Onnistunut suksien vaihto

Aino-Kaisa Saarinen voitti pronssia Vancouverin talviolympialaisten naisten viimeisellä maastohiihtomatkalla, joka oli 30 kilometriä.

Hieman yli viisi kilometriä ennen maalia Aino-Kaisa meni suksien vaihtoon - toisin kuin kaikki muut kärkihiihtäjät. Hiihtoa television välityksellä selostaneet ja kommentoineet pitivät suksien vaihtoa virheenä. Samoin minä. Uskon useimpien kisaa seuranneiden ihmetelleen tuota taktiikkaa ja olleen vakuuttuneita siitä, että toiveet mitalista sai unohtaa.

Toisin kävi. Suksien vaihto vielä viisi kilometriä ennen maalia osoittautui osaksi oivallista taktiikkaa, jonka ansiosta Aino-Kaisa Saarinen onnistui lopussa karistamaan kannoiltaan muut pronssia tavoitelleet kilpailijat.

Rehtorin työssäni olen saanut usein tuntea olevani tilanteessa, jossa valitsemaani taktiikkaan epäillään, koska se poikkeaa siitä, miten ennen on toimittu tai miten muut toimivat.

Kun tavoite on selkeä - kun tietää, mitä on tullut hakemaan, kuten Aino-Kaisa asian ilmaisi - pitää uskaltaa kokeilla uusia keinoja ja tehdä poikkeavia ratkaisuja tavoitteen saavuttamiseksi.

Tavoitteeni on selkeä: elää todeksi kaikki nuo arvot, jotka on määritelty Vasaramäen koulun toiminnan perustaksi.

On kuitenkin selvää, ettei huippuhiihtäjäksi tulla kuuntelematta muita. Aino-Kaisankin innoittajana oli toiminut Sami "Musti" Jauhojärven viime kaudella maailman cupin 50 kilometrin voittoon johtama vastaava taktiikka.

Ihmisen kosketus

Luokkalätkä on osaltani ohi. "Ikuisesti", ajattelin. Tapahtuma tosiaan käy voimille.
Suurin haaste on saada luokat aamulla ajoissa asianmukaisesti varustettuina jäälle päivän ohjelman mukaisesti.

Varissuon tiistaiaamua hämmensi tuore tutkimustulos ja sen synnyttämä keskustelu oppilaiden kokemasta opettajan heihin kohdistamasta koskettelusta.
Mietin asiaa, kun puin ekaluokkalaiselle maalivahdille patjoja eli maalivahdin säärisuojuksia. Kyllä siinä oli äheltämistä eikä siinä onnistu ilman kosketusta. Kypärän nepit taas olivat niin piukat, että oli parasta ottaa pienen miehen pää hellästi, mutta tukevasti kainaloon, jotta tehtävässä onnistuisi.

Käytössämme olevan Turvataito-materiaalin ohjeet lapselle ovat hyvät. Se opettaa lapselle hyvän ja pahan kosketuksen eron. Materiaali mm. opettaa, että kosketus, joka kohdistuu kuvitellun kokouimapuvun peittämälle alueelle, on kielletty.
Materiaali on meille opettajillekin hyvä, jotta emme provosoituisi tutkimuksesta, vaan uskallamme edelleen olla läsnä täysillä työssämme. Siihen kuuluu myös ihmisen kosketus.


Luokkalätkän päälle sitten rehtorin hommat. Ei jaksa.

Mutta saamani erittäin myönteinen palaute aiheuttanee sen, että ensi vuonnakin olen tapahtumaa järjestämässä:

"Perjantaihuomenta Jyrki,SUURI kiitos jälleen kerran siitä harvinaisesta urheilutapahtumasta ,jossa sijoitus,pisteet,vaikeuskertoimet eivätkä mitkään muutkaan vastaavat näy millään tavalla, Jopa oppilaat,jotka ilmoittivat ,etteivät ota luistimia mukaan, tai EIVÄT ainakaan osallistu pelaamiseen, vinkuivat turnauksessa vieressä koko ajan, että pääsisivät mukaan seuraavaan kentälliseen, ja sitten - ykkösiä kun ovat- pitävät maalia pystyssä jne... 100 % :sti kiva tapahtuma ja hienosti organisoitu,leppoisa ilmapiiri...."

Kolme päivää Impivaarassa ja kolme päivää Varissuolla - yhteensä 1600 oppilasta kaupunkimme 1.-3. luokilta osallistui tähän jääkiekkotapahtumaan.

Perjantaina olin Vierumäellä tapaamassa Jääkiekkoliiton kehitysjohtajaa Ari Piispasta jääkiekko- ja kouluasioissa. Nämä kaksi on tarkoitus tulevaisuudessa koulumme 7.-9. luokilla yhdistää tavalla, josta Turku voi olla ylpeä.

Iso paha koulu?

Ryhmätyö opettaa - kuvassa seitsemännen vuosiluokan oppilaita kuvataiteen tunnilla

Jokin aika sitten seurasin Ajankohtaisen kakkosen lähetystä, jonka aiheena oli Tampereen kaupungin suunnittelemat muutokset kouluverkkoonsa.

Koulujen lakkauttaminen ja jäljelle jäävien yhdistäminen ei siis olekaan mikään Turun taudin uusi olomuoto, vaan valtakunnallinen ilmiö, joka kasvukeskuksissa johtuu mm. oppilasmäärien pienentymisestä ja haja-asutusalueilla kuntien sisäisestä muuttoliikkeestä.

Ohjelmassa menivät kaikki kouluslangin käsitteet onnellisesti sekaisin: synonyymejä olivat toisilleen toisaalta tuntikehys ja tuntijako toisaalta koulun koko, luokkakoko ja ryhmäkoko.

Näin käy usein. Luulenpa jopa, että kunnallisesta päätöksenteosta vastuussa olevat syyllistyvät samaan - tahtomattaan sekoittavat nämä käsitteet.

Tuntikehys on yksittäisen koulun ylläpitäjältään lukuvuodeksi kerrallaan käyttöönsä saama opetustuntien määrä. Tuntikehys käytännössä määrää opetusryhmien lukumäärän ja niiden koon. Tuntikehys määrää, kuinka monta viikkotuntia oppilasta opetetaan viikossa. Toki valtakunnallinen tuntijako määrittelee jokaisen oppiaineen minimituntimäärän ja oppilaan viikottaisen minimituntimäärän. Laki ei kiellä tarjoamasta opetusta - siis pidentämästä oppilaan koulupäivää - yli minimin, mutta ainakin Turussa koulun käyttöönsä saama tuntikehys tekee sen.

Iso koulu ei ole sama kuin iso luokka tai iso opetusryhmä! Isossa koulussa voi olla pieniä luokkia. Iso luokka voidaan jakaa pienempiin opetusryhmiin.

Itse asiassa isolla koululla on paremmat mahdollisuudet ryhmitellä oppilaat erilaisiin pedagogisesti tarkoituksenmukaisiin opetusryhmiin, mikäli koulun käyttöönsä saama tuntikehys on riittävä.

Samoin kuin pieni yhteisö voi ahdistaa erilaiseksi itsensä kokemaa aikuista - samoin pienessä yhteisössä myös lapsen on helpompi kokea ahdistusta, joka johtuu erilaisuuden tunteesta ja siitä, että ei tunne tulevansa toimeen tarjolla olevien aikuisten kanssa. Isossa koulussa on enemmän sosiaalisia vaihtoehtoja.

Tahallaan pyritään luomaan mielikuvaa "maan korvessa kulkevi lapsosen tie" ja maalaillaan kuvaa, jossa pieni koululainen jää isompiensa jalkoihin isossa koulussa.
Hyvällä organisoinnilla isossa koulussa pystytään säilyttämään kaikki pienen koulun edut, mutta pienen koulun on vaikea saada käyttöönsä ison yksikön etuja.

Luokkalätkä 2010

TURUN KOULUT LIIKKEELLE LUOKKALÄTKÄN AVULLA

Koululiikunnassa Turussa puhaltavat uudet tuulet. Kaupungin ja Nuori Suomi ry:n yhteisen Koulut liikkeelle –hankkeen ja sitä seuranneen Aktiivinen ja turvallinen koulupäivä -hankkeen ansiosta on koululiikunnan kehittämistyö hyvässä vauhdissa hankkeeseen mukaan lähteneissä kouluissa; tavoitteena on koululiikunnan lisäksi kehittää koulun liikuntaa – aamu- ja iltapäiväliikuntaa ja välituntiliikuntaa ja olosuhteita näiden toteuttamiseen. Liikunnallisen elämäntavan ja terveyden yhteyttä korostetaan, samoin kuin liikunnan merkitystä keinona ehkäistä syrjäytymistä. Aktiivinen ja turvallinen koulupäivä -hankkeesta on kehittynyt monipuolisesti lapsen hyvinvointia edistävä hanke.
Suomen Jääkiekkoliitto on mukana vaikuttamassa edellä kuvattuun muutokseen. SJL:n kanssa yhteistyössä toteutettavassa LUOKKALÄTKÄ -tapahtumassa on nähtävissä muutoksen suunta: koululiikunnan uudet tavoitteet ja työtavat. Luokkalätkä-tapahtuma järjestettiin nykyisessä muodossaan ensimmäisen kerran tammikuussa 2003. Tapahtumaan osallistui tuolloin Varissuon jäähallissa 30 luokkaa – noin 600 oppilasta! Luokkalätkä ’09 järjestettiin kahtena tapahtumana: Tois pual jokke –luokkalätkä 20.-22.1.2009 Impivaaran jäähallissa ja Täl pual jokke –luokkalätkä Varissuon jäähallissa 3.-5.2.2009. Yhteensä näihin kahteen alueelliseen tapahtumaan osallistui kahdestakymmenestä koulusta 73 luokkaa – oppilaita yhteensä noin 1700! Kummankin kaksirataisen jäähallin jokainen neliömetri oli tarpeen: tunnelma oli kuin muurahaispesässä. Kummankin kaksirataisen jäähallin jokainen neliömetri oli tarpeen: tunnelma oli kuin muurahaispesässä.

LUOKKALÄTKÄ 2010 käynnistyi viikolla 3 Tois pual jokke -tapahtumalla Impivaaran jäähallissa ja jatkuu viikolla 6 Täl pual jokke -tapahtumalla Varissuon jäähallissa.

Tiistaina 9.2. klo 9-13 vuorossa ovat ensimmäiset luokat: Ilmoittautuneita luokkia on yhteensä 12. Edustettuina ovat Vasaramäen koulun ohella Wäinö Aaltonen, Luolavuori, Ilpoinen, Halinen ja Kakskerta.

Keskiviikkona 10.2. klo 9-13 ovat vuorossa toiset luokat: Ilmoittatuneita luokkia on yhteensä 14. Edustettuna on em. koulujen ohella myös Pääskyvuori.

Torstaina 11.2. klo 9-13 ovat vuorossa kolmannet luokat: Ilmoittautuneita luokkia on yhteensä 14. Edustettuina ovat em. koulujen lisäksi Kerttuli, Martti ja Vähä-Heikkilä.

Kenelle Luokkalätkä on tarkoitettu?

Luokkalätkään voivat osallistua peruskoulun vuosiluokat 1.-3. Tavoitteena on tehdä jääkiekosta kaikkien peli: pelattavassa reikäkiekossa on hyvin yksinkertaiset säännöt ja siinä tarvitaan vain joitakin pakollisia varusteita. Pyrimme siihen, että kaikki tuntevat osaavansa ja olevansa hyviä – juuri jääkiekossa! Tavoitteena on kehittää lasten luistelutaitoa. Tilaisuus on samalla osallistuville opettajille täydennyskoulutustilaisuus – jos se oikein oivalletaan. Luokkalätkä-tapahtumassa on mahdollista oppia lisää liikuntatunnin organisoinnista, uusia työtapoja ja harjoitteita.

Toteutus perustuu yhteistyöhön

Tapahtuman suunnittelusta vastaa työryhmä, johon kuuluvat projektipäällikkö Pertti Koski ja aluevalmentaja Jari Heiniola Suomen Jääkiekkoliitosta, juniorivalmennuspäälliköt seuraavista seuroista: TPS, Kiekko-67, Tuto, TuKV ja TuWe sekä koulujen edustajana rehtori Jyrki Välimäki ja Marko Mäenpää Vasaramäen koulusta sekä koululiikunnan ohjaaja Harri Karjalainen Turun opetuspalvelukeskuksesta.
Tapahtuman toteutuksesta vastaavat em. seurojen valmentajat apunaan jääkiekkoa harrastavat 5.-9. luokkien koululaiset.

Luokkalätkään osallistuu siis koko luokka. Ne oppilaista, jotka haluavat, pelaavat reikäkiekkoa. Muille oppilaille järjestetään luisteluharjoitteita ja –leikkejä ns. vapaalla jäällä. Toisaalta ei ole huono ajatus sekään, että kaikki luokan oppilaat pelaavat reikäkiekkoa jokaisen osallistuessa ainakin johonkin päivän kolmesta ottelusta.
Ne oppilaat, joilla on voimassa oleva jääkiekon, kaukalopallon tai ringeten pelaajalisenssi ( ei koske 1. luokan oppilaita ) eivät saa osallistua reikäkiekkoon pelaajina tai maalivahtina. Heille ohjaajat järjestävät oman pelin, omia harjoitteita tai antavat kokonaisuuden kannalta vastuullisia tehtäviä.
Kullekin luokka-asteelle on varattu Impivaaran ja Varissuon kaksirataisesta jäähallista oma päivänsä. Ilmoittautuneista luokista laaditaan tavallaan ottelukaavio, josta käy ilmi, mitkä luokat kulloinkin ovat jäällä. Jokainen luokka on jäällä vähintään kolme puolen tunnin toimintajaksoa. Kaaviosta käy ilmi luokan ”vastustajat” reikäkiekko-otteluissa, sekä luistelumoduulit: niille oppilaille, jotka eivät osallistu reikäkiekkoon, on suunniteltu kolme erilaista luistelumoduulia eli puolen tunnin ohjelmaa.
Opettajan tehtävä hallissa on huolehtia siitä, että hänen luokkansa on oikeaan aikaan jäällä. Sen lisäksi opettaja huolehtii luokastaan taukojen aikana, jolloin oppilaat lepäävät ja syövät eväitään. Varsinkin pienimpien oppilaitten kohdalla opettaja tarvitsee apua luistinten sitomisessa ja maalivahdin varustamisessa.

Reikäkiekon säännöt

• Tapahtuman aikana luokalla on mahdollisuus pelata kolme ottelua.
• 1. luokat pelaavat 1. luokkia vastaan, 2. luokat 2. luokkia vastaan jne.
• Yhdysluokat pelaavat vanhemman ikäluokan mukaan. Jos se ei tunnu mielekkäältä, opettajan on informoitava asiasta ilmoittautumisen yhteydessä.
• Otteluaika on 2 x 12 minuuttia ns. suoraa aikaa eli pelikelloa ei välillä pysäytetä.
• Kahden minuutin välein kuitenkin peli puhalletaan poikki ja kello pysäytetään. Tällöin on mahdollisuus vaihtaa pelaajia kentällä. Tuomari voi lyhentää vaihtojen väliä, jos vaihtopelaajia on runsaasti.
• Pelaamassa on aina maalivahti ja neljä pelaajaa. Kentällä on aina oltava tyttöjä ja poikia.
• Pelaamiseen osallistuvat oppilaat on jaettava mahdollisuuksien mukaan etukäteen neljän oppilaan ryhmiin, jotta em. pelaajien vaihtaminen sujuu mutkattomasti.
• Pelikenttä: 1/3 osa kaukalosta siniviiva rajana. Peliä pelataan siis kaukalon leveyssuunnassa.
• Mikäli siniviivalla ei ole laitaa, vaihtopelaajat toimivat ”muurina”. Muurissa olevan pelaajan tehtävä on palauttaa kiekko peliin. Jos kiekko ohittaa muurin, peli puhalletaan poikki.
• Pelivälineenä on reikäkiekko, joka on tavallista kiekkoa kevyempi.
• Pelikatkon jälkeen aloitus suoritetaan aina pelialueen keskipisteestä.
• Otteluissa pelataan aina voitosta, mutta joukkueet eivät saa voitoista ja tasapeleistä pisteitä. Voitoilla ja tappioilla ei ole merkitystä: turnausvoittajaa ei haeta – eikä voittajaa muutenkaan nosteta korokkeelle.
• Kun oppilaat kuitenkin laskevat ”tehopisteitään”, tulee painottaa seuraavaa: maaliin johtanut syöttö = 2 pistettä, maali = 1 piste.

Vasaran Pauke liikuttaa lapsia ja aikuisia

Urheiluseura Vasaran Paukkeen alakoulun oppilaille suunnattu perjantain pelivuoro starttasi viime perjantaina oppituntien jälkeen ja jatkoa seuraa taas tällä viikolla.

