Kirjavinkkaus

En ole eläessäni lukenut paljon kirjoja. Kannesta kanteen lukemani kaunokirjallisuus on nopeasti lueteltu. Sain rehtoriurani aikana jonkin verran käsiini inspiroivaa ammattikirjallisuutta, mutta ongelmana oli löytää lukemiselle riittävästi aikaa ja otolliset olosuhteet. Työaikana siihen ei ollut mahdollisuutta. Ja kun työn ja vapaa-ajan rajapinta oli kovin hämärä, ei aikaa lukemiseen ja lukemansa pohtimiseen oikein löytynyt.
Sen sijaan jäätyäni eläkkeelle peruskoulun rehtorin virasta vuoden 2019 alussa olen pyrkinyt siihen, että minulla on aina kirja luettavana ja huolehdin siitä, että kirja myös kohtuullisessa ajassa  tulee luetuksi.
Vaikka oppilaitosjohdon mentorointityöni onkin omaan kokemukseeni perustuvaa rinnalla kulkemista, koen kuitenkin, että jokainen päivä, jonka olen poissa koulun arjesta, on omiaan vieraannuttamaan minut koulun johtamisesta.
Niinpä lukemalla oppilaitoksen johtamista tukevaa ja kehittävää kirjallisuutta pyrin pitämään yllä omaa ammattitaitoani.
Tässä blogitekstissäni esittelen lyhyesti muutamia kirjoja, jotka olen lukenut jäätyäni eläkkeelle.

Timo Kultanen on filosofian tohtori ja valtiotieteen maisteri. Tunneälyn lisäksi hän on tutkinut laajasti erilaisten johtajien toiminta- ja käyttäytymistyylejä sekä erilaisten ihmisten johtamista. 

Timo Kultanen on Rehtorit mentoreina -tiimimme valmentaja. Vaikka meillä kaikilla on oma tyylimme toteuttaa yhdessä kehittämäämme mentorointiprosessia, luettuamme "Esimies ongelmien aiheuttaja ja ratkaisija " -kirjan ja siitä käymiemme keskustelujen ansiosta onnistuimme löytämään prosessiimme yhteisen punaisen langan. Suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti.

Thomas Eriksonin kirja "Idiootit ympärilläni - kuinka ymmärtää muita ja itseään" tuntui olevan kirja, joka on luettava, jos kerran aioin kehittää itseäni lukemalla. Nyt kuitenkin tätä kirjoittaessani huomaan, että lukemiseni on aikanaan pysähtynyt kirjan sivulle 202. Noin sata sivua olisi vielä kirjaa jäljellä... 

Kirja kertoo erilaisista käyttäytymismalleista, jotka kirjoittajan mukaan perustuvat siihen, että meidät voidaan karkeasti jakaa neljään eri ihmistyyppiin, joita kirjassa kuvataan värein: punainen, keltainen, vihreä ja sininen tyyppi. 

Pyrin löytämään itselleni ryhmän, mutta löysinkin piirteitäni useammasta eri ihmistyypistä. Samoin kävi, kun muistelin ihmisiä, joiden kanssa olin kokenut työssäni sosiaalisia konflikteja, joiden ratkaisemiseen kirja tarjoaa välineitä. Eri ihmistyypeille viestittäessä tuli käyttää tiettyä kirjassa kuvattua koodia.

Pelkäänpä, että en palaa tähän kirjaan.

Outi Ampujan kirja "Hyvä hiljaisuus" oli ensimmäinen eläkeläisen hankintani. Vaikka ikävöinkin koulun ilmapiiriä, oppilaita ja koulun henkilökuntaa, ajattelin, että tämän päivän koulusta puuttuu tietynlainen hiljaisuusosaaminen - kyky kuunnella hiljaisuutta. Nyt minulla oli tässä suhteessa enemmän aikaa itseänikin kehittää. Hiljaisuus vähentää stressiä, auttaa jaksamaan ja tarjoaa onnen kokemuksia.

Aina hiljaisuutta ei ole helppoa kestää. Joskus sosiaalinen hiljaisuus on jännitteistä tai yksinäisen kodin hiljaisuus ahdistaa. Hiljaisuus kutsuu meitä läsnäoloon, kohtaamaan sisimpämme ja viihtymään itsemme kanssa. Se on pehmeä puskuri itsen ja maailman vaatimusten välillä.

Suosittelen tätä kirjaa.

Pekka Järvisen kirja "Ammatillinen käyttäytyminen - tie onnistumiseen" on minusta erinomainen jokaisen asiantuntijayhteisön perusteos. Työhteisöillä tulisi olla aikaa systemaattisesti käydä kirjan sisältämät teemat yhdessä läpi. Kirja opastaa, miten erilaisuutta voidaan hyödyntää ja ammatillista käyttäytymistä kehittää niin johtamistyössä, henkilöstön vuorovaikutuksessa kuin koko organisaation toimintakulttuurissakin. Ammatillinen käyttäytyminen takaa organisaation ja yksilön menestyksen.

Resilienssi tarkoittaa psykologiassa psyykkistä palautumiskykyä. Se on ominaisuus, jota on toisilla yksilöillä ja yhteisöillä enemmän kuin toisilla. Siinä missä yksi selviää monista vaikeista vastoinkäymisistä, toiselle pienikin koettelemus voi olla liikaa.

Luin aikanaan Ben Furmanin "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus", joka sai minut pohtimaan samaa teemaa. Koin tuon kirjan silloin henkilökohtaisesti hyvin voimauttavana. 

Soili Poijula on psykologi, psykoterapeutti ja tutkija, joka on kirjoittanut useita kriisiin ja traumaan liittyviä tietoteoksia.

Kirjassa esitellään paljon resilienssiin liittyvää kansainvälistä ja kansallista tutkimusta, jota lukiessani muistan tarkkaavaisuuteni herpaantuneen.

Tämä on ihana kirja. Tämä on kuin elämänohjeista koottu runokirja. Kirja muodostaa ikäänkuin tarinan: kun kaikki alkaa, kun teet muutoksia, kun johdat ihmistä, kun asiat eivät suju, kun sinut haastetaan, kun väsyttää ja vituttaa, kun johdat johtajaa ja kun johdat itseäsi.  Suosittelen.

Muistan edeltäjäni rehtori Markku Vähä-Mäkilän muna evästäneen:"Muista Jyrki, on kahdenlaisia töitä: ne, jotka täytyy hoitaa ajallaan ja ne, jotka aika hoitaa."

Tahtomattakin tulin tuota ohjetta noudattaneeksi rehtorin työssäni, mutta siitäkin huolimatta muistan tuskan, jonka aiheuttivat työn pirstaleisuus, kiire, ajanpuute ja  riittämättömyyden tunne. 

Kirja "Järki töihin! - Parempien työtapojen kehittämisopas" sisältää kattavan kokelman käytännön menetelmiä, joilla on mahdollista tuoda hallinnantunnetta takaisin kiireisen ja stressaavan arjen keskelle.

Saatesanat tähän Daniel H. Pinkin kirjaan "Milloin? - Oikealla hetkellä toimimisen taito" on kirjoittanut Alf Rehn, joka toteaa mm., että me ihmiset emme aina ole hyviä tunnistamaan omia ajankäyttöön liittyviä ominaisuuksiamme. Lisäksi hän kirjoittaa:"Dan on siitä erinomainen kirjoittaja ja ihminen, että hän tiedostaa myös omat vajavaisuutensa. Häntä kiinnostaa, mitä voimme oppia ajoituksesta - siitä milloin aloittaa ja milloin lopettaa, siitä milloin on tauon paikka ja milloin on aika pistää iso vaihde päälle."

Kirjoittaja keskittyy ajankäyttöä koskevaan tutkimustietoon, mutta esittää sen helposti lähestyttävällä tavalla. Tämä kirja kannatti lukea.

Tätä Alf Rehnin kirjaa "Johtajuuden ristiriidat - Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma" olen tarvinnut pyrkiessäni jättämään taakseni oman rehtoriurani aikana kokemani henkilökohtaiset epäonnistumiset ja epäreiluiksi kokemani minuun kohdistetut projisoinnit. Toisaalta tämä kirja on opettanut minua olemaan itselleni armollinen - näin jälkikäteen. Jokaisen rehtorin tulisi lukea tämä ymmärtääkseen työnsä paradoksaalisuuden.

Tällä hetkellä luen Maaret Kallion tuoretta kirjaa "Voimana TOIVO". Alkusanat on päivätty 13.1.2020. Hämmästyttävä ajoitus suhteessa tähän pandemiaan, jota nyt elämme ja hengitämme.

Luen tätä kirjaa hyvin hitaasti - korkeintaan luvun kerrallaan; kahdesta neljään sivua. Monet virkkeet pitää lukea useaan kertaa ja jäädä sitten ilmaisua pohtimaan. Monet käsitteet ja kuvaukset ovat minulle sanoina uusia, vaikka samalla ilmiöinä arjessa kohtaamiani. Tämä ei ole helppo kirja, mutta tämä on helpottava kirja. Toivossa on hyvä elää. Suosittelen sydämestäni.