tiistai 3. heinäkuuta 2012

Romeo in memoriam 14.6.2000 - 29.6.2012

Kuva: Romeo oli mukanamme Norjassa kesällä 2010.

Australianterrierini Romeo on nyt poissa. Romeo toimi mm. Vasaramäen koulussa tassuterapeuttina; se vieraili koulussa ja oppilaat saivat sitä välituntisin ulkoiluttaa. Myöhemmin sitä alettiin virheellisesti kutsua koulupsykologiksi. En korjannut virhettä. Pidin sitä painostuskeinona oikean koulupsykologin saamiseksi kouluumme.

Romeon viimeinen viikko oli vaikea. Menimme kuitenkin torstaina 28.6. vielä Kustaviin. Aamulla teimme pienen lenkin, joka näytti vievän Rompun kaikki voimat.
Oli aika tehdä tuo vaikea päätös. Lähdimme ajamaan Kaarinan Eläinlääkäriasemalle. Moni Romeota seurannut ja sen sydänviasta tietoinen oli ennustanut, että Romppu lähtisi aikanaan "jaloiltaan".
Niin siinä käytännössä kävi. Kiitos Kaarinan Eläinlääkäriasemalle Romeon hyvästä hoidosta ihan loppuun saakka.

Vaikka tiesin, että ratkaisu oli oikea, olo oli lohduton.
Sain lauantaiaamuna kuitenkin tietää, että kolmen kuukauden ikäinen australianterrieri Kassu olisi valmis muttamaan meille Jalasjärveltä.

Sunnuntai-iltana Kassu sai omakseen Rompun lelukorin. Nuo hiiret ja pallot saivatkin taas pitkästä aikaa kyytiä.

Kuva: Kassu on perinyt Romeon aamupissikukkulan mökillä Etelä-Vartsalassa.



"Muistatko ystävä lapsuuttain, olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin, tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä, en muistanut tehdä sitä lehden päällä.

Aina huolella hajustin mattosikin, kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas, - miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan, nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu lapsonen tää, on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen, niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain, sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää, kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie, se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain, en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimollani kannan jo hopeaa, se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja kuukaudet, vuodet toi, niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmät nää, pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen, sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää, kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsät ja polut näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen, vierelläin kuljethan matkani viimeisen."


Runo Positiivarit värssypankista



1 kommentti: