perjantai 1. kesäkuuta 2012

Rehtorin puhe koulun henkilökunnalle ja koulun sidosryhmien edustajille 1.6.2012

Hyvät Ystävät.

Lukuvuosi on aina tarina. Pikemminkin eletty kuin kirjoitettu.

On kirjan viimeisen luvun aika. Tämä kirja on viimeisin varsin mittavasta 58 kirjan sarjasta. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Lukuvuosi 1953-1954 Vasaramäen koulussa. Tämä viimeistelyä vaille valmis taas on nimeltään Lukuvuosi 2011-2012 Vasaramäen koulussa.

Tämä kirja on yhteistyön tulos. Kirjoittajia on ollut valtava määrä niin Vasaramäen koulun kummastakin yksiköstä kuin koulun ulkopuoleltakin: oppilaita aina koulutulokkaista peruskoulunsa päättäviin, opettajia, koulun muuta henkilökuntaa, kouluvaareja, oppilaitten vanhempia, koulun johtokunnan jäseniä, kaupunkimme kasvatus- ja opetustoimen johtoa ja kiinteistöjemme kunnossapidosta vastaavia ihmisiä - vain joitakin kirjan syntyyn ratkaisevasti vaikuttaneita mainitakseni.
Mitä kirjoittaisin kirjan takapeiliin? Niille, jotka eivät ole niin aktiivisesti olleet mukana kirjan kirjoittamisessa tai niille, jotka keräävät tätä kirjasarjaa ja ovat kiinnostuneita kuulemaan kirjan juonen käänteistä...

Kirjan alussa koulun henkilökunta tavoitteita itselleen asettaessaan saa eteensä sopimusluonnoksen, joka on otsikoitu Vasaramäen koulun Syreenin ja Lehmuksen yksikön avaimet hyvään, ammattitaitoiseen työhön.
 
Sopimusteksti pyrkii määrittelemään, mitä on inhimillinen, arvokas ja ammatillinen toiminta kaikkien yhteiseksi hyväksi; tavoitteena tyytyväinen oppilas ja hänen perheensä sekä hyvinvoiva toisistaan välittävä työyhteisö. Lukijat varmasti pohtivat, oliko sopimuksella vaikutusta. Tähän kirja ei anna selkeää vastausta.

Kirjan alkukappaleesta on myös luettavissa, kuinka päätettiin ottaa slogan tukemaan yhtenäiskoulun - määrittelemilleen arvoille - itselleen rakentamaansa toiminta-ajatusta. Tuo slogan on Työtä ja iloa - työn iloa! 

Miten saada aikaan työniloa? Sovittiin, että tätä pohditaan ja pohdinta tehdään näkyväksi rakentamalla kumpaankin yksikköön puu, johon oppilaat voivat kirjoittaa työnilon avaimia.

Kirjan lopussa voidaan todeta, kuinka puut on saatu valmiiksi ja niille pyritään löytämään keskeinen paikka kummastakin yksiköstä.

Kirjassa Vasaramäen koulu lukuvuonna 2012 - 2013 on aimo annos kansainvälisyyttä. 

Oman hyvinvointi- ja urheiluseuramme Vasaran Paukkeen avulla pääsimme kiinni EU:n Youth in Action -ohjelmaan, joka vihdoinkin - ties kuinka monennen kerran rahoitusta haettuamme - tuli meille todeksi. Järjestimme viikon kestäneen ryhmätapaamisen Ateenassa marraskuussa kreikkalaisen nuorisoryhmä ja sen ohjaajien kanssa. Meitä oli 21 nuorta - suurin osa yhdeksännen luokan oppilaita, osan ollessa jo keskiasteen koulutukseen siirtyneitä - ja neljä  aikuista. Vierailun teemana meillä  oli "Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku".
Hanke oli niin niin sanoin kuvaamattoman suuritöinen, että  pitkälle kevääseen tuntemukseni sitä kohtaan olivat selviytymisen tunteita. Vasta paljon myöhemmin - pala palalta - se on alkanut maksaa minulle sitä, mitä se minulle maksoi. Ymmärrän, että varsinkin ajankohtaisuutensa vuoksi, nuo luomamme henkilökohtaiset siteet Turun ja Ateenan välille, ovat meille hyvin arvokkaat. Niitä Kreikan ei tarvitse maksaa takaisin.
Olemme olleet aktiivisia Turun ja Tallinnan yhteisessä EU:n rahoittamassa Safe and Active Schoolday -hankkeessa. Saimme keväällä vieraita Tallinnasta: linja-autollinen yläkoulu- ja lukioikäisiä oppilaita opettajineen tutustui niin Lehmukseen kuin Syreeniinkin lähinnä hankkeen näkökulmasta.
Sarah Rühle Kölnistä vietti keväällä viikon koulussamme keräten aineistoa tutkimustyöhönsä. Vierailu tarjosi oivan tilaisuuden koululle tulla arvioiduksi ulkopuolisen silmin ja ainakin itseäni se auttoi löytämään arjestamme aarteita - asioita, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä.

Kirjassa nousee vahvasti esille YTE: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki - nuo perusopetuslain meille muuraamat tuen portaat, joissa kulkemista - milloin ylös, milloin alas - nyt opettelemme. 

Koululykkäyslasten opetus - alkuluokkatoiminta - loppuu Vasaramäen koulusta. Kouluvalmiuden rinnalle loimme pitkään toimintaa kehittäessämme käsitteen koulun valmius. Olimme edelläkävijöitä, mitä tulee nivelvaiheeseen esi- ja perusopetuksen välillä.

Tarvetta toiminnan jatkamiseen olisi ollut edelleen. Palvelut siirtyvät vain toisaalle. Ei keskitetyn palvelun kouluihin - niitähän ajetaan alas - vaan palvelukeskittymiin. 
Monen lapsen lähikoulu ei ole tällainen. Vasaramäen koulukaan ei ole tällainen. Tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaittemme ja heidän vanhempiensa on vaikea nähdä muutoksissa mitään integraatiota edistävää.

 Kirjan Scifi-osuus on koulun liikuntalinjan kehittämistä koskeva luku. Lukuvuoden aikana vallankin yläkoulun liiikuntalinjasta puhuttaessa on korostunut nuorten urheilijoiden valmennuksen tuominen osaksi koulupäivää yhteistyössä Turun Seudun Urheiluakatemian ja paikallisten seurojen kanssa. Se on kuin hyppy tuntemattomaan. En ole lainkaan varma laskeutumistavasta. Kuitenkin olen varma, että hypättävä oli. On kuitenkin selvää, että jatkossakin määrätietoisen valmennuksen rinnalle Vasaramäen koulun tulee olla koulu, joka tarjoaa myös lisää liikuntaa niille, jotka sitä haluavat - ilman kunnianhimoisia urheilullisia tavoitteita.

Kirja huomioi myös rakennukset, joissa nyt kolmevuotias Vasaramäen yhtenäiskoulu toimii. Myös Lehmuksen yksikön B-osan kolmannen ja neljännen kerroksen peruskorjaus valmistui ennen lukuvuoden alkua.  Lukuvuoden mittaan kävi selväksi, että tulevana syksynä vielä remontoimattomatkin tilat peruskorjattaisiin. Tulevana kesänä - heti kirjan tultua valmiiksi - käynnistyy salaojaremontti. 

Asiat ovat siis hyvällä mallilla Lehmuksen suhteen.

Syreenissä asiat ovat toisin, vaikka Kupittaan koulutalon hyväksi on tehtykin käytännössä se, mikä on tehtävissä. Ilmanvaihtoa on parannettu mm. tilakohtaisin ilmanvaihtokonein. Maaliskuussa tehtiin sisäilmatutkimus, jonka tulokset olivat hyvät. Toisaalta tulokset olivat hyvin hämmentävät, kun varsin moni henkilöstössä oireilee tavalla, mikä viittaa ongelmiin kiinteistön rakenteissa ja siksi myös sisäilmassa. 

Tämän kirjan kirjoittamiseen on koulun opettajakunnassa osallistunut paljon henkilöitä, joille teos on toistaiseksi viimeinen, mihin he osallistuvat tässä Vasaramäen koulua koskevassa kirjasarjassa. Haluan kirjan toimittajana erityisesti kiittää heitä. 


Tämä taitaa olla hyvä tarina. Niin minä tunnen. Se saa minut aloittamaan uuden kirjan toimittamisen.

Jotakin olen jo luonnostellut. Elokuussa jatkamme taas yhdessä.

Hyvät Ystävät.

Sydämellinen kiitos panoksestanne tarinamme Lukuvuosi 2012-2013 Vasaramäen koulussa kirjoittamiseen.

Viimeinen luku on vielä kesken. Vielä huomenna lauantaina - muutama tarkkaan harkittu rivi - ja sitten tarina saa päättyä samalla tavalla kuin nuo 57 edeltäjäänsä: virteen 571.



"Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi

taas lämpö auringon,

se luonnon uudeks luopi,

sen kutsuu elohon."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti