Suomi
oli osa Venäjän keisarikuntaa.
Ensimmäisessä
maailmansodassa kärsityt tappiot ja maan sisäiset ongelmat ajoivat Venäjän
kevättalvella 1917 vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui.
Kansakuntamme
janosi itsenäisyyttä, mutta onnellinen lopputulos vaati oikeaa ajoitusta.
Senaatti ei halunnut antaa itsenäisyysjulistusta tilanteessa, jossa itsenäisyyttä
ei käytännössä pystyttäisi edistämään. Toisaalta ei ollut mitenkään varmaa,
että lähitulevaisuus toisi eteen parempiakaan hetkiä.
Yhtenäisen
kansallisen tahtotilan löytäminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä suomalaisten
rivit olivat pahasti hajallaan. Itsenäisyys hyväksyttiin yleisesti tavoitteeksi,
mutta menettelytavoista ei löytynyt yhteisymmärrystä.
Porvarit
halusivat hakea itsenäisyyden tunnustusta lännestä, kun taas
sosiaalidemokraateista koostunut vasemmisto halusi tunnustuksen ensin Venäjää hallinneilta
bolševikeilta.
Kuitenkin
- eduskunnan kokoontuessa 6. joulukuuta 1917 se hyväksyi porvarillisen senaatin
eli hallituksen antaman itsenäisyysjulistuksen.
Tämän
juhlamme on määrä jatkaa nyt 100-vuotiaan Suomemme historian tarkastelua tuosta
päivästä eteenpäin.
Oman
itsenäisyyden tavoittelu kuuluu tai sen ainakin pitäisi kuulua jokaisen lapsen
ja nuoren matkaan kohti aikuisuutta.
Ennen
kuin sallin juhlan jatkua, haluan vielä sanoa jotakin teille itsenäisyytenne puolesta
taistelevat nuoret. Haluan ääneen pohtia hetken käsitettä ryhmäpaine.
Ryhmäpaine
on ryhmän yksittäiseen jäseneen kohdistamaa painostusta, jonka tarkoituksena on
saada jäsenen käyttäytyminen, ajattelu ja arvomaailma vastaamaan ryhmän
odotuksia. Ryhmäpaine on yksi tehokkaimmista suostuttelukeinoista. Ryhmäpaine
voi saada ihmisen tekemään asioita, joita hän ei normaalioloissa tekisi.
Jokapäiväisessä
elämässämme on valtavasti esimerkkejä ryhmäpaineesta ja ihmisten
mukautumisesta; itsenäisyytensä luovuttamisesta.
"Joukossa
tyhmyys tiivistyy" on totta usein, kun tehdään tyhmyyksiä. Ryhmäpaine voi
vaikuttaa myös toiminnan vähenemiseen: ei auteta, kun muutkaan eivät auta -
seistään vain ja katsellaan. Ei kehdata toimia, kun kaikki katselevat.
Klassinen
ryhmäpainetta koskeva tutkimus on Solomon Ashin janakoe, jossa arvioitiin janan
pituutta. Arviointi tapahtui ryhmässä ja yleensä siinä oli vain yksi oikea
koehenkilö. Muut olivat valekoehenkilöitä, jotka väittivät väärää janaa oikean
pituiseksi.
Kuinka
ollakaan – tuo oikea koehenkilö väitti myös selvästi väärän mittaista janaa
oikean pituiseksi, koska kaikki valekoehenkilöt olivat niin tehneet.
Ryhmäpaine
voi myös auttaa ihmisiä. Se voi olla kuin Talvisodan henki. Se voi saada
yksilöt ylittämään itsensä ja saavuttamaan ryhmän ja omat tavoitteensa.
Vanha
sanonta kuuluu näin: ”Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.” Olkaa rohkeita.
Seuratkaa sydäntänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti