Olen seurakuntavaaleissa Katariinan Partiotyön Ystävien ehdokkaana. Olen vuodesta 1966 ollut Tornikotka. Lippukuntani toimii Martinmäessä. Olen edelleenkin mukana Tornikotkien kiltatoiminnassa. Jossain elämäni vaiheessa toimin myös sudenpentujohtajana Auran Tähti-Pojissa ja Turun Eränkävijöissä. En kuitenkaan ole liikkeellä pelkästään partiolaisten asialla.
Olen noin kaksikymmentä vuotta asunut Itä-Turussa: ensin Lanatiellä ja sittemmin runsaat kymmenen vuotta Paimenpuiston laidalla Itäharjulla.
Aktiiviseksi seurakuntalaiseksi tuleminen toteutuu parhaiten, kun lapsesta saakka saa olla mukana seurakunnan toiminnassa. Seurakunnan tulee siis ennen kaikkea kohdentaa voimavarojaan lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön.
Seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön tulee olla avointa kaikille - tämä kaikille avoimuus on yksi partiotoiminnankin perusperiaatteista.
Periaate on vielä saatava osaksi arkea, mikä on sinällään jo iso haaste meillä Itä-Turussa.
Lapsi-ja nuorisotyö on saatava ulos ns. mukavuusalueelta. On rohkeasti ja päättäväisesti tartuttava tämänpäivän sosiaalisiin haasteisiin.
Jo hyvin varhaisessa elämänsä vaiheessa ihmisen kohtaamat vaarat syrjäytyä - perinteisen sosiaalisesti hyväksyttävän yhteiskunnan ulkopuolelle putoamisen uhka - on tiedostettava suunniteltaessa seurakunnan lapsi- ja nuorisotyötä.
Kolmannen sektorin - jota seurakuntakin edustaa - tulisi esimerkiksi tarjota nuorille, joiden on vaikea saada peruskoulun päästötodistusta, yhteistyössä koulun kanssa vaihtoehtoisia keinoja saavuttaa päästötodistuksen edellyttämät tavoitteet.
Seurakunta on toki kaikenikäisiä seurauntalaisia varten. On tietenkin selvä, että voimakas panostus lapsiin ja nuoriin, tuo aktiivisten seurakunnan jäsenten keski-ikää alas, mikä ei voi olla vaikuttamatta seurakunnan ilmapiiriin ja toimintaa ohjaaviin päätöksentekoprosesseihin.
Se voi joidenkin mielestä olla pelottavaa, mutta se on sangen välttämätöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti