Norjan Nordfjordissa; matkalla kohti vuoren huippua, jonka saavuttaminen oli yksi lomamme kohokohdista
Kesäkuun 19. päivänä iltalaivalla märänpäänä Tukholma, josta oli määrä aamulla jatkaa Norjaan Bergenin seudulla olevaan Os-nimiseen paikkaan. Oli alkamassa jo perinteeksi muodostunut kolmen perheen PÖLÖ-camp. Perheitä yhdistää CISV-tausta ja niinpä leirin suunnittelussa leikkimielisesti mukaillaan CISV-kesäkylää... Lisätietoja CISV:stä saat osoitteesta http://www.fi.cisv.org/. Minun, vaimoni Eijan ja Romeo-koiran ohella leirille osallistuivat Leena, Jari, Anssi, Pasi, Tor, Stian ja Hege, jonka lapsuudenkoti Osissa oli leirimme ensimmäisen viikon tukikohta.
Toisen leiriviikon vietimme perheen kesänviettopaikassa hieman pohjoisemmassa: Nordfjordissa.
Maisemat Norjassa olivat silmiä hivelevät. Emmekä onneksi joutuneet tyytymään vain siihen. Kiipeäminen ylös lumiselle vuorenhuipulle oli valtava saavuttamisen kokemus.
Hääpäivämme 30. kesäkuuta huipentui ystäviemme järjestämään yllätykseen. Meille oli järjestetty ylhäältä vuoren rinteeltä "stöylen" - pieni mökki, jossa talon piialla oli tapana yöpyä, kun oli talon vuoro huolehtia kylän karjasta, joka laidunsi vuorilla.
Kalastimme vuonossa. Vettä saattoi olla allamme yli viisisataa metriä. Veneeseen astuessa tuli useaan kertaan varmistettua, että taskun vetoketju on kiinni - täällä auton avainta ei sukeltaisikaan noin vain. Onnistuin itsekin saamaan pilkillä makrillin, sein ja useita lyyra-turskia, joista keittiövuorossa olleet - minä en kertaakaan - valmistivat erinomaista ruokaa.
Norjalainen keittiö oli muutenkin minuun makuuni. Hegen äidin laittama perinneruoka "rasbeballa" oli jännittävän näköinen, mutta maistui erittäin hyvältä. Samoin oli kokemus syödä tuoreita katka- ja taskurapuja.
Hegen veli Joen on purjelentäjä - mestari lajissaan. Pääsin mukaan lennolle Osissa. Hän istui takanani ja kehotti minua tarttumaan ohjaimeen ja tunnustelemaan polkimia. Sanoin, että minulle riittää ihan vain katselu...
Retki Briksdaliin jäätikölle oli myös ohjelmassa. Matkalla ajoimme läpi Stryn-nimisen pienen kaupungin. Sieltä on lähtöisin jalkapalloilija Tore Andre Flo, joka urallaan on edustanut useita valioliigaseuroja, mm. Chelseaa.
On huomionarvoista, että hän valitsi useista harrastamistaan urheilulajeista jalkapallon vasta 16-vuotiaana. Lieneekö siinä syy myöhempään menestykseen juuri jalkapalloilijana?
Paluumatkalle lähdimme - Jari, Leena, Eija, Romeo ja minä - torstaina heinäkuun 1. päivänä. Hege, Pasi, Stian ja Tor jäivät vielä runsaaksi kahdeksi viikoksi toipumaan leirin rasituksista.
Ajoimme Lillehammerin kautta tavoitteenamme Oslo, jossa yövyimme leirintäalueen mökissä Holmenkollenin juurella. Seuraavana aamuna kävimme Vigelandin puistossa. Meidän kaikkien mielstä - myös Romeon - se oli vierailukohteena "must" ja on sitä vieläkin.Vigelandin puisto tai ”Patsaspuisto” on eräs Oslon ja Norjan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Se sijaitsee Frognerin puistossa ja siellä on esillä yhteensä 212 Gustav Vigelandin tekemää patsasta. Vigeland myös suunnitteli puiston rakenteen ja maisemat. Vigelandin puisto on pinta-alaltaan yli 320 hehtaaria.
Sen jälkeen olikin aika lähteä pitkälle ajomatkalle kohti Tukholmaa, josta illalla laiva lähtisi kohti Turkua.
Kotiin saavuimme lauantaiaamulla heinäkuun 3. päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti