EU-ohjelmien koordinaatio -yksikön päällikkö Mika Saarinen avasi tilaisuuden.
On panelistien vuoro: kehitysjohtaja Liisa Metsola Live-opistosta, projektikoordinaattori, eTwinning-lähettiläs Tiina Sarisalmi, Jyrki Välimäki ja Keravan nuorisopalvelujen johtaja Jari Päkkilä
Osallistuin - kolmen muun tilaisuuteen kutsutun ulkopuolisen lailla - keskiviikkona 4.12. Opetushallituksen sisäiseen Vaikuttavuusaamiaiseen, jota varten olin jo klo 8 astumassa sisälle virastoon. Kyseessä oli Oppiminen ja kansainvälistyminen -päätoiminnon tapahtuma, jonka teemana oli valtionavustusten ja kansainvälisesti rahoitettujen hankkeiden vaikuttavuuskysymykset.
Mika Saarisen avattua tiliasuuden Marjaana Kopperi kertoi Masterclass-koulutuksesta ja Keihittämisrahoitusprosessin uudistaminen -vaikutusohjelmasta. Sen jälkeen tilaisuuden koordinaattori opetusneuvos Anita Varsa kertoi Vaikuttava Erasmus+ -raportista, joka kokonaisuudessaan on luettavissa osoitteessa:
Tämän jälkeen oli paneelikeskustelun vuoro. Meidän oli määrä keskustella onnistuneen hanketoiminnan edellytyksistä ja samalla nostaa esiin ideoita toiminnan kehittämiseksi.
Itse pyrin keskustelussa tuomaan esille enisijaisesti toimijan näkökulman. Näen itseni teeman suhteen lähinnä kokemusasiantuntijana. Näin olin valmistautunut keskusteluun:
Mitä ajattelen valtionavustusrahoituksen ja EU-rahoituksen vaikuttavuudesta?
- Kaikille avoimet hankkeet eivät ylipäätään olisi mahdollisia ilman näitä rahoituskanavia.
- Organisaatioiden ensimmäisissä hankkeissa päästää yleisesti vahvaan vaikuttavuuteen: uusi ennenkokematon toimintaympäristö, kulttuurinen oppiminen, varsin pysyvien ystävyys- ja kollegasuhteiden syntyminen - vain joitakin saavutettavia asioita mainitakseni. Kansainväliseen toimintaan mukaan lähteminen voi tuoda myös pitkän opettajauran notkahdukseen kaivattua boostia; työhön löytyy uutta motivaatiota. Vaikka itse hanketyö tuottaisi vähän konkretiaa organisaation arkeen, toimijoilla on vahva tunne siitä, että oppimista on tapahtunut.
- Vaatimustason tulisi kasvaa organisaation seuraavissa hankkeissa, varsinkin jos organisaatiosta hankkeeseen osallistuvat samat henkilöt. Usein kuitenkin jäädään mukavuusalueelle, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että hankeyhteistyötä jatketaan samojen organisaatioiden kanssa. Kuitenkin kriittisyys lisääntyy. Osallistuja samalla ulkoistaa itsensä - hän näkee, että joku muu on päättänyt hankkeesta. Hän on pettynyt tuloksiin eikä ainakaan tunnista hankkeen vaikuttavuutta, jos tuloksena ei ole mitään konkreettista.
- Vaikuttavuuden arviointia tulee hankeorganisaatioissa harjoitella.
- Hankkeisiin olennaisesti kuuluvien liikkuvuuksien - siis matkojen - jälkeen tapahtuu ymmärrettävän helposti "ulos puhallus": Se oli siinä! Juuri silloin tekemisen eli varsinkin levitystoimien omassa organisaatiossa pitäisi alkaa. Ymmärrän kyllä, että ruohonjuuritasolla päiväkodissa, peruskoulussa ja lukiossa hanketyö - vaikka se kuinka hyvin pyrittäisiin niveltämään muuhun arkeen - tapahtuu muun arjen pyörittämisen ehdoilla.
- Vaikuttavuutta tukee, jos organisaatiossa karsitaan kehittämishankkeita ja keskitytään koko koulun voimin tiettyyn tai tiettyihin hankkeisiin. Yksikön johdon rooli korostuu tässäkin asiassa.
