Tämä on puheeni Turun Jääkiekkotuomarit ry:n juhlassa m/s Baltic Princessillä
Hyvä Juhlaväki.
Aluksi haluan kiittää yhdistyksemme perustajajäsen Rauno Säröstä - Kilkiä - Mikael Agricolan päivänä käymästämme erittäin inspiroivasta keskustelusta. Reilun tunnin ajan sain elää aikaa ennen yhdistyksemme perustamista, itse perustamiskokouksen ja yhdistyksen toiminnan alkuaikoja.
En kuitenkaan tässä puheessani enempää palaa noihin aikoihin, vaan rohkaisen teitä, Hyvä Juhlaväki, tilaisuuden tullen haastattelemaan yhdistyksemme nyt täällä laivalla läsnä olevia perustajajäseniä.
Puhun muutoksesta ja toisaalta siitä, mitä Turun Jääkiekkotuomarit ry - aiemmalta nimeltään Turun Jääkiekkoerotuomarit ry - on tuonut omaan elämääni.
Tarkkaavaisuutenne ylläpitämiseksi annan teille porkkanan. Sille, joka ensimmäisenä nostaa kätensä ylös kuultuaan puheessani sanan ”maaliodottama”, tarjoan baarissa vapaavalintaisen juoman.
Kuulin ystävältäni, että juhlapuhetta ei ole välttämätöntä laatia itse. Hän opasti minua kääntymään Tekoälyn puoleen.
Kirjoitin Tekoälylle näin:
”Pyydän apua juhlapuheen kirjoittamisessa. Turun Jääkiekkotuomarit ry viettää 55-vuotisjuhlaansa 16.5.2025. Yhdistys on perustettu 1.10.1970. Yleisönä ovat yhdistyksen jäsenet ja heidän puolisonsa. Vaikka on kyseessä juhlapuhe, se saa olla luonteeltaan letkeä ja siinä saa olla huumoriakin.”
Meni vain hetki, kun Tekoäly vastasi:
"Hyvät juhlaväen jäsenet ja rakkaat puolisot, ”Tervetuloa juhlimaan Turun Jääkiekkotuomarit ry:n 55-vuotisjuhlaa! On hienoa nähdä teidät kaikki täällä tänään, ja voin sanoa, että tunnelma on yhtä lämmin kuin kesäpäivä jääkiekkokaukalossa – toivottavasti ilman niitä jäisiä tuulia!
Kun katson teitä, ajattelen, että 55 vuotta sitten, 1. lokakuuta 1970, joku päätti, että jääkiekkotuomareilla on oikeus samaan kuin pelaajillakin: olla joukkue. Ja niin syntyi tämä yhdistys, joka on sittemmin kasvanut ja kehittynyt – aivan kuten meidän tuomareiden kyky sietää pelaajien valituksia!
Tämä on ollut matka, joka on täynnä muistoja, naurua ja ehkä muutamia kyyneliäkin – mutta ei pelkästään pelin aikana, vaan myös silloin, kun olemme yrittäneet selittää sääntöjä niille, jotka eivät ole aivan varmoja siitä, mitä esimerkiksi paitsio tarkoittaa. Olemme olleet mukana monilla kentillä, ja jokainen teistä on antanut oman panoksensa tähän yhteisöön. Olette olleet tukena toisillenne, ja se on se, mikä tekee meistä erityisiä. Meidän ei tarvitse olla vain tuomareita; me olemme myös ystäviä, perhettä ja – uskokaa tai älkää – joskus jopa psykologeja kommunikoidessamme pelaajien ja valmentajien kanssa! Tänään juhlimme menneitä vuosia, mutta myös tulevia haasteita.
Me tiedämme, että jääkiekko on jatkuvassa muutoksessa, ja niin myös me. Olkaamme valmiita ottamaan vastaan uusia sääntöjä, uusia pelaajia ja uusia haasteita – ja ehkä myös uusia tapoja nauraa niille, jotka eivät vieläkään ymmärrä, miksi tuomari nostaa kätensä paitsiossa!”
Hämmentävää - eikö totta? -Varsin hyvä puhe.
Jos olisin syöttänyt Tekoälylle vielä enemmän reunaehtoja ja toiveita, puhe olisi arvatenkin ollut vielä parempi ja koskettavampi.
Huolimatta tästä myönteisestä ensimmäisestä Tekoälyn käyttökokemuksestani uskon, että lopputulos tämän puheen osalta on sittenkin parempi, kun minä tämän yhdistyksen jäsenenä kirjoitin tämän puheen tästä eteenpäin.
Tekoälyä aasin siltana käyttäen siirryn pohtimaan muutosta, jonka synonyyminä käytän tässä sanaa kehitys.
Jo tähän mennessä teknologia on vähentänyt toimitsijoiden työpanoksen tarvetta jääkiekko-ottelussa.
Kaukana on se aika, kun perustajajäsen Arppa maalituomarina Urheilupuiston Montussa liputti maalin merkiksi - tai oli liputtamatta - mistä jotkut katsojat olivat eri mieltä ja kuulemma menivät ja kaatoivat Arpan kopin.
Nyt meillä on videotallenteet, tilannehuone ja älykiekko.
Mihin kehitys johtaakaan kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella: toimitsija-aitiossa?
Pelin kehittyessä ja nopeutuessa on historian saatossa koettu tarpeelliseksi lisätä jäällä olevien erotuomareiden määrää ja määritellä heidän kesken työnjako, jottei mitään jäisi näkemättä.
Onko mahdollista, että teknologisten innovaatioiden ansiosta tai johdosta jatkossa hekin ovat korvattavissa?
Minun näkemykseni on, että onnistuneessa erotuomarin toiminnassa on jotakin, mikä ei ole teknologian avulla korvattavissa.
Yhteen sanaan tiivistäen: inhimillisyys.
Sillä tarkoitan pelisilmää, ihmisten ja tilanteiden lukutaitoa. Vaikka toisin joskus kuulee väitettävän, se on taito, jota voi itsessään kehittää. Niinkuin kaikkia taitoja.
Inhimillisyys on halua ja kykyä rakentavaan vuorovaikutukseen sekä erilaisten tunteiden tuntemista. Ennen kaikkea pitää osata tuntea, mitä tuntee.
Puhutaan tunnetaidoista.
Itse ainakin koen, että erotuomarina toimiminen kehitti minussa noita taitoja, vaikka vaimoni varmasti - ja useimmiten syystäkin - ajattelee, että matkaa on vielä taitettavana.
Erotuomarina ja toimitsijana toimiminen on siis antanut minulle eväitä elämääni kaukalon ulkopuolella.
Se on omalta osaltaan lisännyt itsetuntemustani.
Opin jämäkkyyttä, mikä on ollut aina jotenkin luonteeni ja ajattelutapani vastaista.
Mutta olen sitä tarvinnut.
Kuten Ukrainasta lähtöisin oleva opettajakollegani totesi:”Jos opettaja haluaa hymyillä keväällä, hän ei hymyille syksyllä.”
Tätä voi käyttää metaforana jääkiekko-otteluun valmistauduttaessa.
Kyky unohtaa on tärkeä taito erotuomarina toimiessa. Jos jää virheisiin tai kaunaan kiinni, tässä ja nyt -tilanteet menevät ohi ja lopputulos on huono.
Olen erotuomarina joutunut opettelemaan myötätuntoa itseäni kohtaan. Olen siinäkin suhteessa vieläkin varsin keskeneräinen. Tuon kyvyn puute lienee suurin syy siihen, ettei minusta koskaan tullut Aleksi Rantalaa.
Uskallan hänet nyt tässä erikseen mainita, kun olen saanut hänen kanssaan keskustella pariinkin otteeseen syvällisiä Saksan Autobahnilla.
Tämä harrastus on lisännyt ymmärrystäni joukkuepelistä ja nimenomaan sen systeemisyydestä eli mm. siitä, miten joukkueen jokaisen jäsenen tekeminen vaikuttaa kokonaisuuteen.
Työelämä ja elämä ylipäätään on useimmiten joukkuepeliä.
Turun Jääkiekkotuomarit ry:n jäsenistö on varsin ”sekalaista sakkia”.
Meitä Heidekenillä paitsion ensi kertaa parkaisseita on enää kovin vähän.
On niitä, jotka ovat vasta tuomaripolkunsa alkupäässä ja niitä, jotka ovat kulkeneet sen jo loppuun, mutta siitä huolimatta haluavat edelleen olla osa tätä yhteisöä.
Enemmistö meistä on edelleen kulkemassa omaa tuomaripolkuaan erotuomarina ja / tai toimitsijana.
Meitä on miehiä ja naisia.
Joukossamme on eri ammatin harjoittajia ja sellaisia, jotka vasta asiaa pohtivat ja sellaisia, joilla ura tai useampikin on jo takana.
Myös reittejä ja syitä tämän harrastuksen pariin on enemmän kuin mitä esimerkiksi oli vuonna 1980, kun itse tulin mukaan.
Nykyään kuulee puhuttavan organisaation moniäänisyydestä, jota pidetään sen voimavarana ja siksi vaalimisen arvoisena.
Ehdottamansa puheen lopuksi Tekoäly vielä toteaa:
"Kiitos teille kaikille, että olette osa tätä upeaa yhteisöä. Nostetaan malja 55 vuodelle, ystävyydelle ja kaikille niille unohtumattomille hetkille, joita olemme yhdessä kokeneet. Ja muistakaa, että vaikka peli saattaa päättyä, ystävyys ja yhteisö jatkuvat aina.”
Ai niin se maaliodottama.
En kerta kaikkiaan löytänyt sille paikkaa tässä puheessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti