Mitä SAS-hanke on tuonut koulumme arkeen?

Turun kouluissa kehitetään keinoja koulupäivän aktivoimiseen sekä lasten ja nuorten turvalliseen iltapäivään. Kaiken toiminnan ja toimijoiden yhteisenä tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen monin eri tavoin.
Tähän pyritään kehittämällä koulupäivän aikaista toimintaa mm. välituntien aktivoimisen, aktivoivien välineiden ja materiaalien, oppilasaktivaattori- ja kaveritoiminnan, pihaolosuhteiden jne. kehittämisen kautta.
Aktiiviseen ja osallistuvaan elämään kannustetaan ja hyvinvoinnin edellytyksiä pohditaan erilaisten tapahtumien, kampanjoiden ja oppituntien kautta.
Erityisen tärkeä osa tätä työtä monimuotoisen harrastetoiminnan synnyttäminen aamu- ja iltapäiviin.
Rahoitus kehittämistyöhön on tullut vuosina 2010-2012 pääosin Central Baltic INTERREG IV A 2007-2013 -ohjelmasta, osittain Turun kaupungilta ja muista ulkopuolisista rahoituslähteistä, kuten opetushallitukselta.

Turun ja Tallinnan yhteinen EU-rahoitteinen ”Safe and Active School Day – Well-Being Partnership” – tuttujen kesken SAS-hanke - on päättymässä tämän vuoden lopussa. Aktiivisen ja turvallisen koulupäivän rakentaminen jatkuu kuitenkin Turussa.

Lasten ja nuorten aktiivista elämäntapaa, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, 
osallisuuden tunnetta sekä näiden kautta syntyvää hyvinvointia edistetään jatkossa yhtenä valtakunnallisena Liikkuva koulu -kaupunkina.

Tiedän saavani osallistua paneelikeskusteluun hankkeen päätösseminaarissa Tallinnassa marraskuun 1. päivänä. Roolinani on tuoda keskusteluun rehtorin näkökulma kysymykseen "Mitä hanke on tuonut Vasaramäen koulun arkeen?"

SAS-hanke ja jo sitä edeltänyt turkulaisten oma Koulut liikkeelle -hanke ovat tukeneet näkemystäni siitä, että liikunnan tulee olla koko koulun asia. Koululiikunnan rinnalle ja jopa osin sen tilalle on tullut käsite koulun liikunta. Koulun liikunnalle ei riitä, että on tietty määrä liikunta-nimistä oppiainetta. Sen lisäksi tulee kehittää välituntien laatua ja kiinnittää huomiota siihen, että koulumatkat kuljetaan mahdollisimman paljon jalan tai polkupyörällä.Oppituntien ulkopuolisen aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen on ollut myös keskeistä kehitettäessä koulun liikuntaa.

Paljon oli toki tehty näiden asioiden hyväksi Vasaramäen koulussa ennen tämän hanketoiminnan käynnistymistä. Niinpä aluksi tuntui, että meillä oli paljon annettavaa hankkeelle. Olimme mm. pyrkineet rikkomaan perinteistä koulun päivärytmiä iltapäivän pikällä välitunnillamme, joka suo oppilaille vähintään puolen tunnin mittaisen ulkoilutauon.

Hankkeiden edetessä oli meidänkin hyvin pian todettava, ettei koulumme hankkeen tavoitteiden suhteen ollut läheskään valmis.

SAS-hanke on mahdollistanut monipuolisen kerhotarjottimen.Toki on syytä tähdentää, että kerhonohjaajien palkka on tullut OPM:n ja kaupungin yhteisestä hankerahoituksesta - ei EU:lta. EU-tuki on mahdollistanut kerhotoiminnan uudenlaisen koordinoinnin koulunkin tasolla. Myönteisintä mielestäni kehityksessä on ollut nykyinen pirteä ote yläkoulumme kerhotarjonnassa. Ilman tätä hankerahoitusta koulu ei viime vuosina olisi voinut juuri kerhoja tarjota. SAS-hanke on toisaalta pannut meidät pohtimaan kerhotarjontaamme ja uudistumaan tässä. Kerhotoiminta on ollut entistä tavoitteellisempaa. Keskeistä on ollut toisaalta vähän tai ei ollenkaan liikkuvien lasten ja nuorten liikkumaan saattaminen, toisaalta lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin vahvistaminen.

SAS-hankkeen myötä olemme saaneet uudet välituntikorit jokaiseen luokkaan. Välituntikorit sisältävät välituntitoimintaa aktivoivia välineitä. Lisäksi hanke on tuottanut erilaisia aktivointikampanjoita, joiden avulla mm. oppilaat ovat saaneet apua siihen, miten hyödyntää välituntikorien sisältöä.

Liikunnan lisäämisen rinnalle tuli SAS-hankkeen edetessä yhä enemmän oppilaan hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvointi ja viihtyvyys kulkevat käsi kädessä. Tärkeä on kuulluksi tulemisen tunne, johon tarvitaan kuulluksi tulemisen kokemuksia ja mahdollisuus osallistua ainakin jossain määrin omaa työympäristöään koskevaan päätöksentekoon. SAS-hanke toi tähän hyviä konkreettisia työkaluja, joista aivan viimeisintä ollaan rakentamassa sosiaalisen median keinoin.

Näin hankkeen lähestyessä päätöstään hanke on hyvin vahvasti linkitetty kouluissa käynnistettyyn oppilasparlamenttitoimintaan, jollainen meilläkin on - kummassakin yksikössä omansa.

SAS-hanke on ollut kansainvälinen hanke. Se on ollut Turun ja Tallinnan yhteinen hanke. Hanke on tuonut kouluumme vierailijoita kahteenkin otteeseen Tallinnasta. Vierailujen isännöinti on aina mainio tilaisuus koululle tulla ulkopuolisten taholta arvioiduksi. Vierailijoiden välittämät kokemukset koulustamme on hyvä hyödyntää koulua kehitettäessä. Toisaalta itse olen saanut vierailla hankkeen aikana hyvin monessa Tallinnan koulussa ja saanut näistä vierailuista paljon niin henkistä kuin ihan konkreettistakin tuomista omaan kouluumme.

Olemme varmasti mielellämme mukana valtakunnallisessa Liikkuva koulu -hankkeessa, jossa Turku aikoo siis olla mukana Liikkuva koulu -kaupunkina.

 

Syntymäpäivänä

Tänään on lokakuun 5. päivä. Ties' kuinka mones syntymäpäiväni. Ei auta laskea: ensi viikolla osallistun EU:n Youth in Action -ohjelman koulutukseen Varsovassa. Muut ovat varmaankin omien lasteni ikäisiä, mutta yritän löytää paikkani ryhmässä.

Ryhmä pikkurehtoreita tuli tapaamaan minua klo 11.55. Oli kravattia ja kauluspaitaa. Jollakin oli asiamiessalkku. Olipa joku kotonaan isänsä kanssa tehnyt oivan rehtorinaamarin kuvastani.  Vierailuun työhuoneessani oli tosissaan paneuduttu.

Sain lämpimät onnen toivotukset.

Olihan siinä varmaan Assi-opettajalla - oppilasparlamenttimme ohjaajalla - sormensa pelissä, mutta jotenkin tuntui, että pikkurehtorit olivat asialla muutoinkin kuin vain Assin tai jakamieni tikkareiden ansiosta.

Minulle tuli hyvä mieli.

Mikkelinpäivän aattona

Mikkelinpäivää vietetään enkelien päivänä. Enkelit kuvataan Raamatussa Jumalan sanansaattajina, jotka suojelevat ja opastavat ihmistä.

Mikkelinpäivänä kirkoissa vietetään usein perhemessuja. Päivän evankeliumi (Matt. 18:1–10) asettaa uskon esikuvaksi lapsen ja kertoo, että lasten enkelit saavat taivaissa joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja. Sanoma enkeleistä on tarkoitettu kuitenkin myös aikuisille. Päivän liturginen väri on valkoinen.


"Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: 'Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.'" (Matt. 18:2-3)

Kuluneella viikolla sain viestin huolestuneelta oppilaamme vanhemmalta. Silminnäkijän mukaan 7. luokan oppilaamme oli koulupäivän päätyttyä vähällä jäädä linja-auton yliajamaksi Uudenmaantiellä rynnätessään yli tien. Petäjäkadulla asuva henkilö taas soitti minulle ja sanoi, että oli ollut hiuskarvan varassa, ettei hän ajanut yläkoulusta pyörällään tulleen tytön päälle.
Meidän on niin kotona kuin koulussakin tehtävä kaikki voitava estääksemme sen, että jonakin päivänä todella joku oppilaistamme jää auton alle. Kaikkea ei voi nyt jättää suojelusenkelin varaan. Olen koonnut joitakin asioita, jotka tulee ottaa esille lasten ja nuorten kanssa keskustellen.

1. UUDENMAANTIE

Aamulla Lehmukseen tullessa ja iltapäivällä Lehmuksesta lähdettäessä on ehdottomasti käytettävä alikulkutunnelia tai liikennevaloja. Syreeniin tullessa ja Syreenistä lähdettäessä on käytettävä suojatietä, mieluimmin valo-ohjattua risteystä. Suojatielläkin on haettava katsekontakti autoilijaan ennen kuin lähtee tietä ylittämään.

2. VASARAMÄEN "PIKKUKADUT"

Kaikki Vasaramäen kadut ovat tasa-arvoisia. Oikealta tulevalla on aina etuajo-oikeus. Kuitenkin: Pyöräilijän ja kuorma-auton törmätessä pyöräilijälle ei ole mitään hyötyä siitä, että hän oli oikeassa. Jalankulkijan on käytettävä rakennettua jalkakäytävää tai jos sitä ei ole, on kuljettava aivan kadun reunassa.

3. HÄMÄRÄT AAMUT

Polkupyörässä on oltava toimiva valolaite. Jalankulkijalla on oltava heijastin - mielellään useita.

4. RAKUUNATIE TURJAN PUISTOSTA TULLESSA

Koripallokentän jälkeen tultaessa Rakuunatielle tullaan sananmukaisesti "puskista".

5. HAUTAUSMAANTIEN YLITYS VASARAMÄEN PALLOKENTÄN KULMASTA

Ylitettäessä Hautausmaantie suojatietä käyttäen tullaan sananmukaisesti "puun takaa".

Johdanto

Sylissäni on australianterrieri Kassu, joka on tätä kirjoittaessa viisi kuukautta vanha. Vein sen tottelevaisuuskoulutukseen. Voitteko kuvitella, miltä tuntuu, kun on viemässä lastaan esiopetukseen ja löytää itsensä ja lapsensa lukiosta? Meille kävi niin.


Vertaan  mielelläni koulun lukuvuotta kirjaan, joka kertoo jännittävän ja tunteikkaan tarinan yllätyksellisine käänteineen. Kirjan ensimmäinen luku on usein nimetty johdannoksi.

Tämä kirjoitukseni on johdanto lukuvuoteen 2012-2013, joka alkoi tiistaina elokuun 14. päivänä.

Näin lukuvuoden alussa Lehmuksen yksikön salaojaremontti on edelleen kesken, minkä johdosta yksikön välituntialue on lähes kokonaan rajattu oppilaiden ulottumattomiin. Niinpä alakoulun 3.-6. luokkien oppilaat on ohjattu välituntisin Vasaramäen pallokentälle 1.-2. luokien oppilaiden jäädessä yksikön alapihalle nauttimaan kesän aikana sinne asennetuista kiipeilytelineistä.

Elokuun lopulla käynnistyi Lehmuksen yksikön vaiheittaisen peruskorjauksen viimeinen vaihe, kun C-oven sisäänkäynti, suihkulähdeaula ja siitä lähtevä porraskäytävä suljettiin pois käytöstämme. Tähän liittyen "laulusali" nykyaikaistetaan musiikin ja kuvataiteen monitoimitilaksi. Sen yläpuolella oleva "luonnotiedonsali" oheistiloineen peruskorjataan myös. Kaikessa korjaamisessa pyritään säilyttämään tuo kaunis 50-luvun henki.

Alkanut lukuvuosi tuo mukanaan mielenkiintoisia toiminnallisia haasteita.

Alakoulussa eli 1.-6. luokilla onnistuttiin säilyttämään luokkien lukumäärä samana kuin edellisenä lukuvuonna, vaikka koulun kokonaisoppilasmäärän lasku ja vallankin oppilasmäärät 3. ja 4. vuosiluokilla olivat ajamassa meitä luokkien yhdistämiseen juuri näillä alakoulun luokka-asteilla.

Nyt kolmansia ja neljänsiä luokkia on edelleen kumpaakin kolme. Näissä varsin pienissä ryhmissä opiskellaan äidinkieltä, matematiikkaa ja englantia - ns. välineaineita, jotka ovat välineitä muiden oppiaineiden oppimisessa.

Muissa oppiaineissa ikäluokan oppilaat on jaettu usein kahteen varsin isoon ryhmään.

Tämä on haastavaa niin oppilaille kuin opettajillekin. Jokaisella oppilaalla on tietokonepohjainen lukujärjestys. Luokan sisällä oppilaiden lukujärjestykset eroavat toisistaan; toimitaan vähän niinkuin yläkoulussa vaikka ollaan vielä aika pieniä.

Nämä järjestelyt edellyttävät opettajilta entistä tiiviimpää yhteistyötä. Näiden ikäluokkien vanhempien tulee nähdä, että käytännössä heidän lastaan opettaa opettajatiimi, joista yksi on kuitenkin se oma opettaja.

Mikäli näiden luokka-asteiden luokkia joudutaan yhdistämään tulevia lukuvuosia varten, on tänä lukuvuonna jo harjoiteltu suuremmassa ryhmässä opiskelua ja on opittu tuntemaan saman ikäluokan muita oppilaita - oman luokan ulkopuoleltakin.

Vasaramäen koulussa toimii Turun kaupungin liikuntalinja kolmannesta luokasta alkaen aina yhdeksännen luokan kevääseen saakka. Seitsemänneltä luokalta alkaen liikuntalinjan oppilaat on perinteisesti jaettu jalkapallo- ja yleisvalmennusryhmiin. Jo toista vuotta on näiden rinnalla tanssiryhmät - siis nykyisillä seitsemänsillä ja kahdeksansilla luokilla.

Täksi lukuvuodeksi olemme tiivistäneet yhteistyötä TPS:n ja FC Interin jalkapalloakatemioiden kanssa alkaen valintakokeen lajitestin suunnittelusta ja toteutuksesta aina harjoittelun ja opiskelun yhdistämispyrkimyksiin ja niiden toteutukseen parhaalla mahdollisella tavalla.

Niin hyvin kuin on ollut mahdollista, olemme myös pyrkineet järjestämään yleisvalmennus- ja tanssiryhmien oppilaille mahdollisuuksia tiettyinä aamuina päästä oman lajinsa ja oman seuransa harjoituksiin tai saada valmennusta koulussa Turun Seudun Urheiluakatemian tukemana - käytännössä Pertti Sahlbergin toimesta.

Liikuntalinjan on tarkoitus  kuluvana lukuvuonna entistä paremmin palvella nuorten urheilijoiden valmennusta.

Alakoulussa liikuntalinjan keskiviikkoaamu on yhä enemmän lajiaamu. Silloin mm. jääkiekkoryhmällä on ns. taitojää Kupittaan kilpahallissa. Taitojään suunnittelusta ja ohjauksesta vastaa Juuso Malmikare apunaan Aki Keinänen ja Kim Törnström.

Vasaramäen koulu pyrkii olemaan hyvä ja se oikea koulu jokaiselle oppilaalleen. Jokaisen tulee saada ponnistella omista lähtökohdistaan ja arvioinnin tulee tukea tätä tavoitetta. Parhaimmillaan arviointi on oppilasta ohjaavaa.

Suuri haaste on meille jokaiselle haastaa itsemme joka päivä kokeilemaan rajojamme; testaamaan, mihin me todella pystymme. Tämä koskee meitä jokaista - niin koulun aikuista kuin oppilastakin.

Syksyn vanhempainilloissa tulee käydä läpi koulun, oppilaan ja tämän vanhempien välinen työn- ja vastuunjako, joka pohjautuu perusopetuslakiin.

Oppilaan tulee huolehtia tehtävistään ja käyttäytyä asiallisesti.

Koulu vastaa oppilaan kasvatuksesta ja oppimisesta kouluyhteisön jäsenenä. Koulu tukee kodin kasvatustyötä.

Oppilaan huoltajalla  on ensisijainen kasvatusvastuu lapsesta ja nuoresta.Huoltaja vastaa siitä, että oppilas huolehtii tehtävistään ja työvälineistään. Huoltajalla on oikeus selvittää epäselvyydet olemalla yhteydessä kouluun. Huoltaja tukee koulun kasvatus- ja opetustyötä.

Syksyn vanhempainilloissa tulee jokaisesta niin ala- kuin yläkoulunkin luokasta valita edustaja Vaskun Vanhemmat ry:n johtokuntaan, joka kokoontuu noin kerran kuussa. Tämä valinta ja valitun edustajan osallistuminen noihin kokouksiin on erittäin tärkeää!

Vanhempainyhdistys on koulun kehittämisen kannalta tärkeä toimija. Sen avulla vanhempien toiveet, huolet ja niistä kumpuavat aloitteet tulevat koulun tietoon ja vanhemmat tulevat kuulluiksi koulun arjen valinnoissa.

Kaikki huoltajat ovat tervetulleita tuustumaan kouluumme ja sen arkeen lauantaina lokakuun 13. päivänä, kun vietämme Avoimien Ovien päivää kummassakin yksikössä työn merkeissä.

Yhteistyöterveisin

Jyrki Välimäki
rehtori

Aikuinen

Lehmuksen yksikön aulan freskon on maalannut vuonna 1953 taiteilija Matti Kallinen. Mielestäni se kuvaa kasvua. Maalauksessa korjataan satoa - lapset ja aikuiset yhdessä. Ihan niinkuin koulussakin. Aikuiset, joilla on enemmän elämän kokemusta, auttavat ja ohjaavat lapsia. Ei käy ilmi, millä mandaatilla he sitä tekevät. Todennäköistä on, että lapsen näkökulmasta sillä ei ole edes väliä. Lapselle tärkeää on ystävällinen, välittävä aikuinen.
 
Turun Sanomien mielipahasivulla 6.7. nimimerkki KKA toi esille turhautumisensa kouluttamattomien kouluavustajien palkkaamiseen kouluihin ja jatkuviin säästöihin. Kirjoituksessaan hän myös ehdotti ammatin arvostamisen lisäämiseksi koulutettujen koulukäyntiavustajien nimikkeen muuttamista koulukäyntiohjaajiksi.

14.7. hänen kirjoitustaan kommentoi Varsinais-Suomen opinto-ohjaajien puheenjohtaja Virpi Lieri, joka totesi, ettei KKAn esille nostama ongelma poistu ammattinimikettä vaihtamalla.

Kirjoituksen lopuksi Lieri toteaa painokkaasti:"Mikäli ohjaaja-nimikkeeseen päädytään, on syytä jatkossa tuoda entistä selkeämmin esille ero ammattitutkinnon suorittaneen koulunkäyntiavustajan ja opettajan kelpoisuuden hankkineen henkilön välillä. Opinto-ohjausta tekevistä opetusalan ammattilaista on käytettävä nimikettä oppilaanohjaaja tai opinto-ohjauksen lehtori."

Koulunkäyntiavustajan ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan ammattitutkinnot ovat yhdistyneet vuoden 2011 alusta. Uusi tutkintonimike on koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto.
Tutkinto antaa valmiudet eri-ikäisten ja kulttuuritaustaltaan erilaisten asiakkaiden kasvatukseen, ohjaamiseen ja toimintakyvyn tukemiseen. Toimintaympäristöjä ovat muun muassa päivähoito, perusopetus, lukio ja ammatillinen koulutus, aamu- ja iltapäivätoiminta, vapaa-ajan toiminta sekä asiakkaan koti.
Tutkinto muodostuu neljästä pakollisesta tutkinnon osasta: ammatissa toimiminen, kasvun ja kehityksen tukeminen ja ohjaaminen, oppimisen ja toiminnan tukeminen ja ohjaaminen ja erityistä tukea tarvitsevien ohjaaminen.

Aiemman koulunkäyntiavustajan tutkinnon suorittaneille tarjotaan mahdollisuutta täydentää omaa tutkintoaan vastaamaan tätä uutta. Rehtorina en näe sitä välttämättömäksi. Kuitenkin on niin, että oman ammattillisen osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen on osa ammattitaitoa ja koskee jokaista koulun työntekijää.

Arvostan koulutusta. Tutkinnon suorittaminen on ennen kaikkea osoitus kyvystä saattaa jokin asia tai prosessi päätökseen: tehdä asia valmiiksi. Kunhan muistaa, ettei tutkinto tee ihmistä valmiiksi.

Siis arvostan tutkintoa. Mutta. Koulun on kannettava tietty yhteiskuntavastuu myös niistä työikäisistä, joissa herää kiinnostus opetus- ja kasvatusalaan tai peräti pyrkiä herättämään tuo kiinnostus tilanteessa, jossa henkilön eri syistä tuntuu olevan vaikea löytää paikkaansa työmarkkinoilta.

Oppisopimuskoulutus on Vasaramäen koulussa hyväksi koettu. Toki se edellyttää varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnan lupaa henkilön palkkaukseen.

Epätyypillisten työsuhteiden rakentajina olemme olleet uranuurtajia palkkaamalla työntekijän yhteistyössä urheiluseuran kanssa, koska kummankaan resurssit eivät tähän yksin olisi riittäneet.

On otettava avosylin vastaan eri opinto-ohjelmiin liittyvät harjoittelujaksot, työmarkkina- tai työllistämistuella työllistetyt, kouluvaarit ja muut vapaaehtoistyöntekijät.

Koulussa on aina tarve silmäparille ja auttavista käsistä on aina puutetta.

Ei tämä ajattelutapa vie mielestäni mitään pois yhdeltäkään jo koulutetulta opettajalta, koulunkäyntiavustajalta tai koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajalta.

Koulussa on vahvistettava sellaista ilmapiiriä, että kaikki työntekijät ovat lapsen ja nuoren näkökulmasta koulun aikuisia. Kaikki erilaisia, mutta samanarvoisia.

Kaikenlainen ammattinimikkeiden ja niiden hierarkisuuden korostaminen ja siitä muistuttaminen, onko työntekijä vakinainen vai määräaikainen, syö koulun yhteisöllisyyttä, joka on tämän päivän koulun keskeinen tavoite ja samalla voimavara.

Kukaan ei halua olla vain jotakin. Jokainen haluaa olla tärkeä ja tuntea tekevänsä työtä, jolla on merkitys.

Romeo in memoriam 14.6.2000 - 29.6.2012

Kuva: Romeo oli mukanamme Norjassa kesällä 2010.

Australianterrierini Romeo on nyt poissa. Romeo toimi mm. Vasaramäen koulussa tassuterapeuttina; se vieraili koulussa ja oppilaat saivat sitä välituntisin ulkoiluttaa. Myöhemmin sitä alettiin virheellisesti kutsua koulupsykologiksi. En korjannut virhettä. Pidin sitä painostuskeinona oikean koulupsykologin saamiseksi kouluumme.

Romeon viimeinen viikko oli vaikea. Menimme kuitenkin torstaina 28.6. vielä Kustaviin. Aamulla teimme pienen lenkin, joka näytti vievän Rompun kaikki voimat.

Oli aika tehdä tuo vaikea päätös. Lähdimme ajamaan Kaarinan Eläinlääkäriasemalle. Moni Romeota seurannut ja sen sydänviasta tietoinen oli ennustanut, että Romppu lähtisi aikanaan "jaloiltaan".

Niin siinä käytännössä kävi. Kiitos Kaarinan Eläinlääkäriasemalle Romeon hyvästä hoidosta ihan loppuun saakka.

Vaikka tiesin, että ratkaisu oli oikea, olo oli lohduton.

Sain lauantaiaamuna kuitenkin tietää, että kolmen kuukauden ikäinen australianterrieri Kassu olisi valmis muttamaan meille Jalasjärveltä.

Sunnuntai-iltana Kassu sai omakseen Rompun lelukorin. Nuo hiiret ja pallot saivatkin taas pitkästä aikaa kyytiä.

Kuva: Kassu on perinyt Romeon aamupissikukkulan mökillä Etelä-Vartsalassa.

"Muistatko ystävä lapsuuttain, olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin, tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä, en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin, kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas, - miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan, nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu lapsonen tää, on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen, niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain, sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää, kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie, se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain, en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimollani kannan jo hopeaa, se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja kuukaudet, vuodet toi, niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmät nää, pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen, sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää, kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsät ja polut näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen, vierelläin kuljethan matkani viimeisen."


Runo Positiivarit värssypankista

Alkuluokkien läksiäiset 6.6.2012

Alkuluokkien läksiäisiä vietettiin 6.6. Kuvassa alkuluokkien ensimmäiset opettajat Tarja Kallio ja Sirkku Kinos muistelevat toiminnan alkuaikoja. Taustalla muistimme tueksi laadittu aikasuora...

Lehmuksen yksikön työhuoneeni takaseinää koristaa aikasuora, joka alkaa vuodesta 1991. Se on vuosi, jolloin siirryin erityis- ja luokanopettajan tehtävistä rehtoriksi. Aikasuoran muodostavat Vasaramäen koulun henkilöstöstä vuosittain otetut ryhmäkuvat ja koko koulusta – oppilaista ja henkilökunnasta – otetut kuvat.
Työhuoneeni takaseinässä on ollut tilaa vain vuoteen 2003 saakka. Tämän jälkeen aikasuoraa on pitänyt jatkaa opettajainhuoneen käytävään.

Alkuluokkien oppilaat ja aikuiset ovat alusta asti olleet mukana aikasuoralla. Jopa niin, että mentäessä tätä ajanlaskuni alkua edeltävään aikaan, voidaan todeta alkuluokkien olemassaolo osana kouluamme. Tarkkaa vuosilukua, jolloin toiminta käynnistyi meillä, en osaa sanoa - todennäköisesti se tapahtui vuosi tai kaksi ennen kuin minusta tuli rehtori.

Rehtorin urani alku oli vaikea. Haasteita oli riittämiin. Jo pelkästään se, että tuntikehystä heti alkajaisiksi leikattiin muistikuvani mukaan kymmenen prosenttia – elettiinhän syvässä taloudellisessa lamassa – teki alusta vaikean. Onneksi edeltäjäni Markku Vähä-Mäkilä auttoi minua alkuun. Markku on ollut uralleni korvaamaton.

Muistikuvieni mukaan pyrin toimimaan edeltäjäni esimerkin mukaan pedagogisena johtajana ja koulun kehittäjänä. Alkuluokkien osalta muistan aina pitäneeni tärkeänä sitä, että alkuluokissa olisi mahdollisimman vahva tunne Vasaramäen koulusta ”meidänkin koulunamme”. Pyrimme tähän alkuluokkien henkilökunnan kanssa mm. yhteisillä koko koulun tilaisuuksilla.

Alkuluokkien henkilökunnan luovuus ja osaaminen on aina aikaan saanut mm. juhliimme uskomattoman ihania, herkkiä ja herkistäviä, esityksiä.

Aluksi alkuluokkien integroinnin ja henkilöstön yhteistyön esteenä nähtiin se, että alkuluokat olivat toisen hallintokunnan – sosiaalitoimen – alaisuudessa. Työpanosta voitiin siirtää hallintokunnasta toiseen lähinnä vaihtokauppana. Muistan mm. alkuopetuksen vahvan vaikuttajan Raili Pihlajan toimiminen alkuluokkien oppilaiden hyväksi kielellisen tietoisuuden kehittäjänä, kun vastaavasti Tarja Kallio opetti liikuntaa Railin oppilaille.

Alkuluokkien läsnäoloon myönteisesti suhtautuva ja näiden lasten kehitysviiveitä ymmärtävä ilmapiiri ei ollut itsestään selvä. Välillä oltiin törmäyskurssilla, kun ruokailussa veitsen ja haarukan käyttö ei sujunut.
Siirtyminen saman hallinnon alle opetustoimeen ei sitten toteuduttuaan juurikaan näkynyt koulun arjessa.
Koulun toimintakulttuuriin juurtuneet hyvät käytännöt toki jatkuivat, mutta varsinaisesti muutos ei tuonut heti mitään uutta.

Vuoden 2004 valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta käyty opetussuunnitelman laadintaprosessi toi esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheen kehittämiseen ratkaisevasti lisää vauhtia.

Järjestimme tammikuussa 2004 EU:n ARION-ohjelman alaisen asiantuntijavierailun täällä Turussa. Vierailun teemana oli Kouluvalmiuden arviointi. Vierailijaryhmässä oli kymmenen opetus- ja kasvatusalan asiantuntijaa eri Euroopan maista.
Lukuvuosina 2004-2005, 2005-2006 ja 2006-2007 Vasaramäen koulu sai tukea OPH:n kansainvälistämiseen tarkoitetuista määrärahoista. Huhtikuussa 2005 vierailin Tarja Kallion ja Marja Toivon kanssa Hollannissa ja Belgiassa. Toukokuussa 2006 vierailimme Aberdeenissä, Skotlannissa ja huhtikuussa 2007 Nantesissa, Ranskassa.

Tuosta ajasta kertoo paljon sen, että Opetushallituksen ja CIMOn julkaisemassa oppaassa koulujen kansainvälistymiseen ”Osaanko? Uskallanko? –Tottakai!” on valokuva Marjasta ja Tarjasta tutkimassa pedagogisia pelejä yhdessä ranskalaisten koulupsykologien kanssa.

Näistä vierailuista saimme paljon virikkeitä oman toimintamme kehittämiseen. Kansainvälisen toiminnan rinnalla olimme mukana yhdessä Raunistulan alkuluokkien kanssa OPH:n Erilaiset oppijat, yhteinen koulu –hankkeessa, jonka pohjalta käynnistimme Turussa Alkupolku-hankkeen, jonka tavoitteena oli mm. löytää keinot tukea alkuluokan käynyttä oppilasta vielä perusopetuksessa yhteistyössä häntä opettavan opetushenkilöstön kanssa.
Turussa kehittämämme oppimateriaali, erityisesti Alkuluokan aapinen, herätti kansallisissa verkostotapaamisissa runsaasti kiinnostusta.

Kehittämistyössä loimme kouluvalmiuden tilalle käsitteen koulun valmius, joka sisälsi ajatuksen siitä, että koulun tulisi mukautua kunkin oppilaan tarpeisiin. Tämä ajatustapa yleistyi. Alkuluokkien rinnalle Turkuun syntyi erilaisia kokeiluja koulun valmiuden kehittämiseksi.
Tästä syntyi hyvin kiistanalainen tulkinta, jonka mukaan alkuluokkia ei enää tarvita. Tässä tarpeettomuuden ilmastossa työskentelimme ainakin kolme lukuvuotta – nämä kolme viimeistä lukuvuotta.

Tänä aikana meillä Vasaramäessä alkuluokat ja perusopetuksen ensimmäiset ja toiset vuosiluokat on nähty kokonaisuutena. Alkuluokkien henkilöstön osaaminen on otettu entistä systemaattisemmin perusopetuksessa olevien lasten, varsinkin ensimmäisen luokan oppilaiden, tueksi. Tuki on viety myös esiopetukseen. Erilaisten hankkeiden, kuten JEKKU-hanke, avulla osaamista on jaettu Turun eri kouluihin ja ympäristökuntiin.

Alkuluokkiemme henkilöhistoriaa tutkiessamme löydämme toisaalta monen vuoden työrupeamia, toisaalta lyhempiä jaksoja. Meillä on poikkeuksetta ollut hyvä onni rekrytoinnissa: olemme aina saaneet hyvän opettajan tai hyvän avustajan, kun siihen on ollut tarve.

Marja Toivo, Alisa Vehviläinen ja Katja Paavilainen saivat kyseenalaisen kunnian sulkea lopullisesti alkuluokan ovet takanaan tietoisina siitä, ettei näitä ovia enää avata. Ettei kukaan enää avaa.

Haluan kiittää kaikkia Vasaramäen koulun alkuluokilla työskennelleitä opettajia, koulunkäyntiavustajia ja lastenhoitajia tekemästään uraa uurtavasta työstä!

Kesä on koulussa kiireistä aikaa

Kaivinkone tuli Lehmuksen pihaan heti maanantaina 4.6.

Kesä - lukuun ottamatta viiden viikon lomaa - on rehtorille kiireistä aikaa. Mennyt lukuvuosi pitää kaikilta osin saattaa päätökseen ja tuleva lukuvuosi edellyttää valtavasti valmisteluja.

Talonmiehen ja koulusihteerin ohella koulumme on tänäkin kesänä myös aika monen muun työpaikka.

On syytä olla tyytyväinen, kun Lehmuksen yksikössä ovat työmaakopit olleet ikäänkuin saapuneen kesän merkki jo usean vuoden ajan. Tänä vuonna alkoi heti koulutyön päätyttyä salaojaremontti. Sen johdosta koko pihakin revitään auki: asfaltti uusitaan, pihalaatat kerätään pois, jotta ne jossain vaiheessa voidaan taas asettaa paikalleen. Pihaan johtavasta ajoväylästä kaikki kivet on poistettu. On syntynyt valtava röykkiö! Mäki tasoitetaan ja arvokkaat kivet asennetaan mäkeen uudestaan.

Pihatelineet tuodaan koulun pihaan myös kesän kuluessa. Samoin kuin portaikoista irroneet kivet muurataan paikalleen.

Aavistan, että piha ja ympäristö, joista olemme voineet olla ylpeitä, ovat sellaiset jatkossakin. 

Rehtorin puhe koulun henkilökunnalle ja koulun sidosryhmien edustajille 1.6.2012

Hyvät Ystävät.

Lukuvuosi on aina tarina. Pikemminkin eletty kuin kirjoitettu.

On kirjan viimeisen luvun aika. Tämä kirja on viimeisin varsin mittavasta 58 kirjan sarjasta. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Lukuvuosi 1953-1954 Vasaramäen koulussa. Tämä viimeistelyä vaille valmis taas on nimeltään Lukuvuosi 2011-2012 Vasaramäen koulussa.

Tämä kirja on yhteistyön tulos. Kirjoittajia on ollut valtava määrä niin Vasaramäen koulun kummastakin yksiköstä kuin koulun ulkopuoleltakin: oppilaita aina koulutulokkaista peruskoulunsa päättäviin, opettajia, koulun muuta henkilökuntaa, kouluvaareja, oppilaitten vanhempia, koulun johtokunnan jäseniä, kaupunkimme kasvatus- ja opetustoimen johtoa ja kiinteistöjemme kunnossapidosta vastaavia ihmisiä - vain joitakin kirjan syntyyn ratkaisevasti vaikuttaneita mainitakseni.

Mitä kirjoittaisin kirjan takapeiliin? Niille, jotka eivät ole niin aktiivisesti olleet mukana kirjan kirjoittamisessa tai niille, jotka keräävät tätä kirjasarjaa ja ovat kiinnostuneita kuulemaan kirjan juonen käänteistä...

Kirjan alussa koulun henkilökunta tavoitteita itselleen asettaessaan saa eteensä sopimusluonnoksen, joka on otsikoitu Vasaramäen koulun Syreenin ja Lehmuksen yksikön avaimet hyvään, ammattitaitoiseen työhön.

 

Sopimusteksti pyrkii määrittelemään, mitä on inhimillinen, arvokas ja ammatillinen toiminta kaikkien yhteiseksi hyväksi; tavoitteena tyytyväinen oppilas ja hänen perheensä sekä hyvinvoiva toisistaan välittävä työyhteisö. Lukijat varmasti pohtivat, oliko sopimuksella vaikutusta. Tähän kirja ei anna selkeää vastausta.

Kirjan alkukappaleesta on myös luettavissa, kuinka päätettiin ottaa slogan tukemaan yhtenäiskoulun - määrittelemilleen arvoille - itselleen rakentamaansa toiminta-ajatusta. Tuo slogan on Työtä ja iloa - työn iloa! 

Miten saada aikaan työniloa? Sovittiin, että tätä pohditaan ja pohdinta tehdään näkyväksi rakentamalla kumpaankin yksikköön puu, johon oppilaat voivat kirjoittaa työnilon avaimia.

Kirjan lopussa voidaan todeta, kuinka puut on saatu valmiiksi ja niille pyritään löytämään keskeinen paikka kummastakin yksiköstä.

Kirjassa Vasaramäen koulu lukuvuonna 2012 - 2013 on aimo annos kansainvälisyyttä. 

Oman hyvinvointi- ja urheiluseuramme Vasaran Paukkeen avulla pääsimme kiinni EU:n Youth in Action -ohjelmaan, joka vihdoinkin - ties kuinka monennen kerran rahoitusta haettuamme - tuli meille todeksi. Järjestimme viikon kestäneen ryhmätapaamisen Ateenassa marraskuussa kreikkalaisen nuorisoryhmä ja sen ohjaajien kanssa. Meitä oli 21 nuorta - suurin osa yhdeksännen luokan oppilaita, osan ollessa jo keskiasteen koulutukseen siirtyneitä - ja neljä  aikuista. Vierailun teemana meillä  oli "Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku".

Hanke oli niin niin sanoin kuvaamattoman suuritöinen, että  pitkälle kevääseen tuntemukseni sitä kohtaan olivat selviytymisen tunteita. Vasta paljon myöhemmin - pala palalta - se on alkanut maksaa minulle sitä, mitä se minulle maksoi. Ymmärrän, että varsinkin ajankohtaisuutensa vuoksi, nuo luomamme henkilökohtaiset siteet Turun ja Ateenan välille, ovat meille hyvin arvokkaat. Niitä Kreikan ei tarvitse maksaa takaisin.

Olemme olleet aktiivisia Turun ja Tallinnan yhteisessä EU:n rahoittamassa Safe and Active Schoolday -hankkeessa. Saimme keväällä vieraita Tallinnasta: linja-autollinen yläkoulu- ja lukioikäisiä oppilaita opettajineen tutustui niin Lehmukseen kuin Syreeniinkin lähinnä hankkeen näkökulmasta.

Sarah Rühle Kölnistä vietti keväällä viikon koulussamme keräten aineistoa tutkimustyöhönsä. Vierailu tarjosi oivan tilaisuuden koululle tulla arvioiduksi ulkopuolisen silmin ja ainakin itseäni se auttoi löytämään arjestamme aarteita - asioita, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä.

Kirjassa nousee vahvasti esille YTE: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki - nuo perusopetuslain meille muuraamat tuen portaat, joissa kulkemista - milloin ylös, milloin alas - nyt opettelemme. 

Koululykkäyslasten opetus - alkuluokkatoiminta - loppuu Vasaramäen koulusta. Kouluvalmiuden rinnalle loimme pitkään toimintaa kehittäessämme käsitteen koulun valmius. Olimme edelläkävijöitä, mitä tulee nivelvaiheeseen esi- ja perusopetuksen välillä.

Tarvetta toiminnan jatkamiseen olisi ollut edelleen. Palvelut siirtyvät vain toisaalle. Ei keskitetyn palvelun kouluihin - niitähän ajetaan alas - vaan palvelukeskittymiin. 

Monen lapsen lähikoulu ei ole tällainen. Vasaramäen koulukaan ei ole tällainen. Tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaittemme ja heidän vanhempiensa on vaikea nähdä muutoksissa mitään integraatiota edistävää.

 Kirjan Scifi-osuus on koulun liikuntalinjan kehittämistä koskeva luku. Lukuvuoden aikana vallankin yläkoulun liiikuntalinjasta puhuttaessa on korostunut nuorten urheilijoiden valmennuksen tuominen osaksi koulupäivää yhteistyössä Turun Seudun Urheiluakatemian ja paikallisten seurojen kanssa. Se on kuin hyppy tuntemattomaan. En ole lainkaan varma laskeutumistavasta. Kuitenkin olen varma, että hypättävä oli. On kuitenkin selvää, että jatkossakin määrätietoisen valmennuksen rinnalle Vasaramäen koulun tulee olla koulu, joka tarjoaa myös lisää liikuntaa niille, jotka sitä haluavat - ilman kunnianhimoisia urheilullisia tavoitteita.

Kirja huomioi myös rakennukset, joissa nyt kolmevuotias Vasaramäen yhtenäiskoulu toimii. Myös Lehmuksen yksikön B-osan kolmannen ja neljännen kerroksen peruskorjaus valmistui ennen lukuvuoden alkua.  Lukuvuoden mittaan kävi selväksi, että tulevana syksynä vielä remontoimattomatkin tilat peruskorjattaisiin. Tulevana kesänä - heti kirjan tultua valmiiksi - käynnistyy salaojaremontti. 

Asiat ovat siis hyvällä mallilla Lehmuksen suhteen.

Syreenissä asiat ovat toisin, vaikka Kupittaan koulutalon hyväksi on tehtykin käytännössä se, mikä on tehtävissä. Ilmanvaihtoa on parannettu mm. tilakohtaisin ilmanvaihtokonein. Maaliskuussa tehtiin sisäilmatutkimus, jonka tulokset olivat hyvät. Toisaalta tulokset olivat hyvin hämmentävät, kun varsin moni henkilöstössä oireilee tavalla, mikä viittaa ongelmiin kiinteistön rakenteissa ja siksi myös sisäilmassa. 

Tämän kirjan kirjoittamiseen on koulun opettajakunnassa osallistunut paljon henkilöitä, joille teos on toistaiseksi viimeinen, mihin he osallistuvat tässä Vasaramäen koulua koskevassa kirjasarjassa. Haluan kirjan toimittajana erityisesti kiittää heitä. 

Tämä taitaa olla hyvä tarina. Niin minä tunnen. Se saa minut aloittamaan uuden kirjan toimittamisen.

Jotakin olen jo luonnostellut. Elokuussa jatkamme taas yhdessä.

Hyvät Ystävät.

Sydämellinen kiitos panoksestanne tarinamme Lukuvuosi 2012-2013 Vasaramäen koulussa kirjoittamiseen.

Viimeinen luku on vielä kesken. Vielä huomenna lauantaina - muutama tarkkaan harkittu rivi - ja sitten tarina saa päättyä samalla tavalla kuin nuo 57 edeltäjäänsä: virteen 571.



"Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi

taas lämpö auringon,

se luonnon uudeks luopi,

sen kutsuu elohon."

Rehtorin puhe Syreenin yksikön kevätjuhlassa 1.6.2012

Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?


Vastaamalla tähän kysymykseen tunnistat arvojasi. Arvojen pohdintaa voi helpottaa, kun mietit jotain valintatilannetta elämässäsi. Miten arvot näkyivät valinnoissasi tai toiminnoissasi? Mitä muita arvoja olisit halunnut tilanteessa ilmentää, mutta et jostain syystä voinut? Mitä nämä kaikki arvot kertovat sinusta? Rajaavatko arvosi kenties joitain uravaihtoehtoja pois?

Arvot erotetaan asenteista ja mielipiteistä. Mielipiteet liittyvät konkreettisiin asioihin ja muuttuvat nopeimmin. Asenteet liittyvät yleisempiin asioihin ja muuttuvat mielipiteitä hitaammin. Arvot puolestaan ovat abstrakteimpia ja hitaimmin muuttuvia. Arvot ohjaavat toimintaamme ja valintojamme, ne ovat suhteellisen pysyviä myös vaikeissa valintatilanteissa.

Koulupäivä on täynnä valintatilanteita. Yhtenäiskouluun siirryttäessä – kolme vuotta sitten – ala- ja ylä-koulun opettajat yhdessä pohtivat, mitkä tulisi olla yhteiset arvomme.

Tätä lukuvuotta käynnistäessämme päätimme, että myös oppilaiden – niin pienten kuin isojenkin - pitää pysähtyä pohtimaan omia arvojaan: Mikä saa meistä itse kunkin kokemaan työn iloa?

Nämä arvot on nyt koottu puuhun – yksi puu kumpaankin yksikköön. Puu tullaan sijoittamaan kum-massakin yksikössä keskeiselle paikalle muistuttamaan valintojemme merkityksestä – ei pelkästään itsellemme vaan myös muille ihmisille ja ympäristöllemme.

Ilmapiiri koulussamme on tänä lukuvuonna ollut hyvä. Verraten vähän on törmätty tilanteisiin, joissa oppilas haastaa toista oppilasta, tai opettajaa.

Toisaalta samalla haluaisin, että oppilaat nykyistä enemmän haastaisivat itsensä.

Toivon, että yhä useampi näyttäisi, mihin hän todella pystyy. Silloin huomaa, ettei helpoimman kautta tehty tuokaan enää riittävää tyydytystä.

Tiedän kyllä, että tällaisen taidon oppiminen tarvitsisi tuekseen haastavampaa koulua. Enkä tarkoita nyt vaikeampien tehtävien tekemistä hyville oppilaille, vaan kullekin kykynsä mukaan.

Toisaalta valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulosten mukaan varsin suuri määrä kyselyyn vastanneista 8. ja 9. luokkien oppilaista koki oppimisen vaikeaksi. Poikien kohdalla peräti 38 prosenttia vastanneista.

Vasaramäen koulussa joka oppilaalla tulee olla oikeus oppia omista lähtökohdistaan ja opettajilla tulee olla oikeus opettaa. Tämä merkitsee mm. työrauhaa oppitunnilla.

Tuon valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulosten mukaan varsin suuri määrä kyselyyn vastanneista 8. ja 9. luokkien oppilaista koki, ettei työrauha oppitunnilla ole riittävä.

Tässä on meille kaikille läksyä seuraavalle lukuvuodelle.

Tulee taas mieleen J. Karjalaisen kappale Sankarit:” Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarimiehet, joita koko valtakunta arvostaa? Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarinaiset, jotka tosi työstä palkintonsa saa? Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän - ihan jokainen.”

Minun on vaikea uskoa, että joku epäonnistuisi tahallaan. Aina ei kuitenkaan tulos ole sellainen, että siihen voi olla tyytyväinen. On hyvä, että jää parannettavaa. Silti – jos pyrkii tekemään parhaansa – on sankari. Juuri tänään on aika tätä korostaa.

Hyvä Ysiluokkalainen.

Kun viimeksi sain tämän tilaisuuden – siitä on nyt kaksi vuotta – olin ollut yläkoulunkin rehtori vasta vuoden. Vertasin silloin yläkouluaikaa jääkiekko-otteluun. Jääkiekko-ottelussa on yleensä kolme erää.

Koin silloin tulleeni mukaan peliin vasta sen kolmanteen erään, mikä ei ole helppoa; siis päästä peliin sisään siinä vaiheessa.

Nyt tilanne on toisin. Jos vertaan sinun yläkouluaikaasi jääkiekko-otteluun, olen ollut mukana pelissäsi sen alusta saakka.

Itse asiassa varsin monet teistä olen ollut ottamassa vastaan Vasaramäen koulussa, kun olette tulleet perusopetuksen ensimmäiselle luokalle. Yhteinen taipaleemme on siis verrattavissa ennätyspitkään kolmen normaalin jääkiekko-ottelun mittaiseen peliin, jossa ratkaistaan jotain suurta ja merkityksellistä.

Hyvät Ysit. Te muodostatte joukkueen, joka selvisi jatkoon! Onneksi olkoon.

On tuntunut hyvältä olla mukana näissä pelin kolmessa viimeisessä erässä. En enää koe roolikseni olla erotuomari, pikemminkin koen olleeni joukkueen johtaja. Ja olen ollut ylpeä joukkueestani.

Toivotan jo tässä vaiheessa kaikille yläkoulun oppilaille ”Hyvää Kesää!” ja 9. luokkien oppilaille ja niille 7. ja 8. luokkien oppilaille, jotka jättävät koulumme ”Turvallista matkaa opintiellänne.”

Onnistunut aikalisä

Paljon seuraamassani jääkiekossa on mahdollisuus ottaa aikalisä kerran ottelun aikana. Viisas joukkueen valmentaja uskaltaa ja osaa tätä hyödyntää. Aikalisä otetaan, kun näyttää siltä, että nyt peli ei suju. Näin jatkuessaan ottelun lopputuloksesta ei tule hyvä. Joskus aikalisä otetaan, vaikka tilanne katsojan kannalta näyttääkin hyvältä, mutta valmentaja näkee, että on pelättävissä tilanteen muuttuvan.
Aikalisän aikana usein vain pelkkä pysähtyminen ja rauhoittuminen auttaa. Vedetään syvään henkeä. Valmentaja palauttaa mieleen perusasiat, joilla ottelut on ennenkin voitettu. Aikalisän aikana vahvistetaan pelaajien uskoa omiin kykyihinsä.

Alkuluokka on aikalisä.

Näiden alkuluokan käyneiden lasten aikalisä on perjantaina ohi. Sitten on vuorossa peruskoulu. Koululaisia he kaikki ovat olleet jo viime elokuusta lähtien: Vasaramäen koulun oppilaita. Monen kohdalla nyt koulu vaihtuu kouluksi, joka on lähempänä kotia tai kouluksi joka muusta syystä sopii lapselle paremmin.
Lähtiessään he sulkevat takanaan alkuluokkiemme ovet. Eikä niitä ovia enää avata. Ei kukaan avaa.  Alkuluokkatoiminta Vasaramäen koulussa loppuu.

