Rakas Äiti.Hyvä Juhlaväki.
Ihan aluksi tunnen tarvetta puhua politiikkaa.
Perinteinen vähäosaisten puolesta puhuva vasemmistopuolueiden aina näihin päiviin saakka omima aate on kriisissä.
Vähäosaiset ja yhteiskunnasta syrjäytyneet ovat syrjäytyneet myös äänestämisestä ja se kansan osa, jota aiemmin pidettiin työväenluokkana ei enää itse katso siihen kuuluvansa, vaan on ryhtynyt sekin sättimään verotaakkaansa.
Vasemmistopuolueiden vastaus tähän muutokseen vie viimeisetkin aatteen kannattajat: veturinkuljettajasta on tullut jarrumies.
Kuitenkin on niin, että kun tekniikan tohtori Simo Laakson kanssa – me kaksi Kunnallissairaalantien kaksikerroksisten talojen poikaa – siemailemme ansaitusti perjantai-iltana brandyä Kustavissa ennen saunaa, me samalla kuitenkin tiedostamme, että ilman perinteistä sosialidemokratiaa emme tässä olisi.
Mutta pelkkä yhteiskunnan tuki ei olisi riittänyt. Tarvittiin matkan varrella aimo annos tahdonvoimaa, joka on mahdollistanut tavoitteiden saavuttamisen.
Kodin tuella on ollut valtava merkitys. Minun ja Jarin tapauksessa se on rajoittunut Äitimme tukeen – Annu-mamman osuutta toki unohtamatta. Äitimme kasvatus on ollut puhtaasti – kuten tunnettu kasvatustieteilijä J.A. Hollo kasvatuksen määrittelee – kasvamaan saattamista.
Sitä voisi kaiketi kutsua vapaaksi kasvatukseksi, mutta se ei kuitenkaan ole sama kuin kasvattamatta jättäminen – kuten usein luullaan.
Siinä vapauksien kautta opitaan kantamaan vastuuta niin itsestä kuin muista ja huolehtimaan velvollisuuksista, joita ihmiselle tulee elämän eri rooleissa.
Tämä kasvatustyyli sopii lapselle ja nuorelle tai ei sovi. Minulle kasvatuksen kohteena se on sopinut, vaikkei elämä aina ole ongelmatonta ollutkaan.
Kuitenkin – esteitä elämänpolullani on varmasti ollut murto-osa siitä, mitä äitini on pitänyt ylittää.
Mielestäni äitini on tehnyt jo tähän mennessä merkittävän elämäntyön
Se olemme Jari ja minä. Meidän ei ole tarvinnut kilpailla äidin huomiosta tämän kodin ulkopuolisen uran tai muun kiinnostuksen kohteen kanssa. Me olemme hänen elämäntyönsä.
Ja se on kesken.
Rakas Äiti.
Haluan meidän kaikkien läsnäolijoiden puolesta onnitella sinua 3.6. 2010 80-vuotismerkkipäiväsi johdosta ja toivottaa voimia taisteluun niin pieniä kuin isojakin arjen harmeja vastaan. Näitä aiheuttavat mm. kuriton kissa, kohollaan olevat mattojen reunat ja kynnykset ja liian kiireiset poikasi.
Hyvä Juhlaväki.
Sydämellinen kiitos läsnäolostanne.
Naantalissa 6.6.2010
Jyrki Välimäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti