Turkulaisen Vasaramäen koulun jo eläkkeelle jääneen rehtorin ajatuksia koulun arjesta ja arjesta koulun ulkopuolella - jälkimmäisen korostuessa
perjantai 22. lokakuuta 2010
Seurakuntavaalien alla
Uudet jäsenet Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän eri seurakuntien seurakuntaneuvostoihin ja yhteiseen kirkkovaltuustoon valitaan 14.-15.11.2010. Ennakkoäänestys on 1.-5.11.2010.
Äänestysprosentti seurakuntavaaleissa on yleensä ollut hyvin alhainen. Äänestämättömyys ei johtune tiedon puutteesta; ei liene ongelma saattaa seurakunna jäsenten tietoon äänestyspäivät ja -paikat. Varsinainen haaste on saada ihmiset kokemaan äänestäminen tärkeäksi - saada ihmiset likkeelle.
Seurakunnan jäsenyys on meille usein itsestäänselvyys, jota monikaan ei kyseealaista, mutta mille toisaalta ei muutoinkaan uhrata aikaa tai voimavaroja.
Aiheeseen paneutuminen johtaa hyvin usein seurakunnasta eroamiseen. Hyvin moni kokee uskovansa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, mutta ei kirkkoon. Kirkon toimintaan ei olla tyytyväisiä.
Kun vanhempi tyttäreni kastettiin seurakunnan jäsenyyteen 22 vuotta sitten Tuomiokirkossa Anneli Rantalaihon toimesta toimi sylikummina hyvä ystäväni Mika. "Mieskummi!" totesi Anneli hieman hämmästellen. "Naispappi!" hämmästeli Mika. Silloin naisen toimiminen pappina oli uutta.
En millään voi ymmärtää, että vieläkin aiheesta väännetään ja kirkon piirissä vieläkin saa toimia henkilöitä, jotka sanoutuvat irti yhteistyöstä naispappien kanssa - vastoin kirkon virallisen kannan.
Viime viikkoina on puhuttu paljon homojen oikeuksista seurakunnan jäseninä. Tähän kirkon ylin johto tarjoaa lääkkeeksi keskustelun aloittamista. Minusta keskusteluun on ollut aivan riittävästi aikaa.
Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Minulle tämä ns. rakkauden kaksoiskäsky yhdessä Vuorisaarnan kultaisen säännön kanssa - "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" - riittää hyvin pitkälle.
Nuo elämänohjeet tekevät uskosta ajankohtaisen ja toimivan vielä nyt - vuonna 2010 - ja tästä eteenpäinkin.
Jätän henkilökohtaisesti omaan arvoonsa Mooseksen kirjat ja muut Raamatun kirjat niine historiallisene viitekehyksineen, jotka joillekin selittävät ihmisten eriarvoisuuden hyväksymisen seurakunnan toiminnassa.
Moni on nyt eronnut kirkosta. Kirkon edustajien pettymystä tuottanut esiintyminen viimeaikaisessa homokeskustelussa on ollut moneen eroon todellisena syynä. Ehkä myös veruke moneen eroon; ajalle tyypillistä on myös suhtautuminen erilaisiin instituutioihin taloudellisesta näkökulmasta käsin:"Olenko nettomaksaja vai -saaja?"
Kirkon sisäisten konservatiivisten voimien aiheuttaman turhautumisen kanavoituminen eroamiseksi on väärin. Se on luovuttamista ja vääränlainen viesti noille voimille.
Nyt tulee päinvastoin aktivoitua ja lähteä äänestämään tulevissa seurakuntavaaleissa.
Itse olen aktivoitunut. Olen lähtenyt ehdokkaaksi kotiseurakunnassani Katariinan seurakunnassa. Vaaliohjelmastani enemmän seuraavassa blogissani...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti