Matemaattisten aineiden lehtoreistamme Arja Maanpää jäi eläkkeelle alkaen 1.11.2018. Kahvitilaisuudessa keskiviikkona 31.10. matemaattisten aineiden opettajien tiimimme kuvasi Arjaa osuvasti: "Arja on luotettava ja hoitaa tunnollisesti työnsä. Hän ei tee itsestään numeroa ja on valmis aina auttamaan muita."
Minun tehtäväni rehtorina oli luovuttaa Arjalle perinteinen Vasaran vasaran.
Sinulle, Arja.
Elokuussa 1991
aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista
ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan
Vasaramäen kouluun kuuluvan:
Vasaran vasara
–perinteen jatkaminen.
Kun työntekijä
jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.
Jokainen vasara
on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen
mänty.
Vasaran vartena
on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt
– tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .
Kun Vasaramäen
koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu
– tämä traditio jäi pois.
Uusi tilanne
merkitsi muutoinkin luopumista, itse kullekin merkityksellisten asioiden
uudelleen tarkastelua ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista.
Yhteisen yhdessä
saavutetun hyödyn ja onnistumisen ilon aika oli vasta myöhemmin.
Niinpä –
jossakin vaiheessa totesin, että aika oli taas otollinen Vasaran vasaralle.
Neljäskymmenestoinen
Vasaran vasara.
Sinulle, Arja.
Kiitokseksi
työstäsi Vasaramäen koulussa.
Tällä kertaa
vasara on Harri Bläuerin luoma.
Vasaran pää on
syysmyrskyn äskettäin irrottamasta koulumäen männyn oksasta.
Vasaran varsi
taas on suksen sauvasta – viitaten liikkumiseen luonnossa, jonka olen
ymmärtänyt olevan sinulle tärkeää.Eino Leino on kuvannut hiihtämistä mm. näin
”Hyvä on
hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on
hohtava alla,
kun taivas
kirkasna kaareutuu –
mut hauskempi
hiihtää, kun ruskavi puu
tuul’ ulvovi,
polku on ummessa
ja tuisku on
taivahalla.
Hyvä on
hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll’
on myötä,
kun latu on
aukaistu edessään –
mut parempi
hiihdellä yksinään,
tiens’ itse
aukaista itselleen
ja yksin uhmata
yötä.
Hyvä on
hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on
matkan määrä,
kun liesi
viittovi lämpöinen, –
mut sorjempi,
uljaampi hiihtää sen,
joka outoja
onnen vaiheita käy
eikä tiedä,
miss’ oikea, väärä.
Ja hyvä on
hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on
rinnassansa…
Vasaramäessä 31.
päivänä marraskuuta 2018
Jyrki Välimäki
Vasaramäen
koulun rehtori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti