Maanantaina 23.9. Kouluvaarit ry järjesti seminaarin Turun seudun kouluvaareille m/s Viking Amorellan kokoustiloissa. Seminaarin yhteydessä juhlistettiin myös yhdistyksen 15-vuotista taivalta. Tässä yhteydessä tosin on todettava, että kouluvaari-toimintaa on ollut alueella jo 20 vuotta, mutta itse yhdistys perustettiin vuonna 2004 - ensin Tukivaarit-nimellä.
Minua oli vastikään eläkkeelle siirtyneenä rehtorina pyydetty mukaan kertomaan oma näkemykseni kouluvaarin roolista koulun arjessa.
Muistan Suikkilan koulun johtajan Jukka Kangaslahden esitelleen aikanaan juuri käynnistynyttä kouluvaaritoimintaa meille rehtoreille ja koulunjohtajille. Pian Vasaramäen koulukin sai omat kouluvaarinsa, Kalevi Aallon ja Kari Kaasalaisen, jotka olivat mukana koulumme arjessa syksystä 2006 kevääseen 2017.
Kuvassa ovat vasemmalta oikealle Tauno Huhtala Kouluvaarit ry:stä, minä, Kalevi Aalto ja Kari Kaasalainen. Vietettiin vuotuista Vasaramäen yhtetenäiskoulun syntymäpäivää - tällä kertaa liikunnan merkeissä Kupittaan jäähallissa 1.4.2016. Kouluvaarit ry luovutti viirinsä 70 vuotta täyttäneelle Kalevi Aallolle.
Kalevi ja Kari toteuttivat kouluvaarin tehtäväänsä 1.-2. vuosiluokkien oppilaille tarjoamassaan viikottaisessa teknisen käsityön työpajassa, mikä oivallisesti tuki käsityön opetussuunnitelman toteutumista alkuopetuksessa.
On tärkeää, että kouluvaarit voivat hyödyntää erityisosaamistaan ja toimia koulun arjessa mielekkääksi katsomallaan tavalla. Uskon näin tapahtuneen Kalevin ja Karin kohdalla.
Edellä mainitun teknisen käsityön työpajan lisäksi Kalevi ja Kari aktiivisesti osallistuivat erilaisiin koulun teemapäiviin ja tapahtumiin.
Kalevin ja Karin luovuttua kouluvaariudesta Vasaramäen koulussa, sen Lehmuksen yksikkö sai Alpo Jaakkolasta uuden kouluvaarin. Hänkin oli luonnollisesti läsnä tuossa seminaarissa.
Varsin monet lait ja asetukset säätelevät koulun toimintaa; erityisesti toin esityksessäni esille peruaopetuslain 2§:n, joka määrittelee perusopetuksen tavoitteet:
Kalevi ja Kari toteuttivat kouluvaarin tehtäväänsä 1.-2. vuosiluokkien oppilaille tarjoamassaan viikottaisessa teknisen käsityön työpajassa, mikä oivallisesti tuki käsityön opetussuunnitelman toteutumista alkuopetuksessa.
On tärkeää, että kouluvaarit voivat hyödyntää erityisosaamistaan ja toimia koulun arjessa mielekkääksi katsomallaan tavalla. Uskon näin tapahtuneen Kalevin ja Karin kohdalla.
Edellä mainitun teknisen käsityön työpajan lisäksi Kalevi ja Kari aktiivisesti osallistuivat erilaisiin koulun teemapäiviin ja tapahtumiin.
Kalevin ja Karin luovuttua kouluvaariudesta Vasaramäen koulussa, sen Lehmuksen yksikkö sai Alpo Jaakkolasta uuden kouluvaarin. Hänkin oli luonnollisesti läsnä tuossa seminaarissa.
Varsin monet lait ja asetukset säätelevät koulun toimintaa; erityisesti toin esityksessäni esille peruaopetuslain 2§:n, joka määrittelee perusopetuksen tavoitteet:
Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.
Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.
Läsnäolollaan kouluvaarien on mahdollista tukea koulun henkilöstön rinnalla oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyten, mikä siis perusopetuslain mukaan on koulun tärkein tehtävä.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuodelta 2014 on määritelty peruskoulun arvot, joiden tulee ohjata kaikkia koulun työntekijöitä - myös kouluvaareja omassa roolissaan.
Näen kouluvaarit arvokasvattajina.
Hyve on eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin moraalifilosofiassa eli etiikassa. Hyveen vastakohta on pahe.
Hyvien tapojen välittäminen ja opettaminen oppilaille on tärkeää, mutta meidän ei pidä ohjata lapsia ja nuoria ulkokultaiseen käytökseen, vaan meidän on ennen kaikkea kasvatettava heissä hyveitä ja vahvistettava kunkin sydämen sivistystä.
Tässä kuvassa ( Peterson & Seligman, 2004 ) on kuusi keskeistä hyvettä ja kuhunkin lukeutuvat luonteenvahvuudet:
Löysin kouluväen - siis myös kouluvaarien - tueksi vielä rehtorina toimiessani hyvän oppaan hyveiden edistämiseen:
Tässä Huomaa hyvä! -kirjassa ( Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen, 2016 ) vahvistetaan koulun tehtävää olla lisäämässä maailmaan hyvää sekä olla opettamassa taitoja, jotka palvelevat yksilöä, yhteisöä ja koko yhteiskuntaa. Minkään asian opettamisesta ei ole hyötyä, jos osaaminen ei tule käyttöön, jos lapsella tai nuorella ei ole rohkeutta tai sinnikkyyttä valjastaa tietojaan yhteiseksi hyväksi tai jos itsesäätely puuttuu siten, että ensimmäinen takaisku saa hänet takajaloilleen. Hyvä koulu on paikka, jossa on tilaa akateemisen sekä taito- ja taideaineiden osaamisen lisäksi luonteen kasvamiselle.
Lukuisat tutkimukset osoittavat, miten hyvinvoiva ja vahvaluonteinen ihminen menestyy muita todennäköisemmin eri elämänalueilla. Vahva luonne ennustaa onnellisuutta.
Kirja perustuu positiiviseen pedagogiikkaan, jonka tavoitteena on tuoda jokainen oppija yhä enemmän tietoiseksi omista kyvyistään, jottei kukaan koulunsa päättänyt kokisi, ettei ole hyvä missään. Koulun tehtävä on auttaa lapsia ja nuoria tavoittamaan oma potentiaalinsa sekä kirkastamaan jokaisen vahvuudet.
Tämä ei tarkoita latteaa, merkityksetöntä hymistelyä, vaan todellisiin havaintoihin perustuvaa vahvuuksien tietoista esiin nostamista.
Luonteenkasvatus on ennen kaikkea taito-opetusta. Maltillisuus ja sinnikkyys, näkökulmanottokyky ja huumorintaju ovat opittavia taitoja. Luonne on osa persoonallisuutta; toisen osan muodostaa temperamentti eli synnynnäinen tapa reagoida eri tilanteissa. Vastasyntyneellä on siten temperamenttinsa, jonka hedelmöityksessä saadut geenit ja tapahtumat kohdussa ennen syntymää hänelle antavat. Luonne muovautuu perimän, kokemusten ja kasvatuksen vuoropuheluna. Meistä kukaan ei synny sen paremmin rehellisyyden kuin itsehillinnänkään mestarina, vaan näitä taitoja on tietoisesti kasvatettava. Sana tietoinen on tässä tärkeä. Luonteen taidoissa kehittyminen ei voi olla oheistuote muun kokemuksen kyljessä vaan itsessään opetettava ja opittava alue, jolla eteneminen pohjustaa maaperää muulle etenemiselle. Päämääränä on kasvattaa meistä kustakin parempi versio omasta itsestämme.
Huomaa hyvä! -kirjaan olennaisena kuuluvat toimintakortit, joissa esitellään 26 luonteenvahvuutta. Kortit toimivat oivana apuna luonteenvahvuuksien nimeämisessä ja harjoittamisessa.
Tästä seurasikin puheenvuoroni toiminnallinen osuus, kun seminaarissa läsnäolleet kouluvaarit pyrkivät löytämään paikalle levittämistäni korteista itseään kuvaavan luonteenvahvuuden.
Harjoitusta seurasi vilkas keskustelu.
Todettakoon vielä, että seminaarin lopussa uudet kouluvaarit esiteltiin. Olin silloinkin estradilla....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti