä tapaaminen, johon kutsutaan asianosaiset. Wilma on siis oiva työkalu ongelman toteamiseen ja pyyntöön järjestää asian suhteen tapaaminen.

Wilman käyttöön liittyvistä uhkakuvista yksi on "vaatimus vastauksen reaaliaikaisuudesta": puolin ja toisin saatetaan lähettää viestejä viime tipassa ja odotetaan vastausta saman tien. On syytä muistaa, ettei koulun henkilöstöllä ole mitään velvoitetta iltaisin lukea wilmaa. On itse asiassa kaikkien etu, että opettajalla on aikaa myös muillekin rooleilleen kuin opettajan roolilleen: monella on mm. koululaisen isän tai äidin rooli.

Wilma-tunnuksia ei huoltaja saa antaa oppilaan käyttöön! Huoltajan tehtävä on kuitata oppilaan poissaolot ja antaa niistä tarvittavat selvitykset. Huoltajan tehtävä on lukea hänelle suunnatut viestit ja tiedotteet. Puutteellinen suomen kielen taito vaikeuttaa tästä tehtävästä suoriutumista. Silloin meidän on yhdessä löydettävä toinen tapa toimia. Mutta se, että oppilas saa huoltajan tunnukset, ei ole oikea tapa.

Aitiopaikalla

SaPKo juhli tasoitusta, Keinänen lähti samalla istumaan kymppiä.
© Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/

Perjantaina 21.1. käydyssä Mestiksen jääkiekko-ottelussa TuTo menetti taas johtoasemansa - tällä kertaa se oli johtanut ennen kolmatta erää ottelua kahdella maalilla.
Harmistuksissaan Aki Keinänen löi kiekon toiseen päähän kenttää, mistä Stefan Fonselius - toinen ottelun päätuomareista - antoi hänelle kymmenen minuutin käytösrangaistuksen.
Vaikka tuomari tilanteessa aisti pelaajan tunnetilan, ei hänellä juuri ollut mahdollisuutta joustaa, kun tilanteen näki koko lähes tuhatpäinen yleisö.

Maalituomarina sain todistaa tapahtunutta aitiopaikalta.

Rukan hangilta

Aurinko nousee Rukalla uuden päivän merkiksi. Tosin - kun katsoo kelloon, päivä on jo pitkällä.

On tartuttava tähän hetkeen. Valoisaa aikaa kestää vain hetken. Toki tänään tuo aika on jo enemmän kuin eilen ja huomenna enemmän kuin tänään.

Loppiainen Rukalla - kuin olisi ulkomailla. Kaikkialla kuulee puhuttavan kieltä, jota en ymmärrä: venäläiset lomanviettäjät ovat täällä. Ja heitä on paljon. Paikkallisten mukaan useimmat heistä tulevat uskomattoman väkirikkaalta Pietarin alueelta, mutta on kuulemma järjestetty sen lisäksi useita tilauslentoja myös Moskovasta suoraan Kuusamoon.

Rukan henkilökunta ja muut paikalliset palvelujen tuottajat ovat kovilla. Siinä ei jokaisen koulussa opiskelemasta ruotsin kielestä ole apua. Englannin kielen osaamisesta on apua, mutta ennen kaikkea tarvitaan venäjän kielen osaamista, jota kuitenkin kantaväestöstä kovin harva on opiskellut koulussa.

Nämä matkailijat tuntuvat käyttävän paljon rahaa. Ei olla köyhiä eikä kipeitä.

Asenteet ovat muuttuneet. Vielä muutama vuosi sitten ei juuri näkynyt venäjän kielisiä opasteita - ehkä korkeintaan joitakin kieltoja ja rajoituksia, joiden taustalla oli nähtävissä ennakkoluuloja Venäjältä tulevia turisteja kohtaan.

Nyt opasteita on: siis suomen ja englannin kielten lisäksi venäjäksi. Tilan puutteen vuoksi on jouduttu usein tinkimään - ruotsi on saanut väistyä.

Pitäisi mielestäni vakavasti harkita kaikkia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin lisätä venäjän kielen osaamista Suomessa - vallankin niillä alueilla, missä Suomen ja Venäjän välinen kaupankäynti ja muu vuorovaikutus on osa ihmisten arkipäivää. Tarvittaessa on kyettävä muuttamaan tältä osin valtakunnallista tuntijakoa.

Turussa venäjän tarjoaminen neljänneltä luokalta alkavaksi A2-kieleksi on turhauttavaa. Koko kaupungin tasolla opiskelun on valmis aloittamaan vuosittain vain 1-2 oppilasta.

Pienellekin ryhmälle ollaan toki valmiita opetusta tarjoamaan etäopetuksen keinoin. Etäopetuksesta meillä on erittäin hyviä kokemuksia ranskan kielen osalta.

PUHE VASARAMÄEN KOULUN HENKILÖKUNNAN JA KOULUN YHTEISTYÖTAHOJEN EDUSTAJIEN KAHVITILAISUUDESSA 20.12.2010

Hyvät Ystävät.

Syyslukukausi lukuvuoden 2010-2011 osalta on pian päättymässä. Me olemme sitä päättämässä tällä perinteisellä tilaisuudella, johon te kaikki olette sydämellisesti tervetulleita.

Olemme halunneet korostaa meidän kaikkien hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta tärkeitä asioita. Nuo tärkeät asiat olemme koonneet yhtenäiskoulumme toiminta-ajatukseen.

Lukuvuoden alkaessa erityisesti kysyimme: ”Noudatatko?” Halusimme korostaa yhteisten sääntöjen noudattamisen merkitystä. Sitten kysyimme ”Hyväksytkö ja kunnioitatko?” Halusimme korostaa tasa-arvoa. Olemme kaikki erilaisia, mutta saman arvoisia. Myöhemmin kysyimme ”Pidätkö huolta?” Korostimme vastuun ottamista itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme.

Toiminta-ajatuksemme arvojen tuominen määrätietoisesti koulun arkeen jatkuu tammikuussa. Samalla meidän tulee saattaa toiminta-ajatuksemme helpommin ymmärrettävään muotoon.

Vallankin lokakuun alusta lähtien olen viettänyt suurimman osan koulupäivien aikaisesta työajastani Syreenikujan yksikössä.

Lokakuun alussa kävimme Syreenikujan yksikössä keskustelun henkilökunnan rehtoriin kohdistamista odotuksista. Uskon myös täällä Lehmuksessa työskentelevien tuntevan samoin:

Rehtorilta odotetaan paljon. Rehtoria verrataan laivan kapteeniin, joka määrää laivan suunnan, mutta joka kuuntelee miehistöään. Rehtori nähdään arvojohtajana ja koulun pedagogisena johtajana.

Rehtorilta odotetaan fyysistä läsnäoloa. Hänen odotetaan olevan paikalla mahdollisimman paljon työhuoneessaan, kun kysyttävää tulee. Hänen tulee olla tavoitettavissa ongelmatilanteissa koulun arjessa.

Koulussa, joka toimii kahdessa eri yksikössä, fyysisen läsnäolon vaatimukseen on vaikea vastata kaikkia tyydyttävällä tavalla.

Niinpä meidän tulee kehittää jaettua johtajuutta, selkeyttää vastuunjakoa ja delegoida johtamiseen liittyviä tehtäviä rohkeasti.

Lehmuksen yksikön vastuuopettaja Aino Holmén ja koko yksikön opettajakunta ja muut aikuiset ansaitsevatkin erityiskiitoksen kuluneesta syyslukukaudesta. Näen monen koulun arkeen liittyvän asian menneen täällä eteenpäin ja yhdessä tekemisen toimintatavan entisestään vahvistuneen – rehtorin poissaolosta huolimatta - tai juuri sen takia.

Lämpimän kiitoksen ansaitsevat myös Lehmuksen hiljaisesta peruskorjaamisesta huolehtivat kaupungin virkamiehet. Syyslukukauden alkuun mennessä saimme peruskorjatun toisen kerroksen käyttöömme ja lokakuun alussa myös loput tänä vuonna kunnostetuista tiloistamme: käsityötilat ja tekniset huoltotilat.

Remontoinnin on määrä jatkua taas toukokuussa kolmannen ja neljännen kerroksen osalta.

Syreeniin kuuluu myös hyvää. Henkinen sisäilman laatu on parempi kuin vuosi sitten. Sisäilman laatuun pyritään vaikuttamaan myös teknisin toimenpitein: Ilmanvaihtokanavien perusteellinen nuohous on ollut varmasti hyödyksi. Alkavan joululoman aikana asennettaan osaan luokista tilakohtaisia ilmanvaihtokoneita ja kiinteistössä toteutetaan tehostettu siivous.

Koko koulun yhteinen haaste kevätlukukaudella tulee olemaan tuen porrastusta koskeva 1.1.2011 voimaan astuva perusopetuslain muutos. Laki tuo koulun arkeen käsitteet yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Meidän haasteemme on saada lakiuudistus toimimaan siten, että oppilaamme saavat siitä kaiken mahdollisen hyödyn.

Lopuksi haluaisin lukea otteen arkkipiispa Kari Mäkisen joulutervehdyksestä. Se on julkaistu uusimmassa Kirkko ja Me –lehdessä. Ks. http://nakoislehti.laatulehdet.fi/kirkkojame/2010-11/

Kirje Joulupukille

Hyvät 7.-9. luokkien Oppilaat. Hyvät Opettajat ja muut aikuiset.

Joulupukille kirjoittaminen on osa suomalaista jouluperinnettä. Rohkenen puhua siitä, vaikka tiedänkin, että moni meistä ei kulttuurinsa puolesta valmistaudukaan kanssani samalla lailla joulun viettoon.

Kotona joulusiivousta tehdessäni löysin kolme huonosti kätkettyä joulupukille osoitettua kirjettä. Jokainen kirje noudatti tuttua, toimivaksi koettua kaavaa. Joulupukki nimittäin pitää erityisen paljon kirjeistä, joissa kerrotaan kuulumisia, tarinoidaan siitä, mitä kirjoittajalle ja hänen lähipiirilleen kuuluu. Sitten kerrotaan, kuinka kiltti sitä ollaan oltu. Muutamin esimerkein pyritään pukki vakuuttamaan. Sitten kohteliaan tyylikkäästi esitetään muutamia lahjatoivomuksia. Lopuksi toivotetaan pikaista näkemistä!

Ajattelin itsekin kirjoittaa joulupukille – rehtorina viran puolesta.

Niinpä kirjoitin:

Hyvä Joulupukki!

Meille tänne Vasaramäen kouluun kuuluu hyvää. Olemme pian päättyvän syyslukukauden aikana halunneet korostaa meidän kaikkien hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta tärkeitä asioita.

Lukuvuoden alkaessa erityisesti kysyimme: ”Noudatatko?” Halusimme korostaa yhteisten sääntöjen noudattamisen merkitystä. Sitten kysyimme ”Hyväksytkö ja kunnioitatko?” Halusimme korostaa tasa-arvoa. Olemme kaikki erilaisia, mutta saman arvoisia. Myöhemmin kysyimme ”Pidätkö huolta?” Korostimme vastuun ottamista itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme.

Olen tämän syyslukukauden aikana oppinut tuntemaan entistä paremmin koulumme opettajat ja muut täällä töissä olevat aikuiset ja olen saanut paremmin tutustua kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaita. Olen huomannut, että mitä enemmän minulla on aikaa kuunnella ja tulla kuulluksi, sitä paremmin ymmärrän toista ihmistä ja tulen itsekin ymmärretyksi.

Hyvä Joulupukki. Toivon lahjaksi meille aikuisille enemmän aikaa kuunnella toinen toistamme ja ennen kaikkea oppilaitamme ja samalla aikaa tulla kuulluksi.

Elokuussa sain myös monta uutta työkaveria opettajakuntaamme. Samoin noin 100 seitsemännen luokan oppilasta, joista tosin yhtenäiskoulumme ansiosta suuren osan tunsin jo ennestään. Seitsemännen luokan oppilaille kuitenkin kaikki taisi olla aluksi jännittävää – jotkin asiat pelottaviakin – siitäkin huolimatta, että jo keväällä he viettivät yhden kokonaisen päivän täällä.

Hyvä Joulupukki. Olen murheissani siitä, että kaikki oppilaat eivät menesty koulussamme niin hyvin kuin mihin heillä olisi mahdollisuuksia.

Onneksi kuitenkin ensi vuosi on uusi mahdollisuus. Kevätlukukausi antaa mahdollisuuden korottaa arvosanoja ja toivon oppilaittemme ymmärtävän, että me aikuiset täällä koulussa haluamme tehdä kaikkemme auttaaksemme heitä siinä. Mutta jokaisen on kuitenkin ymmärrettävä, että ennen kaikkea hänellä itsellään ja hänessä itsessään on hänen oman elämänsä avaimet.

Vaikka meille tänne Turkuunkin tuli lumi tänä vuonna varsin aikaisin – ja näyttää, että saamme valkean joulun - olemme tottuneet siihen, maisema näin talvella on vuoroin valkoinen, vuoroin musta. Johtuneeko siitä, että meillä on taipumus nähdä asiat usein mustavalkoisesti: Asiat ovat joko hyvin tai huonosti. Meidän pitäisi mielestäni kehittää itsessämme kykyä nähdä noiden kahden vaihtoehdon välisiä vivahteita.
Hyvä Joulupukki, toteutathan taatusti ympäristöystävälliset lahjatoiveemme: positiivista ajattelua ja huumoria? - Omat varantoni näiden luonnonvarojen suhteen ovat juuri nyt melko hyvät, mistä kiitos kuuluu työtovereilleni ja oppilaille: lukuisat yhteiset tekemiset täällä koulussa ja koulun ulkopuolellakin ovat vahvistaneet myönteistä me-henkeä ja antaneet tilaisuuden nauruun – usein hiljaiseen, joskus hyvinkin äänekkääseen.

Koska sinulla, joulupukki, on aattona niin kova kiire, voit jättää tämän lahjasi meidän itsemme toinen toisillemme jaettavaksi kevätlukukauden aikana.
Taidat Joulupukki tulla käymään taa Lehmuksen yksikössä tiistaiaamuna. Kun lähdette reissuun, ajakaa varovasti. Pitäkää turvavälit ja muistakaa, että koulun mäki voi olla liukas!

Lopuksi haluan toivottaa sinulle ja muorille sekä kaikelle Korvantunturin kansalle rauhoittumisen mahdollistavaa joulua, kunhan kiireiltänne sinne palaatte.


Vasaramäessä 17.12.2010

Jyrki Välimäki
rehtori

Vaarantaako TSA - työsuorituksen arviointi - joulumielen?

Joulupukki vierailee aina syyslukukauden viimeisenä koulupäivänä Lehmuksen yksikössä. Niin tänäkin vuonna: hän tullee tiistaina joulukuun 21. päivänä. Koska hän mitä ilmeisimmin on ns. valepukki, herää kysymys: "Kuka hän on?"

Syyslukukauden päättyessä oppilaat saavat väliarvioinnin. Arvioinnin tehtävänä on
ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kuvata, miten oppilas on saavuttanut kasvulle ja oppimiselle asetetut tavoitteet.

Numeroarvosana kuvaa osaamisen tasoa.

Työskentelyn arviointi on osa oppilaan oppimistaitojen arviointia.
Työskentelyn arviointi on osa kunkin oppiaineen arviointia. Arvioinnin pohjana ovat työskentelylle eri oppiaineissa asetetut tavoitteet, jotka löytyvät opetussuunnitelmasta eri oppiaineiden alusta.

Numeroarvosana oppiaineissa välitodistuksissa muodostuu oppiaineelle ominaisten työskentelylle asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja oppilaan edistymisestä oppiaineen lukuvuoden sisältötavoitteiden suuntaisesti.

