Hyvää Uutta Vuotta! Mutta miten on laita vuoden 2012?

Turun kaupungin perusopetukseen kohdistetaan vuonna 2012 varsin rajut säästötoimet.Säästää pitää 2,8 miljoonaa euroa. Se on paljon.

Se on niin paljon, että on säästettävä myös opetuksen palkkamenoista.Käytännön koulutyössä tämä tarkoittaa suurempia opetusryhmiä, valinnaisuuden vähentämistä - käytännössä sen lopettamista ja erilaisten pedagogisten tukitoimien vähentämistä sellaiselle tasolle, että hädin tuskin voidaan sanoa edes "lain kirjaimen" toteutuvan.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että palkkojen suhteen perusopetuksessa eletään lukuvuosittain. On henkilöstön kanssa sovittu, miten opetus on järjestetty kesäkuun 2. päivään saakka. Jokainen 3.-9. luokkien oppilaan huoltaja voi tämän tarkistaa oman lapsensa osalta Wilmasta, josta löytyvät oppilaiden työjärjestykset. Alkuluokkien ja 1.-2. luokkien oppilaiden työjärjestykset on muutoin jaettu vanhemmille. Näihin järjestelyihin on lähes mahdotonta puuttua kesken lukuvuoden jo senkin takia, että useimmille opettajille on näillä järjestelyillä saatu aikaan juuri ja juuri opettajan opetusvelvollisuuden edellyttämä tuntimäärä. Ja mitä tulee koulumme muutoinkin lukumääräisesti harvoihin koulunkäyntiavustajiin,he jo nyt ovat osa-aikaisia.

Kun kevään palkkamenoista ei voi säästää, on syyslukukaudella säästettävä kaksin verroin!

Perusopetuksen tulosaluejohtaja Outi Rinne on hankalassa tilanteessa. Vielä joulun alla hän esitti kouluille seuraavat toimenpiteet säästöjen aikaa saamiseksi vuonna 2012:

Jokaisen koulun tulee säästää vähintään 1 %:n tuntikehyksestään kevätlukukauden aikana jättämällä palkkaamatta opettajia, yhdistämällä ryhmiä tai muin mahdollisin toimenpitein. Vasaramäen koulun tulee säästää 10-11 opetustuntia joka viikko.

Sijaisten ottamisessa tulee noudattaa entistä suurempaa harkintaa. Yhden päivän sijaisia ei pääsääntöisesti tule ottaa.

Koulujen toiminta- ja materiaalimenoja tulee supistaa ja hankkia vain välttämättömin.

Maksullisiin koulutuksiin ei pääsääntöisesti osallistuta.

Matkustamista Turun ulkopuolisiin kokouksiin ja tapahtumiin koulujen varoin tulee välttää. Matkustamisen vähentäminen koskee sekä rehtoreita, opettajia että muuta henkilöstöä.

Suositaan etäkokouksia.

Jokaisen koulun tulee heti kevätlukukauden alettua jättää perusopetuksen tulosaluejohtajalle oma suunnitelmansa säästöjen aikaansaamiseksi. Vasaramäen koulun toiminta- ja materiaalimenoista tullaan säästämään niin, että vain kaikkein välttämättömin hankitaan ja toteutetaan. Ohjeen mukaisesti Turun ulkopuolisiin kokouksiin ja tapahtumiin ei tulla osallistumaan eikä niin muodoin maksullisiin koulutuksiin.

Valitettavasti nämä toimenpiteet eivät riitä alkuunkaan. Ryhmien yhdistämistä on harkittava. Edellä kuvaamistani ongelmista huolimatta. On myös harkittava,onko enää mahdollisuutta tarjota tulevaisuudessa vapaaehtoisia kieliä valittavaksi. Tosi raskas ajatus, kun menestystarinamme on perustunut juuri erilaisiin valinnan mahdollisuuksiin. Sijaisten palkkaamista tullaan vähentämään,mikä sekään ei ole helppoa, kun lain mukaan oppimisympäristön tulee olla turvallinen ja oppilaan tulee joka päivä saada opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Otan mielelläni vastaan hyviä ideoita säästöjen aikaansaamiseksi.

Rehtorin puhe henkilökunnalle joulun alla 2011

Oheinen kuva on henkilökohtainen muisto marraskuulta 2011. Vasaran Pauke ry:n ryhmä järjesti yhdessä kreikkalaisten nuorten kanssa Youth in Action -ohjelman alaisen ryhmätapaamisen Ateenassa. Luovutimme ryhmän johtajalle, Annie Takvorianille, taulun, jonka on maalannut Radostina Ivanova. Taulussa on hienosti kuvattu Parthenon ja Turun Tuomiokirkko - rinta rinnan.


Hyvät Ystävät.

Syyslukukausi on päättymässä. Viimeisen työviikon perinteisiin kuuluu tämä tilaisuus, johon te kaikki olette sydämellisesti tervetulleita. Tosin tänä vuonna järjestelyt poikkeavat esimerkiksi viime vuodesta siten, että näitä tilaisuuksia on kaksi: toinen Syreenissä, toinen Lehmuksessa. Tällä järjestelyllä pyrimme tarjoamaan tilaisuuden osallistua myös niille työntekijöille, joille kiireinen työpäivä ei suo mahdollisuutta siirtyä toiseen yksikköön.

En juuri voinut osallistua kuluvan lukuvuoden suunnitteluun keväällä. Vaikka pohjatyötä Ainon ja Tarjan johdolla olikin tehty kummassakin yksikössä, tuntui vaikealta saada oma suunnittelutyö käyntiin kesäkuun alussa virkavapaan jälkeen taas töihin palatessani.

Tavoitteeni oli, että yläkoulun tavoin myös alakoulun työjärjestys tehtäisiin Kurre-ohjelmalla, jotta alakoululaistenkin työjärjestykset olisivat luettavissa Wilmassa. Tämän toteutuminen edellytti pohjatyötä, jota keväällä oli asian hyväksi tehty. Kuitenkin täytyy sanoa, että vanhan - edeltäjältäni Markku Vähä-Mäkilältä oppimani -ruutupaperityöjärjestyksen nuolineen ja väkäsnuolineen siirtäminen tietokoneaikaan oli valtava ponnistus. Se vei koko kesän.

Työjärjestys on tärkeä pedagogisen johtamisen työkalu. Sen tulisi olla sellainen, joka maksimoi opetukseen käytettävistä tunneista saadun hyödyn, mahdollistaisi monenlaisen yhteistyön opettajien kesken ja mahdollistaisi joustavat opetusjärjestelyt.

Näin yhden kesän kokemuksen perusteella pelkään, että tietokone ei tässä suhteessa palvele toiminnan kehittämistä, vaan luo olemassaolollaan painetta luoda työjärjestyksestä keskiverto kirkonkylän peruskoulun työjärjestys, mihin meillä ei taas ole mahdollisuutta tyytyä.

Elokuussa koulutyön käynnistyessä tuntui siltä, että olisin halunnut monen asian olleen siinä vaiheessa paremmin valmistellun.

Lisäksi Lehmuksen kolmannen ja neljännen kerroksen ”hiljainen” peruskorjaus kireine aikatauluineen toi ylimääräistä kiireen tuntua ja tunnetta siitä, että emme olleet vielä ihan valmiit aloittamaan lukuvuotta.

Onneksi apulaisrehtori Tarja Mattila otti vastuun yläkoulun työjärjestyksestä ja lähes kaikesta mitä se edellytti.

Työnjako Tarjan kanssa on sujunut mielestäni erittäin hyvin. Tarja on toiminut edelleenkin opettajan virassa, johon sitten 1.8.2011 alkaen liitettiin apulaisrehtorin tehtävät. Yhtenäiskoulun hallintoresurssista leikattiin tällä järjestelyllä useita viikoittaisia työtunteja pois.

Nuo tunnit – ja niiden päälle vielä melkoinen määrä työtä - on kuitenkin tehty, koska tämä työ sitä minulta ja Tarjalta on edellyttänyt.

Jo edellistä lukuvuotta varten olimme asettaneet itsellemme tavoitteeksi saattaa koulumme toiminta-ajatuksen perustana olevat arvot osaksi koulun arkea erilaisin yhteisin toimenpitein.

Kuluvaa lukuvuotta käynnistettäessä arvioimme, että tuo tavoite toteutui vain osittain. Päätimme ottaa tuon tavoitteen myös tämän lukuvuoden tavoitteeksi. Tapa, jolla tavoitteeseen pyrkisimme, tulisi olemaan erilainen. Kumpaankin koulun yksikköön – Lehmukseen ja Syreeniin – tulisi keskeiselle paikalle ”puu”.

Tätä puu-teemaa on nyt toteutettu kummassakin yksikössä, mutta prosessi on kesken. Kun kummankin yksikön puut ovat valmiit, niistä on luettavissa koulumme toiminta-ajatus ja koulumme arvot. Puun avulla tulemme korostamaan aika ajoin tiettyä arvoa yhdessä sopimillamme toimenpiteillä. Tässä oppilaskunnan eli OPPAn osallistumisella on keskeinen rooli. Myös Vaskun Vanhemmat ry:n toivotaan osallistuvan ”puun hoitoon”. Puun myötä koko koulu ottaa käyttöönsä vanhan moton Lehmuksen yksikön liikuntasalin seinältä: Työtä ja iloa – työn iloa! Tämä slogan kätkee taakseen koulumme toiminta-ajatuksen arvoineen. Työn iloa ei voi kokea, ellei puuta ole hoidettu.


Tavoitteenamme tälle lukuvuodelle on ollut entistä sujuvampi arki yhdessä. Meidän tulisi löytää avaimet hyvään, ammattitaitoiseen kasvatus- ja opetustyöhön.

Laadimme lukuvuoden alkaessa koulun henkilökunnalle yhdessä toimimisen eettisen sopimuksen, jonka toivottiin olevan sisällöltään sellainen, että jokainen katsoisi voivansa sen allekirjoittaa.

Tavoitteenamme on ollut kehittää tämän lukuvuoden aikana kummankin yksikön oppilashuoltotyöryhmän toimintaa tiedonkulkua parantamalla huomioiden voimassa oleva lainsäädäntö, mikä edelleenkin korostaa lapsen parasta. Pyrimme myös selkeyttämään työnjakoa ryhmän sisällä.

1.1.2011 voimaan astunut perusopetuslain muutos on tuonut mm. käsitteet yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki – pedagoginen arvio ja pedagoginen suunnitelma. Juuri nyt teemme kovasti työtä sen aikaan saamiseksi, että perusopetuslakia myös näiden muutoksiensa osalta meidänkin koulussamme päästäisiin noudattamaan lain taustalla olevien tarkoitusten toteutumiseksi.

Pyrimme myös kehittämään koulumme vuosikelloa: tulevien normaalista työjärjestyksestä poikkeavien työpäivien ennakointia ja yhteisistä tapahtumista informointia hyvissä ajoin. Tässä olemme mielestäni menneet valtavasti eteenpäin.
Tämä kehitys ei kuitenkaan saa viedä meiltä ennalta arvaamattomien tilanteitten sietokykyä ja niiden vaatimaa joustavuutta.

Pian päättyvä vuosi 2011 on Turulle erityinen vuosi. Olemme olleet Tallinnan lailla Euroopan kulttuuripääkaupunki. Tämä on näkynyt monessa - vielä syyslukukaudellakin koulumme arjessa.

Koulumme 7.-9. luokkien oppilaitten koulunkäynnin järjestäminen 1.8.2013 alkaen on ollut kuluvan syyslukukauden aikana varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnan käsittelyssä. Viimeksi asia on palautettu uuteen valmisteluun.

Epävarmuus tulevaisuudesta ei voi olla vaikuttamatta negatiivisesti työilmapiiriin. Vallankin, kun on selvää, että nykyisissä tiloissa Kupittaan koulukiinteistössä koulunpitoa ei voi jatkaa.
Epävarmasta tulevaisuudesta huolimatta – tai juuri sen tähden – meidän tulisi kyetä keskittymään siihen, että teemme juuri tästä päivästä mahdollisimman hyvän.

Oppilaan näkökulmasta yhtenäiskoulu on edelleenkin tähän erittäin hyvä työkalu. Moni asia on jo nyt paremmin Vasaramäen koulussa kuin elokuussa 2009 yhtenäiskouluun siirryttäessä. Tai ennen sitä.

On asioita, jotka ovat nyt huonommalla tolalla, mutta ne useimmiten ovat seurausta yhteiskunnallisesti laajemmista ilmiöistä.

On keskityttävä niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Edellä kuvaamani yhteiset tavoitteet ovat tällaisia. Toivon niiden olevan vahvasti esillä, kun tammikuussa palaamme työhön – toivottavasti levänneinä.

Kiitos kuluneesta syyslukukaudesta.

Rauhallista ja rauhoittavaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012.


Jyrki Välimäki
rehtori

Väliarvioinnista joulun alla 2011

Arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua ja kuvata, miten oppilas on saavuttanut kasvulle ja oppimiselle asetetut tavoitteet.
Numeroarvosana todistuksessa kuvaa osaamisen tasoa.

Numeroarvosanat otetaan käyttöön kolmannelta luokalta alkaen - kuitenkin niin, että taito- ja taideaineita ei vielä numeroin arvioida. Neljänneltä luokalta alkaen kaikki oppiaineet välitodistuksessa arvioidaan numeroin. Ainoa poikkeus on liikunta - lukuun ottamatta liikuntalinjan liikuntaa. Tärkeää on oppilaan itsearviointi väliarvioinnin alla. Tätä arvioinnin muotoa pyritään korostamaan juuri liikunnassa.

Työskentelyn arviointi on osa oppilaan oppimistaitojen arviointia. Työskentelyn arviointi on osa oppiaineen arviointia. Arvioinnin pohjana ovat työskentelylle eri oppiaineissa asetetut tavoitteet, jotka löytyvät opetussuunnitelmasta eri oppiaineiden opetussuunitelman kuvauksen alusta.


Miten sitten arvioidaan työskentelytaidot oppiaineissa?

Työskentelyn arviointi kohdistuu oppiaineelle ominaisiin työtapoihin, missä keskeistä on oppimaan oppiminen.

Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004 ohjaavat siihen, että
jokaisessa oppiaineessa arvioinnin työskentelyn osalta tulee kohdistua oppilaan taitoon suunnitella, säädellä, toteuttaa ja arvioida omaa työtään.
Huomioon otetaan myös oppilaan vastuullisuus työstään ja yhteistyötaidot toisten kanssa.


Vasaramäen koulun oma opetussuunnitelma vuodelta 2004 määrittelee, että Vasaramäen koulussa työskentelyn arviointi perustuu seuraaviin tavoitteisiin:

1 Oppilas osaa suunnitella omaa työskentelyään itsenäisesti sekä annettujen ohjeiden mukaisesti.

2 Oppilas keskittyy työskentelyynsä tehtävän vaatiman ajan. ( =säätely)

3 Oppilas huolehtii tehtävistään ja välineistään. (=vastuullisuus)

4 Oppilas tekee työnsä valmiiksi. (=säätely, toteutus)

5 Oppilas osaa arvioida omaa työtään ja oppimistaan.

6 Oppilas esittää mielipiteensä rakentavasti ja kuuntelee muita. (=yhteistyötaidot)

7 Oppilas osaa hankkia tarvitsemiaan tietoja (=säätely)

8 Oppilas osaa työskennellä ryhmässä ja kantaa vastuunsa omasta osuudestaan.

9 Oppilas osaa arvostaa omaa ja toisten työtä. (=yhteistyötaidot, arviointi)

Miten sitten arvioidaan käyttäytyminen numerolla?

Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004 määräävät, että käyttäytymisen arvioinnin tulee kohdistua siihen, miten oppilas ottaa huomioon muut ihmiset,ottaa huomioon ympäristönsä ja noudattaa sääntöjä.

Vasaramäen koulun opetussuunnitelma vuodelta 2004 määrittelee Vasaramäen koulun tavoitteet oppilaan käyttäytymiselle:
1. Koulun ja luokan sääntöjen noudattaminen ( =noudattaa sääntöjä)
2. Hyvien tapojen noudattaminen (=ottaa huomioon muut ihmiset)
3. Muiden huomioon ottaminen (=ottaa huomioon muut ihmiset)
4. Luokan työrauhaan myönteisesti vaikuttaminen (=ottaa huomioon ympäristön)

Käyttäytymisen numeroarviointiin osallistuvat kaikki oppilasta opettavat opettajat ottamalla tasapuolisesti huomioon kaikki käyttäytymistä koskevat tavoitteet

Käyttäytymiselle on laadittu Vasaramäen koulun tarkennettu kuvaus arviointiasteikolle 5-6,7-8 ja 9-10, jonka perusteella opettajat antavat
numeroarvioinnin.

Vasaramäen koulun kasvatukselle asettamat tavoitteet - Vasaramäen koulun opetussuunnitelma vuodelta 2004, luku 2 - on otettava huomioon.

Pro Urheilu –mitali Tommy Lindholmille

Entiselle A-maajoukkueen päävalmentajalle Tommy Lindholmille on myönnetty arvostettu Pro Urheilu -mitali. Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamat mitalit myönnettiin seitsemälle urheilussa vaikuttaneelle henkilölle.



Tunnustukset jakoi kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki keskiviikkona 7.12. Helsingissä. Pro Urheilu -mitali myönnetään urheilun hyväksi tehdystä työstä. Tunnustus on merkittävä myös siinä mielessä, että milloinkaan aikaisemmin Pro Urheilu -mitalia ei olla myönnetty jalkapalloilijalle tai jalkapallovalmentajalle.



Lindholm edusti mittavalla peliurallaan TPS:n (1966–1968, 1973–1978) lisäksi Pargas IF:ää, TuTo:a, Helsingin IFK:ta, Reipasta, turkkilaista Besiktasia ja TuPa:a. Hänen seurajoukkueuransa parhaita saavutuksia ovat Suomen mestaruudet vuosilta 1968 ja 1975, jotka hän molemmat voitti TPS:n kanssa. Yhteensä Lindholm pelasi SM-tasolla 213 ottelua, joissa teki 101 maalia. Vuosina 1967 ja 1968 hän oli SM-sarjan maalikuningas. Lindholmilla on tilillään 43 maaottelua, joissa hän teki 11 maalia.