Itse tulin juuri Vasaran Paukkeen aikuisten liikuntavuorolta Lehmuksen liikuntasalista. Meitä oli viisi ja pelasimme sählyä tyyliin kaksi vastaan kolme välillä joukkueita vaihdellen. Oli raskasta! Mutta kivaa! Ensi viikolla kuulemma tulee lisää porukkaa. On määrä silloinkin pelata sählyä.
Laji voi olla jotain muutakin -se on ihan siitä kiinni, miten sovitaan. Tämä viikoittainen liikuntasessio on siis Lehmuksen salissa keskiviikkoisin alkaen klo 19.45 - heti Vaskun Pompun jälkeen. Tänään jaksoimme pelata puoli yhdeksään.

Tämä on mielestäni sitä "matalan kynnyksen toimintaa", johon mielestäni on helppo liittyä: ei todellakaan tarvita aiempaa kokemusta. Sinne vaan mukaan!

A2-kielen opiskelusta

Helmikuun alussa 3. luokkien oppilaiden vanhemmat saavat painotuoreen tiedotteen, joka kertoo vapaaehtoisen A2-kielen valinnan mahdollisuudesta. Turku on mukana Opetushallituksen kansallisessa vieraiden kielten opetuksen kehittämishankkeessa, jonka tavoitteena on, että englannin ja ruotsin ohella myös perusopetuksen kielipolkuihin kuuluvia muita kieliä opiskeltaisiin.

Vasaramäen koulun kieliohjelmaan kuuluvat A2-kielinä saksa ja ranska. Turussa on opetusryhmän minimikooksi määritelty 14 oppilasta. Toki pienemmälläkin ryhmällä opetuksen mielestäni voisi käynnistää, mutta tuo asetettu minimiraja on sikäli perusteltu, että aina käy niin, että joku ryhmästä muuttaa pois tai muuten vaihtaa koulua - esimerkiksi 7. luokalle siirryttäessä - tai käy yksinkertaisesti niin, että A2-kielen opiskelu osoittautuu liian vaativaksi ja koti ja koulu yhdessä sopivat, että oppilas keskeyttää opiskelun. Niinpä tuo asetettu ryhmän minimikoko varmistaa, että opetusryhmä säilyy taloudelliseti ja toiminnallisesti järkevän kokoisena perusopetuksen loppuun saakka.

Monen mielestä meidän tulisi tarjota A2-kielenä ruotsia. Minunkin mielestäni ruotsi on erittäin tärkeä! Siksi se onkin kaikille pakollinen B1-kieli, joka alkaa 7. luokalta.

Jos kieliohjelmaamme kuuluisi A2-kielenä vain ruotsi, ryhmä muodostuisi. Olen tästä tietoinen.
Mutta: A2-kielen tarkoitus on monipuolistaa opiskeltavien vieraiden kielten tarjontaa. Siksi me tarjoamme ranskaa ja saksaa. Ja teemme se tosissamme.

Mikäli perinteistä opetusryhmää ei muodostu, tarjoamme mahdollisuutta opiskella kyseistä kieltä etäopetuksessa. Tällöin opiskellaan internetin välityksellä kameralla ja mikrofonilla varustetun tietokoneen avulla koulunkäyntiavustajan valvonnassa. Ryhmään kuuluu myös oppilaita yhdestä tai kahdesta muusta koulusta. Opettaja ei ole oppilaiden luona, vaan opettaa omasta työpisteestään. Toki silloin tällöin kokoonnutaan perinteiseen opetukseen, mikä vahvistaa ryhmäytymistä.

Joillekin A2-ruotsi on ollut "kynnyskysymys" ja olemme tarjonneet mahdollisuutta opiskella sitä päivän ensimmäisellä tai viimeisellä tunilla Kerttulin koulussa koulujen yhteisessä ryhmässä. Tosin edes näin ei viimeksi ryhmää muodostunut ja opetus tässäkin aloitettiin etäopetuksena.

Tänä lukuvuonna on ollut etäopetuksessa ongelmia tietoliikenneyhteyksissä, kun kilpailutuksen kautta kaupunki siirtyi Soneran asiakkaaksi. Uskomme kuitenkin, että ratkaisut löytyvät näihinkin ongelmiin.

Edellä mainitsemani tiedotteen ohella 3. luokkien vanhemmat saavat valintalomakkeen, joka tulee palauttaa jokaisen oppilaan osalta kouluun maanantaina 8.2.

Tervetuloa Vasaramäen kouluun!

Yhtenäiskoulussa isot ja pienet oppivat rinnakkain.

Tällä viikolla järjestämme kaksi merkittävää tilaisuutta. Kummatkin niistä liittyvät lapsen koulupolun tärkeisiin nivelvaiheisiin.

Tiistaina 19.1. klo 18.00-19.30 on informaatiotilaisuus elokuussa 1. luokan aloittavien lasten vanhemmille Lehmuksen ravintola Kokkikukossa.

Tuomme esille käsityksemme lapsen kouluvalmiudesta. Meidän mielestämme siitä on edelleenkin puhuttava. Tämä ajankohta on hyvä. Tämän jälkeen emme siitä puhu - elokuussa 2010 peruskoulun aloittavien lasten vanhemmille. On totta, että kouluvalmiuden käsitettä ollaan romuttamassa. Ajatellaan, että pitääkin puhua koulun valmiudesta: jokaisen tulisi voida aloittaa opintie tuossa laissa säädetyssä iässä kotiaan lähellä olevassa koulussa. Olen itsekin tämän ajatuksen takana, kunhan koulu saa tuon ideologian edellytämät taloudelliset resurssit. Näin ei vielä ole. Niitä odotellessa - opetus on edelleenkin luokkaopetusta, jossa suuret erot oppimisvalmiuksissa opintien alkuvaiheessa ovat vaikeasti eliminoitavissa ja aiheuttavat näin uhkan lapsen onnelliselle koulupolulle.
Meillä Vasaramäen koulussa on onneksi tarjota lähikouluna alkuluokka lapsille, joiden kohdalla päädytään siihen, että aikalisä on paikallaan.

Informaatiotilaisuutemme ei kuitenkaan ole kouluvalmiusilta, vaan pyrimme siihen, että ilta etenee tulevien koululaisten vanhempien esittämien lapsensa koulun aloittamiseen liittyvien kysymysten herättämän keskustelun avulla.

Tilaisuuden jälkeen on mahdollista suorittaa myös koulutulokkaan kouluun ilmoittautuminen opastuksellamme juuri saneeratussa ATK-luokassamme.

Tilaisuus jatkuu toukokuun 6. päivänä klo 8.00-9.45, jolloin kykenemme vastaamaan myös niihin koulun alkuun ja lukuvuoteen 2010-2011 liittyviin kysymyksiin, joihin vielä näin tammikuussa emme pysty.

Keskiviikkona 20.1. klo 18.30-19.30 on tiedotustilaisuus 7. luokan elokuussa aloittavien lasten vanhemmille Syreenin alasalissa.

Vasaramäen koulun 6. luokkien vanhemmille järjestimme jo marraskuussa yläkouluun siirtymiseen liittyvän tilaisuuden, jonka tarkoituksena oli hälventää tähän nivelvaiheeseen liittyviä pelkoja ja vahvistaa vanhemmissa ja osittain heidän välityksellään oppilaissamme uskoa yhtenäiskouluumme.

Keskiviikon tilaisuus on tiedotustilaisuus. Voidaan myös puhua koulun markkinoinnista. Tässä perusopetuksen nivelvaiheessa kouluumme tulee oppilaita muista kouluista. Se on myös koulumme elinehto. Monelle käynti Vasaramäen koulussa on ensimmäinen.

Toivon, että pystymme vakuuttamaan kaikki meille tärkeissä asioissa:

Jokainen oppilas on meille yhtä tärkeä - on hän sitten liikuntalinjalla tai ei. Pyrimme siis järjestämään käytössämme olevat resurssit tasapuolisesti ja organisoimaan opetuksen siten, että kaikki luokat ja opetusryhmät ovat yhtä hyviä.

Toki tiedotustilaisuudessamme on tärkeää esitellä liikuntalinjaamme, siis yleisliikunta- ja jalkapallolinjaamme, onhan kyseessä koulumme erityistehtävä turkulaisessa kouluverkossa.

Otamme vakavasti perusopetuslain vaatimuksen turvallisesta oppimisympäristöstä. Sekä henkisen että fyysisen oppimisympäristön tulee olla sellainen, että kouluun on hyvä tulla.
Me Vasaramäen koulussa tiedostamme sen, että koulumme kehittäminen ei onnistu ilman oppilaiden ja näiden vanhempien kuulemista ja ja oppilaiden osallistamista koulun arjessa.

Tervetuloa siis kuuntelemaan ja esittämään kysymyksiä!

Rakkkaudesta jääkiekkoon

Jos haluaa hetkeksi päästä eroon kouluasioista - tuppaavat pyörimään päässä - kannattaa mennä jääkiekko-otteluun. Minulle hyvä jääkiekko-ottelu paikan päällä koettuna on paras tapa irrottautua arjesta. Rentoutumisesta ei voi puhua. Eikä aina viihteestäkään. Välillä tuska on sietämätöntä, kun oma joukkue tekee työt ja vastustaja korjaa hedelmät. Eilen kävi niin ottelun ratkaisseessa toisessa erässä. Oli TPS - HIFK. Yleisöä oli pitkästi yli 8000. Katsomo näytti täydeltä, kun yläkatsomon toinen sivu oli edelleen suurten lakanamainosten peitossa.
Ottelukohtaisen katsojakeskiarvon täytyy olla tämän kauden osalta yli kuuden tuhannen. Kuitenkin on sellainen mielikuva, että rahat on loppu Tepsiltä - muihin liigaseuroihin verrattuna pienestä palkkabudjetista huolimatta. Miten jotkut seurat voivat sitten pyörittää samaa bisnestä puolta vähemmillä katsojamäärillä? En ymmärrä.
Ottelun alla esitin - kuten aina - retorisen kysymyksen rakkaalle vaimolleni: "Tuletko mukaan jääkiekko-otteluun?" Yllättäen hän sanoi "kyllä". Hän tekee sen kerran kaudessa. Jos sen tekee kerran kaudessa, se kannattaa tehdä HIFK-ottelun kohdalla. Niin nytkin, vaikka peli ei pelaajien osalta ollut lähellekään sitä, mihin he pystyvät.
HIFK:n kannattajat olivat taas hyviä. Minunkin pitäisi oppia laulamaan ja kannustamaan ja jättää kiroilu ja sättiminen vähemmälle. Kyllä turkulaisetkin kannustivat, mutta aina väärään aikaan: silloin, kun oma joukkue oli tehnyt maalin tai kun esimerkiksi hyökkäyspäässä luistin kulki ja sen seurauksena kulmapeli sujui. Mutta kun kannustusta olisi takaa-ajoasemassa kaivattu, katsomo oli kutakuinkin hiljaa. Niin minäkin. Mikään tyypillinen turkulainen kannattaja en siinä mielessä kyllä ole, että käyn kyllä otteluissa hävittyjenkin pelien jälkeen.
Jotenkin on käsittämätöntä, että Tepsin väreihin sonnustautuneita faneja on Tepsin kotiotteluissa aina vähemmän kuin vierasjoukkueen väreihin pukeutuneita faneja!
Jos tilanteeseen halutaan parannus, minulla on siihen resepti: Faniksi ei tulla - faniksi kasvetaan. Pelaajille kummikoulut tai -päiväkodit, kummi välillä kouluun käymään ja höntsäämään välitunnilla oppilaitten kanssa. Yhteisiä vierailun teemoja voisivat olla liikunnan merkitys, päihteettömyys, riittävä yöuni, koulun hoitaminen kunnolla... Jokainen voisi vuorollaan kutsua kummikoulunsa seuraamaan ottelua ja tämä huomioitaisiin ottelussa.

Oltiin tällä tiellä jo pitkällä Heinosen Villen kanssa, kun hän markkinoi TuToa. Villen lähdettyä työ jäi kesken niin kuin moni muukin asia TuTon kohdalla.

Kun lähdimme ottelusta, ovella jaettiin ilmaiskappale Urheilulehteä. Toimittaja Petteri Sihvonen on säälittävä! Lehden 7.1.2010 numeron sivulla 25 oleva juttu juniorijääkiekkoulun tilasta otsikolla "Piikkinä lajin lihassa" on toimittajan kannalta karmeaa luettavaa. Suomalaisten juniorimaajoukkueiden menestymättömyys laitetaan taas Nuori Suomi -ohjelman piikkiin ja Jääkiekkoliiton eläkkeelle siirtynyttä nuorisopöäällikköä Eero Lehteä verrataan syöpään.
Ensinnäkin - mielestäni alle 20-vuotiaitten maajoukkueen huonolla menestyksellä - oliko se huono? - ja Nuori Suomi -ohjelmalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa; ehkä se, että ohjelman ansiosta taas joukkueellinen nuoria on jaksanut jatkaa harrastustaan, josta sitten on muodostunut heille työ.
Toiseksi - en ymmärrä, miksi Sihvosen kirjoitus kirjoitettiin ja julkaistiin?

Tänään on Vaasassa tärkeä ottelu. Klo 19 alkaa Suomi-sarjan ottelu Waasa Red Ducks vastaan Naantalin VG-62. Vastakkain ovat mm. sarjan parhaat maalivahdit: Niklas Wevar ( kuva yllä ) ja Kim Törnström ( Miksei muuten pelaa TuTossa? ). Täytyy laittaa Jääkiekkoliiton sivustolta suora otteluseuranta päälle.

Olenko lätkäjätkä? -En. Kuitenkin moni muu asia menee elämässäni jääkiekon edelle.

Lehmuksen remontti etenee

Varsinainen joululahja!

Tutkin Tilaliikelaitoksen johtokunnan pöytäkirjaa 15.12.2009. § 289 Turun Tilaliikelaitoksen vuoden 2010 investointiohjelman "Muut peruskorjaukset" -nimikkeen hankejako kertoo meille, että Vasaramäen koulun B-osan perustekniikkaan ja inva-wc:n rakentamiseen on varattu vuodelle 2010 500 000 euroa. Tämä mitä ilmeisimmin tarkoittaa sitä, että varsinaisten luokkatilojen saneeraus käynnistyy kerroksittain Lehmuksessa.

Kupittaan koulukiinteistön peruskorjauksen ensimmäinen hankekokous on määrä pitää pian vuodenvaihteen jälkeen.

Sen jälkeen on helpompi suunnitella taas yhtenäiskoulun tulevaisuutta.

Syyslukukauden päätöspäivä 22.12.2009

Edellisenä päivänä alakoulun väki kokoontui Lehmuksen juhlasaliin viettämään Talvipäivän seisausta klo 10.

Jo seuraava päivä olisi sitten pitempi.

Ohjelmaa oli kertynyt kokonaisen juhlan verran. Merkille pantavaa oli, kuinka juuri valmistunut näyttämön valaistus- ja äänentoistoremontti tuki lasten esityksiä ja teki niistä entistä nautinnollisempia. Yhtenäiskoulun hengessä seitsemännen luokan - vieläpä liikuntalinjan - tytöt esittivät tanssin. Olihan vastaavasti Pikkukuoromme vieraillut edellisenä perjantaina yläkoulun kuusijuhlassa ja valloittanut yleisönsä.

Illan kuusijuhlaa, johon perinteisesti kutsumme oppilaitten vanhemmat ja isovanhemmat, emme tänä vuonna järjestäneet opettajien lomautusten johdosta. Vaikka juhlan tietenkin olisi voinut ajoittaa mille illalle tahansa, näkemys on, että syyslukukauden viimeistä työpäivää on voitu perinteisesti lyhentää siksi, että osa tästä päivästä on siirretty yhteen iltaan: kuusijuhlaan. Kun nyt sitten kaikki vakinaiset opettajat olisivat lomautettuina viimeisenä työpäivänä 22.12., oli itäisen yhteistyöalueen yhteinen päätös, ettei kuusijuhlia järjestetä.

Yläkoulu kävi aamulla Tuomiokirkossa. Satunnainen tarkkailija voisi sanoa:"Eikö koulu enää opeta, miten kirkossa käyttäydytään?" Kysyn:"Onko kyse koulun laiminlyönnistä, jos oppilas ei erota jumalanpalvelusta ja TuTon jääkiekko-ottelua?"

Tiistai 22.12. - syyslukukauden päätöspäivä - alkoi perinteiseen tapaan klo 9: joulupukki oli nukahtanut juhlasalin näyttämölle keinutuoliin. Kaikki oppilaat kerääntyivät saliin ja saivat kuin saivatkin pukin hereille yritysten ja erehdysten kautta - vihdoin keksittyyään laulaa "Joulupukki, joulupukki...".

Pukki mitä ilmeisemmin oli valepukki. Mutta kuka hän oli? Aluksi tuntui siltä, että hän oli rehtori - hänen äänensä kun muistutti rehtorin ääntä. Mutta kun rehtori sitten myöhästyneenä ryntäsi saliin, valtasi yleisön epäusko...
Laulettiin yhdessä joululauluja. Koulun bändi esiintyi. Ilman Petri Kososta ei hommasta olisi tullut mitään. Muut opettajat olivat lomautettuina. Petrin lisäksi paikalla olivat Assi, Mirkka ja Anita. Ja koulunkäyntiavustajat. Juusoa ei näkynyt missään. Kouluvaarit Kalevi ja Kari olivat myös tulleet. Onneksi. Saivat nimittäin korjattavakseen nikkarointikerhoonsa pianotuolin, joka sortui Petrin alla. Ja sitten oli äitejä ja isiä. Onneksi. Ja kiitos tästä Vaskun Vanhemmat ry:lle. Joululaujen lomaan piti järjestää oppilaat kerroksittain ruokailuun ravintola Kokkikukkoon, jossa odotti joulupuuro. Puuron jälkeen 3.-6. luokille jaettiin välitodistukset luokissa.

Klo 11 kaikki oli ohi. Jotakin jäi puuttumaan. Opettajat. Lukuvuoden päätöspäivä on myös opettajien päivä. Opettajien lomauttaminen päätöspäivänä on kuin lomauttaisi Leijonat Vancouverin olympialaisten kiekkofinaalista, johon joukkue olisi vaivalla raivannut tiensä.

Yleensä klo 11 kello pysähtyy ja kiireeseen tulee tauko. Kaikki istuvat opettajainhuoneessa tuntien tyytyväisyyttä. Nyt siellä istui rehtori muutaman - tosin erittäin arvokkaan - työntekijän kanssa ja oli väsynyt. Kuin taistelun jälkeen. Taistelun, joka oli vaatinut liian suuren uhrauksen.

Lomauttaminen ei sovi kouluun.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Syyslukukaudella kouluumme käytiin tutustumassa Ranskasta, Saksasta, Keniasta, Namibiasta,Sambiasta ja Japanista. Kuvassa Hirohito Nishigaki Kyoto Sosei Universitystä sekä suunnittelupäällikkö Tapio Alapaattikoski Turun Opetuspalvelukeskuksesta

Hyvät Ystävät.

Vasaramäen koululle lukuvuoden 2009-2010 käynnistyminen elokuussa oli aivan poikkeuksellinen koulun historiassa.
Kaupunginvaltuusto oli päättänyt kokouksessaan 15.12.2008, että Kupittaan ja Vasaramäen kouluista muodostetaan yhtenäiskoulu 1.8.2009 lukien ja että opetustoimen johtosäännön 31 §:ää muutetaan siten, että koululuettelosta poistetaan ”14. Kupittaan koulu”.
Muutokseen sisältyi paljon mahdollisuuksia. Jotta ainakin osa näistä mahdollisuuksista alkaisi todentua jo yhtenäiskoulun ensimmäisenä lukuvuonna, määrittelimme lukuvuodelle 2009-2010 kahdeksan eri tavoin yhtenäiskoulua edistävää tavoitetta.

Näin syyslukukauden lähestyessä loppuaan on syytä arvioida, miten olemme onnistuneet.

Kuluvan lukuvuoden aikana on tavoitteena sopia rehtorin, apulaisrehtorin ja kummankin yksikön – Syreenin ja Lehmuksen – vastuuopettajien välinen työnjako. Selkeä työnjako on perusedellytys toimivalle yhteistyölle – niin hullulta kuin se kuulostaakin. Työnjako edellyttää keski-näistä luottamusta. Luottamusta pitää vahvistaa. Avoin ja rehellinen keskustelu sekä halu oppia uutta vahvistavat luottamusta. Johtotiimin jäsen on nyt kuin jalkapalloilija, jolla on poikkeuksellisen hyvä oikean jalan potku, mutta onneton vasuri, mutta jota hänet nyt pannaan harjoittamaan.

Johtotiimin ohella meillä yhtenäiskoulun rakennustyötä ovat viemässä eteenpäin lukuisat tiimit, joissa kussakin on sekä ala- että yläkoulun opettajia: opetussuunnitelma-tiimi, arki-tiimi, oppilaan osallistamisen tiimi, erityisen tuen tiimi, tieto-tiimi ja tyky-tiimi. Rakennusprosessin virtauksia valvoo LVI-tiimi, joka pyrkii auttamaan muita hahmottamaan kokonaisuus ja määrittelemään prosessille aikataulun.

Syyslukukauden aikana on ollut merkille pantavaa, että sekä oppilaissa että henkilökunnassa on valtavasti yhteistä energiaa. Samalla on kuitenkin ollut havaittavissa, että ainakin osalla oppilaista energiaa "menee harakoille", mikä toisaalta vie valtavasti opettajien energiaa. Tämä on LVI-tiimille oiva haaste jatkon kannalta.

Kaikki tiimit ovat kokoontuneet ja työ on saatu käyntiin. Konkreettisia tuloksia ovat mm. ARKI-tiimin valmistelemat ja koko henkilökunnan hyväksymät järjestyssäännöt. Syreenin ja Lehmuksen säännöissä on joitakin eroja, jotka johtuvat toisaalta rakennusten erilaisuudesta toisaalta siitä, että vanhemmille oppilaille annettiin tiettyjä vapauksia, joihin kylläkin liittyy tietty vastuu. Oppilaan osallistamisen tiimi on organisoinut OPPAn – oppilasparlamentin, joka on kaksikamarinen: meillä on alahuone ja ylähuone.

Mitä tulee johdon työnjakoon ja tiimien toimintaan, voisi toisaalta kysyä: ”Eikö kuitenkin olisi parasta, jos suutari pysyisi lestissään? Eikö kuitenkin olisi järkevämpää, että osa henkilöstöstä murehtii vain alakoulun asioista ja osa vain yläkoulun asioista – koulun johto mukaan lukien?
Kun kyseessä on kuitenkin kuin kaksi eri maailmaa.”

Järkevää se ehkä olisi, mutta ei viisasta. ( Lainaus – muistaakseni Aapelin Siunattu hulluus… )

On totta, että ala- ja yläkoulu ovat hyvin erilaiset toimintakulttuuriltaan. Mutta se ei ole pelkästään hyvä asia. Uskon siirtymisen seitsemännelle luokalle olevan monen kohdalla tällä hetkellä mitä suurimmassa määrin shokkihoitoa. Uskon, että opetussuunnitelmaa yhtenäistämällä pystymme madaltamaan kynnystä ala- ja yläkoulun välillä, mikä onkin keskeinen tavoitteemme.

Tavoitteemme tälle lukuvuodelle on, että puhumme meidän koulustamme – emme noista tuolla yläkoulussa tai noista tuolla alakoulussa. Tätä tukemaan loimme uudet yksiköiden nimet - Lehmus ja Syreeni – jotta vanhat koulutalojen nimet eivät vahvistaisi sellaista, mistä on opittava pois.

Nykyisistä erillisistä ala- ja yläkoulun liikuntalinjoistamme on kehitettävä peruskoulun liikuntalinja, jolla on selkeä tarkoitus. Liikuntalinjamme kehittäminen osana huolehtivaa ja siksi vetovoimaista koulua on tärkeä. Koulun on kuitenkin pystyttävä vastaamaan myös niiden oppilaiden tarpeisiin, jotka eivät hakeudu liikuntalinjalle.

Kevätlukukaudella tärkeää tulee olemaan yhteistyö Lausteen koulun kanssa. Lausteen koulu on oppilasalueemme toinen koulu – alakoulu, josta suurin osa oppilaista siirtyy 7. luokalle Vasaramäen kouluun. Vuorovaikutus Lausteen koulun henkilöstön kanssa on edellytys sille, että onnistumme muodostaessamme myöhemmin tulevia 7. luokkia.

Viimeinen kirjattu tavoitteemme tälle lukuvuodelle on tiedottamisen – niin sisäisen kuin ulkoisenkin – kehittäminen.

Sisäistä tiedottamista ovat olleet yhteisten ja yksikkökohtaisten palaverien ohella yhteiset toimittamani viikkotiedotteet ja varsin aktiivinen Wilman käyttö. Tammikuussa otamme aktiiviseen käyttöön Moodlen, joka tulee toimimaan yhteisenä opettajainhuoneena ilmoitustauluineen.

Ulkoista viestintää edustaa, Hyvät Ystävät, tämä tilaisuus. Vasaramäen koulu ei ole vain sen nykyiset oppilaat, opettajat ja muu henkilöstö. Vasaramäen kouluun kuulutte lisäksemme Te kaikki, jotka ajatuksin, sanoin tai teoin olette tämänkin pian päättyvän syyslukukauden aikana olleet läsnä arjessamme.

Kiitos hyväksemme tekemästänne työstä. On ollut taas ilo toimia Vasaramäen koulun rehtorina.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2009!

Puheeni Vasaramäen koulun henkilökunnan ja koulun sidosryhmien edustajien perinteisessä joulukahvitilaisuudessa 17.12.2009

Australianterrieri Romeo on oto-koulupsykologi

Romeo täyttää pyöreät 10 vuotta ensi kesänä, jos Luoja suo. Sivulause on poikkeuksellisen paikallaan Romeon kohdalla: sydämen sivuääni on voimakas ja Romeon tavoilleen tyypillisestä silmittömästä kiskomisesta seuraa aina ankaraa yskintää, mikä ei kuitenkaan vauhtia hillitse. Joka aamu alkaa sydän- ja nesteenpoistolääkkeellä.
Jonakin vuonna vein Romeon lähes säännöllisesti perjantaisin kouluun. Lapset saivat vuorolistan mukaan ulkoiluttaa sitä välituntisin. Tuntui siltä, että ulkoiluttajiksi hakeutui oppilaita, joille tehtävä oli todella tärkeä. Aikuisen näkökulmasta siinä oli jotain hyvin terapeuttista: tassuterapiaa. Tultiinpa joskus Romeota hakemaan ulos kotoaankin.
Kerran vanhempainillassa esittelin koulumme oppilashuoltoa ja erilaisia siihen liittyviä tukipalveluja. Todettuani juuri, miten meiltä puuttuivat psykologipalvelut pitkästynyt Romeo haukahti juhlasalin eteisessä, jossa se usein vanhempainilloissa kytkettynä saa odottaa. Totesin, että Romeo hoitaa toistaiseksi koulupsykologin virkaa. Tämä herätti hilpeyttä. Mustaa huumoria. Onhan todella valitettavaa, että ilmeisesti viimeisenä turkulaisena oppilasalueena Vasaramäen ja Lausteen oppilasalue on edelleen ilman omaa koulupsykologia.
Tarve on ilmeinen. Oma koulupsykologi toisi tukitoimiimme tehokkuutta ja varmuutta, kun opettajat ja oppilaan vanhemmat saisivat saisivat nopeasti ja mutkattomasti käyttöönsä psykologin lausunnot ja ehdotukset toimenpiteiksi, joilla aikuiset sitten yhdessä lasta tukisivat.
Romeo toimii myös psykologina kuuntelemalla minua. Se osaa kuunnella, vaikka en puhu ääneen. Onneksi - en ainakaan vielä. Tämä hiljainen puhe ja sen kuuntelu nimittäin tapahtuu pitkien kävelylenkkien aikana iltaisin. Kelaan päivän tapahtumia. Hyvin usein on tapahtunut jotain sellaista, minkä yli ei meinaa päästä. Sitä suomii itseään, jostain, mistä ei mielestään ole selviytynyt riittävän hyvin. Kelaan tulevaa. Mietin ja suunnittelen, miten tehdä asiat paremmin. Uusi tilanne - olla yhtenäiskoulun rehtori - on kieltämättä lisännyt tarvetta tähän keskusteluun. Tilanne on haastava. Usko omiin voimavaroihin on kuitenkin edelleen vahva.

Vain viikko syyslukukautta jäljellä. Maanantaina on talvipäivän seisaus. Sitten päivät alkavat taas pidentyä. Vielä ei kuitenkaan pidä haaveilla kesäisistä melontaretkistä. Pitää iloita jokaisesta päivästä, jonka saa elää ja tehdä työtä, jota rakastaa.