Rehtorin puhe koulun henkilökunnalle ja koulun sidosryhmien edustajille 1.6.2012

Hyvät Ystävät.

Lukuvuosi on aina tarina. Pikemminkin eletty kuin kirjoitettu.

On kirjan viimeisen luvun aika. Tämä kirja on viimeisin varsin mittavasta 58 kirjan sarjasta. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Lukuvuosi 1953-1954 Vasaramäen koulussa. Tämä viimeistelyä vaille valmis taas on nimeltään Lukuvuosi 2011-2012 Vasaramäen koulussa.

Tämä kirja on yhteistyön tulos. Kirjoittajia on ollut valtava määrä niin Vasaramäen koulun kummastakin yksiköstä kuin koulun ulkopuoleltakin: oppilaita aina koulutulokkaista peruskoulunsa päättäviin, opettajia, koulun muuta henkilökuntaa, kouluvaareja, oppilaitten vanhempia, koulun johtokunnan jäseniä, kaupunkimme kasvatus- ja opetustoimen johtoa ja kiinteistöjemme kunnossapidosta vastaavia ihmisiä - vain joitakin kirjan syntyyn ratkaisevasti vaikuttaneita mainitakseni.

Mitä kirjoittaisin kirjan takapeiliin? Niille, jotka eivät ole niin aktiivisesti olleet mukana kirjan kirjoittamisessa tai niille, jotka keräävät tätä kirjasarjaa ja ovat kiinnostuneita kuulemaan kirjan juonen käänteistä...

Kirjan alussa koulun henkilökunta tavoitteita itselleen asettaessaan saa eteensä sopimusluonnoksen, joka on otsikoitu Vasaramäen koulun Syreenin ja Lehmuksen yksikön avaimet hyvään, ammattitaitoiseen työhön.

 

Sopimusteksti pyrkii määrittelemään, mitä on inhimillinen, arvokas ja ammatillinen toiminta kaikkien yhteiseksi hyväksi; tavoitteena tyytyväinen oppilas ja hänen perheensä sekä hyvinvoiva toisistaan välittävä työyhteisö. Lukijat varmasti pohtivat, oliko sopimuksella vaikutusta. Tähän kirja ei anna selkeää vastausta.

Kirjan alkukappaleesta on myös luettavissa, kuinka päätettiin ottaa slogan tukemaan yhtenäiskoulun - määrittelemilleen arvoille - itselleen rakentamaansa toiminta-ajatusta. Tuo slogan on Työtä ja iloa - työn iloa! 

Miten saada aikaan työniloa? Sovittiin, että tätä pohditaan ja pohdinta tehdään näkyväksi rakentamalla kumpaankin yksikköön puu, johon oppilaat voivat kirjoittaa työnilon avaimia.

Kirjan lopussa voidaan todeta, kuinka puut on saatu valmiiksi ja niille pyritään löytämään keskeinen paikka kummastakin yksiköstä.

Kirjassa Vasaramäen koulu lukuvuonna 2012 - 2013 on aimo annos kansainvälisyyttä. 

Oman hyvinvointi- ja urheiluseuramme Vasaran Paukkeen avulla pääsimme kiinni EU:n Youth in Action -ohjelmaan, joka vihdoinkin - ties kuinka monennen kerran rahoitusta haettuamme - tuli meille todeksi. Järjestimme viikon kestäneen ryhmätapaamisen Ateenassa marraskuussa kreikkalaisen nuorisoryhmä ja sen ohjaajien kanssa. Meitä oli 21 nuorta - suurin osa yhdeksännen luokan oppilaita, osan ollessa jo keskiasteen koulutukseen siirtyneitä - ja neljä  aikuista. Vierailun teemana meillä  oli "Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku".

Hanke oli niin niin sanoin kuvaamattoman suuritöinen, että  pitkälle kevääseen tuntemukseni sitä kohtaan olivat selviytymisen tunteita. Vasta paljon myöhemmin - pala palalta - se on alkanut maksaa minulle sitä, mitä se minulle maksoi. Ymmärrän, että varsinkin ajankohtaisuutensa vuoksi, nuo luomamme henkilökohtaiset siteet Turun ja Ateenan välille, ovat meille hyvin arvokkaat. Niitä Kreikan ei tarvitse maksaa takaisin.

Olemme olleet aktiivisia Turun ja Tallinnan yhteisessä EU:n rahoittamassa Safe and Active Schoolday -hankkeessa. Saimme keväällä vieraita Tallinnasta: linja-autollinen yläkoulu- ja lukioikäisiä oppilaita opettajineen tutustui niin Lehmukseen kuin Syreeniinkin lähinnä hankkeen näkökulmasta.

Sarah Rühle Kölnistä vietti keväällä viikon koulussamme keräten aineistoa tutkimustyöhönsä. Vierailu tarjosi oivan tilaisuuden koululle tulla arvioiduksi ulkopuolisen silmin ja ainakin itseäni se auttoi löytämään arjestamme aarteita - asioita, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä.

Kirjassa nousee vahvasti esille YTE: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki - nuo perusopetuslain meille muuraamat tuen portaat, joissa kulkemista - milloin ylös, milloin alas - nyt opettelemme. 

Koululykkäyslasten opetus - alkuluokkatoiminta - loppuu Vasaramäen koulusta. Kouluvalmiuden rinnalle loimme pitkään toimintaa kehittäessämme käsitteen koulun valmius. Olimme edelläkävijöitä, mitä tulee nivelvaiheeseen esi- ja perusopetuksen välillä.

Tarvetta toiminnan jatkamiseen olisi ollut edelleen. Palvelut siirtyvät vain toisaalle. Ei keskitetyn palvelun kouluihin - niitähän ajetaan alas - vaan palvelukeskittymiin. 

Monen lapsen lähikoulu ei ole tällainen. Vasaramäen koulukaan ei ole tällainen. Tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaittemme ja heidän vanhempiensa on vaikea nähdä muutoksissa mitään integraatiota edistävää.

 Kirjan Scifi-osuus on koulun liikuntalinjan kehittämistä koskeva luku. Lukuvuoden aikana vallankin yläkoulun liiikuntalinjasta puhuttaessa on korostunut nuorten urheilijoiden valmennuksen tuominen osaksi koulupäivää yhteistyössä Turun Seudun Urheiluakatemian ja paikallisten seurojen kanssa. Se on kuin hyppy tuntemattomaan. En ole lainkaan varma laskeutumistavasta. Kuitenkin olen varma, että hypättävä oli. On kuitenkin selvää, että jatkossakin määrätietoisen valmennuksen rinnalle Vasaramäen koulun tulee olla koulu, joka tarjoaa myös lisää liikuntaa niille, jotka sitä haluavat - ilman kunnianhimoisia urheilullisia tavoitteita.

Kirja huomioi myös rakennukset, joissa nyt kolmevuotias Vasaramäen yhtenäiskoulu toimii. Myös Lehmuksen yksikön B-osan kolmannen ja neljännen kerroksen peruskorjaus valmistui ennen lukuvuoden alkua.  Lukuvuoden mittaan kävi selväksi, että tulevana syksynä vielä remontoimattomatkin tilat peruskorjattaisiin. Tulevana kesänä - heti kirjan tultua valmiiksi - käynnistyy salaojaremontti. 

Asiat ovat siis hyvällä mallilla Lehmuksen suhteen.

Syreenissä asiat ovat toisin, vaikka Kupittaan koulutalon hyväksi on tehtykin käytännössä se, mikä on tehtävissä. Ilmanvaihtoa on parannettu mm. tilakohtaisin ilmanvaihtokonein. Maaliskuussa tehtiin sisäilmatutkimus, jonka tulokset olivat hyvät. Toisaalta tulokset olivat hyvin hämmentävät, kun varsin moni henkilöstössä oireilee tavalla, mikä viittaa ongelmiin kiinteistön rakenteissa ja siksi myös sisäilmassa. 

Tämän kirjan kirjoittamiseen on koulun opettajakunnassa osallistunut paljon henkilöitä, joille teos on toistaiseksi viimeinen, mihin he osallistuvat tässä Vasaramäen koulua koskevassa kirjasarjassa. Haluan kirjan toimittajana erityisesti kiittää heitä. 

Tämä taitaa olla hyvä tarina. Niin minä tunnen. Se saa minut aloittamaan uuden kirjan toimittamisen.

Jotakin olen jo luonnostellut. Elokuussa jatkamme taas yhdessä.

Hyvät Ystävät.

Sydämellinen kiitos panoksestanne tarinamme Lukuvuosi 2012-2013 Vasaramäen koulussa kirjoittamiseen.

Viimeinen luku on vielä kesken. Vielä huomenna lauantaina - muutama tarkkaan harkittu rivi - ja sitten tarina saa päättyä samalla tavalla kuin nuo 57 edeltäjäänsä: virteen 571.



"Jo joutui armas aika


ja suvi suloinen.


Kauniisti joka paikkaa


koristaa kukkanen.


Nyt siunaustaan suopi


taas lämpö auringon,


se luonnon uudeks luopi,


sen kutsuu elohon."

Rehtorin puhe Syreenin yksikön kevätjuhlassa 1.6.2012

Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?


Vastaamalla tähän kysymykseen tunnistat arvojasi. Arvojen pohdintaa voi helpottaa, kun mietit jotain valintatilannetta elämässäsi. Miten arvot näkyivät valinnoissasi tai toiminnoissasi? Mitä muita arvoja olisit halunnut tilanteessa ilmentää, mutta et jostain syystä voinut? Mitä nämä kaikki arvot kertovat si-nusta? Rajaavatko arvosi kenties joitain uravaihtoehtoja pois?

Arvot erotetaan asenteista ja mielipiteistä. Mielipiteet liittyvät konkreettisiin asioihin ja muuttuvat nopeimmin. Asenteet liittyvät yleisempiin asioihin ja muuttuvat mielipiteitä hitaammin. Arvot puolestaan ovat abstrakteimpia ja hitaimmin muuttuvia. Arvot ohjaavat toimintaamme ja valintojamme, ne ovat suhteellisen pysyviä myös vaikeissa valintatilanteissa.

Koulupäivä on täynnä valintatilanteita. Yhtenäiskouluun siirryttäessä – kolme vuotta sitten – ala- ja ylä-koulun opettajat yhdessä pohtivat, mitkä tulisi olla yhteiset arvomme.

Tätä lukuvuotta käynnistäessämme päätimme, että myös oppilaiden – niin pienten kuin isojenkin - pitää pysähtyä pohtimaan omia arvojaan: Mikä saa meistä itse kunkin kokemaan työn iloa?

Nämä arvot on nyt koottu puuhun – yksi puu kumpaankin yksikköön. Puu tullaan sijoittamaan kum-massakin yksikössä keskeiselle paikalle muistuttamaan valintojemme merkityksestä – ei pelkästään itsellemme vaan myös muille ihmisille ja ympäristöllemme.

Ilmapiiri koulussamme on tänä lukuvuonna ollut hyvä. Verraten vähän on törmätty tilanteisiin, joissa oppilas haastaa toista oppilasta, tai opettajaa.

Toisaalta samalla haluaisin, että oppilaat nykyistä enemmän haastaisivat itsensä.

Toivon, että yhä useampi näyttäisi, mihin hän todella pystyy. Silloin huomaa, ettei helpoimman kautta tehty tuokaan enää riittävää tyydytystä.

Tiedän kyllä, että tällaisen taidon oppiminen tarvitsisi tuekseen haastavampaa koulua. Enkä tarkoita nyt vaikeampien tehtävien tekemistä hyville oppilaille, vaan kullekin kykynsä mukaan.

Toisaalta valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulosten mukaan varsin suuri määrä kyselyyn vastan-neista 8. ja 9. luokkien oppilaista koki oppimisen vaikeaksi. Poikien kohdalla peräti 38 prosenttia vas-tanneista.

Vasaramäen koulussa joka oppilaalla tulee olla oikeus oppia omista lähtökohdistaan ja opettajilla tulee olla oikeus opettaa. Tämä merkitsee mm. työrauhaa oppitunnilla.

Tuon valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulosten mukaan varsin suuri määrä kyselyyn vastanneista 8. ja 9. luokkien oppilaista koki, ettei työrauha oppitunnilla ole riittävä.

Tässä on meille kaikille läksyä seuraavalle lukuvuodelle.

Tulee taas mieleen J. Karjalaisen kappale Sankarit:” Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarimiehet, joita koko valtakunta arvostaa? Keitä ne on ne sankarit? - Sellaiset sankarinaiset, jotka tosi työstä pal-kintonsa saa? Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän - ihan jokainen.”

Minun on vaikea uskoa, että joku epäonnistuisi tahallaan. Aina ei kuitenkaan tulos ole sellainen, että siihen voi olla tyytyväinen. On hyvä, että jää parannettavaa. Silti – jos pyrkii tekemään parhaansa – on sankari. Juuri tänään on aika tätä korostaa.

Hyvä Ysiluokkalainen.

Kun viimeksi sain tämän tilaisuuden – siitä on nyt kaksi vuotta – olin ollut yläkoulunkin rehtori vasta vuoden. Vertasin silloin yläkouluaikaa jääkiekko-otteluun. Jääkiekko-ottelussa on yleensä kolme erää.

Koin silloin tulleeni mukaan peliin vasta sen kolmanteen erään, mikä ei ole helppoa; siis päästä peliin sisään siinä vaiheessa.

Nyt tilanne on toisin. Jos vertaan sinun yläkouluaikaasi jääkiekko-otteluun, olen ollut mukana pelissäsi sen alusta saakka.

Itse asiassa varsin monet teistä olen ollut ottamassa vastaan Vasaramäen koulussa, kun olette tulleet perusopetuksen ensimmäiselle luokalle. Yhteinen taipaleemme on siis verrattavissa ennätyspitkään kolmen normaalin jääkiekko-ottelun mittaiseen peliin, jossa ratkaistaan jotain suurta ja merkityksellistä.

Hyvät Ysit. Te muodostatte joukkueen, joka selvisi jatkoon! Onneksi olkoon.

On tuntunut hyvältä olla mukana näissä pelin kolmessa viimeisessä erässä. En enää koe roolikseni olla erotuomari, pikemminkin koen olleeni joukkueen johtaja. Ja olen ollut ylpeä joukkueestani.

Toivotan jo tässä vaiheessa kaikille yläkoulun oppilaille ”Hyvää Kesää!” ja 9. luokkien oppilaille ja niille 7. ja 8. luokkien oppilaille, jotka jättävät koulumme ”Turvallista matkaa opintiellänne.”

Onnistunut aikalisä

Paljon seuraamassani jääkiekossa on mahdollisuus ottaa aikalisä kerran ottelun aikana. Viisas joukkueen valmentaja uskaltaa ja osaa tätä hyödyntää. Aikalisä otetaan, kun näyttää siltä, että nyt peli ei suju. Näin jatkuessaan ottelun lopputuloksesta ei tule hyvä. Joskus aikalisä otetaan, vaikka tilanne katsojan kannalta näyttääkin hyvältä, mutta valmentaja näkee, että on pelättävissä tilanteen muuttuvan.
Aikalisän aikana usein vain pelkkä pysähtyminen ja rauhoittuminen auttaa. Vedetään syvään henkeä. Valmentaja palauttaa mieleen perusasiat, joilla ottelut on ennenkin voitettu. Aikalisän aikana vahvistetaan pelaajien uskoa omiin kykyihinsä.

Alkuluokka on aikalisä.

Näiden alkuluokan käyneiden lasten aikalisä on perjantaina ohi. Sitten on vuorossa peruskoulu. Koululaisia he kaikki ovat olleet jo viime elokuusta lähtien: Vasaramäen koulun oppilaita. Monen kohdalla nyt koulu vaihtuu kouluksi, joka on lähempänä kotia tai kouluksi joka muusta syystä sopii lapselle paremmin.
Lähtiessään he sulkevat takanaan alkuluokkiemme ovet. Eikä niitä ovia enää avata. Ei kukaan avaa.  Alkuluokkatoiminta Vasaramäen koulussa loppuu.

Kun yli 20 vuotta sitten alkuluokkatoiminta käynnistettiin puhuttiin kouluvalmiudesta; lapsen valmiudesta tullaa kouluun. Meistä tuli esi- ja perusopetuksen nivelvaiheeseen vuosien saatossa kehittämiskeskus, jonka kielen käytössä kouluvalmiudesta tulikin koulun valmius; kuinka valmis koulu on ottamaan vastaan lapsen – kunkin omista lähtökohdistaan.

Alkuluokkien rinnalle muodostui eri puolille kaupunkia erilaisia kokeiluja tehdä koulun aloitus joustavammaksi. Tämä johti tulkintaan, ettei meitä enää tarvita.
Meille Vasaramäen koulussa alkuluokat ovat aina olleet tärkeä osa kokonaisuutta ja alkuluokan opettajien ammattitaitoa on hyödynnetty tehokkaasti 1. ja 2. vuosiluokkien hyväksi.

Haluan toivottaa kaikille alkuluokan oppilaille turvallista matkaa elokuussa jatkuvalla koulutiellä.

( Rehtorin puhe alakoulun kevätjuhlassa keskiviikkona 30.5.2012 )

Oikeilla jäljillä

Kuudennen luokan oppilas tuli kertomaan, että hänen rytmisen voimistelun joukkueensa harjoittelisi mielellään neljän aikaan Lehmuksen salissa ja kysyi, miten sinne pääsisi sisään.

Annoin avaimen.

Seuraavana päivänä avain oli palautettuna pöydälläni. 

Johdan koulua, jossa pyrimme yhdistämään opiskelun ja urheiluharrastuksen parhaalla mahdollisella tavalla. Oppilaamme harrastavat hyvin monia eri urheilulajeja. Lisäksi samankin lajin seuroja saattaa toimia Turussa ja sen ympäristössä useitakin. Tehtävämme on siis varsin haastava. Suoraan sanoen vaikea.

Joskus pääsee helpolla - niinkuin nyt tässä: vain avainta lainaamalla.

Pitää pystyä parempaan!

Löysin kadoksissa olleen paitani. Se oli kadonnut vaatekaappini kaaokseen. Muutama vuosi sitten sain vierailla Tamworthissa lähellä Birminghamia. Vierailu oli osa "Healthy Lifestyle - Jump for Europe" -hanketta, jota koordinoimme ja jossa oli mukana useita europpalaisia kouluja - yksi siis Englannista. Kun hankekokouksen yhteydessä oli hiukan vapaa-aikaa, luonteeni vastaisesti kiertelin kaupoissa ja jotakin itsellenikin ostaakseni ostin Aston Villan kauluksellisen t-paidan. Aston Villa on valioliigajoukkue, jonka kotistadion on Villa Park Birminghamissa.

Palattuani taas kouluun ja asioidessani toisessa koulumme silloisista 1. luokista - uusi paita päälläni - pieni poika sanoi: "Äijällä on Aston Villan paita päällä." Yllätyin. Paidassa ei varsinaisesti lue seuran nimeä. On tunnettava seuran logo, jotta tietää, mistä seurasta on kysymys. Siis alan harrastaja? Päätin vielä varmistaa asian muutamalla Valioliigaa koskevalla kysymyksellä - osaan en tiennyt itsekään vastausta - ja asia varmistui. Samalla varmistui myös se, että lapsi kyllä oppii uskomattoman määrän uskomattomia asioita, kunhan on asiasta kiinnostunut.

Pitkästä aikaa seuraan taas Valioliigaa televisiosta. Myönnettäköön, että minulle ne kuitenkin ovat vain jääkiekon MM-kisojen kylkiäisiä; toimien ikäänkuin "lämppärinä". Sen verran olen liigan sarjataulukosta selvillä, että Manchesterin joukkueet, Manchester United ja Manchester City, kilpailevat siitä, kumpi on mestari, Aston Villa taitaa olla tuossa kahdenkymmenen joukkueen sarjassa sijalla viisitoista ja Wolverhamptonin putoaminen sarjatasoa alemmas on selvä.

Jos Vasaramäen koulua verrattaisiin Valioliigan joukkueisiin, mihin joukkueeseen sarjataulukossa sijoittumisensa johdosta meidät voitaisiin rinnastaa?

Onneksi tällaisia kouluja paremmuusjärjestykseen asettavia ranking-listoja ei ole - ei ainakaan virallisia.

Kuitenkin tuo ajatusleikki minua kiehtoo. Olisin varsin pettynyt, jos olisimme sijalla viisitoista - puhumattakaan, jos olisimme joukkue, joka on tuomittu putoamaan - vaikka olen varsin tietoinen siitä, että Valioliigan alapuolella on vielä monta liigaa ja jokaisessa niistä monta joukkuetta.

Olen realisti. Emme ainakaan voittaisi sarjaa.

Pitää pystyä parempaan!

Pysähdyin koiralenkillä Kupittaalla seuraamaan joukon yläaste- ja lukioikäisten nuorten jalkapalloharjoitusta. TPS:n juniorivalmennuspäällikkö Tommi Pikkarainen veti varsin nopeatempoista harjoitusta, josta keskittyneen oloiset nuoret mielestäni selvisivät varsin hyvin. Kuitenkin Pikkaraisen palaute vähän väliä oli:"Pitää pystyä parempaan!"

Varsin hyvästä tuloksesta huolimatta meidänkin Vasaramäen koulussa on pystyttävä parempaan:

Oppilailla on varsin paljon varaa parantaa käytöstään .

Tämä vaatimus on oikeutettu, on juuremme sitten Suomessa tai Suomen ulkopuolella.

Inhimillinen, arvostava ja ammatillinen toiminta - kaikkien yhteiseksi hyväksi, tavoitteena tyytyväinen oppilas ja hänen perheensä sekä hyvinvoiva toisistaan välittävä työyhteisö - nämä olkoot jatkossakin koulun aikuisten työtä ohjaavia arvoja.

Meidän tulee entistä paremmin pystyä huolehtimaan toimintaympäristömme viihtyisyydestä. Oppilaiden tulee entistä paremmin pystyä huolehtimaan omista oppikirjoistaan ja välineistään ja yhteisistä tiloista ja välineistä. Ja heitä tulee tässä päättäväisesti ohjata - niin koulun aikuisten kuin oppilaan vanhempienkin.

Erilaisuuden hyväksymisessä meillä on valtavasti parannettavaa! Toisaalta ei voi mennä erilaisuuden suojaan, jos käyttäytyy huonosti, mm. yhteisiä sääntöjä rikkomalla.

Akateemisten taitojen oppimisessa pitää pystyä parempaan. Liian usein liian moni menee siitä yli, missä aita on matalin.

Oppilailta tulee vaatia enemmän - niin kotona kuin koulussakin. Tämän toteuttaminen luonnollisesti vaatii meiltä koulun työntekijöiltä ja oppilaiden vanhemmilta entistä enemmän - vain ns. mukavuusalueella toimimalla tulokset eivät parane.

Mitä yhteistä on Turun Sinapilla ja Vasaramäen koulun alkuluokilla?

Tämä blogi ei enempää sisällä tuotesijoittelua. Kuva on netistä.


Turun Sinapin valmistus siirrettiin Turusta ensin Ruotsiin, sitten Puolaan - en tiedä, mikä on tämän päivän tilanne. Muuttoon lienee syynä aina halvemmat sinapin tuotantokustannukset.

Vasaramäen kouluun perustettiin alkuluokat joskus 1980- ja 1990 lukujen vaihteessa. Visionäärisellä edeltäjälläni, rehtori Markku Vähä-Mäkilällä, lienee ollut oma roolinsa toiminnan saamisessa meille. Alkuluokat olivat ensin sosiaalitoimen alaisia, mutta kuitenkin käytännössä varsin kiinteä osa koulun arkea. Opettajina toimivat Sirkku Kinos ja Tarja Kallio.

Oppilaat tulivat eri oppilasalueilta. Rajana pidettiin jokea. Tois pual jokke saman palvelun tarjosivat Raunistulan koulun alkuluokat.

Opetuksen tavoitteena on alusta alkaen ollut mahdollistaa oppilaan kehitysviiveiden
tasoittuminen, kouluvalmiuden saavuttaminen ja onnistunut siirtyminen
perusopetukseen.

Alkuluokan oppilaille laaditaan yhdessä vanhempien
kanssa yksilöllinen oppimissuunnitelma. Oppiminen on kokonaisvaltaista, konkreettista ja toiminnallista.
Alkuluokille ohjataan tutkimusten perusteella lapsia, joilla on jollakin kehityksen osa-alueella erityisvaikeuksia ja kouluvalmiuden kehittyminen vaatii seurantaa, tukea
ja opetusta. Näiden oppilaiden koulunkäynnin aloittamista lykätään
vuodella.

Jossain vaiheessa toiminta siirtyi kaupungin opetustoimen alaisuuteen. Alkuluokille laadittiin yhteinen opetussuunnitelma. Opettajat laativat yhdessä tämän pohjalta opetusmateriaalia; mm. alkuluokan aapisen, joka herätti valtavasti kiinnostusta koko maan laajuisesti.

Varhaisen tuen toimintojen kehittämiseksi järjestimme vuonna 2005 tammikuussa EU:n ARION-ohjelman alaisen opintovierailun alkuluokkatoiminnan ympärille. Saimme vieraita useasta eri Euroopan maasta. Vieraat olivat vaikuttuneita näkemästään. Tein vastavierailun Tarja Kallion ja Marja Toivon kanssa mm. Nantesiin Ranskaan, Aberdineen Skotlantiin, Kuurneen Belgiassa ja Veenendaaliin Hollannissa. Tavoitteenamme oli toiminnan jatkuva kehittäminen, johon vierailut toki antoivatkin ainesta.

Tänään varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunta käsittelee perusopetuksen lukuvuoden 2012-2013 resursseja. Alkuluokkien toiminta Vasaramäen koulun osalta päättyy. Toiminnalle räätälöidyt tilat, välineistö ja materiaalit jäävät tarpeettomiksi - tilat odottamaan toisenlaista käyttöä.

Ennen kaikkea usean vuoden ajan toimintaa kehittänyt erityisopettaja etsii itselleen uutta sijoituspaikkaa.

Keskitetyn palvelun kouluista - siis erityisopetuksen kouluista - asteittainen luopuminen näyttää aiheuttavan toisaalta tuen keskittämisen tiettyihin yleisopetuksen kouluihin. Onko asiakkaan kannalta suurtakaan eroa, jos hänet omasta lähikoulustaan ohjataan keskitetyn palvelun koulun sijaan tällaiseen tukikeskittymään?

Näihin Vasaramäen koulu ei kuulu.


Tuntuu kuitenkin siltä, että meidät on unohdettu ja osin mitäitöity kehitettäessä esiopetuksen ja alkuopetuksen nivelvaihetta, oppimisen ja koululaisena olemisen vaikeuksien ennaltaehkäisyn kehittämisessä ja kehitettäessä varhaista puuttumista jo ilmenneisiin ongelmiin.

Kävi niinkuin Turun Sinapille.

Populus

Kuva on netistä.

Populus on latinaa ja tarkoittaa joko poppelia tai kansaa - riippuen siitä luetaanko sanassa oleva"o" lyhyenä vai pitkänä...

Jostain syystä eräs käytössämme olevista lukuisista byrokratiaa palvelevista tietokoneohjelmista on myös nimeltään Populus.

Populusta meidän tulee käyttää, kun hakeudumme esimerkiksi koulutukseen: teemme ohjelman avulla matkasuunnitelman. Siinäkin tapauksessa, että kävelemme Kupittaan puiston toiselle laidalle Tietokone opetuksessa -keskukseen eli TOP-keskukseen. Kurssin jälkeen teemme matkalaskun. Siitäkin huolimatta, vaikka meillä ei ole mitään laskutettavaa. Vai miten se oli?

Niin paljon oli taas epäselvyyttä henkilöstön parissa koskien Populuksen käyttöä, että päätin pyytää opetuspalvelukeskuksestamme asiantuntija-apua kouluttamaan henkilöstöämme.

Toki ilmassa on muutosvastarintaakin. Moni kokee, että hallinto- ja talouspalvelujen voimakas keskittäminen kaupungin yhteiseen talouspalvelukeskukseen, on suuresti lisännyt talouspalveluun liittyvää itsepalvelua. Kuitenkin on vallalla vahva epäilys siitä, että talouspalvelukeskus laskuttaa meitä reippaasti tästä palvelustaan.

Kouluttajamme Sirpa Toivonen ja Leena Vilen tulivat tänään Lehmuksen yksikköön. Istuimme luokkahuoneessa valmiina oppimaan, miten Populusta käytetään. Ongelmaksi muodostui pääsy verkkoon, jonka tuli olla hallinnon verkko. Opetusverkko ei käy.
Populus toimii vain hallinnon verkossa.

Lähes kaikki tietokoneet koulussa ovat opetuksen verkossa. Hallinnon verkkoon on kytketty vain jokunen kone kummassakin koulumme yksikössä.

Tämä oli tietenkin minun mokani. Siis kun en tullut tätä ajatelleeksi.

Emme päässeet tarkastelemaan Populusta.

Jotenkin tämä on ajan hengen mukaista. Piti nimittäin kerääntyä opettajainhuoneen hallinnon koneen ympärille ja yrittää nähdä ja kuulla, mitä kouluttaja tekee ja puhuu.

Kun netissä myöhemmin hain tietoa Populuksesta, löysin seuraavan:

Henkilö voi itse kirjoittaa omat matkalaskunsa Web-matkalaskulomakkeelle. Web-käyttöliittymän ansiosta voidaan kirjoitus suorittaa vaikkapa kotimikrolla tai matkalla oltaessa kannettavan tietokoneen kautta matkapuhelin-modeemin välityksellä.

Matkalasku on välittömästi esimiehen tarkastettavissa ja hyväksyttävissä. Maksatus voidaan suorittaa joko erillisenä tai palkanlaskennan kautta. Koska matkalaskujen hallinta on osa WebPopulusta, erillisiä siirtoja palkkajärjestelmään ei tarvita, vaan tiedot ovat automaattisesti myös henkilön vuosi-ilmoituksessa.

Jotenkin tuntui siis siltä, että kouluun on taas lanseerattu jotakin joidenkin sellaisten toimesta, joilla on hyvin olematon tuntuma opettajan arkeen. Taustalla on ajatus, että se mikä toimii kaupungin halkosahalla, toimii myös Vasaramäen koulussa.

Näin ei kuitenkaan ole.