Hyvät tänään peruskoulunne päättävät Oppilaat. Hyvät Vanhemmat. Hyvät Opettajat.
Valmistellessani tätä puhetta huomasin palaavani ajatuksiin ja
tunteisiin, jotka ohjasivat minua valmistellessani vastaavaa puhetta kaksi
vuotta sitten.
”Mehnu – the Boss” on kirjoitettu paksulla tussilla Syreenikujan
yksikön ulko-oven pieleen. Oppilaat ja opettajat, olette varmasti huomanneet
tuon.
4.6.2016 olin siis puhumassa silloisille peruskoulunsa
päättäville. Mehnu eli Melina Esm oli yksi heistä. Mehnu oli ja on suuri
persoona.
Muistan Mehnun inspiroineen minua puhetta laatiessani. Hän
tunsi tulleensa väärin kohdelluksi meidän - koulun aikuisten - taholta. Hän olisi – ehkä monen muunkin
oppilaan lailla - mm. halunnut olla juuri se oppilas, jolle uskotaan oppilaan
puheenvuoro tuossa juhlassa, mutta puheen saikin pitää toinen oppilas.
Lainaan siis tuolloin pitämääni puhetta.
Elokuussa 2014
Ilta-Sanomat uutisoi, kuinka päävalmentajalleen keskisormea näyttänyt ja
tappouhkauksia huudellut Suomen alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueen
superlupaus oli passitettu kotiin Tsekistä kesken jääkiekkoturnauksen.
- Pelaaja rikkoi
joukkueen yhteisiä sääntöjä ja käytöstapoja, joten pelaajan turnaus loppuu
tähän, valmentaja kommentoi Ilta-Sanomille.
- Onko pelaajalle vielä ovi auki
maajoukkueeseen? kysyttiin valmentajalta.
- Pitää katsoa
tulevaisuuteen, kuinka pelaaja harjoittelee, pelaa ja toimii seurassa. Ei tässä
mitään lopullista ovea olla lyömässä kenellekään kiinni, valmentaja vakuutti.
Tämä nuori pelaaja oli
16-vuotias Tapparan superlupaus Patrik Laine.
En tiedä, onko Patrik
Laine sitten Muumi-kirjojen ystävä, mutta sen hän ilmeisesti oppi -
Muumipapankin suuren viisauden - "On typerää tehdä sama virhe
kahdesti."
Vähän ennen puhettani Patrik Laine oli tehnyt läpimurron
maajoukkueessa Moskovan MM-kisoissa. Hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi
pelaajaksi. Pian puheeni jälkeen NHL-seura Winnipeg Jets varasi Patrik Laineen
kesän varaustilaisuudessa toisena pelaajana. Tulokaskausi sujui loistavasti ja
nyt päättymässä olevalla kaudella hän pitkälle kevääseen taisteli runkosarjan
maalipörssin voitosta Alexander Ovetckinin kanssa.
Puheeni jatkui näin:
Olen usein verrannut
peruskoulun yläkouluvaihetta jääkiekko-otteluun, jossa on kolme erää. Samoin on
seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs luokka.
Tätä metaforaa voi
kuitenkin moni kummastella: jääkiekko on joukkuepeli ja koulunkäynti taas
yksilölaji.
Minusta koulu on joukkuepeli.
Se on tiimityötä, joka perustuu uskoon, että olet enemmän toisten avulla ja
toisten kanssa.
Muistan itse nuorena
menneeni kotini läheiselle luonnonjäälle luistimet ja maila olalla, mutta
muistan palanneeni pian kotiin, jos kentällä ei ollut muita.
Tuskin kukaan tulisi
kouluunkaan, jos täällä ei olisi muita. Kouluun tullaan pelaamaan joukkuepeliä.
Se on hyvä, koska
elämä on joukkuepeliä. Ja koulua tulee käydä - ei koulua, vaan elämää varten.
Jääkiekko-ottelun
päätyttyä - oli ottelun tulos mikä tahansa - joukkueet kättelevät toisensa. Tähän
osallistuvat kaikki, vaikka ottelun kuluessa toisella joukkueella tai
yksittäisellä pelaajalla olisi ollut aihetta tuntea tulleensa väärin kohdelluksi.
Tässä kohtaa katsoin Mehnua, joka istui aivan eturivissä.
Katseemme kohtasivat. Jatkoin puhettani:
Ottelu on nyt päättymässä.
Pian on kättelyn aika.
Apulanta-yhtyettä
lainatakseni: "Et on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni".
"Nyt on aika. Tähän
päättyy paljon hyvää, paljon kaunista." Apulantaa taas lainaten.
Kun tänään lähdette,
oloni on haikea. Jäljelle jäävät yhteiset kokemukset, jotka muuttuvat
muistoiksi; kaikki ne arjen kohtaamiset - arvostan niitä suuresti. Olen oppinut
teiltä paljon.
Tulee ikävä.
Ja vielä vähän
Apulantaa: "Meistä jokainen on polku jonnekin."
Toivottavasti polkumme
vielä kohtaavat.
Tähän puheeni päättyi.
Seuraavan lukuvuoden käynnistyttyä tapasin keskiasteen
koulutukseen siirtyneen Mehnun Syreenin ala-aulassa. Juttelimme.
Ennen kuin erosimme, hän sanoi: ”Usein käy niin, että jonkin
asian arvon ymmärtää vasta, kun sen on menettänyt.”
Hän vannotti minua, että patistaisin oppilaat opiskelemaan
aktiivisesti ja huolehtimaan tehtävistään. Sanoin, että olin kyllä yrittänyt
tehdä sen hänenkin kohdallaan.
Sitten hänen piti lähteä. Hänellä oli kuulemma kiire.
Vielä puolen tunnin jälkeen näin kuitenkin hänen vielä kiertelevän
Syreenissä.
Hyvä peruskoulusi tänään päättävä nuori.
Vaikka tänään lähdet, olet tänne aina tervetullut. Tiedät
itsekin, miten matkan varrella on välistä ollut vaikeaa kuunnella meitä koulun
aikuisia.
Samat vaikeudet ovat varmasti perässäsi tulevilla nuorilla.
Sinulla peruskoulun käyneenä ja keskiasteen koulutukseen
päässeenä olisi varmasti paljon annettavaa heille.
Kantapään kautta oppiminen on tehokasta, mutta sangen
raskasta.
Olet siis tervetullut koulumme alumniksi. Alumnitoiminnan tavoitteena voisi olla esimerkiksi yhteyden säilyttäminen koulumme ja sen entisten oppilaiden välillä tai yhteyksien luominen
alumnien välille, mutta myös tarvittaessa järjen äänenä toimiminen koulun nykyisille oppilaille.
Toivon sinulle kaikkea hyvää tästä eteenpäin.
Puhe peruskoulun päättäville lauantaina 2.6.2018
