Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka saivat osallistua Euroopan Unionin Lifelong learning -ohjelman viimeisen kierroksen opintovierailuun Non-formal education promoting learning from pre-school to baccalaureate Salignacissa Etelä-Ranskassa 10.-14.2.2014.
Ryhmään kuului kolmetoista opetusalan asiantuntijaa. Edustettuina olivat Suomen lisäksi Italia - Bologna ja Bari, Kreikka, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Romania, Saksa, Slovenia ja Turkki.
Tätä kirjoittaessani kuuntelen ranskalaista Zaz:ta. Pääset ehkä tunnelmiini kuuntelemalla itsekin http://www.youtube.com/watch?v=8IjWHBGzsu4.
Vierailun viimeistä edellinen ilta venyi aamukahteen. Se oli meille - ryhmän äijille - laatuaikaa. Yhdessä turkkilaisen Mustafan ja saksalaisen Marcelin kanssa keskustelimme työstämme; siitä, mitä siinä on meille kaikille yhteistä, mutta myös siitä, miten työmme eroavat toisistaan. Sananmukaisesti piirsimme koko ryhmälle ja kunkin taustaorganisaatiolle yhteistä tulevaa hanketta:
Meillä eri koulutuksen asteilla opetetaan edelleenkin - ei elämää, vaan seuraavaa kouluastetta varten. Kaiken kruununa ylioppilaskirjoitukset, joihin periaatteessa valmistaudutaan siis jo alakoulussa. Kuitenkin on niin, että tähän putkeen hypätessään esiopetuksessa lapsen motivaatio ja itsetunto ovat yleisesti korkeimmillaan. Motivaatio ja itsetunto heikkenevät sitä mukaa, kun lapsesta tulee nuori. Meille tuli ajatus koko asetelman kääntämisestä ylösalaisin: ettei enää tähdättäisikään koulutuksen jälkeisiin päättökokeisiin vaan tähdättäisiin säilyttämään esiopetuksessa vallitseva halu oppia ja usko itseensä.
Samalla kuuntelimme musiikkia. Sinä tulin oppineeksi tämän ranskalaisen Zaz:n. Aivan upea!
Vierailun järjestäjä oli järjestö Centre de Formation MFR du Périgord Noir, joka ylläpiti koulua Salignac-Eyviguessa kuin Périgueux:ssakin. Koulu yhdisti akateemisten oppiaineitten opiskelun ja työpaikoilla oppimisen tavalla, jossa oli paljon uutta minulle. Koulussa toteutetussa oppimisessa hyödynnettiin hyvin näkyvästi non-formaalin oppimisen metodeja.
Juuri tämän koen itselleni hyvin hyödylliseksi ajatellen tarjoamamme lisäopetuksen eli YsiPlus-ryhmämme toiminnan kehittämistä.
Vierailimme myös viehättävässä Sarlatin kaupungissa. Sen kaupungintalolla kuulimme esityksen mm. urheiluseuratoiminnasta, joka tietenkin kiinnostaa minua, koska yksi intohimoistani on yhdistää liikuntaharrastus tai urheiluvalmennus ja koulutyö parhaalla mahdollisella tavalla.
Paljon käytettiin aikaa ryhmän jäsenten omiin esityksiin. Tuskin aikaa olisi kulunut niin paljon, jos esityksissä olisi pitäydytty siinä ennakkotehtävässä, jonka vierailun koordinaattori Caterina Krucker oli meille hyvissä ajoin ennen vierailua antanut.
Esittelin itse lisäopetuksemme tavoitteet ja toimintatavat sekä hyvänä koulun ja työelämän välisenä yhteistyöhankkeena Yrityskylän, johon kaikki kuudennet luokat meillä voivat osallistua.
Päivät olivat pitkiä. Vielä iltamyöhään laadimme yhdessä raporttia päivän annista. Siitäkin huolimatta koin viikon virkistäväksi ja voimia palauttavaksi.
