Martti "Eno" Määttänen

Martti Vasaramäen koulun itsenäisyyspäivän juhlassa 2007

 

Sain suruviestin. Eno on poissa. Vielä keväällä hän osallistui koulumme 60-vuotisjuhliin, mutta pian sen jälkeen vakava sairaus otti hänestä otteen ja lopulta mursi hänet.

Lasta kunnioittava, ystävällinen, mutta luja, lapsen erilaisuudelle sopivasti tilaa antava aikuinen.

Martti oli oppilailleen tällainen.

Jo klassisena pidettävän J.A. Hollon määritelmän mukaan kasvatus on kasvamaan saattamista, kasvamisen tielle sattuvien esteiden poistamista, suotuisien olosuhteiden luomista itsestään tapahtuvalle kasvamiselle.

Mielestäni Martti toteutti tätä ajatusta loistavasti.

”Työtä ja iloa – työn iloa!” on Vasaramäen koulun tunnuslause – jo vuosikymmenten takaa.

Sen tarkoituksena on kannustaa oppilasta kokemaan hyvän olon tunnetta siitä, että hän on tehnyt työtä, jopa raatanut  - voimiensa äärirajoilla  - ehkäpä ylittänyt itsensä:; ponnistellut kohti tavoitetta, jonka sitten on saavuttanut.

Ihailin Enon kykyä tehdä tuosta koulumme tunnuslauseesta totta.

Hän teki sen  hyvin vähäeleisesti.

 
Toukokuussa 2008 minulla oli kunnia luovuttaa Enolle Vasaran Vasara - järjestyksessään kolmaskymmenesviides. Perinteen mukaisesti vasaran sai, kun jäi koulustamme eläkkeelle.
 

Jokainen vasara on ollut omansa näköinen. Ei ole ollut kahta samanlaista. Materiaalina on koulumäen honka.

Vasaran vartena on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt – tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa.

Martti viljeli huumoria ja häntä on paljolti kiittäminen siitä, että itsekin olen rohjennut sitä tekemään työssäni.

Niinpä Turun kaupungin vaakunalla varustettu aito chippendale -haarukka – juuri se, mitä Eno aina lounaalla käytti - oli oiva valinta hänen vasaransa varreksi.

Haluan välittää Martin omaisille osanottomme heidän suureen suruunsa.
 
Koko Vasaramäen koulun puolesta, Martin muistoa kunnioittaen

Jyrki Välimäki, rehtori