Oppilaan käyttäytymisen arviointi kohdistuu siihen, miten oppilas ottaa huomioon muut ihmiset, miten hän ottaa huomioon ympäristön ja miten hän noudattaa sääntöjä.
Käyttäytymisen numeroarviointiin osallistuvat kaikki oppilasta opettavat opettajat ottamalla tasapuolisesti huomioon kaikki käyttäytymistä koskevat tavoitteet.
Käyttäytymiselle on laadittu Vasaramäen koulun tarkennettu kuvaus arviointiasteikolle 5-6,7-8 ja 9-10, jonka perusteella opettajat antavat
numeroarvioinnin.

Numero kahdeksan kuvaa hyvää osaamista. Usein käy kuitenkin niin, että "hyvä osaaminen" ei riitä. Oppilas kokee osaavansa paremmin kuin hyvin. Hyvä osaaminen tuottaa pettymyksen.

Omaa osaamistani ja koko opettajakunnan osaamista on juuri arvioitu TSA-prosessin avulla.
Hyvää prosessissa on ollut se, että siinä ovat tulleet määritellyiksi meidän ammattillisen osaamisemme osatekijät, jotka ovat henkilökohtaiset työtulokset, ammatinhallinta, monitaitoisuus, yhteistyökyky ja kehityshakuisuus. Minulla rehtorina vielä omana osatekijänään johtaminen. Arviointityötä helpottamaan on kunkin osatekijän alle kerätty vielä joukko kysymyksiä, joihin vastaaminen tukee arviointityötä.

Arviointiasteikko on A:sta E:hen. A tarkoittaa "ei kaikilta osin vastaa tavoitteita" ja E tarkoittaa "erinomainen suoritus".

C tarkoittaa "säännöllisesti vastaa tavoitteita". Oppilasarviointiin verrattaessa tämä lienee se numero 8 eli hyvä suoritus. Pitäisi siis olla tyytyväinen: kaikki hyvin. Mutta en ole sitä henkilökohtaisten työtulosteni osalta. Olen itse asettanut itselleni tietyt hyvinkin kunnianhimoiset tavoitteet tässä uudessa haastavassa tilanteessa johtaessani Vasaramäen yhtenäiskoulua ja pyrkien kehittämään niin fyysistä kuin psyykkistäkin toimintaympäristöämme. Näitä tavoitteita en ole jakanut esimieheni kanssa, enkä oikein tiedä, mihin tavoitteisiin viitataan minua arvioitaessa. En pysty kokemaan arviointiani ohjaavaksi enkä myöskään kannustavaksi.

Kyse ei niinkään ole siitä, että en onnistunut saamaan arvioinnin myötä lisää palkkaa, vaan siitä, että pelkkä kirjain C herättää enemmän henkistä levottomuutta aiheuttavia kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Arvatenkin Vasaramäen koulun opettajat, joiden toisena arvioitsijana esimieheni ohella ole toiminut, kokevat samoin.

Tietoisuus siitä, että osa opettajista saa arvioinnin myötä lisää palkkaa, voi heikentää kokonaisuutta ja sen johtamista. Alunperin johtamisen välineeksi tarkoitetusta työsuorituksen arvioinnista on mahdollista tulla johtamista vaikeuttava, työmotivaatiota ja sitoutumista heikentävä kauhistus.

Toisaalta viisaasti käyettynä arviointilomake toimii jatkossa hyvänä työkaluna esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluissa.

Vasaramäen koulun vanhemmat ovat saaneet viime viikkojen aikana vastata Wilmassa avoinna olleeseen asiakastyytyväisyyskyselyyn. Vastaajia oli ennen kyselyn sulkemista lähes 300! Vallankin kyselyn tuottamat "ruusut ja risut" ja "kehittämisajatukset" antavat meille paljon enemmän kuin kirjaimet asteikolla A - E. Palaamme kyselyn tuloksiin heti kevätlukukauden alussa. Kiitos aktiivisuudestanne.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Pilli taskuun - lopullisesti!

Turun Jääkiekkotuomarit, jonka jäsen olen ollut kaudesta 1980-81, järjesti taas jääkiekkoerotuomarin peruskurssin saadakseen uusia erotuomareita ja toimitsijoita jääkiekon pariin.

Otin tilaisuudesta vaarin ja laitoin varusteeni kiertoon. Luovutin erotuomarin raitapaidan, housut ja kypäräni kurssin käyneelle nuorelle. Toivottavasti ne sopivat hänelle. Itsekin olin hankkinut tuon paidan ja nuo housut muutama vuosi sitten kierrätyksen kautta: paidan Ojalan Kimmolta ja housut Steffulta. Piti tuolloin uusia asukokonaisuus,kun tunsin itseni reliikiksi ihonmyötäisessä alkuperäisasussani. Jossain vaiheessa oli tullut muotiin käyttää reilun kokoista asua, jonne mahtuu toppauksia alle.

Täst'edes toimin otteluissa toimitsijana sikäli, kun tehtäviä määrätään: eilen olin maalituomarina Mestis-ottelussa TuTo - K-Laser. Kuulemma nämäkin tehtävät jäävät pois, kun Kupittaan halliin saadaan pian tekniikka, joka mahdollistaa sen, että päätuomarit voivat tarkistaa maalit vaihtoaitiossa videolta.

Vuosikymmenet erotuomarina toimiminen on ollut opettavaista. Niin kaukalossa kuin koulussakin toimivat samat periaatteet valvottaessa sääntöjen noudattamista ja pyrittäessä vaalimaan reilun pelin henkeä.

Ensinnäkin on tunnettava säännöt. Sekään ei riitä. On tiedettävä, miten sääntöjä sovelletaan. Sääntökirjan ohella on osattava Case Book, jääkiekon Katekismus. Asioiden ymmärtämistä edesauttaa keskustelu muiden tuomareiden kanssa. On löydettävä yhteinen linja!

On puhallettava vain ne virheet, jotka näkee. Oletusten ja ennakkokäsitysten pohjalta ei pidä toimia. On osattava unohtaa niin omat kuin toistenkin virheet. Toki virheistä pitää pyrkiä oppimaan.

Jokainen peli on uusi mahdollisuus niin sinulle kuin muillekin ottelutapahtumaan osallistuville. Pelaaja ja pelaajan tekeminen ovat kaksi eri asiaa, samoin valmentaja ja valmentajan tekeminen. Sinun tulee tehdä selväksi, ettet hyväksy sääntöjen ja reilun pelin hengen vastaista tekemistä, mutta hyväksyt ihmiset ihmisinä.

Tämä näkyy käyttäymisenäsi kaukalon ulkopuolella: tervehdit, juttelet, kuuntelet, kyselet kuulumisia, mutta ennen kaikkea teet selväksi, että edellisellä ottelulla ei ole mitään tekemistä seuraavan ottelun kanssa. Pyrit kaikin tavoin vahvistamaan itsestäsi kuvaa reiluna ja puolueettomana tuomarina, jolla ei ole ketään kohtaan puolueettomuutta horjuttavia ennakkoasenteita.

Ammattilaisena ymmärrät, että sinun tulee toimia vain järkeäsi hyväksi käyttäen, kun toinen osapuoli saa tuoda tilanteeseen myös tunteensa.

Ennen kaikkea tarvitset pelisilmää, tilannetajua. Aistit toisen osapuolen tunneitilan ja osaat lukea peliä. Pyrit esimerkiksi välttämään luistelemasta juuri rankaisemasi pelaajan vierestä tai hänen joukkueensa vaihtoaition edestä. Vältyt kuulemasta kommentteja, jotka johtaisivat siihen, että sinun tulee antaa lisää rangaistuksia. Sen sijaan annat toiselle osapuolelle aikaa rauhoittua.

Et provosoidu pienestä.

Tärkeää on myös osata myöntää virheensä. Ja osata antaa ne itselleen anteeksi.

Sinun on osattava tehdä yhteistyötä. Kaukalossa tuomareiden kesken vallitsee tietty työnjako - on heitä sitten kaksi tai neljä. On luotettava, että jokainen hoitaa omat tehtävänsä. Jos alkaa epäillä toisen osaamista, käy helposti niin, että ne pelikentän alueet, joita juuri sinun tuli valvoa, jäävätkin valvomatta ja pääsee tapahtumaan rike, joka sinun piti nähdä. Aina et saa seurata kiekkoa, niin jännittävää kuin se onkin.

Maalituomarina seuraan juuri kiekkoa. Maali hyväksytään, jos kiekko on ylittänyt kokonaan maaliviivan ja kun muut hyväksyttävän maalin reunaehdot toteutuvat: maali ei ole siirtynyt paikaltaan, maalivahtia ei ole häiritty, maali ei ole tehty potkaisemalla tai ns. korkealla mailalla...

Mutta voihan käydä niin, että maalituomarinakaan en näe, kun kiekko ylittää maaliviivan. Katson tilannetta läheltä, mutta vain tietystä kulmasta.

Asioiden tarkastelu eri näkökulmista ja eri etäisyyksiltä - välillä kauempaakin - varmistaa mahdollisimman oikeudenmukaisen lopputuloksen.

Lupaan parhaani mukaan...

Olen seurakuntavaaleissa Katariinan Partiotyön Ystävien ehdokkaana. Olen vuodesta 1966 ollut Tornikotka. Lippukuntani toimii Martinmäessä. Olen edelleenkin mukana Tornikotkien kiltatoiminnassa. Jossain elämäni vaiheessa toimin myös sudenpentujohtajana Auran Tähti-Pojissa ja Turun Eränkävijöissä. En kuitenkaan ole liikkeellä pelkästään partiolaisten asialla.

Olen noin kaksikymmentä vuotta asunut Itä-Turussa: ensin Lanatiellä ja sittemmin runsaat kymmenen vuotta Paimenpuiston laidalla Itäharjulla.

Aktiiviseksi seurakuntalaiseksi tuleminen toteutuu parhaiten, kun lapsesta saakka saa olla mukana seurakunnan toiminnassa. Seurakunnan tulee siis ennen kaikkea kohdentaa voimavarojaan lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön.

Seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön tulee olla avointa kaikille - tämä kaikille avoimuus on yksi partiotoiminnankin perusperiaatteista.
Periaate on vielä saatava osaksi arkea, mikä on sinällään jo iso haaste meillä Itä-Turussa.

Lapsi-ja nuorisotyö on saatava ulos ns. mukavuusalueelta. On rohkeasti ja päättäväisesti tartuttava tämänpäivän sosiaalisiin haasteisiin.

Jo hyvin varhaisessa elämänsä vaiheessa ihmisen kohtaamat vaarat syrjäytyä - perinteisen sosiaalisesti hyväksyttävän yhteiskunnan ulkopuolelle putoamisen uhka - on tiedostettava suunniteltaessa seurakunnan lapsi- ja nuorisotyötä.

Kolmannen sektorin - jota seurakuntakin edustaa - tulisi esimerkiksi tarjota nuorille, joiden on vaikea saada peruskoulun päästötodistusta, yhteistyössä koulun kanssa vaihtoehtoisia keinoja saavuttaa päästötodistuksen edellyttämät tavoitteet.

Seurakunta on toki kaikenikäisiä seurauntalaisia varten. On tietenkin selvä, että voimakas panostus lapsiin ja nuoriin, tuo aktiivisten seurakunnan jäsenten keski-ikää alas, mikä ei voi olla vaikuttamatta seurakunnan ilmapiiriin ja toimintaa ohjaaviin päätöksentekoprosesseihin.

Se voi joidenkin mielestä olla pelottavaa, mutta se on sangen välttämätöntä.

Seurakuntavaalien alla

Uudet jäsenet Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän eri seurakuntien seurakuntaneuvostoihin ja yhteiseen kirkkovaltuustoon valitaan 14.-15.11.2010. Ennakkoäänestys on 1.-5.11.2010.

Äänestysprosentti seurakuntavaaleissa on yleensä ollut hyvin alhainen. Äänestämättömyys ei johtune tiedon puutteesta; ei liene ongelma saattaa seurakunna jäsenten tietoon äänestyspäivät ja -paikat. Varsinainen haaste on saada ihmiset kokemaan äänestäminen tärkeäksi - saada ihmiset likkeelle.

Seurakunnan jäsenyys on meille usein itsestäänselvyys, jota monikaan ei kyseealaista, mutta mille toisaalta ei muutoinkaan uhrata aikaa tai voimavaroja.
Aiheeseen paneutuminen johtaa hyvin usein seurakunnasta eroamiseen. Hyvin moni kokee uskovansa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, mutta ei kirkkoon. Kirkon toimintaan ei olla tyytyväisiä.

Kun vanhempi tyttäreni kastettiin seurakunnan jäsenyyteen 22 vuotta sitten Tuomiokirkossa Anneli Rantalaihon toimesta toimi sylikummina hyvä ystäväni Mika. "Mieskummi!" totesi Anneli hieman hämmästellen. "Naispappi!" hämmästeli Mika. Silloin naisen toimiminen pappina oli uutta.

En millään voi ymmärtää, että vieläkin aiheesta väännetään ja kirkon piirissä vieläkin saa toimia henkilöitä, jotka sanoutuvat irti yhteistyöstä naispappien kanssa - vastoin kirkon virallisen kannan.

Viime viikkoina on puhuttu paljon homojen oikeuksista seurakunnan jäseninä. Tähän kirkon ylin johto tarjoaa lääkkeeksi keskustelun aloittamista. Minusta keskusteluun on ollut aivan riittävästi aikaa.

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Minulle tämä ns. rakkauden kaksoiskäsky yhdessä Vuorisaarnan kultaisen säännön kanssa - "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" - riittää hyvin pitkälle.

Nuo elämänohjeet tekevät uskosta ajankohtaisen ja toimivan vielä nyt - vuonna 2010 - ja tästä eteenpäinkin.

Jätän henkilökohtaisesti omaan arvoonsa Mooseksen kirjat ja muut Raamatun kirjat niine historiallisene viitekehyksineen, jotka joillekin selittävät ihmisten eriarvoisuuden hyväksymisen seurakunnan toiminnassa.

Moni on nyt eronnut kirkosta. Kirkon edustajien pettymystä tuottanut esiintyminen viimeaikaisessa homokeskustelussa on ollut moneen eroon todellisena syynä. Ehkä myös veruke moneen eroon; ajalle tyypillistä on myös suhtautuminen erilaisiin instituutioihin taloudellisesta näkökulmasta käsin:"Olenko nettomaksaja vai -saaja?"

Kirkon sisäisten konservatiivisten voimien aiheuttaman turhautumisen kanavoituminen eroamiseksi on väärin. Se on luovuttamista ja vääränlainen viesti noille voimille.

Nyt tulee päinvastoin aktivoitua ja lähteä äänestämään tulevissa seurakuntavaaleissa.

Itse olen aktivoitunut. Olen lähtenyt ehdokkaaksi kotiseurakunnassani Katariinan seurakunnassa. Vaaliohjelmastani enemmän seuraavassa blogissani...

Kouluruokailusta

Kuvat ovat eteläisen Etiopian kyläkoulusta, joka on rakennettu kyläyhteisön, kunnan kouluhallinnon ja Pelastakaa Lasten yhteistyönä.

Kyläkoulun lasten äidit saivat opetusta oikeaoppisesta lasten ravinnosta, hygieniasta ja lasten oikeuksista. Ohessa kurssin suorittaneet naiset valmistavat kouluateriaa paikallisista raaka-aineista, joita ovat mm. ns. kaalipuun lehdet sekä paikallisista eri papulajeista ja maissista jauhetusta jauhoseoksesta tehtyjä lettuja.

Äidit ja lapset vievät hygienia- ja ravitsemustietoa koulusta kylän koteihin ja näin tieto esimerkiksi käsien pesun ja saniteettitilojen tärkeydestä leviää koteihin.

Keskiviikkona 13.10.2010 järjestettiin Vaskun Vanhempien toimesta lukuvuoden 2010-2011 ensimmäinen Aikuisten iltakahvit -tilaisuus.

Tilaisuutta markkinoitiin Suurena kouluruokailuiltana. Asiantuntijavieraina paikalla olivat ruokapalveluesimies Ulla Louhe ja ravintoterapeutti Maarit Ketola kertomassa ja keskustelemassa kouluruokailusta.

Muutamaan tilaisuudessa esiin nousseeseen ajatukseen haluan vielä kiinnittää huomiota.

Ruokailuun osallistuminen on osa koulupäivää ja sen pakollista osuutta. Syöminen ei ole pakollista.

Useat vanhemmat tuntuvat kuitenkin olevan huolissaan lastensa lounaasta: he toivovat, että koulun henkilökunta huolehtii siitä, että heidän lapsensa oppii ottamaan lautaselleen kaikkea tarjolla olevaa. He tuntevat, että heidän tulee voida luottaa siihen, että heidän lapsensa on saanut koulussa lämpimän aterian.

Osa vanhemmista on toisaalta sitä mieltä, ettei heidän lastaan saa pakottaa syömään, vaan heidän tulee saada itse päättää siitä, mitä ja kuinka paljon he syövät ja syövätkö lainkaan.

Illan aikana sovittiin, että jokaisen tulee maistaa tarjolla olevaa ruokaa. Maistaminen on minimissään sitä, että oppilas ottaa ruokalusikallisen kutakin tarjolla olevaa annokseen kuuluvaa ruokaa. Oppilaan on lupa viedä maistamisen jälkeen mahdollisesti lautaselle jäänyt ruoka jäteastiaan, mikäli hän ei sitä pysty syömään.

Maistamista pidettiin tärkeänä, koska makuaisti kehittyy ja kukin voi tunnistaa itsessään, kuinka on oppinut pitämään jostakin mausta, mistä ehkä aiemmmin ei pitänyt.

Yläkoululaisten kohdalla nähtiin ongelmaksi se, että tämän päivän oppilailla on käytössään nin paljon rahaa, että kouluruoka korvataan hyvin usein hampurilaisella, kebabilla, täytetyllä patongilla... Asioista, jotka olivat ennen jotenkin erityisiä, on tullut arkisia. Tämä nähtiin yleisesti syynä suomalaisten lasten ja nuorten ylipainoon yhtä lailla kuin minimiin jäänyt päivittäinen hyötyliikunta.

Yläkoulun välipalatarjoilua pidettiin erityisen hyvänä asiana ja mitä ilmeisimmin Vasaramäen koulussa tullaan käynnistämään välipalatarjoilu myös Lehmuksessa yläkoulun oppilaille klo 13.00-13.15 ja myös alakoulun oppilaille klo 14.00-14.15.

Minä ja Koop Arponen Hollannissa

Kotimatka alkamassa - erehdyksessä astuin ensin väärään koneeseen Schipholin kentällä Amsterdamissa

EU:n nuorisotoimintaohjelman Youth in Actionin tavoitteena on edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta. Tavoitteena on myös tukea eurooppalaista nuorisoalan yhteistyötä sekä tiedon ja kokemusten vaihtoa.
Ohjelma on tarkoitettu 13-30 -vuotiaille nuorille ja nuorten parissa toimiville. Ohjelman pääasiallinen kohderyhmä ovat 15-28 -vuotiaat nuoret koulutustasosta, yhteiskunnallisesta asemasta tai kulttuuritaustasta riippumatta.
Youth in Actionin yleisiin tavoitteisiin kuuluu

- edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta sekä erityisesti heidän Euroopan kansalaisuuttaan
- kehittää nuorten yhteisvastuullisuutta ja edistää suvaitsevuutta, etenkin Euroopan unionin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi
- edistää eri maiden nuorten keskinäistä ymmärtämystä
- myötävaikuttaa nuorten toimintaa tukevien järjestelmien laadun ja nuorisoalalla toimivien kansalaisjärjestöjen edellytysten kehittämiseen ja
- vahvistaa eurooppalaista yhteistyötä nuorisoalalla.

Osallistuin 6.-11.9. pienessä De Glindin kylässä Hollannissa - keskellä Eurooppaa, mutta samalla keskellä ei mitään, jollei mukaan lasketa lehmiä, lampaita ja kanoja - Eye Opener -kurssille. Kurssin tavoitteena oli selvittää kurssilaisille YiA-ohjelman olemusta ja nuorisovaihtojen järjestämisen edellytyksiä ja käytännön toteutusta.

Vasaran Pauke ry:llä on suunnitelmissa järjestää yhdessä kreikkalaisten nuorten ja näiden ohjaajien kanssa viikon mittainen ryhmätapaaminen keväällä 2011 Ateenassa.

Kurssilla oli edustettuna 13 Euroopan maata. Kurssille osallistuttiin tiimeinä, johon kuului aikuinen nuorisotyöntekijä ja 1-2 nuorta. Yhteensä meitä oli 40. Yhdeksännen luokan Heidi ja Mikaela olivat mukanani kurssilla - tai oikeastaan: minä olin heidän mukanaan.

Nimensä mukaisesti kurssi avasi silmämme. Nyt vasta tiedämme, mikä ohjelmassa on olennaista ja ohjelman kautta tavoittelemisen arvoista. Nyt tehtävämme on saada koko ryhmätapaamiseen ilmoittautunut ryhmä mukaan tapaamisen valmisteluun.

Tiistaina - kurssin ensimmäisenä varsinaisena päivänä - menin ansaitulle ruokalevolle päivällisen jälkeen ja laitoin kuulokkeet korvilleni.Radiokanavien selaaminen loppui, kun Zwolle-kanavalta tuli Koop Arposen Young and foolish. Yritin päästä tarinasta jyvälle ja pääsinkin.

Kun seuraavan kerran ehdin laittaa kuulokkeet korvilleni - tulen siis hyvin toimeen ilman niitä - oli kurssin viimeinen yhteinen ilta. Riehakkaan, mutta osin tunnelmaltaan haikeankin, illan päätteeksi - tunteet vahvasti pinnassa - hain unta radion avulla: ensimmäinen kappale, jonka kuulin oli Koop Arposen Young and Foolish!

Viikon aikana sain tutustua nuoriin ja heidän kanssaan eri Euroopan maissa työtä tekeviin aikuisiin keskustelemalla heidän kanssaan ja tekemällä asioita yhdessä heidän kanssaan. Hymy ja nauru olivat läsnä koko ajan. Koop Arposen ansiosta tulin kelanneeksi ajassa taaksepäin - muistellen omaa nuoruuttani.

Kurssin alussa epäilin olevani "liian vanha tähän juttuun"; osallistumiseni oli kuin käsijarru päällä ajamista, mutta ajan myötä, ennen kaikkea toisten avulla, vapauduin.

Lauantain olimme turisteina Amsterdamissa. Yövyimme tosin Amersfoortissa, josta oli sitten sunnuntaina 12.9. kätevä mennä junalla Schipholiin.

Hotellihuoneen WC:n peilissä oli tarra: " I see many faces - I have never seen smiling faces,which wouldn't been beautiful."

Viikko lisää oppilaille lomaa olisi ollut paikallaan!

Kuva Lehmuksen toisesta kerroksesta 17.6.2010 - näytti aika mahdottomalta, että luokat tulevat kuntoon lukuvuoden alkuun mennessä...
Huominen maanantai 9.8. tarvitaan vielä, jotta kaikki on kunnossa!

Ensimmäinen kerros on vielä remontin osalta pahasti kesken.

Huomenna maanantaina 9.8. on opettajien virkaehtosopimuksen mukainen suunnittelupäivä, jonne olen kutsunut myös koulun koko muun henkilöstön. Tiistaina 10.8. tulevat sitten oppilaat ja "pöydän pitäisi olla katettuna". Aikaa on kuusi tuntia.
Ainakin maanosamme muiden maiden kouluihin verrattuna aikaa on kovin vähän: yleensä opettajat käyttävät huomattavasti pidemmän ajan lukuvuoden alkua edeltävään suunnitteluun. Samoin lukuvuoden päätyttyä: yleensä opettajat jäävät vielä joksikin aikaa arvioimaan päättynyttä lukuvuotta, tekemään sen pohjalta suunnitelmia, järjestämään oppimateriaalia. Meillä ei ole tällaista käytäntöä.

Meillä opettajien tulee osallistua huomisen suunnittelupäivän lisäksi vielä kahteen koulutuspäivään, jonka tulee olla muu kuin koulun oppilastyöpäivä - yleensä siis lauantai.

Mielestäni nämä kolme koulutuspäivää tulisi käyttää siten, että kaksi koulutuspäivää olisi elokuussa ennen oppilaiden tuloa ja yksi koulutuspäivä lukuvuoden päätyttyä.

Tiistaina päättyvä oppilaiden kesäloma ( 6.6. -9.8. 2010 )on kaksi viikkoa lyhyempi kuin vastaava viime vuonna ( 31.5.-18.8.2009 )!

Jos rehtori oli viisi viikkoa niin fyysisesti kuin henkisestikin lomalla - mihin useimmat rehtorit ovat oikeutettuja, jäi hänelle varsin vähän aikaa saada tulevan lukuvuoden suunnittelu niin valmiiksi, että olisi voinut luottavaisin mielin astua joukkojensa eteen huomenna. Niinpä - noissa henkisissä lomapäivissä en päässyt viiteen viikkoon.

Jännitin valtavasti Lehmuksen remontin etenemistä ja myötäelin projektista vastuussa olevien henkilöiden tuskan: viikko tai kaksi lisää koulujen kesälomaan olisi tehnyt ihmeitä.

Vaihe vaiheelta toteutettava peruskorjauksemme toivon mukaan etenee myös ensi kesänä. Toivon mukaan tuleva kesäloma on mahdollisimman pitkä, jotta koulutyö ei kärsisi remontoinnista. Uskon tämän olevan myös monen samassa tilanteessa olevan turkulaisen kollegani toive.

Lukuvuoden pituus - työpäivien määrä - on säädöksin määritelty, mutta paikallisesti tehdään päätökset työ- ja lomapäivien rytmittämisestä.

Mielestäni kesälomaa tulisi pidentää muiden loma- ja mahdollisten lupapäivien kustannuksella ja toteuttaa tuo edellä esiin nostamani ajatus opettajien koulutuspäivien sijoittamisesta tukemaan aidosti koulutyön suunnittelua ja arviointia.

Jos opettajat halutaan välttämättä töihin lauantaina, järjestettäköön kouluissa aitoja avoimien ovien päiviä! Rehtorin ja opettajien näkökulmasta raskaalta kuuluva ajatus, mutta maksaa aivan varmasti vaivan.