Kuva on netistä Lapin Kansan verkkosivuilta 25.2.2012.
Opettajien siirtyminen muihin ammatteihin näyttää olevan lisääntymässä, varoittaa opettajien ammattijärjestön OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka.
Hänen mukaansa varsinkin nuoret opettajat harkitsevat alan vaihtoa, koska työrauhan ylläpito luokassa on muuttunut yhä vaativammaksi.
OECD:n raportin mukaan koulukuri on laskenut Suomessa vertailumaista kolmanneksi huonoimmaksi. Taakse jäävät vain Argentiina ja Kreikka.
Suomi on toisaalta menestynyt Pisa-vertailun oppimistuloksissa erinomaisesti.
Vasaramäen koulussa viime vuosina vierailleet lukuisat opetuksen ammattilaiset eri Euroopan maista, Japanista, Australiasta ja USA:sta ovat varmasti ihmeissään tuon tutkimustuloksen nähdessään.
Vierailijat ovat poikkeuksetta pitäneet koulumme ilmapiiriä työrauhaa vahvistavana ja oppimisen kannalta suotuisana.
Onneksi noiden tutkimustulosten löytäminen ei ole helppoa. Itse ainakin yritin löytää niitä netistä aikani, mutta en siinä onnistunut.
Oman yli kolmenkymmenen virkavuoden kokemukseni mukaan työrauha ei ole koskaan ollut koulussa itsestäänselvyys. Työrauhan eteen yksittäinen opettaja on aina joutunut tekemään töitä. Laajemmin - kun puhutaan koulun työrauhasta ja sen edellytyksenä olevasta myönteisestä, toisen ihmisen huomioivasta ilmapiiristä - koko henkilökunta on aina ollut yhdessä liikkeellä. Jos näin ei ole ollut, se on heti näkynyt koulun arjessa.
Tilanne on toki muuttunut yhteiskunnallisen muutoksen myötä.
Opettajan ei enää pidä toimia yksin. Opettajan yksin toimiessa mahdollisuudet lain edellyttämään oppilaan yleiseen tukeen ovat hyvin rajalliset. Työrauhankin haasteita tulisi pohtia ratkaisukeskeisesti yhdessä kollegan kanssa.
8. ja 9. luokkien oppilaat osallistuvat aina kansalliseen hyvinvointikyselyyn. Tämän kyselyn tuloksissa on paljon hyödyllistä informaatiota, jota toivon mukaan esitellään tänä keväänä vielä Vaskun Vanhemmat ry:n Aikuisten iltakahvit -illassa.
Tämän kirjoituksen aiheen kannalta on mm. merkittävää, että väittämän "Luokassani on hyvä työrauha" kanssa pojista 66% on täysin tai samaa mieltä, mutta tytöistä vain 42%. Toki tätä yksittäistä väittämää on hyvä tarkastella yhdessä muiden opetusta ja oppimista kartoittavien väittämien kanssa. Kuitenkin - tulos antaa aihetta pohdiskeluun, johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin.
Seuraavassa esittämäni toimenpiteet eivät ole riittävät. En edes yritä vastata tuohon haasteeseen yksin.
Lähikouluperiaate edellyttää, että ovi on avoinna erilaisille oppijoille: myös niille, joille tehostettukaan tuki ei ole riittävää, vaan joille koulun on kyettävä järjestämään erityistä tukea.
Kohtuullisen ryhmäkoon lisäksi koulu tarvitsee tätä tehtävää varten erityisopettajia kehittämään sekä perinteistä akateemisiin oppimisvaikeuksiin keskittyvää opetusta että pienryhmä- ja pienluokkaopetusta.
Toisaalta olisi nyt tärkeää selkeyttää perusopetuslain ja -asetuksen mukaista oppilaan, hänen vanhempansa ja koulun välistä vastuun- ja työnjakoa. Toisaalta olisi tärkeää tänä aikana osata tulla puolitiehen vastaan aina, kun tilanne sitä vaatii.
Koettu työrauhaongelma on usein sellainen, että sen ratkaisu edellyttäisi kaikkien luokan oppilaiden huoltajien mukaan tuloa talkoisiin.
Koulun työrauhaongelmia ei ratkaista lain koululle suomilla oppilaan ojentamiskeinoilla, joista jälki-istunto lienee tunnetuin.
Kun oppilaalle on määrätty kolmas jälki-istunto, kutsumme vanhemmat kouluun keskusteluun, jossa myös oppilas on läsnä. Odotamme paljon yhteistyöltä vanhempien kanssa. Pyrimme yhdessä löytämään hyväksyttävän tavan päästä irti jälki-istuntokierteestä tai tavan, jolla oppilas voi "hyvittää" vahingon, jonka on aiheuttanut.
Tärkeää olisi saavuttaa huoltajan luottamus koulun ehdottamille toimenpiteille tilanteissa, joissa koulun omat keinot tukea riittävästi oppilasta ovat vähäiset ja loppuun syödyt.
Joissakin tapauksissa erityiskoulu - ns. keskitetyn palvelun koulu - on tällainen koulun ehdottama toimenpide.
Jokin aika sitten näin pilapiirroksen, jossa kuvassa "ennen" huoltaja tivasi syytä oppilaan huonoon todistukseen oppilaalta itseltään, mutta kuvassa "nyt" huoltaja tivasi asiaa oppilaan opettajalta.
Oppilaan huoltajalla on oikeus olla yhteydessä kouluun ja selvittää epäselvät asiat. En näe aktiivisia vanhempia koulun työrauhan esteenä ikäänkuin sitomassa opettajien käsiä.
Toisaalta haluan sanoa, ettei koulua pidä nähdä pelkästään verovaroin ylläpidettävänä kunnallisena palveluna, jonne voi esittää reklamaation, kun palvelu ei pelaa.
Meillä asiakkuus on saamista, mutta se edellyttää myös antamista. Jokaisen tulee kantaa kortensa yhteiseen kekoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti