maanantai 24. helmikuuta 2020

Jääkiekkoihmeestä 40 vuotta : Kun Yhdysvallat kaatoi Neuvostoliiton olympiakaukalossa. Punakoneen kipsiä ihmeteltiin Leijonienkin riveissä.


Näin otsikoi Helsingin Sanomat lauantaina 22.2.2020 juttunsa, jossa toimittaja Riku Teiskonalahti kertaa, mitä tapahtui Lake Placidin olympialaisten 1980 jääkiekkoturnauksessa, jonka voitti nuori USAn joukkue, mitä pidettiin ihmeenä:"Miracle on Ice". Ja sitä se varmasti olikin. Haastateltavanaan hänellä on ollut nyt 66-vuotias Jukka Porvari, Lake Placidissa Suomen joukkueen paras pistemies ( 4+7 ).

Juttu kokonaisuudessaan on luettavissa tästä linkistä: Jääkiekkoihmeestä 40 vuotta

Sensaatiomainen voitto voittamattomana pidetystä Neuvostoliitosta ei vielä merkinnyt USA:lle olympiakultaa. Viimeisessä ottelussaan sen piti vielä voittaa Suomi, joka taas pelattuaan tasan 3-3 Ruotsin kanssa tavoitteli ensimmäisiä ns. arvokisamitalejaan.

Tästä keskusteltiin Gatorade Arenalla Turussa 17.2.2020 meille turkulaisille varsin murheellisen TPS - HPK -ottelun toisella erätauolla. Olin aikeissa kysellä kuulumisia klassikkoveljeltäni vuosikymmenten takaa: Pasi Virralta - amerikkalaistuneelta kiekkoveteraanilta. Hän oli ottelun TPS-alumnipelaaja yhdessä veljensä Tepon kanssa.

Kuitenkin sain tyytyä jo äitini minuun istuttamaan rooliin:"Sinulla on kaksi korvaa ja yksi suu. Käytä niitä siinä suhteessa." Keskusteluun liittyivät nimittäin kovat kiekkomiehet vuosien takaa: Robert "Bobby" Lamoreux ja Jukka Koskilahti, joista jälkimmäinen oli mukana Suomen joukkueessa Lake Placidissa.

















Bobbi Virta, Bobby Lamoreux, Pasi Virta ja Jukka Koskilahti


                                                                                         
Pasi ihmetteli, miksei Reijo Leppänen pelannut tuossa ottelussa USA:ta vastaan. Herb Brooks - USA:n legendaarinen valmentaja - oli kuulemma varoittanut joukkuettaan Suomen joukkueen vaarallisuudesta - erityisesti Reijo Leppäsestä, jota hän piti kisojen parhaana pelaajana.

Kukaan tuohon keskusteluun osallistuneista ei tiennyt syytä "Pärren" poissaoloon tuosta ottelusta.
- Harmi. Yleensä Reijo Leppänen istuu juuri parin metrin päässä paikasta, jossa keskustelimme. Nyt tiesin hänen olevan kotonaan kuntoutumassa polvileikkauksesta.

Myöhemmin soitin Reijolle ja hän muisteli olleensa USA-ottelusta poissa loukkaantumisen vuoksi: hän oli saanut jääkiekkokielellä ilmaisten  "alaraajavamman" Ruotsi-ottelussa.

Pasi Virran antaman vihjeen innoittamana etsin käteeni John Gilbertin kirjoittaman kirjan "Herb Brooks: The Inside Story of  a Hockey Mastermind". Luku 32 on otsikoitu "FINNISH FINISH". Se alkaa valmistautumisella Suomen ja Yhdysvaltojen väliseen otteluun...
Gilbert kuvailee, kuinka hän oli hyvin läheltä seurannut Suomea läpi koko turnauksen ja kuinka hän oli hyvin vaikuttunut näkemästään pelaajien lahjakkuudesta, nopeudesta, pelin luvusta ja kyvystä tehdä maaleja.
Hän muistuttaa Suomen voittaneen Kanadan ja johtaneen ottelua Neuvostoliittoa vastaan vielä viisi minuuttia ennen peliajan päättymistä 2-1. Vaikka hän sanoo keskustelleensa useiden pelaajatarkkailijoiden kanssa, jotka ylistivät Valeri Harlamovia, Vladimir Krutovia, Mats Näslundia ja Stastnyn veljeksiä, hän kuitenkin itse oli eniten vaikuttunut Reijo Leppäsestä, jolla oli viisi maalia ja neljä maaliin johtanutta syöttöä tilillään viidestä pelatusta ottelusta.
"Keskustellessani muiden kanssa siitä, kuinka hyvä Leppänen on, keskustelun aiheeksi nousi myös Tapio Levo, Suomen paras puolustaja", Gilbert kirjoittaa. "Leppänen on *)"smooth" ja *)"polished" kolmikymppinen, Levo taas 24-vuotias. Heidän kokemuksensa tekee heistä merkittävän osan vaarallista Suomen joukkuetta, jossa on mukana mm.  Jari Kurri ja Reijo Ruotsalainen - joille kummallekin voi ennustaa pitkää NHL-uraa."
"Kerroin näkemyksistäni Herb Brooksille, mutta hän oli jo varsin tietoinen siitä, kuinka hyvä Suomi oli - vaikka pelaajat eivät niin vakuuttuneita olleetkaan."


USA:ta vastaan kahden erän jälkeen Suomi johti ottelua 2–1 Porvarin ja Mikko Leinosen maaleilla. Mutta päätöserässä Yhdysvallat teki kolme maalia ja varmisti olympiakullan. Tappiosta sisuuntunut Neuvostoliitto ryöpytti viimeisessä pelissä Ruotsia maalein 9-2 ja oli hopealla. Ruotsi vei pronssin ennen Suomea.

Mitä jos Reijo Leppänen olisikin pelannut?

    
*) Näiden sanojen oikein tulkitsemiseen tarvitsen ystävääni Okke Ahlqvistia, joka tiettävästi tätä tarkoitusta varten on juuri nyt pakkaamassa laukkujaan Thaimaassa.