Lindholm on valmentanut Suomen A-maajoukkuetta vuosina 1992-1994.TPS:n päävalmentajana Lindholm toimi vuosina 1978, 1986-1988 sekä 1991.


Lindholm on koulutukseltaan liikunnanopettaja ja toimii nykyään urheiluvalmennuksen lehtorina Turun Ammattikorkeakoulussa.

Tämän kirjoituksen kuvineen olen lainannut suoraan Suomen Palloliiton www-sivuston etusivulta. Toki viimeiseen virkkeeseen haluan lisätä, että Tommy Lindholm toimii lisäksi Vasaramäen koulun 7.-9. luokkien liikuntalinjan jalkapalloryhmien opettajana.

Jääkiekkosäännöistä

Perjantaina 2.12. pelatussa Mestiksen ottelussa TuTo-Hockey vastaan Heinolan Peliitat sattui erikoinen tilanne. Maalivahti Santaselta meni maila rikki hänen syöttäessään kiekon kanssapelaajalleen joukkueensa pelatessa yivoimaa. Kukaan joukkueessa ei tiennyt, miten tilanteessa tulee toimia. Vihdoin Santanen lähti luistelemaan pelin käydessä kohti vaihtoaitiotaan, jota lähestyessään pyysi mailaa varamaalivahti Kim Törnströmiltä ( kuvassa ), joka oli sitä jo jonkin aikaa ollut tarjoamassa. Kimi liu'utti mailan jäätä pitkin kohti Santasta, joka otti mailan ja kiiruhti työpaikalleen. Seuraavan pelikatkon aikana olikin sitten ihnmettelemistä, kun Kimille määrättiin 2 minuutin rangaistus ja sen päälle automaattinen pelirangaistus - siis suihkukomento. Mailaa - eikä mitään muutakaan - ei saa heittää kentälle pelaaja-aitiosta.

Joukkueen johto oli koko tilanteen ajan "jäässä", eikä siis penkin takaa tullut oikeaa ohjetta: Maalivahti saa pelin käydessä tulla hakemaan pelaajapenkin luota itselleen uuden mailan ja palata maalille. Toisaalta kuka tahansa joukkuetovereista olisi voinut viedä mailan Santaselle. Sillä ehdolla, ettei osallistu peliin mailaa viedessään.

Voisi olettaa ja mielestäni olisi syytä edellyttää, että valmentajat osaavat säännöt. Miten voi valmentaa, jos ei osaa sääntöjä? Edellä kuvattu tilanne on toki poikkeuksellinen, mutta valmentajien puutteisiin sääntötuntemuksessa törmää katsojana lähes joka ottelussa. Toisaalta pelaajapenkin takaa tulee ohjeita tuomareille solkenaan.

Erotuomarikoulutukseen kuuluu nykyään valmennuksellisia osioita, millä pyritään lisäämään tuomareiden pelinlukutaitoa. Voisi kuvitella, että yhtä lailla valmennuskoulutukseen tulisi kuulua sääntökurssi: pelisäännöt ja ennen kaikkea case book - kansainvälisesti sovittu sääntöjen sovelluskokoelma; eräänlainen jääkiekon katekismus.

Sääntöjen hyvä tuntemus olisi valmentajalle taktinenkin työkalu. Tällä hetkellä menetetään monia mahdollisuuksia, kun vain keskitytään huutamaan tuomarille eikä vaivauduta opiskelemaan sääntöjä ja niiden tulkintaan ohjaavia sopimuksia.

Toisaalta liikkeellä tuntuu olevan voimia, jotka eivät ylipäätään pidä koulutusta arvossa: pelkkä kokemus pelaajana on riittävä hyvän valmentajan edellytys. Tämä riittää, vaikka saavutukset valmennuksen saralla eivät ole kummoisetkaan.

Joka sää on ulkoilusää?

Lokakuussa osallistuin Helensburghissa Skotlannissa eurooppalaiselle opettajien täydennyskoulutuskurssille Outdoor Environmental Education. Olen saanut vuonna 2005 osallistua likimain saman organisaation järjestämälle saman nimiselle kurssille Tsekissä. Tälle Tsekin kurssille ovat sittemmin koulustamme osallistuneet Hannu Fälden, Radostina Ivanova, Leena Majaniemi ja Heidi Saukkola-Suomi.

Outdoor Environmental Education-kurssin tavoitteena on vahvistaa osallistujien valmiuksia viedä opetusta koulurakennuksen ulkopuolelle hyödyntämällä koulun ympäristöä eri oppiaineiden opetuksessa. Kurssin aikana opitaan kestävän kehityksen perusteita mm. tutkimalla luonnon erilaisia ravintoketjuja. Kurssin ohjelmassa on myös kurssilaisten itsensä haastamista erilaisiin fyysisiin suorituksiin, kuten kiipeilyyn, mountain bikingiin ja erilaisiin vesiaktiviteetteihin, kuten melontaan.

Ehdoton kokemus tällä kertaa oli aktiviteetti, johon yllä olevassa kuvassa valmistaudun ruotsalaisen ystäväni kanssa. Kuravaatteisiin ja kypärään sonnustautuneina ryömimme erilaisissa kivenkoloissa ja luolissa - koloista, joihin pelkäsi juuttuvansa. Oli valtava tunne, kun voitti pelkonsa.

Koko viikon satoi. Kuin saavista kaatamalla.

Silti olimme koko viikon ulkona.Se ei näyttänyt olevan Skotlannissa ongelma.

Meillä Suomessa on opetuksen ulos viennissä se ongelma, että usein jo pelkkä sateen uhka riittää syyksi muuttaa suunnitelma ja toteuttaa opetus sittenkin sisällä. Tämä hankaloittaa vallankin liikunnan opetusjärjestelyjä, kun pakostakin aina jollakin ryhmällä on ns. ulkovuoro.

Myös välitunnit ovat ongelma, jos lähtökohta on se, että sade on pahasta.

Olisi voitava sateesta huolimatta - toki järkeä käyttäen - viedä opetusta ulos, mikä edellyttää oikeaa pukeutumista.
Vaatetta pitää olla riittävästi ja sateella pitää olla yllä jotain sateen pitävää.Tämä on mielestäni ihan kohtuullinen vaatimus koulun taholta koskien jokaista koulupäivää.

Mikäli sitten opettajan johdolla lähdetään esimerkiksi ryömimään kivenkoloihin - ihania sellaisia löytyy ihan koulun läheltä - opettajan tulee informoida koteja etukäteen, jotta kellään ei ole yllään mitään liian fiiniä.

Kulkukoira Boris Ateenasta

Hyvä ystäväni Helvi Wilkko, joka oli kanssamme Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku -ryhmän mukana Ateenassa, kirjoitti kotiin palattuaan ryhmän Facebook-sivulle näin:

"Pakko kertoa - näin koko viime yön unta hylätyistä koirista. Yritin heitellä niile salaa sämpylän palasia. Jostain sain porkkanalaatikkoakin lautasellisen ja panin sen kadulle Boriksen näköisen koiran eteen mutta heti tuli kolme kreikkalaista matkaopasta peittämään lautasen sanomalehdellä! Perustetaanko Pelasta Boris (ja Tatjana + pian syntyvät pennut) - yhdistys?"

Tämä tapahtui sunnuntaina 13.11. Ateenassa. Olimme seuraamassa Ateenan Maratonia. Johtuen sateesta ja koleasta säästä lähdimme kuitenkin ennen varsinaiseen maratoniin osalistuvien maaliin tuloa pois stadioinilta - tuolta vuoden 1896 olympialaisia varten valmistetulta - kohti Likavittos-kukkulaa.

Kuvassa oleva koira, jolle pian annoimme nimen Boris, lähti meitä seuraamaan, eikä vain seuraamaan, vaan johtamaan ryhmäämme. Se käyttäytyi samalla varsin agressiivisesti muita kulkijoita kohtaan. Tuntui siltä, että se oli ottanut tehtäväkseen johdattaa meidät minne ikinä olimmekin menossa ja samalla suojella meitä.
Se oli valmis seuraamaan ryhmää hissivaunuun, joka vei ryhmän Likavittos-kukkulalle, mutta hissin henkilökunta ei pitänyt tätä soveliaana.
Kun tulimme alas kukkulalta, koira oli odottamassa meitä läheisessä kadunkulmassa ja ryhtyi taas johtamaan meitä, minne tahansa olimmekin menossa.

Alkoi tuntua siltä, että Boriksesta voi tulla meille ongelma. Viimeistään noustessamme lentokoneeseen..

Sateenvarjoa kantaneen vanhemman herran kohtaaminen oli dramaattinen. Mies sohi rähisevää ja uhittelevaa koiraa sateenvarjolla ja koira oli vähällä purra sateenvarjosta entisen.

Syntagma-aukiolta ryhmäämme liittyi toinen koira - varsin hyvässä lihassa ollut lyllertäjä.
Päädyimme paikalliseen pikaruokapaikkaan, mistä sai varsin edullista gyros pitaa.

Koirat päivystivät ulkona uskollisesti.

Syntagman metroasemalle laskeuduttuamme tiemme lopulta erkaantuivat. Boris jatkoi kohti parlamenttitaloa. Sen edustalla se ilmeisesti oli oppinutkin rähisemään.

Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku

Terveiset täältä Ateenasta. Olemme olleet täällä EU:n Youth in Action -ohjelman alaisessa ryhmätapaamisessa kreikkalaisten nuorten ja heidän ohjaajiensa kanssa viime maanantaista lähtien.

Käynnistimme viikon asettamalla itse kukin itsellemme oppimistavoitteet ja miettimällä myös sitä, mikä voi estää oppimisen.

Sen jälkeen onkin sitten pitänyt kiirettä. En lähde päiväkirjan omaisesti kuvaamaan, mitä kunakin päivänä on nähty,tehty ja koettu - se on tapaamiseen osallistuneiden nuorten tehtävä.

Tänään sunnuntaina aloitimme paluumatkan kiipeämällä Likavittos-kukkulalle, joka on Ateenan korkein paikka. Oivallinen paikka jättää hyvästit kaikelle näkemällemme: "Tuolla on Pireus. Tuolla on Akropolis. Tuolla on Paleo Faliro, jossa ystävämme asuvat ja käyvät koulua..."

Palauttuamme hotelliimme aloimme valmistella Farewell-partya. Tulisimme näkemään kreikkalaiset ystävämme - ainakin toistaiseksi - viimeisen kerran.

Ilta oli onnistunut. Toki se vaati monelta ponnisteluja: päästäkseen pois mukavuusalueeltaan tuli tehdä töitä - väsytti,mutta silti piti vielä jaksaa olla ulospäin suuntautuva ja sosiaalinen.

Huomenna palaamme siihen, mistä aloitimme: oppimistavoitteisiin. Otamme esille EU:n määrittelemät "key competences" ja arvioimme itse kukin mennyttä viikkoa niiden kannalta.

Sen jälkeen on todistusten jako. Todistus on Youth Pass, jonka voi sitten itse kukin liittää omaan CV:nsä oheen.

Juuso - aikaansa edellä

Osallistuin torstaina 6.10. Suomen Rehtorit ry:n ProRexi-tapahtumaan Sigyn-salissa, minne oli kerääntynyt parisen sataa rehtoria eri puolilta maata. Sain nähdä ja kuulla Alf Rehnin luennon luovuudesta ja ihmisten johtamisesta. Alf Rehn on Åbo Akademin organisaation ja johtamisen professori.Rehn on saanut kansainvälistä tunnustusta - mm. Thinkers 50 -listalla.
Mieleeni jäi mm. kuvaus siitä, kuinka me rakastumme "ympärillä olevaamme", mikä estää meitä avoimesti ja vastaanottavaisesti suhtautumaan uusiin ajatuksiin. Vastauksemme on hyvin usein refleksinomainen kieltäminen.

Alf Rehnin luennolta kiirehdin Veritas-stadionille, jossa oli klo 15 alkamassa kirjan "Juuso - aikaansa edellä" julkistamistilaisuus.


Kirja on kertomus maajoukkuejääkiekkoilijan, valmentajan ja urheiluvaikuttajan Juhani "Juuso" Wahlstenin elämän mittaisesta matkasta. Tarinassa kuvataan hänen elämäänsä ja vaiheitaan niin Suomessa kuin ulkomailla.

Teos avaa lukijalle Juuson kokemuksia ja kohtaamisia matkalla pienestä suomalaisesta kaupungista kansainvälisten pelikenttien edustajaksi. Kirja taustoittaa hänen elämäänsä niin pelien kuin perhe-elämänkin kautta.

Wahlstenin pioneerityö suomalaisen urheilukulttuurin toimijana ja edelläkävijänä kuvataan yksityiskohtaisesti Juuson kokemana ja kertomana.

Siirtyminen Alf Rehnin luennolta Juuson tilaisuuteen oli hyvin luontevaa. Kirjansa nimen mukaisesti hän on aina ollut aikaansa edellä luovine innovaatioineen, joita säännöllisesti on ohjannut hyvin laaja lähestymiskulma jääkiekon kehittämiseen - aina on ollut kysymys paljon isommasta: urheilun kehittämisestä ja nuorten tukemisesta kasvussa urheilun avulla.

Tutustuin Juusoon, kun aloimme kehtittää "reikäkiekkoa" alakoulujen käyttöön. Myöhemmin tämä kehitystyö johti LUOKKALÄTKÄän, joka toteutuessaan tulevana talvena olisi Turussa kymmenes kerta, kun kaupungin 1.-3. luokkien oppilaat kutsutaan tähän tapahtumaan.

Myöhemmin illalla ProRexi-tapahtumaan palattuani kollegani Mika Rantanen Kaarinasta muisteli, että kuvani - kymmenvuotiaan pienen pojan kuva - on keräilykorttikansiossa vuodelta 1970. Hän kertoi keränneensä aikoinaan koko kirjan täyteen ja onnistuneensa vielä säilyttämään tuon kansion näihin päiviin saakka.

Sen lisäksi, että kansiosta löytyy samalta sivulta minun kuvani kanssa Normaston Arin - Hepokullan rehtorin - kuva, kansiosta löytyy monen Juuson kirjan julkistamistilaisuudessa läsnäolleen kuva.

Paikalla olivat mm. Seppo Lindström, Jorma Valtonen, Urpo Ylönen, Juhani Tamminen, Ilkka Mesikämmen ja Matti "Mölli" Keinonen.

Minutkin oli sinne kutsuttu. Arvostan sitä.

Velkasaneeraus uhkaa?

Syyskuun alussa kävin kahden Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku -ryhmän nuoren jäsenen kanssa Ateenassa valmistelemassa marraskuussa Ateenassa toteutettavaa kreikkalais-suomalaista nuorten ryhmätapaamista. Suomalaiset nuoret ovat Vasaramäen koulun viime ja tämän lukuvuoden 9. luokkien oppilaita.

Osallistun siis Youth in Action -ohjelmaan. Vaimoani tämä huvittaa.Ei ihan aiheetta: 5.10. - kansainvälisenä opettajien päivänä täytän 53 ja juuri nyt tunnen itseni vähintäänkin sen ikäiseksi känkäksi...

Tänään olin nimittäin kuuntelemassa monen muun lailla ravintola Alabaman auditoriossa Opetushallituksen opetusneuvos Pirjo Koivulan luentoa Tuen kolmiportaisuus normien valossa.

Luento auttoi ymmärtämään tämän vuoden alussa voimaan astuneen perusopetuslain muutosta: perusopetuksen oppilaalle tarjottavan oppimisen ja koulunkäynnin tuen tulee olla kolmiportainen käsittäen yleisen tuen, tehostetun tuen ja erityisen tuen.

Yleinen tuki on yleensä alakoulun luokassa luokanopettajan ja yläkoulun luokassa aineenopettajan antamaa tukea, mikä on mielestäni kaikkein tärkein näistä tuen portaista ja siksi sen kehittämisen koen ensisijaisen tärkeäksi. Yleistä tukea ovat myös yhteistyö opettajien kesken ja avustajapalvelut.

Yleisen tuen tulisi perustua vuoden 2004 perusopetuksen valtakunnallisiin perusteisiin, jotka monelta osin ovat vieläkin saavuttamatta koulun arkea. Yleisen tuen kannalta mm. tulisi tiedostaa luvut oppimiskäsityksestä ja sen vaikutuksesta työtapoihin ja ennen kaikkea oppilaan arvioinnista. Arviointi on oppimisen arvioinnin ohella myös arviointia oppimista varten ja oppilaan omien arviointitaitojen kehittämistä. Yleisen tuen kehittäminen perustuu sille myönteiseen asenteeseen; siihen uskoon, että kaikkia luokan sisäisiä mahdollisuuksia ja voimavaroja ei vielä ole käytetty ja haluun etsiä näitä.

Kun tuntuu siltä, että yleinen tuki ei riitä, tehdään pedagoginen arvio ja sen pohjalta oppimissuunnitelma. Tämän pohjalta voidaan ryhtyä antamaan tehostettua tukea. Tällöin samoja yleisen tuen keinoja käytetään oppilaan hyväksi, mutta vielä tehostetummin ja moniammatillinen oppilashuoltotyöryhmä tukee opettajaa tarkoituksenmukaisten tukikeinojen löytämisessä.

Kun tuntuu siltä, että tehostettu tuki ei riitä, laaditaan pedagoginen selvitys, jonka pohjalta voidaan laatia sitten HOJKS, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka on erityisen tuen edellytys.

Jos haluamme - niin kuin me Vasaramäen koulussa teemme - että, edellä lyhyesti kuvaamastani perusopetuslain muutoksesta tulee osa toimivaa koulun arkea, meidän tulee käyttää tähän valtavasti aikaa. Aikaa tarvitaan uuden oppimiseen ja yhdessä tekemiseen.

Opettajan palkkaukseen kuuluvasta yhteissuunnitteluajasta ei tähän prosessiin aikaa jää. Tuo ns. YT-aika - kolme tuntia viikossa - menee arjen pyörittämiseen yhteistyössä muun henkilöstön ja oppilaiden vanhempien kanssa.

Aikaresurssin suhteen ollaan lähellä konkurssia. Koulun ylläpitäjän pitää lainata aikaa.

Markkinat ovat syystä hermostuneet.

Aikaa aiotaan lainata rehtorilta ja opettajilta. Rehtori ja opettajat - ja näiden läheiset - ovat huolestuneita siitä, milloin laina maksetaan takaisin. Epäillään, että se ei toteudu kenenkään kohdalla työuran aikana. Epäillään myös, että ajan katteeton lainaaminen tulee jatkumaan.

Ratkaisu olisi opettajien kokonaistyöaika. Sitä ei haluta nähdä. Ei - vaikka velkasaaneraus uhkaa: jostakin on löydettävä aikaa.

Mihin Vasaramäen koulun 7.-9. luokkien oppilaat sijoitetaan 1.8.2013 lukien?

Kupittaan koulutalon peruskorjaus tulee ajankohtaiseksi, kun Kupittaan lukio muuttaa yhteen Aurajoen lukion kanssa muodostettavaan Kerttulin lukioon 1.8.2013 lukien.


Kiinteistö kaipaa todella peruskorjausta. Ongelmana ovat vanhentunut LVI-tekniikka, nykykoulun kannalta epätarkoituksenmukaiset tilat ja puutteellinen ilmanvaihto.

Kaikki osapuolet ovat ongelmista tietoisia.

Kuitenkin puheissa korostetaan, että on väärin puhua homekoulusta, koska hometta tehdyissä tutkimuksissa ei ole kiinteistöstä löydetty.
Jos olisi löydetty, nämä tilat toki olisi suljettu.

Käydyissä keskusteluissa - niin tilalaitoksen kuin kasvatus- ja opetusvirastonkin edustajat - ovat olleet sitä mieltä, että uusien sisäilmatutkimusten tekeminen olisi tarpeetonta. Tulos tiedetään. Laajan vuonna 2004 toteutetun tutkimuksen tuloksia ei kiistetä: tutkimus nosti esille ilmanvaihdon puutteet.

Ilmanvaihtoa on mm. lukuvuonna 2010-2011 pyritty tehostamaan siivousta lisäämällä, ilmanvaihtokanavien puhdistuksella ja asentamalla luokkakohtaisia ilmanvaihtokoneita.
Tänä lukuvuonna näitä koneita tullaan asentamaan lisää koulun tekemän esityksen mukaisesti.

Vasaramäen koulun henkilökunnalle järjestettiin informaatiotilaisuus Kupittaan koulukiinteistön tulevaisuutta koskevista vaiohtoehdoista maanantaina 29.8.2011. Henkilökuntaa informoivat suunnittelupäällikkö Tapio Alapaattikoski ja perusopetuspäällikkö Outi Rinne kasvatus- ja opetusvirastosta. Tilaisuudessa olivat läsnä vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin tilalaitoksesta Merja Lumme, Minna Juselius ja Lars Wiren.

Peruskorjaukselle on kaksi vaihtoehtoa: kokonaan uuden koulun rakentaminen tai koulun lakkauttaminen yläkoulun osalta ja oppilaiden sijoittaminen muihin kouluihin.

Parhaana ratkaisuna pidän uuden koulun rakentamista. Tämä on mahdollista joko Kupittaan koulutalon paikalle tai Vasaramäen koulutalon välittömään läheisyyteen, mitä pidän parhaana vaihtoehtona. Tämä mahdollistaisi sekä vanhojen että uusien koulutilojen joustavan yhteiskäytön ja koulun pedagogisen kehittämisen aivan uudella tavalla. Koulun erityispainotuksen edellyttämät liikuntatilat koulu saisi Turun Ammattikorkeakoulun Ruiskadun yksiköstä, Kupittaan liikuntalaitoksista ja mahdollisesta Kupittaalle rakennettavasta palloiluhallista.
Tämä vaihtoehto tosin perustuu kaavamuutokseen, koska Vasaramäen koulun nykyiselle tontille tuo lisärakennus ei mahdu.

Vaihtoehto on myös koulun lakkauttaminen yläkoulun osalta. Noin 300 oppilaan sijoittaminen muihin kouluihin ei vain ole helppoa - tällä hetkellä se on mahdotonta. Osa oppilaista voitaisiin sijoittaa muihin kouluihin, mm. Puropellon kouluun, mutta ei kaikkia. Tämä tilanne jatkuisi arviolta vuoteen 2016, jolloin Hirvensalon koulun lasketaan valmistuvan ja Luostarivuoren koulutalon tällöin voivan vastaanottaa isomman määrän oppilaita.

Kun nyt toteutettavasta kouluverkkouudistuksesta aikanaan päätettiin, sitä perusteltiin mm. sillä, että aikaan saatavat säästöt voidaan käyttää olemassaolevien koulukiinteistöjen peruskorjaukseen; Kupittaan koulutalo tuolloin nimeltä mainiten.
Tästä on nyt syytä pitää kiinni.

On selvää, että vaikka Vasaramäkeen rakennetaan uusia koulutiloja yhtenäiskoulun käyttöön tai jos Kupittaan koulukiinteistö peruskorjataan, kaupungilla ei ole liikaa koulutiloja.

Skanssin asuinalue tulee toteutumaan. Toteutumisen edellytyksenä ovat hyvät, toimivat palvelut. Lähikoulu - yhteinäisen perusopetuksen Vasaramäen koulu - olisi juuri tällainen.

Kun haaveesta tuli totta

Vihren on 2914 metriä korkea, Bulgarian Pirin-vuorten korkein ja koko maan toiseksi korkein ja koko Balkanin kolmanneksi korkein vuori.

Ystävieni Hannun ja Radostinan näytettyä joitakin vuosia sitten kuvia Vihrenistä, toivoin jonakin päivänä saavani itsekin kokea tuon uskomattoman kauniin vuoren huipulle nousun.

Haaveeni toteutui perjantaina 24. päivänä kesäkuuta - siis juhannusaattona.

Nautittuamme poikkeuksellisen tukevan aamiaisen hotellissamme Mountain Romance - jo hotellin nimikin oli enteellinen: tulisin pian rakastumaan - lähdimme varsin varhain Banskosta ajamaan kohti Vihreniä.

Vaikka aamiainen olikin tukeva, hieman arvellutti oppaamme Radostinan laatima eväsmenu: yksi omena jokaiselle. Yhteensä neljä omenaa: yksi Radostinalle, yksi Hannulle, yksi vaimolleni Eijalle ja yksi minulle.

Mutkittelevaa tietä ajoimme 2000 metrin korkeudella olevalle paikoitusalueelle. josta aloitimme oman osuutemme.

Vuorelle nousijoita oli muitakin, mutta ei käsittääkseni lainkaan niin paljon kuin myöhemmin varsinaisen lomasesongin käynnistyttyä heinäkuussa tulisi olemaan. Vuorelle noustaan merkittyä reittiä, mutta luonnollisestikaan mistään siloitellusta polusta ei ole kysymys. Ei olisi ollut lainkaan liiottelua, jos jalassa olisivat olleet lenkkitossujen - ne samat, joista toinen juuri jäi Kustavissa suohon - sijaan tukevat vaelluskengät. Siitäkin huolimatta nautin siitä, että kaikki matkalla tapaamani olivat ihan tavallisia ihmisiä tavallisissa vetimissä.

Vierastan sitä, että yksinkertaisiinkin perinteisiin liikuntamuotoihin, kuten luonnossa liikkumiseen, pitää lähteä hyvin varustellun urheiluliikkeen kautta ja asuksi ei käy muu kuin gore tex.

Nykykäsityksen mukaan Tornikotkien Kärppä-vartion olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuolla viluun ja nälkään joka kerta, kun se oli laavuretkellä Hirvijärvellä 70-luvun puolivälissä.

Nousun Vihrenille oli arvioitu kestävän kolme tuntia. Matkan varrella olleet muutamat opastaulut kertoivat, kuinka paljon aikaa olisi tämän mukaan tullut käyttää ja kuinka paljon aikaa olisi vielä jäljellä.

Polku kiersi jonkin verran vuoren sivulle, jotta viimeistä osuutta ei tarvitsisi tehdä vuoren jyrkimmästä kohtaa. Kun tuo viimeinen osuus alkoi eräänlaisesta kurusta, johon tavallaan laskeuduimme - totesin heti, ettei ainakaan minun kohdallani sille varattu 40 minuuttia riittäisi. Rehellisesti sanoen: tuossa kohtaa en lainkaan uskonut jaksavani kiivetä huipulle.

Jo jonkin aikaa seurueessamme oli ollut mukana Olga. Hänet Radostina otti suojiinsa, kun Olgan muu seurue ei tuntunut tietävän, että vuorella(kaan) kaveria ei jätetä. Minä ainakaan en olisi yksin jaksanut enää jatkaa. Muiden kannustus ja yhteiset lyhyet lepohetket auttoivat minut saavuttamaan muiden mukana huipun. Aikaa kului yhteensä kolme tuntia kaksikymmentä minuuttia.

Tunne oli sanoin kuvaamaton. Yritän silti. Näkymät eri suuntiin olivat uskomattomat kauniit. Oli tosi hyvä olo. Kaikesta teki vielä parempaa se, kun tuon olotilan sai jakaa rakkaan vaimon ja hyvien ystävien kanssa. Liikutuin, kun ajattelin, että vielä runsas kolme kuukautta sitten makasin sairaalassa eteisvärinää murehtien.

Paluumatkaa pelkäsin. Yllätyksekseni kuitenkin totesin, että ainakin alkuun se sujui hyvin ja varsin nopeasti. Loppumatkasta - autojen paikoitusalueen jo häämöttäessä - olin kuitenkin todella väsynyt tai pikemminkin kyllästynyt tuohon jaloille käyvään kivikkoiseen maastoon.

Lopulta pääsimme perille automme luo. Aikaa oli kulunut kuusi tuntia siitä, kun vaellukselle olimme lähteneet. Pian saisin taas yrittää tulla ymmärretyksi bulgarian kielellä:"As istam etna kulema Zagorka."

Erään lenkkitossun tarina

Kun seuraavan kerran kohtaan jonkun, jolla on vain yksi kenkä, en jää asiaa ihmettelemään. Hienotunteisuussyistä olen kuin en moista huomaisikaan. Nyt nimittäin henkilökohtaisesti olen saanut tuntea, miltä tuntuu palata kotiin yhdellä kengällä.

Taas kerran tuntui hyvältä lähteä mökiltä metsään - muovipussi taskussa, jos vaikka kanttarelleja löytyisi. Romeo oli innoissaan; metsässä vapaana kulkeminen ilmeisesti saa senkin unohtamaan vanhenemisen mukanaan tuomat pikkuvaivat.

Emme päässeet kauaskaan, kun jo saimme aiheen pysähtyä: kanttarelleja keskellä polkua!

Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että luultuani lähestyväni mökkiämme olimmekin päinvastoin etääntyneet siitä ja tunnistin edessäni olevan peltoaukean hyvin kaukana mökistämme olevaksi. Pyrkiessäni välttämään talojen pihoja, soita, hakkuuaukioita ja ryteikköjä - ajatellen lähinnä lyhytjalkaista kaveriani - eksyin entisestään.

Tuli tilanteita, joista ei ollut helppoa ulospääsyä. Kengät kastuivat...

Tuli vastaan tilanteita, jolloin piti ottaa tuo lyhytjalkainen raskaasti läähättävä kaveri syliin ja kantaa pahimman yli. Eräässä tällaisessa jalkani upposi syvälle suohon. Kun hädin tuskin sain sen ylös, huomasin olenvani vailla siinä vielä hetkeä aiemmin ollutta lenkkaria.

Lenkkari oli ja pysyi syvällä suossa.

Tämä taas on seurausta siitä, että olen ottanut tavaksi kulkea - nuorten miesten tavoin - lenkkarien nauhat auki.

Yritin nähdä asiat positiivisesti. Sää oli tälle seikkailulle - sitähän tämä oli - oikein hyvä. Ei ollut liian kuumaa. Hiki johtui fyysisestä rasituksesta, mikä sekin on ihmiselle ja koiralle hyväksi. Ja nuo kengät olivatkin jo aika kuluneet. Oli jo aikakin luopua niistä.

Mietin, luopuisinko heti myös vasemman jalan lenkkarista. Päätin kuitenkin jostain syystä pitää sen edelleen jalassa.

Olin edelleen eksyksissä. Oli kulunut kaksi tuntia siitä, kun olimme lähteneet.

Pian kuitenkin löysimme sen kohdan mökille johtavasta mönkijän urasta,josta olimme aiemmin poikenneet edellä kuvatuin seurauksin.

Enää toivoin, ettei kukaan tulisi vastaan. Oli jokseenkin misterbiinmäinen olo.