Jääkiekkotuomarina Saksan DEL-liigassa

”Nur tote Fische schwimmen mit dem Strom” luki Saksan Baijerissa sijaitsevan Ingolstadtin kaupunginteatterin esitteen kannessa. Vaikka minulla ei ollut tällä kertaa aikaa teatterille, olin ottanut lehden mukaani hotellini aulasta. Minusta tuo lause kuvaa hyvin Aleksi Rantalaa, jonka kanssa olin nauttinut illallisen edellisenä iltana mainiossa Gasthaus Bonschabissa kivenheiton päässä vuolaasti virtaavasta Tonavasta.

Oli sunnuntai, tammikuun 6. päivä. Odotin innolla aamupäivälle sopimaani Aleksin haastattelua. Klo 17:00 hän tulisi sitten toimimaan päätuomarina DEL-liigan ottelussa ERC Ingolstadt – Nürnberg IceTigers.

Kun sitten sovitusti tapasimme, Aleksi ilmoitti saaneensa myöhään edellisenä iltana viestin, ettei hän toimisikaan tuomarina tuossa ottelussa. Sen sijaan hänen tulisi ajaa noin sadan kilometrin päässä olevaan Straubingiin, jossa häntä odottaisivat paikallinen Straubing Tigers vastustajanaan EHC Red Bull München.

Mitä ilmeisimminkään hänelle ei ammattilaistuomarina muutosta juuri perusteltu, eikä hän sitä tuntunut pohtivankaan - ei sitä ainakaan ääneen tehnyt. Ehkä asia nousisi esille autossa matkalla Straubingiin. En sitä kuitenkaan itse esille ottaisi. Mielessäni oli niin paljon keskusteltavaa muutoinkin. Toivoin, ettei Autobahn vetäisi liian hyvin, jotta ehtisimme puhua…

Rekrytoinnista

Kuluva kausi on Aleksille kuudestoista eurooppalaisissa huippusarjoissa: kotoisessa Liigassa kolmetoista kautta ja kaksi kautta Ruotsin SHL:ssä. Ajanjakso on niin pitkä, että siihen mahtuu yhteisiä turnauksia ja jopa otteluita jokaisen Euroopassa pelattavan merkittävän liigan nykyisen erotuomarijohtajan kanssa. On selvää, että tästä on hyötyä rekrytoinnissa. Käsitys ja kokemus Aleksista tuomarina ovat tälläkin kertaa johtaneet hänen palkkaamiseensa.

- Saksan erotuomarijohtajan, ruotsalaisen Peter Anderssonin, kanssa olemme olleet jo useita vuosia yhteydessä – ei kuitenkaan aluksi jääkiekon, vaan yhteisen harrastuksen, sukelluksen, merkeissä. Sitä kautta säilyi välillämme luonnollinen yhteys, vaikka hän lopettikin oman erotuomariuransa. Vasta myöhemmin nousi keskusteluissamme esille mahdollinen siirtymiseni DEL-liigaan.

Työviikosta

DEL-liigassa on kuusi päätuomaria, jotka käytännössä ovat päätoimisia: kolme kokenutta korkeamman profiilin ammattilaista – näihin Aleksi Rantala siis kuuluu – ja kolme nuorempaa tuomaria, joilla ei esimerkiksi juurikaan ole kokemusta kansainvälisistä tehtävistä. Ryhmään kuului myös tuomari AHL-liigasta – hyvä tuomari – mutta hän ilmeisesti ei loppujen lopuksi kuitenkaan saanut itseään tyydyttävää sopimusta DEL-liigan kanssa ja näin hän palasi Yhdysvaltoihin. On odotettavissa, että siltä suunnalta joitakin tuomareita tulee liigaan vuokralle tammi-helmikuussa purkamaan otteluruuhkaa.

- Rinki on niin kapea, etteivät tuomarit yksinkertaisesti tunnu riittävän. Terävin kärki ja sen takana heti tulevat meillä on – käytännössä kahdeksasta kymmeneen tuomaria - mutta näiden takana on varsin hiljaista. Keskikastiksi voidaan kutsua seuraavaa ryhmää, johon kuuluu joitakin tuomareita.

- Tämän ryhmän perässä tulee laajahko nuorten tuomarien ryhmä, jossa kaikki eivät välttämättä vielä koe omakseen ammattimaista tuomarina toimimista tulevaisuuden näkymänään.

Aina, kun on täysi kierros, Aleksi Rantala on töissä. Peruspelipäivät runkosarjassa ovat perjantai ja sunnuntai.

- Näiden lisäksi saatetaan pelata täysi kierros tiistaina tai keskiviikkona. Silloin toki olen mukana myös. Televisioinnin vuoksi joitakin otteluita pelataan myös torstaisin ja näistä varsin monessa olen töissä.

Aleksilla on viikossa kahdesta kolmeen peliä. Etäisyydet pelipaikkakuntien välillä ovat varsin pitkät. Niinpä joihinkin työviikkoihin ei juuri muuta mahdu kuin ottelut ja ottelupaikkakuntien väliset matkat. Yleensä kuitenkin aikaa onneksi jää muuhunkin ammatin kannalta välttämättömään.

- Arki menee siinä, että pidetään työkalut – kroppa ja pää – kunnossa. Palaudutaan normaaliin unirytmiin ja levätään. On käytävä salilla ja saatava liikkua muutoinkin. Ei ammattituomarina tarvittavan fyysisen kunnon ylläpitämiseksi riitä se, että luistelee viikossa kahdesta kolmeen kertaa kolme erää. Lihashuolto on välttämätöntä; erityisesti runsaan autossa istumisen vuoksi.

Toki Aleksi Rantalan arkeen kuuluu myös perheen kanssa yhdessä oleminen. Perhe on asettunut Neussiin Ruhrin alueelle.

Perheen läsnäolosta ja läsnäolosta perheessä

Suomessa sunnuntain Aleksi saattoi liigaerotuomarina pyhittää perheelleen, johon kuuluvat vaimon lisäksi 7-vuotias poika ja 12-vuotias tytär.

- Ruotsissa tätä mahdollisuutta ei ollut, mikä oli varsin rankkaa, kun tuona aikana olin vielä päivätöissä. Olin siis pitkät viikonloput Ruotsissa ja sunnuntaina ehdin kotiin korkeintaan iltasaunaan. Tuo aika oli varsin kuluttavaa ja kaksi kautta oli siinä mielessä varsin riittävä ajanjakso.

- Jos Ruotsiin lähtö oli minun oma päätökseni, jonka sitten vaimoni kanssa yhdessä toki päätimme saada arjessa toimimaan, oli tänne Saksaan lähtö perheen yhteinen päätös, jossa korostui lastemme kuuleminen. Lasten saamisella hyvään englannin kieliseen kansainväliseen kouluun ja kelpo asunnon nopealla löytymisellä oli sitten ratkaiseva merkitys.

Poikamme jatkaa täällä jalkapalloharrastustaan, minkä rinnalle on tullut myös jääkiekko. Tytär harrastaa yleisurheilua. Olemme löytäneet kivat paikallisseurat lastemme harrastuksille ja tekeminen on mielekästä lapsille. Kuten täällä koti-Suomessakin – myös Saksassa lasten harrastukset ovat myös vanhempiensa harrastuksia; vanhemmat toimivat kuljettajina ja muutoinkin ovat mukana toiminnassa mahdollisuuksien mukaan.

- Plussia ja miinuksia tällaisessa isossa elämän muutoksessa joutuu aina punnitsemaan, mutta perheenä halusimme nähdä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Myös työnantaja on ymmärtänyt koko ajan perheen merkityksen. Aleksilta kysellään tuon tuosta perheen vointia ja vaimon ja lasten viihtymisestä. On oivallettu, että perheen viihtymisellä ja hyvinvoinnilla on iso merkitys Aleksin edesottamuksiin kaukalossa.

-Täällä jääkiekko on tietyllä lailla haastavampaa tuomarille kuin Suomessa: Suomessa pelataan enemmän taitokiekkoa ja pelistä puuttuu täkäläinen jatkuva tunnetilan ylimääräinen lataus. Näissä hornankattiloissa jo pelkästään äänekäs yleisö provosoi pelaajia välillä ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Täällä todellakaan ei ole hetkeäkään aikaa ajatella mitään muuta kuin peliä. Ajatus ei yksinkertaisesti voi karata kaukalon ulkopuolelle. Kun nyt kotona on kaikki hyvin eikä ole sitä työtaakkaa muualta, joka aiemmin on ollut, tunnen olevani todella läsnä näissä fyysisissä peleissä.

Olympiafinaalista Pyeongchangissa

Vahvan kansainvälisen kokemuksen omaavalle Aleksi Rantalalle Pyeongchangin olympialaiset viime vuonna olivat hänen uransa ensimmäiset. Hän oli historian ensimmäinen suomalainen päätuomari olympiafinaalissa. Vastakkain olivat Venäjän olympiaurheilijat ja Saksa.

- Oli jo eräänlainen uran kruunu ylipäätään päästä olympialaisiin. Mielessäni valmensin itseäni vain tekemään parhaani ja nauttimaan tehtävistä, jotka eteeni tulisivat. Sitten katsottaisiin, mihin tuo riittää. Puolivälieriin kun pääsin mukaan, ymmärsin, että minuun luotetaan. Kun sitten sain tietää, että olen myös finaalissa, tunne oli sanoin kuvaamaton; kansainvälisesti en kohtaisi enää suurempaa luottamusta.

Unelmista ja haasteista

- En aktiivisesti unelmoi enää NHL:stä. Unelmani liittyvät pieniin asioihin. On kyettävä nauttimaan arjesta ja siihen liittyvistä rutiineista. Ulkomaille hakeutumisen pontimena on ollut tarve kohdata uusia haasteita kehittyäkseni tuomarina ja kasvaakseni ihmisenä. Vieras sarja on aina haaste. Olet uusi ja useimmille tuntematon. Sinun on vakuutettava pelin muut osapuolet osaamisestasi. Sinun on löydettävä oma paikkasi tuomariyhteisön sisältä.

Aleksi Rantala, Patrik Gogulla, Marius Wölzmüller ja David Tschirner valmistautumassa otteluun

Erotuomarina toimiminen on joukkuepelaamista. Aleksi kokee tehtäväkseen kehittyä, mutta myös kehittää muita erotuomareina – ennen kaikkea nuoria tuomareita. Hän pyrkii siihen positiivisuutta korostaen, kun tuomarinelikko analysoi ottelua sen päätyttyä. Tuomarit saavat otteluvideon aina muistitikulla. Aleksilla on tapana palata tähän vielä kotona seuraavana päivänä. Otteluvideo tosin antaa kuvan kiekollisesta pelistä kameran seuratessa kiekkoa. Näkymä ei tietenkään ole sama kuin miltä kokonaisuus näyttää esimerkiksi katsomosta.

- Aina, kun uuteen liigaan hyppää, on ansaittava oma uskottavuus. Näin on ollut täälläkin.

- Tärkeää on ollut oppia, miten täällä tähän peliin pelaajia valmennetaan ja miten pelaajat tätä peliä täällä pelaavat. Tämä on ollut tärkeää pelin lukemisen ja tilanteiden ennakoinnin kannalta.

- Yritän muistaa antaa toiselle päätuomarille tilaa, mikä tukisi hänen kehittymistään. Yritän pysyä ikään kuin varjoissa ja tulla esiin vasta, kun siihen on tarvetta.

Aleksille lankeaa helposti eräänlainen johtavan tuomarin rooli tuomarinelikossa. Vastuunkantaminen pelin vaikeilla hetkillä on aina kasvoja kuluttavaa. Pelejä on kauden aikana enemmän kuin joukkueilla ja samat joukkueet tulevat vastaan vähän väliä. Tässä onkin ammattituomariuden uusi haaste. Miten saadaan työ pysymään raikkaana, peli oikeudenmukaisena sekä reiluna, kuitenkin niin että luottamus säilyy kaukalossa ja sen ulkopuolella ottelusta toiseen.

- Järkevällä nimeämisellä tähän haasteeseen voidaan vastata, vaikkakin tuomariryhmän kapeus on rajoittava tekijä. Tiedän, että käydään keskustelua mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä muiden eurooppalaisten sarjojen kanssa, jotta saataisiin kierrätettyjä ammattituomareita eri liigojen välillä ja näin isommasta ryhmästä valittavat parhaat erotuomarit olisivat jäällä aina varsinkin kärkiotteluissa ja paikallispeleissä.

Monen eurooppalaisen huippusarjan erotuomaritoiminnan ongelmana on, että varsin kapean kärjen takaa puuttuu kilpailu päästä tuohon terävimpään kärkeen. Tämä tilanne on ollut omiaan avaamaan ovia ulkomailta tuleville erotuomareille.

Aleksi Rantalaa voidaan pitää edelläkävijänä. Heitä on toki muitakin. Mm. Jyri Rönn toimi usean kauden ajan KHL-liigassa Venäjällä ja Antti Boman yhden kauden ajan hänen jälkeensä. Anssi Salonen toimii tällä kaudella Sveitsissä.

Siis – vain kuolleet kalat uivat virran mukana. ( brittiläinen journalisti Malcolm Muggeridge )

ALEKSI RANTALA

•  jääkiekkoerotuomari
• kymmenen vuoden kokemus yrittäjänä
• koti Kaarinassa
• perheessä vaimo ja lapset poika 7-v, ja tytär 12-v
•  Liigassa päätuomarina 13 kautta
• Ruotsin SHL-liigassa kaksi kautta
• ammattierotuomarina kaudella 2003-2004 Japanissa ja Etelä-Koreassa Aasian liigassa
• yhdet olympialaiset, viidet MM-kisat, yhdet nuorten MM-kisat, kahdet U18 MM-kisat
• palkittu Liigan parhaana päätuomarina 2013 ja 2018

Nyt 40-vuotias Aleksi Rantala liittyi Turun Jääkiekkotuomareihin vuonna 1995. Hän oli siihen saakka pelannut itse juniorina TPS:ssa ja Kiekko-67:ssä. Pelaamisen jatkaminen ei tuntunut enää mielekkäältä, mutta halu urheilla ja toimia rakkaan lajin parissa oli tallella. Isänsä paikallislehdestä poimima ilmoitus sai hänet sitten jääkiekkotuomarin peruskurssille ja sitä kautta ottamaan mittaa itsestään; ”katsomaan, miten pää kestää sen homman”, kuten hän itse asian ilmaisee.

Voidaan perustellusti todeta, että hyvin on pää kestänyt. Kuitenkin Aleksi itse muistelee hymähdellen – armollisena itselleen – päätuomariuransa alkuvaiheita, jolloin hän pyrki luottamusta ja kunnioitusta kaukalossa hakemaan olemuksella, joka saatettiin tulkita ylimieliseksi.

Jääkiekkotuomarina onnistumisen ja menestymisen edellytyksistä hän mainitsee ensimmäisenä intohimon lajia ja erotuomarina siinä toimimista kohtaan. Erotuomarin tulee olla valmis vaatimaan itseltään paljon. Toisaalta menestymisen edellytyksenä on tietynlainen paksunahkaisuus.

- Nuorempana olin aika armoton itselleni ja tuntuu, että olin itse urakehitykseni suurin este analysoimalla ja pohtimalla liikaa virheitäni. Kokemuksen myötä toki virheet vähenevät, mutta ne eivät koskaan kokonaan katoa pelistä. Kokemus on opettanut minua olemaan inhimillinen itselleni. Tietenkin sitä toivoo, ettei toista samoja virheitä, koska virheistä tulee oppia. Peli muuttuu koko ajan. Säännöt muuttuvat. Meistä kukaan ei ole täydellinen. On opittava vain käsittelemään virheet siten, että ne jalostuvat kokemukseksi, joka vie sinua eteenpäin.

- Erotuomarina toimiminen on vuorovaikutusta niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Tähän on oltava hyvät sosiaaliset taidot.

OTTELUTAPAHTUMA 

Straubing on kaupunki Baijerissa kaakkois-Saksassa. Asukkaita kaupungissa ilmoitetaan olevan hieman alle 50 000. Vastaavia pieniä paikkakuntia DEL-liigassa ovat Schwenningen ja Iserlohn. Näissä kaupungeissa suhtaudutaan hyvin intohimoisesti jääkiekkoon, mikä on edellytys sille, että kaupunkien joukkueet ovat DEL-liigassa.

Straubingin jäähallia kutsutaan osuvasti nimellä Eisstadion – jäästadion. Se on vanha betonista valmistettu rakennus, jonka arkkitehtuuria silmäillessä voi nähdä, kuinka sen kumpikin pääty on joskus ollut avoin. Halli on varsin pieni. Sinne mahtuu 5825 katsojaa. Ymmärsin, että halli on aina täynnä kaupungin Tigers-joukkueen pelatessa – riippumatta sitä, mikä on joukkueen sijoitus sarjataulukossa.

Seisomakatsomoihin aikuisen ottelukohtainen lippu maksaa 16 tai 19 euroa. Istumapaikoille liput maksavat 29-46 euroa. Kausikortti seisomakatsomoon maksaa noin 400 euroa. Istumakatsomoon kausikortit maksavat 700-1200 euroa.

Jo joukkueiden tullessa ottelun alla ottamaan tuntumaa jäähän ja tehdäkseen siellä rutiinin omaiset jääharjoitteensa, halli oli puolillaan kannatuslaulua laulavista katsojista, jotka kaikki olivat pukeutuneet sinivalkoisiin – joukkueensa väreihin. Itsekin katsoin parhaaksi siinä vaiheessa poiketa kannatustuotemyymälään. Ostin pipon. Se oli siksikin hyvä ostos, että hallissa oli varsin kylmä, joskin tunnelma jo siinä vaiheessa hyvin lämmin. Tuntui myös hyvältä olla siellä vieraana.

Katsomojen ulkopuolisia tiloja hallissa oli tuskin lainkaan, mutta silti ruuan ja juoman myynti toimi niin, että jonottaessani hädin tuskin ehdin kaivaa esille käteiskortin, joka minut oli ohjattu lunastamaan ja siihen rahaa lataamaan. Maksaminen tällä kortilla oli nopeaa. Kaikki oli kohtuuhintaista verrattuna vastaaviin hintoihin täällä Suomessa – etenkin kokemassani Gatorade Centerissä. Kovaa muovia olleeseen kahvalliseen oluttuoppiin sisältyi pantti, jonka saisi sitten takaisin palauttaessaan tuopin. Otin tuopin kanssa askeleen, sitten toisen, sitten kolmannen – koko ajan peläten, milloin järjestyksenvalvoja tulee ja keskeyttää kulkuni. Ei tullut. Menin sitten ihan minne vaan hallissa.

En havainnut, että kukaan olisi käynyt täyttämässä tuoppinsa liian monta kertaa. Varmasti näin tapahtui, mutta se ei näkynyt.

Hallissa ei ollut erillistä fanikatsomoa, johon faniksi tunnustautunut voisi hakeutua. Sen sijaan koko halli oli fanikatsomo. Oli jotenkin hyväksyttyä olla fani ja käyttäytyä kuin fani. Straubingissä pelipäivä on juhlapäivä. Jos liikut kaupungilla lounasaikaan, näet ihmisten jo pukeutuneen sinivalkoisiin pelipaitoihin.

Ottelun alkaessa halli oli täynnä. Münchenistä tulleen vierasjoukkueen kannattajille oli kuitenkin onnistuttu varaamaan alue.

Jäänhoitokoneen kanssa samanaikaisesti kaukaloa kiersi kotijoukkueen luisteleva tiikeriksi puettu maskotti tervehtien yleisöä. Sen tehtävä tunnelman kohottajana oli sangen helppo.

Ottelutapahtuma ei ollut mitenkään spektaakkelimainen. Kuuluttaja osasi asiansa ja se oli siinä.

Erätauoilla jäällä tapahtui jotakin, mutta se meni minulta ohi – niin kuin menee täällä Suomessakin.

Ottelun alkaessa meteli oli korvia huumaava katsojien kannustaessa omiaan ja tätä jatkui koko pelin ajan.

Straubing Tigers on DEL-liigan sarjataulukossa tätä kirjoittaessani kahdeksantena. Takana on nyt 39 peliä, joista se on kerännyt 59 pistettä. Red Bull München on sarjassa toisena. 39 ottelusta se on kerännyt 78 pistettä. Straubingin maaliero on yhden maalin verran miinuksella. Joukkue on tehnyt 109 maalia. Vastaavasti Münchenin maalisuhde on 124-89 joukkueen itse tekemät maalit ensin mainittuina.  Vertailun vuoksi mainittakoon TPS:n vastaavat luvut 39 ottelun jälkeen: 106-93.

Otteluiden maalimäärissä ei siis ole havaittavissa radikaaleja eroja. Sillä ei voi selittää yleisön kiinnostusta tulla otteluun ja elää siellä joukkueensa mukana. Yleistäen ero Saksan ja Suomen välillä on kuitenkin tunnelmassa valtava, vaikka kummassakin maassa varmasti on löydettävissä paikkakuntakohtaisia eroja.

Sain nähdä ottelun alusta lähtien räväkkää ja fyysistä, paljon taklauksia sisältävää, taistelupeliä. Pelin kiihkeyttä lisäsi ottelun derbymäisyys: München ja Straubing sijaitsevat varsin lähellä toisiaan.

Aleksi oli hyvä, rauhallinen, suorastaan isällinen – suhteessa muihin tuomareihin, pelaajiin ja valmentajiin. Kuulematta sanaakaan vakuutuin siitä, että kommunikaatio toimi.

Miten saada aikaan täällä Suomessa jääkiekko-otteluun vastaava tunnelma?

– Tunnelman edellytyksenä on, että halli on täynnä ihmisiä tai ainakin näyttää sitä olevan. Saksassakin kaikki mahdollinen oli vuorattu yhteistyökumppanien mainoksilla, mutta en nähnyt tämän olleen tunnelman takana.

Ja lopuksi. Ottelu päättyi 1- 3. Kenenkään läsnä olleen ei tarvinnut tarkistaa sitä netistä tai teksti-tv:stä. Kaikki olivat ja elivät pelin loppuun saakka hallissa.