lauantai 2. kesäkuuta 2018

Peruskoulunsa tänään päättäville




Hyvät tänään peruskoulunne päättävät Oppilaat. Hyvät Vanhemmat. Hyvät Opettajat.

Valmistellessani tätä puhetta huomasin palaavani ajatuksiin ja tunteisiin, jotka ohjasivat minua valmistellessani vastaavaa puhetta kaksi vuotta sitten.

”Mehnu – the Boss” on kirjoitettu paksulla tussilla Syreenikujan yksikön ulko-oven pieleen. Oppilaat ja opettajat, olette varmasti huomanneet tuon.

4.6.2016 olin siis puhumassa silloisille peruskoulunsa päättäville. Mehnu eli Melina Esm oli yksi heistä. Mehnu oli ja on suuri persoona.

Muistan Mehnun inspiroineen minua puhetta laatiessani. Hän tunsi tulleensa väärin kohdelluksi meidän -  koulun aikuisten -  taholta. Hän olisi – ehkä monen muunkin oppilaan lailla - mm. halunnut olla juuri se oppilas, jolle uskotaan oppilaan puheenvuoro tuossa juhlassa, mutta puheen saikin pitää toinen oppilas.

Lainaan siis tuolloin pitämääni puhetta.

Elokuussa 2014 Ilta-Sanomat uutisoi, kuinka päävalmentajalleen keskisormea näyttänyt ja tappouhkauksia huudellut Suomen alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueen superlupaus oli passitettu kotiin Tsekistä kesken jääkiekkoturnauksen.
- Pelaaja rikkoi joukkueen yhteisiä sääntöjä ja käytöstapoja, joten pelaajan turnaus loppuu tähän, valmentaja kommentoi Ilta-Sanomille.
 - Onko pelaajalle vielä ovi auki maajoukkueeseen? kysyttiin valmentajalta.
- Pitää katsoa tulevaisuuteen, kuinka pelaaja harjoittelee, pelaa ja toimii seurassa. Ei tässä mitään lopullista ovea olla lyömässä kenellekään kiinni, valmentaja vakuutti.

Tämä nuori pelaaja oli 16-vuotias Tapparan superlupaus Patrik Laine.

En tiedä, onko Patrik Laine sitten Muumi-kirjojen ystävä, mutta sen hän ilmeisesti oppi - Muumipapankin suuren viisauden - "On typerää tehdä sama virhe kahdesti."

Vähän ennen puhettani Patrik Laine oli tehnyt läpimurron maajoukkueessa Moskovan MM-kisoissa. Hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pian puheeni jälkeen NHL-seura Winnipeg Jets varasi Patrik Laineen kesän varaustilaisuudessa toisena pelaajana. Tulokaskausi sujui loistavasti ja nyt päättymässä olevalla kaudella hän pitkälle kevääseen taisteli runkosarjan maalipörssin voitosta Alexander Ovetckinin kanssa.

Puheeni jatkui näin:

Olen usein verrannut peruskoulun yläkouluvaihetta jääkiekko-otteluun, jossa on kolme erää. Samoin on seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs luokka.

Tätä metaforaa voi kuitenkin moni kummastella: jääkiekko on joukkuepeli ja koulunkäynti taas yksilölaji.

Minusta koulu on joukkuepeli. Se on tiimityötä, joka perustuu uskoon, että olet enemmän toisten avulla ja toisten kanssa.

Muistan itse nuorena menneeni kotini läheiselle luonnonjäälle luistimet ja maila olalla, mutta muistan palanneeni pian kotiin, jos kentällä ei ollut muita.
Tuskin kukaan tulisi kouluunkaan, jos täällä ei olisi muita. Kouluun tullaan pelaamaan joukkuepeliä.

Se on hyvä, koska elämä on joukkuepeliä. Ja koulua tulee käydä - ei koulua, vaan elämää varten.

Jääkiekko-ottelun päätyttyä - oli ottelun tulos mikä tahansa - joukkueet kättelevät toisensa. Tähän osallistuvat kaikki, vaikka ottelun kuluessa toisella joukkueella tai yksittäisellä pelaajalla olisi ollut aihetta tuntea tulleensa väärin kohdelluksi.

Tässä kohtaa katsoin Mehnua, joka istui aivan eturivissä. Katseemme kohtasivat. Jatkoin puhettani:

Ottelu on nyt päättymässä. Pian on kättelyn aika.

Apulanta-yhtyettä lainatakseni: "Et on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni".

"Nyt on aika. Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista." Apulantaa taas lainaten.

Kun tänään lähdette, oloni on haikea. Jäljelle jäävät yhteiset kokemukset, jotka muuttuvat muistoiksi; kaikki ne arjen kohtaamiset - arvostan niitä suuresti. Olen oppinut teiltä paljon.

Tulee ikävä.

Ja vielä vähän Apulantaa: "Meistä jokainen on polku jonnekin."

Toivottavasti polkumme vielä kohtaavat.

Tähän puheeni päättyi.

Seuraavan lukuvuoden käynnistyttyä tapasin keskiasteen koulutukseen siirtyneen Mehnun Syreenin ala-aulassa. Juttelimme.

Ennen kuin erosimme, hän sanoi: ”Usein käy niin, että jonkin asian arvon ymmärtää vasta, kun sen on menettänyt.”

Hän vannotti minua, että patistaisin oppilaat opiskelemaan aktiivisesti ja huolehtimaan tehtävistään. Sanoin, että olin kyllä yrittänyt tehdä sen hänenkin kohdallaan.

Sitten hänen piti lähteä. Hänellä oli kuulemma kiire.

Vielä puolen tunnin jälkeen näin kuitenkin hänen vielä kiertelevän Syreenissä.

Hyvä peruskoulusi tänään päättävä nuori.

Vaikka tänään lähdet, olet tänne aina tervetullut. Tiedät itsekin, miten matkan varrella on välistä ollut vaikeaa kuunnella meitä koulun aikuisia.

Samat vaikeudet ovat varmasti perässäsi tulevilla nuorilla.

Sinulla peruskoulun käyneenä ja keskiasteen koulutukseen päässeenä olisi varmasti paljon annettavaa heille.

Kantapään kautta oppiminen on tehokasta, mutta sangen raskasta.

Olet siis tervetullut koulumme alumniksi. Alumnitoiminnan tavoitteena voisi olla esimerkiksi yhteyden säilyttäminen koulumme ja sen entisten oppilaiden välillä tai yhteyksien luominen alumnien välille, mutta myös tarvittaessa järjen äänenä toimiminen koulun nykyisille oppilaille.

Toivon sinulle kaikkea hyvää tästä eteenpäin. 



Puhe peruskoulun päättäville lauantaina 2.6.2018

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Vasaran vasaran luovutuskirja Hilkka Oksama-Valtoselle



Sinulle, Hilkka.



Elokuussa 1991 aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan Vasaramäen kouluun kuuluvan:

Vasaran vasara –perinteen jatkaminen.


Kun työntekijä jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.

Jokainen vasara on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen mänty.

Vasaran vartena on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt – tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .

Kun Vasaramäen koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu – tämä traditio jäi pois.

Uusi tilanne merkitsi muutoinkin luopumista, itse kullekin merkityksellisten asioiden uudelleen tarkastelua ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista.

Yhteisen yhdessä saavutetun hyödyn ja onnistumisen ilon aika oli vasta myöhemmin.



Niinpä – jossakin vaiheessa totesin, että aika oli taas otollinen Vasaran vasaralle.



Neljäskymmenesensimmäinen Vasaran vasara. 
Sinulle, Hilkka.
Kiitokseksi työstäsi Vasaramäen koulussa.



Tällä kertaa vasara on Harri Bläuerin luoma.



Runoilija Hilda Haahkaa lainaten:



Loman aloitus



Ruuhi vie

minut pois

kaukaisen saaren

kaislikkorantaan.

Ruuhessa lepään

selaan pilvet

   korjaanko pilvien pilkkuvirheet?

lasken aallot

    toimivatko logaritmit?

Ahven haukottelee

Kaislikon kuoro kohahtaa.

Aalto keinauttaa kehtoani

    joka liikauttaa airoa

        joka kopauttaa otsaani

-kops!

Havahdun.

Jaksan taas

soutaa.



Vasaramäessä 31. päivänä toukokuuta 2018



Jyrki Välimäki

Vasaramäen koulun rehtori

torstai 31. toukokuuta 2018

Lukuvuoden 2017-2018 päättyessä



Lukuvuoden käynnistyessä viime elokuussa olimme saaneet henkilökuntaamme uusia työntekijöitä. Katri Nirhamo oli tullut mukaan koulumme alkuopettajien tiimiin. Sanni Rantalainen oli valittu historian ja yhteiskuntaopin virkaan. Tosin Sanni aloitti meillä käytännössä vasta kevätlukukauden alussa. Syyslukukauden ajan hänen sijaisenaan toimi Ossi Nummelin. Harri Bläuer tuli Tuomaksen ja Marin rinnalle opettamaan käsityötä 7.-9. luokille. Tuomas Auremaan toimenkuva muuttui: hän palasi hoitamaan luokanopettajan virkaansa. Minna Aalto liittyi joukkoomme toimiakseen osa-aikaisena koordinaattorina. Hänen vastuullaan tulisi olemaan 7. luokan urheiluluokkakokeilun koordinointi. Zahraa Al Take tuli opettamaan islamin uskontoa 7.-9. luokille.

Terveydenhoitajan työ 7.-9. luokilla oli ollut jaettu Leena Kurkan ja Jenni Kalasniemen kesken. Nyt Leena Kurka oli siirtynyt kokonaan Kerttulin lukioon.

TE-keskus ja sen kanssa yhteistyössä toimivat työelämävalmennusta tarjoavat yritykset ovat olleet meitä kohtaan taas aktiivisia, koska näiden toimijoiden parissa on yleisesti tiedossa, että me mielellämme toimimme työelämään valmentajan roolissa mm. alan vaihtajille, työelämään palaaville, uravaihtoehtoja pohtiville nuorille tai äskettäin maahamme tulleille, kuten

täällä Lehmuksessa Jaana Intoselle, Josefina Kujalalle, Annika Alaselle, Aleksi Arevalle, Soohyun Kuosmaselle, Helar Eedmaalle, Van Lelle, Jamila Ismail Mohammedille, Satu Vuoriselle, Taika Pirilälle, Sofia Ajolle, Salim Harlinille, Emma Sjöblomille ja Eleonora Krmaricille.

ja Syreenissä Mrah Mohammed Faouzille , Päivikki Kauhaselle, Netta Laasiolle ja Hushyar Aftabille.

Erityinen kiitos Katja Paavilaiselle siitä, että täällä Lehmuksessa hän on ollut organisoimassa tuon varsin suuren joukon työllistämistä.

Elokuisessa yleisötilaisuudessa pian lukuvuoden käynnistyttyä teemana oli Vasaramäen koulun tulevaisuus. Tilaisuuden järjestämiseen oli tarvetta, koska paljon oli kyselty mahdollisista muutoksista kaupungin kouluverkossa ja erityisesti yläkoulumme tulevaisuudesta.

Samalla tietysti toivoin, että viimeistään tässä tilaisuudessa mm. oppilaitten vanhempien olisi ollut mahdollista saada selvitys kevätlukukaudella 2017 Syreenikujan yksikössämme toteutetun sisäilmatutkimuksen tuloksista. Henkilöstö oli ne kesän kynnyksellä kuullut ja oman tulkintani mukaan tilanne tutkimuksen valossa oli varsin hyvä, mutta en kokenut olevani pätevä tuloksia eteenpäin välittämään.

Toiveeni ei toteutunut. Sain tehtäväkseni välittää tutkimustulokset sellaisenaan oppilaittemme vanhemmille ja muille niistä kiinnostuneille.

Olin kuitenkin innostunut saamastamme huomiosta. Kaikki voitava luvattiin tehdä, jotta koulunpitoa voidaan jatkaa Syreenin yksikössä.

Lähdin valmistelemaan verhoprojektia: uudet verhot joka luokkaan – vanhojen, repaleisten, nuhruisten verhojen tilalle.

Projekti ei edennyt. Kiinteistö oli kuulemma toimenpidekiellossa. En tiedä, olemmeko yhä.
Hiljaista on ainakin ollut, mitä tulee pyrkimyksiin lisätä viihtyisyyttä ja pitää rakennus käyttökunnossa.

Tulevaisuuden näkymä oli, että siirtyisimme yläkoulun osalta pian Ruiskadun kiinteistöön, mutta tämä näkymä lukuvuoden mittaan hämärtyi ja lopulta hylättiin. Ratkaisuksi eri toimielimissä tuli Skanssin yhtenäiskoulun rakentaminen ja yläkoulutoiminnan sinne siirtäminen vuonna 2023. Tämä käsitykseni mukaan edellyttää vielä kaupunginvaltuuston päätöstä.

Uuden opetussuunnitelman käyttöönotto eteni tämän lukuvuoden aikana. Tänä lukuvuonna uuden opetussuunnitelman mukaiset oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt astuivat voimaan seitsemänsien luokkien osalta. Tämän ikäluokan - samoin kuin neljännen vuosiluokan - jokainen oppilas sai henkilökohtaisen päätelaitteen. Tällä investoinnilla Turku halusi edistää oppimista opetuksen digitalisaation kautta.

Yläkoulun valinnaisainetarjotin valmistui ajallaan, jotta seitsemännen luokan oppilaat saattoivat täydentää opinto-ohjelmaansa kahdeksatta ja yhdeksättä luokkaa varten.

Monialaisia opintokokonaisuuksia suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä kummassakin yksikössä.

Valinnaisaineet, erilaiset painotukset ja kerhot ovat taas olleet tärkeä väline pyrkiessämme tukemaan oppilaan harrastuneisuutta ja osallisuuden kokemusta.

Koulupäivään liittyy paljon sellaisia odotuksia ja tarpeita, joihin emme pysty vastaamaan oppituntien aikana. Tai jos siihen pyrimme, koemme, että meille ei jää riittävästi aikaa opetukseen, joka kuitenkin edelleenkin on tehtävämme kasvatuksen rinnalla – kasvatuksen, joka on ensisijainen tehtävämme.

Koulupäivän rakennetta korjaamalla voimme mahdollistaa sen, että vastaamme noihin odotuksiin. Siksi olen pyrkinyt rikkomaan totuttua päivärytmiä myös 7.-9. luokkien osalta rikkomaan tänä lukuvuonna.

Tarkoitukseni oli, että pitkän välitunnin aikana oppilaalla olisi ollut mahdollisuus osallistua mm. Turun Liikkuva Koulu -hankkeen tuottamaan harrastetoimintaan, kerhotoimintaan, tukiopetukseen, luokanohjaajan tuokioihin, oppilaskunnan toimintaan ja tukioppilaiden tapaamisiin.

Pitkä välitunti ei kuitenkaan toteutunut kaikilla yläkoulun luokilla jokaisena viikonpäivänä. Osittain tämän vuoksi työjärjestys koettiin sekavaksi, josta luonnollinen seuraus oli halu palata entiseen.

Odotukset ja tarpeet, joihin edellä viittasin, ovat kuitenkin edelleen olemassa ja päinvastoin voimistuvat koko ajan.

Siksi – sen sijaan, että luovutamme ja palaamme perinteiseen, menemme eteenpäin.

Vielä joitakin poimintoja pian päättyvän lukuvuoden toiminnasta…

Olemme olleet taas kansainvälisesti aktiivisia. 1.-6. luokilla käynnistyi Erasmus+ -liikkuvuushanke, joka on mahdollistanut ja tulee mahdollistamaan opettajien tutustumisen eurooppalaisiin kouluihin tai osallistumisen eurooppalaisille täydennyskoulutuskursseille.
7.-9. luokilla on ollut toista vuotta käynnissä urheilun ja opiskelun yhdistämisen ympärille rakennettu kumppanuushanke.
Saimme myös osallistua Erasmus+ -valmennukseen Puolassa.
Yhteistyö Kenian Mogotiossa toimivat Chepyuanin koulun kanssa on jatkunut.
Toisaalta olemme saaneet paljon vieraita eri maista lukuvuoden aikana.

Huhtikuussa viettämämme Vasaran Päivä oli edeltäjiensä lailla menestys – pienet ja isot toimivat hienosti yhdessä. Kyllä meidän pitäisi jo uskoa, että se toimii ja hyödyntää tätä mahdollisuutta muutoinkin kuin Vasaran Päivänä.

Anita Zengerille myönnettiin ansiomerkki hänen hienosta työstään ranskan kielen ja kulttuurin hyväksi. Se ojennettiin hänelle 10.4.2018 Ranskan suurlähetystössä Helsingissä.

Lehmuksen yksikkö oli kansallisen Lukuklaani-hankkeen koulukirjastokilpailun yksi voittajista tänä keväänä. Voitto varmasti edellytti sitoutumista niin kirjaston henkilökunnalta, oppilailta kuin koko opettajakunnaltakin, mutta ei liene keneltäkään pois, jos erityisesti mainitsen tässä Annina Stenvallin panoksen.

Tähän lukuvuoteen päättyi pitkäaikainen yhteistyö kouluvaariemme Kalevi Aallon ja Kari Kaasalaisen kanssa. Uskon Lehmuksen väen kiittäneen heitä minunkin puolestani heidän viimeisenä työpäivänään. Toivon, että löydämme heidän työlleen jatkajat.


Päättyvä lukuvuosi on ollut Vasaramäen koulun 64. ja yhtenäiskoulun yhdeksäs. Tuleva lukuvuosi, johon olemme valmistautuneet jo pitkin tätä kevättä, tulee olemaan juhlavuosi. Täytämme pyöreitä – vietämme kymppisynttäreitä huhtikuun neljäntenä päivänä ensi vuonna.

Tulevaan lukuvuoteen valmistauduimme huhtikuun 14. päivänä ns. Oolannin piknikillä; menomatka m/s Amorellalla ja paluu Viking Gracellä.  Tuntui hyvältä kun olimme likimain kaikki siellä:

erilaisina, mutta samanarvoisina.

Perintö, jonka haluan jättää teille. Sitten kun lähden.

Kuluvaa lukuvuotta on leimannut keskustelu siitä, kuka koulua johtaa, kun siirryn eläkkeelle ja milloin siirryn.

Esimieheni tokaisi aiemmin keväällä minun olevan tulppana – estämässä johtamisjärjestelyihin suunniteltujen henkilövaihdosten teknisen toteutuksen.

Tulppa voi tosiaan estää virtauksen. En halunnut olla sellainen.

Sari Grönroos on jo nimitetty koulun uudeksi rehtoriksi ja hän korvaa minut 1. marraskuuta lukien. Huomaan, että Sarin nykyiseen toimipaikkaan Pansion kouluun ollaan juuri hakemassa uutta rehtoria 1. elokuuta lukien. Järjestelyllä pyrittäneen siihen, että Sarilla on kolme kuukautta aikaa kulkea niin minun kuin Pansion kouluun valittavan uuden rehtorin rinnalla.

Tulppa voi toisaalta pitää veneen pinnalla.


Tietysti mieluisampaa minulle olisi lähdön koittaessa, että tuo jälkimmäinen kokemus olisi vahvempi.


Kiitos kuluneesta lukuvuodesta. Voimat palauttavaa, voimauttavaa, inspiroivaa kesää teille kaikille!



Jyrki Välimäki, rehtori

Tämä oli puheeni henkilökunnalle torstaina 31.5.2018.