- Muistelen erityisellä lämmöllä OPH:n KOMPPI-hanketta, jossa sain olla mukana oppimassa kehityskumppanuutta. Hankkeeseen osallistui toistakymmentä suomalaista oppilaitosta, joilla kullakin oli kumppani jossakin kehittyvässä maassa. Hanke oli hyvin läpi viety prosessi, johon sisältyi verkoston tapaamisia ja toinen toisilta oppimista. Saimme Vasaramäen koulussa aikaan elokuvan Lauran ja Fadumon tarina ja voimia käynnistää hankkeen jälkeen OPH:n ja World Visionin kanssa kehityskumppanuus kenialaisen Chepyuanin koulun kanssa. Nyt tuo kumppanuus on osa kummankin koulun arkea.
Minkälaisena näen hankerahoituksen merkityksen suhteessa perustoimintaan ja arkipäiväiseen kehittämiseen?
- Jos eteen tulee mielenkiintoinen mahdollisuus, sille on todennäköisesti löydettävissä oikeutus opetussuunnitelmasta tai omassa työssä kehittymisen vaatimuksista. Nämä yhteydet ja vaikutukset on vain pystyttävä yksilöimään. Tämä on erityisen tärkeää henkilölle, joka innostuu helposti. Kuten minulle.
- On vielä parempi, jos tarve kansainväliseen hanketoimintaan tai ammatilliseen täydennyskoulutukseen kumpuaa päiväkodin tai koulun arjesta.
- Tällainen oli esimerkiksi kolmivuotinen Erasmus+ -hanke Preparing Young Student/Athletes for Transitions, johon Vasaramäen yläkoulu äskettäin osallistui. Samaan aikaan koulu on ollut mukana Suomen Olympiakomitean urheiluluokkakokeilussa. Yhtä lailla koin oman osaamiseni kannalta perin hyödyllisiksi eurooppalaiset Youth in Action -ohjelman koulutukset, joissa perehdyin mm. non-formaalin oppimisen käsitteeseen aikana, jolloin pohdimme koulussamme vaihtoehtoa toimimattomaksi kokemallemme 10-luokalle keinona ehkäistä koulupudokkuutta ja syrjäytymistä.
- Hankkeista on mahdollista saada tukea opetussuunnitelman toimeenpanossa eli koulun toimintakulttuurin muutoksessa. Tämä toki edellyttää valmiutta tulla ulos PISA-vankilasta ja tietynlaista nöyryyttä.
- Hankkeiden avulla on mahdollisuus tarkastella omaakin organisaatiota välimatkan päästä. Tällöin voi jopa nähdä enemmän kuin mitä koulun arjessa on mahdollista havaita.
- Hankkeita arvioitaessa lienee keskeistä, miten hanketyö on onnistuttu niveltämään koulun usein jäykkiin rakenteisiin niin, että koko yhteisö pääsee osalliseksi hankkeesta. Tottakai on huomioitava organisaatioiden kokoerot ja aiempi kokemus vastaavista hankkeista. Tärkeää on arvioida, miten kussakin hankeorganisaatiossa ollaan tietoisia kumppaneiden hanketyöstä ja miten tapahtuu kumppanien välinen oppiminen.
Minkä tyyppisten haasteiden ratkaisemiseen hankerahoitus sopii parhaiten?
- Koulut ovat hyvin löytäneet nämä: Euroopan laajuiset ja globaalit haasteet, kuten Euroopan Unioni ja demokratia - ihmisten mahdollisuus vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon ja oman elinympäristönsä tilaan, ympäristöasiat, terveelliset elämäntavat, syrjäytyminen - koulupudokkuus, inkluusio, radikalisoituminen...
Mitä toivon Opetushallitukselta, jotta erilaiset rahoitusinstrumentit tukisivat parhaalla mahdollisella tavalla koulutuksen ja nuorisotoiminnan kehittämistä?
- Olen itse kaivannut tukea jo päättyneiden hankkeiden tulosten levitykseen - hankkeiden, jotka olen kokenut poikkeuksellisen onnistuneiksi. Tällaisia levitystoimia voisivat olla opetushenkilöstölle suunnatut täydennyskoulutuskurssit tai näitä lyhyemmät seminaarit. Toistaiseksi olen nähnyt taloudelliset riskit siksi suurina, että en ole uskaltanut ryhtyä asiassa käytännön toimiin.