Kun yli 20 vuotta sitten alkuluokkatoiminta käynnistettiin puhuttiin kouluvalmiudesta; lapsen valmiudesta tullaa kouluun. Meistä tuli esi- ja perusopetuksen nivelvaiheeseen vuosien saatossa kehittämiskeskus, jonka kielen käytössä kouluvalmiudesta tulikin koulun valmius; kuinka valmis koulu on ottamaan vastaan lapsen – kunkin omista lähtökohdistaan.

Alkuluokkien rinnalle muodostui eri puolille kaupunkia erilaisia kokeiluja tehdä koulun aloitus joustavammaksi. Tämä johti tulkintaan, ettei meitä enää tarvita.
Meille Vasaramäen koulussa alkuluokat ovat aina olleet tärkeä osa kokonaisuutta ja alkuluokan opettajien ammattitaitoa on hyödynnetty tehokkaasti 1. ja 2. vuosiluokkien hyväksi.

Haluan toivottaa kaikille alkuluokan oppilaille turvallista matkaa elokuussa jatkuvalla koulutiellä.

( Rehtorin puhe alakoulun kevätjuhlassa keskiviikkona 30.5.2012 )

Oikeilla jäljillä

Kuudennen luokan oppilas tuli kertomaan, että hänen rytmisen voimistelun joukkueensa harjoittelisi mielellään neljän aikaan Lehmuksen salissa ja kysyi, miten sinne pääsisi sisään.

Annoin avaimen.

Seuraavana päivänä avain oli palautettuna pöydälläni. 

Johdan koulua, jossa pyrimme yhdistämään opiskelun ja urheiluharrastuksen parhaalla mahdollisella tavalla. Oppilaamme harrastavat hyvin monia eri urheilulajeja. Lisäksi samankin lajin seuroja saattaa toimia Turussa ja sen ympäristössä useitakin. Tehtävämme on siis varsin haastava. Suoraan sanoen vaikea.

Joskus pääsee helpolla - niinkuin nyt tässä: vain avainta lainaamalla.

Pitää pystyä parempaan!

Löysin kadoksissa olleen paitani. Se oli kadonnut vaatekaappini kaaokseen. Muutama vuosi sitten sain vierailla Tamworthissa lähellä Birminghamia. Vierailu oli osa "Healthy Lifestyle - Jump for Europe" -hanketta, jota koordinoimme ja jossa oli mukana useita europpalaisia kouluja - yksi siis Englannista. Kun hankekokouksen yhteydessä oli hiukan vapaa-aikaa, luonteeni vastaisesti kiertelin kaupoissa ja jotakin itsellenikin ostaakseni ostin Aston Villan kauluksellisen t-paidan. Aston Villa on valioliigajoukkue, jonka kotistadion on Villa Park Birminghamissa.

Palattuani taas kouluun ja asioidessani toisessa koulumme silloisista 1. luokista - uusi paita päälläni - pieni poika sanoi: "Äijällä on Aston Villan paita päällä." Yllätyin. Paidassa ei varsinaisesti lue seuran nimeä. On tunnettava seuran logo, jotta tietää, mistä seurasta on kysymys. Siis alan harrastaja? Päätin vielä varmistaa asian muutamalla Valioliigaa koskevalla kysymyksellä - osaan en tiennyt itsekään vastausta - ja asia varmistui. Samalla varmistui myös se, että lapsi kyllä oppii uskomattoman määrän uskomattomia asioita, kunhan on asiasta kiinnostunut.

Pitkästä aikaa seuraan taas Valioliigaa televisiosta. Myönnettäköön, että minulle ne kuitenkin ovat vain jääkiekon MM-kisojen kylkiäisiä; toimien ikäänkuin "lämppärinä". Sen verran olen liigan sarjataulukosta selvillä, että Manchesterin joukkueet, Manchester United ja Manchester City, kilpailevat siitä, kumpi on mestari, Aston Villa taitaa olla tuossa kahdenkymmenen joukkueen sarjassa sijalla viisitoista ja Wolverhamptonin putoaminen sarjatasoa alemmas on selvä.

Jos Vasaramäen koulua verrattaisiin Valioliigan joukkueisiin, mihin joukkueeseen sarjataulukossa sijoittumisensa johdosta meidät voitaisiin rinnastaa?

Onneksi tällaisia kouluja paremmuusjärjestykseen asettavia ranking-listoja ei ole - ei ainakaan virallisia.

Kuitenkin tuo ajatusleikki minua kiehtoo. Olisin varsin pettynyt, jos olisimme sijalla viisitoista - puhumattakaan, jos olisimme joukkue, joka on tuomittu putoamaan - vaikka olen varsin tietoinen siitä, että Valioliigan alapuolella on vielä monta liigaa ja jokaisessa niistä monta joukkuetta.

Olen realisti. Emme ainakaan voittaisi sarjaa.

Pitää pystyä parempaan!

Pysähdyin koiralenkillä Kupittaalla seuraamaan joukon yläaste- ja lukioikäisten nuorten jalkapalloharjoitusta. TPS:n juniorivalmennuspäällikkö Tommi Pikkarainen veti varsin nopeatempoista harjoitusta, josta keskittyneen oloiset nuoret mielestäni selvisivät varsin hyvin. Kuitenkin Pikkaraisen palaute vähän väliä oli:"Pitää pystyä parempaan!"

Varsin hyvästä tuloksesta huolimatta meidänkin Vasaramäen koulussa on pystyttävä parempaan:

Oppilailla on varsin paljon varaa parantaa käytöstään .

Tämä vaatimus on oikeutettu, on juuremme sitten Suomessa tai Suomen ulkopuolella.

Inhimillinen, arvostava ja ammatillinen toiminta - kaikkien yhteiseksi hyväksi, tavoitteena tyytyväinen oppilas ja hänen perheensä sekä hyvinvoiva toisistaan välittävä työyhteisö - nämä olkoot jatkossakin koulun aikuisten työtä ohjaavia arvoja.

Meidän tulee entistä paremmin pystyä huolehtimaan toimintaympäristömme viihtyisyydestä. Oppilaiden tulee entistä paremmin pystyä huolehtimaan omista oppikirjoistaan ja välineistään ja yhteisistä tiloista ja välineistä. Ja heitä tulee tässä päättäväisesti ohjata - niin koulun aikuisten kuin oppilaan vanhempienkin.

Erilaisuuden hyväksymisessä meillä on valtavasti parannettavaa! Toisaalta ei voi mennä erilaisuuden suojaan, jos käyttäytyy huonosti, mm. yhteisiä sääntöjä rikkomalla.

Akateemisten taitojen oppimisessa pitää pystyä parempaan. Liian usein liian moni menee siitä yli, missä aita on matalin.

Oppilailta tulee vaatia enemmän - niin kotona kuin koulussakin. Tämän toteuttaminen luonnollisesti vaatii meiltä koulun työntekijöiltä ja oppilaiden vanhemmilta entistä enemmän - vain ns. mukavuusalueella toimimalla tulokset eivät parane.