perjantai 1. kesäkuuta 2012

Rehtorin puhe Syreenin yksikön kevätjuhlassa 1.6.2012





Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?


Vastaamalla tähän kysymykseen tunnistat arvojasi. Arvojen pohdintaa voi helpottaa, kun mietit jotain valintatilannetta elämässäsi. Miten arvot näkyivät valinnoissasi tai toiminnoissasi? Mitä muita arvoja olisit halunnut tilanteessa ilmentää, mutta et jostain syystä voinut? Mitä nämä kaikki arvot kertovat sinusta? Rajaavatko arvosi kenties joitain uravaihtoehtoja pois?

Arvot erotetaan asenteista ja mielipiteistä. Mielipiteet liittyvät konkreettisiin asioihin ja muuttuvat nopeimmin. Asenteet liittyvät yleisempiin asioihin ja muuttuvat mielipiteitä hitaammin. Arvot puolestaan ovat abstrakteimpia ja hitaimmin muuttuvia. Arvot ohjaavat toimintaamme ja valintojamme, ne ovat suhteellisen pysyviä myös vaikeissa valintatilanteissa.

Koulupäivä on täynnä valintatilanteita. Yhtenäiskouluun siirryttäessä – kolme vuotta sitten – ala- ja ylä-koulun opettajat yhdessä pohtivat, mitkä tulisi olla yhteiset arvomme.

Tätä lukuvuotta käynnistäessämme päätimme, että myös oppilaiden – niin pienten kuin isojenkin - pitää pysähtyä pohtimaan omia arvojaan: Mikä saa meistä itse kunkin kokemaan työn iloa?

Nämä arvot on nyt koottu puuhun – yksi puu kumpaankin yksikköön. Puu tullaan sijoittamaan kum-massakin yksikössä keskeiselle paikalle muistuttamaan valintojemme merkityksestä – ei pelkästään itsellemme vaan myös muille ihmisille ja ympäristöllemme.

Ilmapiiri koulussamme on tänä lukuvuonna ollut hyvä. Verraten vähän on törmätty tilanteisiin, joissa oppilas haastaa toista oppilasta, tai opettajaa.

Toisaalta samalla haluaisin, että oppilaat nykyistä enemmän haastaisivat itsensä.

Toivon, että yhä useampi näyttäisi, mihin hän todella pystyy. Silloin huomaa, ettei helpoimman kautta tehty tuokaan enää riittävää tyydytystä.

Tiedän kyllä, että tällaisen taidon oppiminen tarvitsisi tuekseen haastavampaa koulua. Enkä tarkoita nyt vaikeampien tehtävien tekemistä hyville oppilaille, vaan kullekin kykynsä mukaan.

Toisaalta valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulosten mukaan varsin suuri määrä kyselyyn vastanneista 8. ja 9. luokkien oppilaista koki oppimisen vaikeaksi. Poikien kohdalla peräti 38 prosenttia vastanneista.

Vasaramäen koulussa joka oppilaalla tulee olla oikeus oppia omista lähtökohdistaan ja opettajilla tulee olla oikeus opettaa. Tämä merkitsee mm. työrauhaa oppitunnilla.

Tuon valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulosten mukaan varsin suuri määrä kyselyyn vastanneista 8. ja 9. luokkien oppilaista koki, ettei työrauha oppitunnilla ole riittävä.

Tässä on meille kaikille läksyä seuraavalle lukuvuodelle.

Tulee taas mieleen J. Karjalaisen kappale Sankarit:” Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarimiehet, joita koko valtakunta arvostaa? Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarinaiset, jotka tosi työstä palkintonsa saa? Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän - ihan jokainen.”

Minun on vaikea uskoa, että joku epäonnistuisi tahallaan. Aina ei kuitenkaan tulos ole sellainen, että siihen voi olla tyytyväinen. On hyvä, että jää parannettavaa. Silti – jos pyrkii tekemään parhaansa – on sankari. Juuri tänään on aika tätä korostaa.

Hyvä Ysiluokkalainen.

Kun viimeksi sain tämän tilaisuuden – siitä on nyt kaksi vuotta – olin ollut yläkoulunkin rehtori vasta vuoden. Vertasin silloin yläkouluaikaa jääkiekko-otteluun. Jääkiekko-ottelussa on yleensä kolme erää.

Koin silloin tulleeni mukaan peliin vasta sen kolmanteen erään, mikä ei ole helppoa; siis päästä peliin sisään siinä vaiheessa.

Nyt tilanne on toisin. Jos vertaan sinun yläkouluaikaasi jääkiekko-otteluun, olen ollut mukana pelissäsi sen alusta saakka.

Itse asiassa varsin monet teistä olen ollut ottamassa vastaan Vasaramäen koulussa, kun olette tulleet perusopetuksen ensimmäiselle luokalle. Yhteinen taipaleemme on siis verrattavissa ennätyspitkään kolmen normaalin jääkiekko-ottelun mittaiseen peliin, jossa ratkaistaan jotain suurta ja merkityksellistä.

Hyvät Ysit. Te muodostatte joukkueen, joka selvisi jatkoon! Onneksi olkoon.

On tuntunut hyvältä olla mukana näissä pelin kolmessa viimeisessä erässä. En enää koe roolikseni olla erotuomari, pikemminkin koen olleeni joukkueen johtaja. Ja olen ollut ylpeä joukkueestani.

Toivotan jo tässä vaiheessa kaikille yläkoulun oppilaille ”Hyvää Kesää!” ja 9. luokkien oppilaille ja niille 7. ja 8. luokkien oppilaille, jotka jättävät koulumme ”Turvallista matkaa opintiellänne.”





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti